Social Icons

Pages

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Tietääkseen mitä sydämessämme on! 4



”Ja muista kaikki, mitä on tapahtunut sillä tiellä, jota Herra, sinun Jumalasi, näinä neljänäkymmenenä vuotena on sinua kuljettanut erämaassa nöyryyttääksensä sinua ja koetellaksensa sinua ja tietääksensä, mitä sinun sydämessäsi on: tahdotko noudattaa hänen käskyjänsä vai etkö. Hän nöyryytti sinua ja antoi sinun nähdä nälkää, ja hän antoi sinulle mannaa syödä, jota et ennen tuntenut ja jota eivät isäsikään tunteneet, opettaaksensa sinut ymmärtämään, että ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan että hän elää jokaisesta sanasta, joka Herran suusta lähtee.” (5.Moos.8).

Mitä muistamme menneiltä kymmeniltä, jopa viideltäkymmeneltä vuodelta? Mitä kaipaamme sellaista, mitä meillä ei nyt ole? Mielestämme menneinä vuosina elämämme oli monin tavoin rikkaampaa ja vähemmän pitkäveteistä, koska omalla tavallaan kaikelle leimaa antavana oli suuri määrä toimintaa. Mutta onko toiminta ratkaisu elämämme ongelmiin, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa? Oliko elämällämme aikoinaan suurempi merkityksellisyys aivan päivittäisessä olemisessa, vai perustuuko sisimpämme haikailu sittenkin aikoihin, jolloin meillä ei ollut niinkään paljon aikaa todelliseen rukoukseen ja sanantutkisteluun, Herran edessä olemiseen? Oliko loppujen lopuksi kokemamme tyytyväisyys aivan liian suuressa määrin riippuvainen ihmisvilinästä, niin että samaistuimme itsekin sitä käsittämättä ympärillämme oleviin enemmän tai vähemmän merkittäviin ihmisiin? Toteutuiko elämässämme lainauksemme ajatus?:

”Hän nöyryytti sinua ja antoi sinun nähdä nälkää, ja hän antoi sinulle mannaa syödä, jota et ennen tuntenut ja jota eivät isäsikään tunteneet, opettaaksensa sinut ymmärtämään, että ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan että hän elää jokaisesta sanasta, joka Herran suusta lähtee.”

Voisiko olla mahdollista, että vasta nyt olemme tulleet elämässämme eräänlaiseen käännekohtaan, jonkinlaiseen kirkastusvuorikokemukseen, jossa silmämme vasta todella avautuvat näkemään elämän todelliset arvot ja Jumalan Sanan henkilökohtaisen merkityksen?

Tässä ajassa ihminen näyttää huokaavan aivan erityisellä tavalla, esittäen kaikenlaisia vertailuja entisen ja nykyisen välillä. Miksi, miksi ja miksi menneisyydessä kaikki oli niin erilaista ja selvää, pyörii mielessä jatkuvasti. Oliko kaikki todella niin erilaista ja paljon parempaa, selvempää? Toki elimme eräänlaisessa hengellisessä yltäkylläisyydessä, mutta emmekö yhä vielä, ehkä runsaammassakin määrin, ole aivan samojen hengellisten rikkauksien perillisiä, syvällisten kokemusten rikastuttamina?

Meille on paljon uskottu, ja nyt päästyämme lapsenkengistä ja opillisista alkeista, vaaditaan meiltä itsestämmekin riippumattomista tekijöistä johtuen ehkä enemmän kuin mitä itse olemme halukkaita näkemään! Mitä kertoo Paavali meille melko tyhjentävällä tavalla muutamassa lauseessa:

”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.” (2.Tim.3).

Miten voisimme karttaa kaikkea tämän kaltaista, jos omassa olemuksessamme ei ole tapahtunut suurta muutosta? Tällaisen maailman keskellä joudumme elämään, mutta miksihän on niin valtavan vaikea katsoa todellisuutta silmiin? Miksi on niin vaikea uskoa tämän koskevan omalta osaltaan, omalla tavallaan seurakunnallistakin elämää, koska ”heissä on jumalisuuden ulkokuori”?

Me olemme antaneet sisäänkirjoittaa itsemme Jumalalliseen Korkeakouluun, jossa on aivan oma opintosuunnitelmansa, ja missä meitä ei missään vaiheessa kutsuta mukaan suunnitelmia laatimaan! Meidän on kaiken läpäistäksemme suostuttava istumaan jokaisella luennolla, miellytti se meitä tai ei! Erikoisesti mitä erilaisimmat käytännön harjoitusohjelmat on läpikäytävä piinallisen yksityiskohtaisesti ja tarkasti.

”Sillä ruumiillisesta harjoituksesta on hyötyä vain vähään; mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen. Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen. Sillä siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien.” (1.Tim.4).

Kysymys on siis hengellisestä kunnosta ja harjoituksesta elämässämme juuri nytkin, etenkin nyt!

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Tietääkseen mitä sydämessämme on! 3



”Ja muista kaikki, mitä on tapahtunut sillä tiellä, jota Herra, sinun Jumalasi, näinä neljänäkymmenenä vuotena on sinua kuljettanut erämaassa nöyryyttääksensä sinua ja koetellaksensa sinua ja tietääksensä, mitä sinun sydämessäsi on: tahdotko noudattaa hänen käskyjänsä vai etkö. Hän nöyryytti sinua ja antoi sinun nähdä nälkää, ja hän antoi sinulle mannaa syödä, jota et ennen tuntenut ja jota eivät isäsikään tunteneet, opettaaksensa sinut ymmärtämään, että ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan että hän elää jokaisesta sanasta, joka Herran suusta lähtee.” (5.Moos.8).

Ajoittain tunnen mitä erilaisimpien ihmismielipiteiden lähestyvän itseäni jonkinlaisen ääniaallon tai jopa melkein ukkosen lailla: ”Miksi kirjoitat niin paljon kaikesta hyvästä, kun kerran maailma on entistä totaalisemmin pahan vallassa? Sinun tehtäväsi on varoittaa ihmisiä tulevista Jumalan tuomioista ja Hänen suunnattoman vihansa purkauksesta jumalatonta maailmaa kohtaa! Miksi et maalaile kirjoituksillasi helvetin tulia jokaisen tottelemattoman alle, säikyttämään hänet parannukseen? Jumalahan on kuluttava tuli ja tuomion Jumala!”

Tänä aamuna kaiken tämän keskellä mielessäni toistuvat sanat:

”Ja me tiedämme, että Jumalan tuomio on totuuden mukainen niille, jotka senkaltaisia tekevät. Vai luuletko, ihminen, sinä, joka tuomitset niitä, jotka senkaltaisia tekevät, ja itse samoja teet, että sinä vältät Jumalan tuomion? Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen? Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi, hänen, ’joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan’: niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän, mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus.” (Room.2).

Mitä näemme ympärillämme maailmassa ja politiikassa? Mitä olemme aina olleet kykenevät panemaan merkille mitä erilaisimpien mieltä kiihottavien tapahtumien ja paljastusten keskellä? Yleisesti on täysin hyväksyttävissä todellisuus, että jonkin suunnitelman tai poliittisen pelin paljastuttua epäonnistuneeksi tai petolliseksi, on asiakokonaisuus pyritty peittämään, piilottamaan kaivamalla esiin jotakin negatiivista kilpailevista tahoista! Paha on aina pyritty piilottamaan näyttävämmän pahan taakse! Kuka rohkenisi väittää vastaan maallisella alueella, saati sitten ”hengellisellä” alueella? Syyllisyys on aina pyritty vierittämään toisen niskoille: mies syytti vaimoansa, vaimo käärmettä, käärme kai osaltaan jotakin, mistä meille ei kerrota mitään, ja mitä emme esimerkin antaaksemme pyri selittelemään ja arvailemaan.

Avainsanat koko tämänpäiväisen tutkimuksemme ylle ovat varmaankin seuraavat:

”…ja itse samoja teet…”

Olemme aikanaan kirjoittaneet Hopeajärven kylän asioista ja sontatunkion kaivelemisesta ja sen siirtämisestä toiseen paikkaan, mikä ei kuitenkaan ratkaissut ihmisten välisiä ongelmia. (Teksti löytyy pitkän kirjoituksen loppuosasta, joka löytyy hakusanalla ”Kirje Otolta”. Jos riittää mielenkiintoa voit lukea sen.) Kaiken pahan jatkuva tonkiminen ei tuota mitään hengelliseen elämään sopivaa ja rakentavaa! Me jokainen olemme viimeisimmän lainauksemme mukaisesti vajavaisia ja puutteellisia, Jumalan armon varassa eläviä ja olevia, ja ainoa keino selviytyä voittajana, on, ei sontakasojen kaiveleminen, vaan kerta kaikkiaan keskittyminen Herramme olemukseen ja tahtoon!

”Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Tietääkseen mitä sydämessämme on! 2


”Ja muista kaikki, mitä on tapahtunut sillä tiellä, jota Herra, sinun Jumalasi, näinä neljänäkymmenenä vuotena on sinua kuljettanut erämaassa nöyryyttääksensä sinua ja koetellaksensa sinua ja tietääksensä, mitä sinun sydämessäsi on: tahdotko noudattaa hänen käskyjänsä vai etkö. Hän nöyryytti sinua ja antoi sinun nähdä nälkää, ja hän antoi sinulle mannaa syödä, jota et ennen tuntenut ja jota eivät isäsikään tunteneet, opettaaksensa sinut ymmärtämään, että ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan että hän elää jokaisesta sanasta, joka Herran suusta lähtee.” (5.Moos.8).

Ainakin jossakin määrin me kaikki kartamme kaikenlaista tutkimista, sisäiseen elämäämme tunkeutumista. Omalla kohdallamme olemme todella tarkkoja yksityisyydestämme ja omista oikeuksistamme. Pelko ja arkuus valhelääkäreiden ja väärien tutkijoiden suhteen ei varmastikaan ole peräisin Hänen taholtansa, joka on Luojamme ja Isämme. Kuinka moni ”pyhiinvaeltaja” onkaan lukenut Sanasta Pyhän Hengen tulesta ja tutkimisesta, saaden sitten kummallisen käsityksen omasta asemastaan ja tehtävästään tämän tehtävän välikappaleena! Mistä oikein on peräisin sellainen rakkaus ja into toisen ihmisen sisimpään tunkeutumiseen? Tämä on aivan varmuudella yksi vakavimmista tekijöistä seurakunnallisten ristiriitojen syntymisessä ja hengellisen yhteyden rikkoutumisessa!

Kukaan meistä, normaaleista uskovaisista, ei pyydä ketään läheistämme tutkimaan kehollisia vaivojamme, saati sitten henkisiä ja hengellisiä ongelmiamme! Kaikkeen tarvitaan aito, asiaan perehtynyt ammattilainen; maallikot aikaansaavat vain vahinkoa todellisen hoidon viivästymisellä ja ehkä aivan väärilläkin ohjeilla ja neuvoilla. En itse ole missään suhteessa lääkäri tai vastaava, enkä voi kenellekään kirjoittaa reseptiä, koska tietämykseni ja ammattitaitoni eivät riitä siihen. Niinpä kun joku kovasti kyselee minulta kehollisista vaivoistansa, vastaan usein leikillisesti: ”Kun aamukierrolla tapaan lääkärikollegani osastolla, kysyn heiltä ongelmistasi!”

Ei ole ketään inhimillistä persoonaa, joka voisi ottaa omavaltaisesti yllensä hengellisen lääkärin valkoisen takin ja ripustaa stetoskoopin kaulaansa. Voimme jättäytyä vain yhden ainoan tahon tutkittavaksi ja autettavaksi:

”Jos sinä kuulet Herraa, Jumalaasi, ja teet, mikä on oikein hänen silmissänsä, tarkkaat hänen käskyjänsä ja noudatat kaikkea hänen lakiansa, niin minä en pane sinun kärsittäväksesi yhtäkään niistä vaivoista, jotka olen pannut egyptiläisten kärsittäviksi, sillä minä olen Herra, sinun parantajasi.” (2.Moos.15).

Hengelliseen tiehemme eivät kuulu ainoastaan määräaikaiset tutkimukset ja tarkastukset, vaan joka suhteessa tarkka annettujen ohjeiden noudattaminen, Herramme antamien neuvojen ja käskyjen mukaan eläminen kaikinpuoliseksi, kokonaisvaltaiseksi hyväksemme! Kaiken tämän keskellä voi rukouksemme vilpittömänä ja ilman pelkoa kohdistua Häneen, jolla on vain hyvät ajatukset kohdallamme!

”Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.” (Ps.139).

Emme saa antaa ihmispelon ja kaikkien väärämielisten ihmisten suorittamien tutkimusten estää meiltä tätä jatkuvaa sydämen asennetta! Meidän tehtävämme ei ole tutkia ketään ihmistä, ainoastaan kohtaamamme opit ja näkemykset, jotka riittävät kertomaan meille mitä on odotettavissa niiden esittäjien taholta. En voi milloinkaan unohtaa erään veljen toivomusta saada tietää kaikkien kohtaamiensa ihmisten salaisimmatkin asiat! Jumala varjelkoon minut kaikelta sen kaltaiselta!

Elämme todella vakavassa ajassa, jossa on toimittava aivan sen mukaisesti! On suoritettava kaikenlaisia tarkastuksia, omakohtaisesti ja Aidon Lääkärin avustuksella. Olemme lähdössä aivan ainutlaatuiselle matkalle, joka ei salli ylimääräisiä painoja ja rasitteita! Jos jo tämä tietokoneeni lähes päivittäin haluaa suorittaa erilaisia tarkastuksia vihamielisten voimien tunkeutumisen estämiseksi, kuinka tarkkoja meidän tuleekaan olla sisäisen ihmisemme suhteen, joka päivä! Tällä alueella emme voi olla liian tarkkoja tai pikkumaisia!:

”Poikani, kuuntele minun puhettani, kallista korvasi minun sanoilleni. Älkööt ne väistykö silmistäsi, kätke ne sydämesi sisimpään; sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa. Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee. Poista itsestäsi suun kavaluus, ja karkoita luotasi huulten vääryys. Katsokoot sinun silmäsi suoraan, eteenpäin olkoon katseesi luotu. Tasoita polku jaloillesi, ja kaikki sinun tiesi olkoot vakaat. Älä poikkea oikeaan, älä vasempaan, väistä jalkasi pahasta.” (Snl.4).

Oi, millaiset Jumalallisen Lääkärin ohjeet!

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Tietääkseen mitä sydämessämme on! 1



”Niin minä kiitän sinua suuressa seurakunnassa, ylistän sinua paljon kansan keskellä. Älkööt ne minusta iloitko, jotka syyttä ovat minun vihamiehiäni; älkööt silmää iskekö, jotka asiatta minua vihaavat. Sillä he eivät puhu rauhan puheita, vaan miettivät petoksen sanoja maan hiljaisia vastaan. He avaavat suunsa ammolleen minua vastaan ja sanovat: ’Kas niin, kas niin! Nyt me sen omin silmin näemme!’ Sinä, Herra, näet sen, älä ole vaiti! Herra, älä ole minusta kaukana! Heräjä ja nouse, minun Jumalani ja Herrani, hankkimaan minulle oikeutta ja ajamaan minun asiaani.” (Ps.35).

Eikö tämä olekin mitä parhain ajankuva juuri tänäänkin? Jumalan kansan Israelin rinnalla saamme kokea kaikenlaista vihamielisyyttä uskomme tähden. Vastaavanlaista on ollut aina, mutta nyt tekniikan kehityksen ja median johdosta saamme tietää muutamassa hetkessä kaikesta tapahtuvasta, jopa sekuntien viiveellä! Siksi meille aivan uudella tavalla paljastuu:

”Sillä he eivät puhu rauhan puheita, vaan miettivät petoksen sanoja maan hiljaisia vastaan.”

Itselleni kaikki tämä on ollut menneiden vuosikymmenien aikana jotakin todella käsittämätöntä, koska en aikanaan yksinkertaisesti jaksanut uskoa tämän kaiken ulottuvan seurakunnallisellekin alueelle! Kaikelle olisi antanut ymmärrystä Vanhan Testamentin kuvaama jatkuva ristiriitaisuus Israelin ja Juudan välillä, jos vain olisi oikealla tavalla halunnut nähdä Jumalan sallimuksen, ei tahdon. Aivan liian usein sotkemme keskenään Jumalan suunnitelman ja tahdon Hänen sallimuksensa kanssa!

Jumalamme ei ajattele eikä toimi meidän mielemme ja järkeilymme pohjalta. Hän sallii monia asioita, jotka Hänen luulisi torjuvan kaikin mahdollisin keinoin jo oman asiansa tähden. Jonkinlaista selvyyttä tälle tuo sanankohta:

”Ja muista kaikki, mitä on tapahtunut sillä tiellä, jota Herra, sinun Jumalasi, näinä neljänäkymmenenä vuotena on sinua kuljettanut erämaassa nöyryyttääksensä sinua ja koetellaksensa sinua ja tietääksensä, mitä sinun sydämessäsi on: tahdotko noudattaa hänen käskyjänsä vai etkö. Hän nöyryytti sinua ja antoi sinun nähdä nälkää, ja hän antoi sinulle mannaa syödä, jota et ennen tuntenut ja jota eivät isäsikään tunteneet, opettaaksensa sinut ymmärtämään, että ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan että hän elää jokaisesta sanasta, joka Herran suusta lähtee.” (5.Moos.8).

Joidenkin uskonystävien kanssa meillä on jo noin viidenkymmenen vuoden pituinen yhteinen taival takanamme. Millainen muistutus viimeisin lainauksemme onkaan meille tänä hetkenä! Millaisen kiitollisuuden tulisikaan vallita sydämissämme ja koko olemuksessamme! Kaiken itkumme ja ahdistuksemme keskellä saamme kuulla kehotuksen:

”Sinä kansa, joka asut Siionissa, Jerusalemissa, älä itke! Hän on sinulle totisesti armollinen, kun apua huudat; sen kuullessaan hän vastaa sinulle kohta. Vaikka Herra antaa teille hädän leipää ja ahdistuksen vettä, niin ei sinun opettajasi sitten enää kätkeydy, vaan sinun silmäsi saavat nähdä sinun opettajasi. Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: ’Tässä on tie, sitä käykää.’” (Jes.30).

En tunne tarkemmin Danielin ennustuksia, mutta tiedän kuitenkin aiheeseemme liittyen seuraavan olevan mitä elävin kuva tämänhetkisten suurvaltojen tilanteesta!

”Ja kumpaisellakin kuninkaalla on paha mielessä toistansa vastaan. Samassa pöydässä he puhuvat valhetta…” (Dan.11).

Oi, millaisessa ajassa meillä onkaan etuoikeus tuoda esiin hengellistä Totuutta ja todellisuutta:

”Tässä on tie, sitä käykää! Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti!”

torstai 27. heinäkuuta 2017

Monenlaisia oppeja? 3



”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne vietellä; sillä on hyvä, että sydän saa vahvistusta armosta eikä ruuista, joista ne, jotka niitä menoja ovat noudattaneet, eivät ole mitään hyötyneet.” (Hebr.13).

Mistä ovat peräisin kaikenlaiset vieraat opit ja näkemykset? Mikä on niiden tarkoitus ja mistä ne ammentavat voimansa, sillä ei mikään opetus tai näkemys omaa kykyä lentää itsekseen, vaan ne tarvitsevat jonkinlaisen tuulen tai erikoislaatuisen kantajan.

Me emme todellakaan ole tekemisissä jonkin uuden ja nykyaikaisen asian kanssa, joka omalla tavallaan leviää kulloinkin sopivan ajan tullen! Ihmismielipiteillä ei ole mitään todellista valtaa tai oikeutta laatia jotakin alkuperäisestä poikkeavaa tai omasta mielestään sopivampaa! Meidän hengellinen perintömme ja oppimme on niin vanha ja turvallinen, ettei sitä voi syrjäyttää minkäänlainen inhimillinen mielipide tai opetus! Kuinka vanha on se hengellinen perimä, tieto ja näkemys, joka on meitä varten tarkoitettu?

”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa, niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan, sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.” (Ef.1.)

Mitä voisi inhimillinen näkemys ja tieto muuttaa tässä todellisuudessa? Kaikki perustuu, ei uskonnollisiin ja kirkkokunnallisiin toimituksiin tai muistomerkkeihin, vaan aivan ainutlaatuisella tavalla Persoonaan, Hänessä olemiseen, joka on ”MINÄ OLEN”, sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti!

”Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme.” (2.Kor.5).

Koko olemuksemme ja elämämme perustuu Jumalan suunnitelmaan, jonka Hän laati ennen kuin ihmistä oli olemassakaan! Mistä voisimme kerskata maasta otettuina olentoina? Emme voi edes kerskata virastamme, palvelustehtävästämme, joka sekin merkitsee vain Jonkun Toisen puolesta esiintymistä!

”Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.” (Ef.4).

Painukoon ikuiseksi ajaksi mieliimme, että kaikessa on kysymys Persoonasta!

”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.”

 

Sample text

Sample Text

Sample Text