Lähtölaskenta käynnissä!

”Olen ahtaalla näiden kahden välissä. Haluaisin lähteä täältä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi verrattomasti parempi…” (Fil.1, Raamattu Kansalle).

”Ahtaalla minä olen näiden kahden välissä: halu minulla on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi monin verroin parempi; mutta teidän tähtenne on lihassa viipymiseni tarpeellisempi.”

Miksi olemme niin sokeita ja välinpitämättömiä, huolettomia, kaikkien niiden mitä erilaisimpien lähtölaskentojen suhteen, joita tavalla tai toisella tuodaan silmiemme eteen? Tiedemaailma esittää hyvin monenlaisia uhkakuvia, joista suurin osa selvästikin liittyy maapallomme rakenteeseen. Usein kuulemme käsitteen ”hauras”, mikä täällä pohjoisessa lintukodossamme kuulostaa hyvinkin kaukaiselta, koska olemme koko ikämme kuulleet niin helposti omaksuttavia käsityksiä kallioperämme lujuudesta ja turvallisuudesta. Perämeren tuntumassa toistuvat pienehköt maanjäristykset eivät ole hiukkaakaan horjuttaneet turvallisuudentunnettamme!

Kuinka kiitollisia meidän tulisikaan olla tämän pohjoisen maan kansalaisina, mutta tämä kiitollisuus ei juurikaan yllä hengelliselle alueelle. Olemme tuudittautuneet turvallisuudentunteeseen, joka saa meidät vähättelemään tietoisuuteemme tunkeutuvia uhkakuvia, lähtölaskentoja, joiden katsomme koskevan vain kaukaisia maita ja alueita!

Maapallolla on useampiakin tulivuoria, joiden raju purkautuminen voi merkitä maailmanlaajuista katastrofia ja vuosikymmenistä talvea, minkä vaikutusta emme ole edes halukkaita kuvittelemaan. Kauhistelemme hetken Vesuviuksen ja Etnan läheisyyteen rakennettuja miljoonakaupunkeja ja niissä asuvien asenteita ja luottamusta huomisen suhteen, emmekä juurikaan halua tietää Saksan maaperän alla muhivasta suuresta tulivuoresta (Eifel).

Sisimpäni yhtyy veljemme Paavalin ajatuksiin etenkin maaperämme todellisen haurauden ja sen kokemien synnytystuskien johdosta! Todella suuria muutoksia on selvääkin selvemmin tulossa, mutta ihmisen asenne ei muutu edes Ilmestyskirjan kuvaamien katastrofien keskellä.

Mikään ei ole historian aikana oleellisella tavalla muuttunut, mutta tietomäärämme oikealla tavalla yhdistettynä jumalalliseen ilmestykseen asettaa meidät aivan erityisasemaan ja - vastuuseen verrattuna entisaikojen ihmisiin. Vastuumme on tietämyksemme perusteella moninkertainen heihin verrattuna, ja voitaisiin aivan uudella tavalla huudahtaa Paavalin sanoin:

”Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista.” (Apt.17).

Juuri tänä tietoisuuden aikana sydämemme väräjää koko olemuksemme kanssa, koska ajat vain pahenevat päivittäin, välittämättä positiivisesta ajattelustamme ja huolettomuudestamme! Mitä sanoo Paavali alkutekstissämme?

”Haluaisin lähteä täältä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi verrattomasti parempi…”

Mikä todellisuudessa enää voisi miellyttää Kristuksen omaa tässä vääristyneessä ja sekavaakin sekavammassa ajassa? Mikään maallinen ei ole enää hyvää saati sitten parempaa! Kuulkaamme aivan uudella tavalla ja mielenkiinnolla lähtölaskentaa, joka kuuluttaa:

”Sillä jotka näin puhuvat, ilmaisevat etsivänsä isänmaata. Ja jos he olisivat tarkoittaneet sitä maata, josta olivat lähteneet, niin olisihan heillä ollut tilaisuus palata takaisin; mutta nyt he pyrkivät parempaan, se on taivaalliseen. Sentähden Jumala ei heitä häpeä, vaan sallii kutsua itseään heidän Jumalaksensa; sillä hän on valmistanut heille kaupungin.” (Hebr.11).

Ei siis takaisin mihinkään vanhaan, vaan kohti taivaallisia ja oikeaa lähtöporttia!