Tiedonanto maaliskuussa 2004

Marraskuun 28. päivä 2013. Olen suorastaan hämmästynyt löydettyäni aamuvarhaisella tämän kirjoituksen tietokoneeni kovalevyltä. Minulla ei ole siitä minkäänlaista muistikuvaa. Olen nyt poistanut joitakin viittauksia ja vanhoja osoitetietoja, joilla ei tänä päivänä ole merkitystä. Kuka kirjoituksen on laatinut, on täysi arvoitus. Ilmeisesti olen kuitenkin itse kirjoittanut sen joidenkin ihmisten esittämien ajatusten perusteella.

Veljemme ja sisaremme Herrassa!

Lukekaamme nämä sanankohdat todella rukoillen ja vakavuudella.

Ja minä, Johannes, olen se, joka tämän kuulin ja näin. Ja kun olin sen kuullut ja nähnyt, minä lankesin maahan kumartuakseni sen enkelin jalkojen eteen, joka tämän minulle näytti.

Ja hän sanoi minulle: "Varo, ettet sitä tee; minä olen sinun ja sinun veljiesi, profeettain, kanssapalvelija, ja niiden, jotka ottavat tämän kirjan sanoista vaarin; kumartaen rukoile Jumalaa."

Ja hän sanoi minulle: "Älä lukitse tämän kirjan profetian sanoja; sillä aika on lähellä.

Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen.

Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan.

Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.

Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin!

Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.

Ilm. 22: 8-15.

Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.

2. Tess. 2: 11-12

Rakkaat veljemme ja sisaremme Herrassa. Kaikki ajan merkit puhuvat siitä, että Herran tulemus on todella lähellä. On kulunut muutama vuosi erikoislaatuisen hiljaisuuden merkeissä. Itse kukin on kysellyt mielessään, miksi Markku Vuoresta ei kuulu juuri mitään muuta kuin erilaisia huhuja.

Markku Vuori työskentelee nykyään toiminnanjohtajana yhdistyksessä nimeltään ”IHMINEN TAVATTAVISSA ry”. Se on julkisoikeudellinen yhdistys, jonka tarkoituksena on toimia ihmisten auttamiseksi heidän mielenterveydellisissä ongelmissaan. Nämä ongelmat eivät ole vain jossakin hengellisen toiminnan ulkopuolella, vaan nimenomaan se hätä, jonka veljemme Markku on nähnyt viimeisten vuosikymmenien ajan seurakunnan keskuudessa, on johtanut tämän toiminnan muodostumiseen. Se on hänen maallinen työnsä, joka pidetään täysin erossa hengellisen yhdistyksen toiminnasta, ja hänen palkkauksensa on järjestyksessä suurimmalta osaltaan. Vuoden ajan palkasta suurin osa tulee pitkäaikaistyöttömille varatusta työllistämistuesta, mutta osa on saatava kokoon jostakin muualta.

Veljemme on kirjoittanut kolme eri kirjasta siitä suuresta ja laajasta ongelmasta, mikä vallitsee maassamme, erikoisesti seurakunnallisessa elämässä. Niin käsittämätöntä ja uskomatonta kuin se onkin, voidaan nyt yli kolmikymmenvuotisen toimintamme jälkeen todeta, että uskovaisten keskuudessa on vallinnut ja vallitsee järkyttävässä määrin henkinen terrori ja toisten ihmisten alistaminen. Sen todistavat ne lukemattomat yhteydenotot, jotka osoittavat veljemme tarttuneen todella vakavaan ongelmaan, joka on pyritty hurskauden varjolla pitämään piilossa. Pahoinvointi uskovaistenkin keskuudessa on saavuttanut tietynlaisen äärirajansa, ja heidän auttamisekseen on tehtävä jotakin!

Veljeemme yhteyden ottaneista ihmisistä valtaosa on uskovaisia, joten hänen toimintaansa ei voida pitää vain sosiaalisena, vaan se on mitä suurimmassa määrin sitä, mistä Sanakin puhuu: käytännön rakkauden osoittamista ja toisten taakkojen kantamista.

Esittäkäämme todella vakava kysymys meille jokaiselle, tässä viimeisessä ja vakavassa ajassa. Onko meille mahdollista jatkaa eteenpäin entisellä tavalla, joka vain aikaansaa rikkirevittyjä veljiä ja sisaria, joiden henkiselle hädälle suljetaan niin silmät kuin korvatkin? Voidaanko ajatella jotakin murheellisempaa ja vakavampaa asiaa kuin se, että laajoissa piireissä Markku Vuorta pidetään maassamme henkilönä, jolla on ehkä laajin asiantuntemus narsistisesta luonnehäiriöstä, eli psykopatiasta? Mistä hän on saanut tämän asiantuntemuksen? Toiminnastaan lähes neljänkymmenen vuoden ajan uskovaisten keskuudessa! Voitaisiinko ajatella jotakin murheellisempaa?

Tämä kaikki tuntuu aivan uskomattomalta, mutta viimeiset pari vuotta ovat vahvistaneet kaiken totuudellisuuden. Viimeisin silmät aukaiseva seikka oli se, kun yli vuosi sitten selvisi, että keskuudessamme todellakin on ihmisiä, veljiksi kutsuttuja, jotka uskovat, että aviomiehellä on oikeus tehdä vaimolleen mitä vain. Se tuli esiin useammassakin puhelinkeskustelussa ja aivan konkreettisessa elämässä. Jouduimme jopa istumaan kokouksessa, jossa vieraileva puhuja toteaa tähän tapaan: ”Uskovaisen sisaren tulee varautua siihen, että hänelle voi tapahtua melkein mitä vain, jopa se, että hänen miehensä tappaa hänet!” Sitä seuraavissa keskusteluissa eri paikoissa todettiin tämän todella olevan Jumalan Sanan mukaista, eikä kenelläkään ulkopuolisella olisi oikeutta puuttua asiaan!!!

Tämä asia lievemmässä muodossa on ollut tiedossamme vuosikymmenien ajan; sitä vain ei ole rohjennut nähdä juuri sellaisena kuin se on. Nyt kaikki väärä on ylittänyt äärimmäisenkin sietokyvyn rajan, kun otetaan huomioon muutkin suorastaan järjettömät asiat ja uskomukset, joita tiettyihin piireihin on pesiytynyt!

Kysymyksemme kuuluukin nyt: Olemmeko käsittäneet oikeastaan yhtään mitään siitä Jumalan valmistamasta tiestä, joka on eteemme asetettu? Olemmeko käsittäneet edes alkeita siitä, mitä Herran Jeesuksen Kristuksen seuraaminen merkitsee? Kun ajattelemme sitä valheiden määrää, joka on saanut saastuttaa sitä uskovaisjoukkoa, jonka kanssa olemme olleet tekemisissä, niin kuinka ylipäätänsä kukaan rohkenee ajatella olevansa osallinen Jumalan siunauksista, saati sitten tulevansa ylöstemmatuksi Herraa vastaan? Koko valheellisuus on saavuttanut sellaisen mittakaavan, ettei yksittäisiä valheita voi enää erotella, vaan meidän täytyy puhua kokonaisesta valheen maailmasta. ”ÄLÄ SANO VÄÄRÄÄ TODISTUSTA LÄHIMMÄISESTÄSI!”

Sen jälkeen kun veljemme Markku Vuori ilmoitti haluavansa seurata vain Herraa Jeesusta ja edustaa yksin häntä, jätti suuri osa veljistä ja sisarista hänet oman onnensa nojaan. Mutta voimme kertoa jostakin muustakin. Kun monille ihmisille selvisi, ettei veljemme halua kumartua minkään enkelin, saati sitten ihmisen eteen, alkoi hän saada erikoislaatuisia yhteydenottoja, mistä puhuu parhaiten tämän postituksen mukana tuleva kirjoitus, missä hän puhuu laitumen lampaista. Siitä, mistä oli ollut jonkinasteinen tieto ja tuntemus, tuli nyt täysi varmuus. Yksi toisensa jälkeen ilmoitti olevansa sisäisesti hyvin rikkinäinen, ennen kaikkea rakkaudettomuuden, fanaattisuuden ja ihmispalvonnan tähden.

Ei vähäisin seikka veljemme uuden aseman ottamiselle ole ollut se, kuinka ollaan ajauduttu aivan käsittämättömään ihmispalvontaan, mistä mainitsemme vain sen, kuinka maassamme on joukko ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, ettei tässä ajassa ole kuin vain yksi ihminen, jolla on oikeus saarnata!

Yhdessä veljemme kanssa haluamme nyt jatkaa siitä, mikä alusta asti on ollut työnäkynämme. Veljemme on taloudellisista syistä pakko keskittyä työhönsä mielenterveysyhdistyksessä, mutta hän parhaansa mukaan on valmis toimimaan puhtaasti hengellisellä rintamalla niiden kanssa, jotka haluavat seurata Herraa Jeesusta minne tahansa Hän meneekin. Kuka rohkenee väittää, ettei Herran sydän olisi erikoisesti juuri siellä, missä rikkinäiset ja haavoitetut ihmiset ovat? Kuka rohkenee väittää, ettei veljemme seuraisi Herraa tässä mielenterveystyössänsäkin?

Pyrimme lähettämään silloin tällöin rohkaisevia kirjoituksia ja järjestämme kokoontumisia niin paljon kuin mahdollista. Mutta se sekaannus ja totaalinen kaaos, johon kaikki fanaattisuus on johtanut, on nyt takanamme. Me tunnemme vain yhden ainoan suuren Henkilön, ja Hän on Herra Jeesus Kristus, ja Häntä yksin me seuraamme, yksin Häntä me palvomme ja kumarramme. Pankaamme merkille, että ensi vuonna on kulunut neljäkymmentä vuotta siitä, kun Herran eniten käyttämä Jumalan mies meni kotiin. Me tiedämme Israelin kansan nelikymmenvuotisen vaelluksen erämaassa ja mitä siitä varoittaen meille kerrotaan. Mitä sisältävät nämä takanamme olevat neljäkymmentä vuotta? Jumala armahtakoon meitä, kun katselemme todellisuutta avoimin silmin! Onko tuo sama ajanjakso toistunut meidän aikanamme, niin että näemme todellisten saavutusten sijaan vain sekaannusta ja sanoinkuvaamatonta ihmispalvontaa? Kiitos Jumalalle, on olemassa ainakin pieni joukko, joka tässä ajassa voi todistaa seuranneensa Herraa noiden vuosien ajan, ja jolla on varmuus siitä, että se on tullut Herran Jeesuksen Kristuksen luokse!

Tämä on meidän kutsumme tässä ajassa: Seuratkaamme yksin Herraa Jeesusta Jumalan paljastetun Sanan valossa. Hän tulee pian ja haluaa olla ainoa palvontamme kohde. Vain todella henkilökohtainen suhde Häneen on pitävä meidät osallisena siihen, mitä Jumala tässä ajassa tekee.

Sanottakoon nyt suoraan se asia, jonka tulisi olla itsestään selvä, mutta josta Jumalan rakkauden tähden on pakko puhua. Tulevissa kokouksissa ei ole kuultavissa mitään siitä, mikä menneinä vuosina on riistänyt siunaukset yltämme. Me haluamme kuulla vain siitä, mitä Herra Jeesus Kristus merkitsee eri ihmisille, mitä Hän on tehnyt ja tekee Nimensä kunniaksi. Ei ole tarpeen mainita kerrasta toiseen suurten jumalanmiesten nimiä, ei ole tarpeen toistaa sitä, mitä se ja se sanoi. Jos ihmisillä ei ole mitään omakohtaista sanottavaa suoraan sydämeltänsä, on parempi että vain rukoilemme, että Herra voisi antaa meille ilmestyksen siitä, mitä Hän todella meille haluaa olla ja mitä Hän haluaa meidän olevan. Myöskään ei enää ole mahdollista nousta seisomaan sanoen: ”Minä en ollenkaan tiedä, pitääkö tämä paikkansa, mutta haluan kuitenkin sanoa sen!” Myöskään emme ole kiinnostuneita kuulemaan, mitä esim. Leo Meller sanoi siinä ja siinä kokouksessa.

Voidaan sanoa totuudenmukaisesti, että Herra on nyt avannut oven hedelmälliseen työhön, niin uskovaisten kuin uskosta osattomienkin keskuudessa. Meidän on vain mentävä sinne, missä Herra Jeesus Kristus on. Me olemme täällä Hänen sijastansa, ja siksi tiemme on johdettava sinne, missä suurin hätä on.

 

Korostettakoon vielä sitä, ettei ”IHMINEN TAVATTAVISSA ry” ole mikään peitenimi hengelliselle toiminnalle, vaan se on puhtaasti oma työmuotonsa henkisen hädän lievittämiseksi kansamme keskuudessa. Voiko tätä toimintaa tukea kymmenysvaroin, on jokaisen itse harkittavissa. Olemme kuitenkin sitä mieltä, että se täyttää kaikki ne seikat, mitä Sana kehottaa meidän tekevän aivan käytännössä.

Maaliskuussa 2004

 Muutama niistä, jotka eivät ole notkistaneet polveansa Baalin edessä.