Social Icons

Pages

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Missä on sinun Jumalasi?



Tänään on mieleni melko apea, mutta se ei tarkoita sitä, ettei Herra olisi kanssani. On vain tällaisia päiviä, jolloin pakostakin ajattelee joitakin uskonystäviä, joiden elämässä tuntuu olevan käsittämätön määrä synkkiä pilviä. Sitä ei ihmismieleni osaa käsittää.

Tänään ajattelen erityisen voimakkain huokauksin erästä perheenäitiä, jota on koeteltu todella ankarasti. En voi kertoa yksityiskohtia, mutta esitän nyt meille kaikille kysymyksen: Herra tietää kuka hän on ja missä hän on. Voisimmeko nyt kantaa hänet rukouksinemme Herran eteen aivan erikoisella tavalla, ei vain kerran, vaan rukoustemme voimasta riippuen useampanakin päivänä? Kunpa voisimme saavuttaa sellaisen uskonvarmuuden, että yksikin rukouskerta riittäisi!

Jumalan kansasta moni on todella suurissa koettelemuksissa, ja en tunne yhtään ainoaa läheistä uskovaista, jonka elämässä vallitsisi selvästi inhimillinen tasapaino. Kaikki ovat jonkinlaisissa ahdistavissa tilanteissa, aivan käsittämättömällä tavalla. Miksi hyvä Jumalamme ei erilaisella tavalla puutu elämäämme, niin että voisimme edes hiukan enemmän ilon kanssa kulkea eteenpäin?

 ”Sinun koskiesi pauhussa syvyys syvyydelle huutaa, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi käyvät minun ylitseni. Päivällä Herra säätää armonsa, ja yöllä minä hänelle veisaan ja rukoilen elämäni Jumalaa. Minä sanon Jumalalle, kalliolleni: ’Miksi olet minut unhottanut? Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa, vihollisen ahdistamana?’ Minun luitani jäytää, kun viholliseni minua häpäisevät, sanoen minulle kaiken päivää: ’Missä on sinun Jumalasi?’ Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.” (Ps.42).

lauantai 30. heinäkuuta 2016

Uskollinen kuolemaan asti…



 ”Tuo esiin sokea kansa, jolla kuitenkin on silmät, ja kuurot, joilla kuitenkin on korvat. Kaikki kansat ovat kokoontuneet yhteen ja kansakunnat tulleet kokoon.” (Jes.43).

Tässä maailmassa ei ole ollut nykyisen kaltaista tilannetta koskaan aikaisemmin, vaikka Saarnaajasta voi saada sellaisen käsityksen, ettei mikään ole uutta tai muuttunutta. Saarnaaja on aivan oikeassa, mutta meidän on nyt ymmärrettävä, että kaikki jo totunnainen on saanut aivan käsittämättömät mittasuhteet! Inhimillinen viisaus on nyt saavuttamassa uuden äärilaitansa, jossa mikään ei tunnut mahdottomalta. Elämme siis aivan selvästi ihmiskunnan kehityksen äärilaidalla. Koskaan aikaisemmin ei ole ollut mahdollista se, mitä ihminen nyt on saavuttanut, niin hyvässä kuin pahassakin. Vain muutama sekunti lopetettuani kirjoittamiseni, on tekstini luettavissa ympäri maapallon! Lukijat voivat lähettää eteenpäin kirjoituksiani tai suositella niitä tutuilleen, niin että tieto leviää aivan käsittämättömällä tavalla! Kenelle voisit tiedottaa blogistani tänään?

Ns. internet on yhdistänyt koko maailman tavalla, josta ei menneinä aikoina osattu edes haaveilla. Kansat ovat kootut yhteen ja kansakunnat saavat tiedon tapahtuneista asioista sekunneissa, mutta onko saavutettu tilanne jotakin sellaista, mikä palvelisi ihmisen todelliseksi parhaaksi?

”Tuo esiin sokea kansa, jolla kuitenkin on silmät, ja kuurot, joilla kuitenkin on korvat.”

Ihminen on jumalallisella alueella sokeampi kuin koskaan aikaisemmin. Ihmisillä, uskovaisillakin, on korvat ja silmät, mutta mitä he ovat päättäneet kuulla kaiken ylitsepursuavan tietomäärän suhteen? Ihmisen tietomäärä on saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että tämä tieto ei enää palvelekaan hänen parhaaksensa, vaan vahingoksensa, koska se sisältää suurimmaksi osaksi materiaalia, jonka alkuperä ei olekaan Korkeudessa, vaan syvyydessä! Kukaan ei ole sen sokeampi kuin ihminen, joka sulkee silmänsä ja väittää ettei aurinko paista! Mutta voidaanko häntä syyttää tyhmyydestä ja ajattelemattomuudesta, kun auringonpaisteen peittävät inhimillisen viisauden synkät myrskypilvet?

Ei ole varmaankaan koskaan ollut vastaavaa aikaa, jolloin olisimme tällaisella tavalla olleet pakotetut soutamaan vastavirtaan, niin pienen tuntuisilla airoilla ja niin voimattomuuden tunteessa! Mitä muutakaan voisimme tehdä sen jälkeen kun Herra Henki on avannut silmämme näkemään ja korvamme kuulemaan! Totisesti, tunteet eivät ole puolellamme, mutta ei Herra koskaan olekaan halunnut tietää mitä tunnemme ja miten selviäisimme helpoimmin kohtaamistamme asioista!

Olemme todellakin melko yksin suuressa ihmisjoukossa, mutta meissä on jotakin, mikä erottaa meidät muista, ilman ansiotamme!

”Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sitä, joka voittaa, ei toinen kuolema vahingoita.' Ja Pergamon seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo hän, jolla on se kaksiteräinen, terävä miekka: Minä tiedän, missä sinä asut: siellä, missä saatanan valtaistuin on; ja sinä pidät minun nimestäni kiinni etkä ole kieltänyt minun uskoani…”(Ilm.2).



perjantai 29. heinäkuuta 2016

Kuuleva korva


”Jeesus sanoi: ’Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talosta tai veljistä tai sisarista tai äidistä tai isästä tai lapsista tai pelloista, ja joka ei saisi satakertaisesti: nyt tässä ajassa taloja ja veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja peltoja, vainojen keskellä, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää. Mutta monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi’.” (Mark.10).

Meillä on niin valtava kiire maalliseen tulevaisuuteen paremman odotuksessa, että kuljemme paljon kohdallemme osuvan, tulevaan maailmaan viittaavan ohitse. Jos kerran olemme jo aidosti uudestisyntyneitä, olemme automaattisesti osallisia tuohon tulevaan maailmaan, mutta mikä ihme saa meidät jatkuvasti katselemaan aivan liiaksi maallisin silmin maallisia asioita? Mikä saa meidät sellaisessa määrin kuuntelemaan kylläkin hengellisen leiman omaavia ääniä, mutta jotka saavat mielenkiintomme keskittymään aivan vääriin asioihin, aivan väärässä korostuksessa?

”Tuo esiin sokea kansa, jolla kuitenkin on silmät, ja kuurot, joilla kuitenkin on korvat. Kaikki kansat ovat kokoontuneet yhteen ja kansakunnat tulleet kokoon.” (Jes.43).

Me olemme keskittyneet kuulemaan meille mieluisia asioita, mutta nyt elämme ajassa, jossa meitä ja koko maailmaa koetellaan ja testataan todellisten ajatusten ja näkemysten julkituomiseksi. Me elämme synnytystuskien aikaa, mikä aivan luonnostaan ei miellytä ketään, mutta jonka läpäiseminen on merkittävä voitto. Mutta mitä me todella tarvitsemme selvitäksemme kaiken epämieluisen lävitse? Meillä on, kuten jo olemme todenneet, sekä silmät että korvat, mutta puuttuuko sittenkin jotakin, tai olemmeko jättäneet jotakin liian vähäiselle huomiolle?

”Jolla on korvat, se kuulkoon.” (Matt.11).

Tämä sanotaan kahdeksan kertaa Evankeliumeissa. Mutta mitä sanotaan seitsemän kertaa Ilmestyskirjassa?

”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.” (Ilm.2).

Halleluja, tässä, nimenomaan tässä ajassa, meillä on mahdollisuus kuulla mitä Henki seurakunnille sanoo! Mutta sen mahdollistamiseksi meillä täytyy olla tuo korva, josta Sana puhuu! Ei siis riitä vain kahdella maallisella korvalla kuuleminen ja määrätynasteinen todentaminen, vaan tarvitsemme suoran kanavan Hengen toimintaan juuri tässä ajassa! Se on tuo korva, joka kuulee yksinomaan Hengen ääntä, Hyvän Paimenen ääntä, tulevan maailman ääntä!

torstai 28. heinäkuuta 2016

Mikä on tärkeintä?


”Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä.” (Joh.10)

Tässä maailmassa tehdään mitä erilaisimpia päätöksiä mitä erilaisimmilla tasoilla. Tietoisuutemme saavuttavat ensisijaisesti maailman mielestä merkittävimmät asiat ja ratkaisut. Uutisissa kerrotaan suurvaltojen sisäisistä ja ulkoisista kehityksistä, jotka omalla tavallaan valtaavat uskovaisenkin mielen. Henkilövalinnat ovat aivan erikoisella tavalla pinnalla juuri tässä hetkessä, jossa henkeä haukkoen seuraamme maailmantilanteen kehitystä. Huolestuttavaa? Todellakin! Mutta ajatelkaamme tänään jotakin aivan muuta, joka ehkä on näkymätöntä, mutta suunnattomasti arvokkaampaa ja tärkeämpää kuin mikään muu!

”Jeesus sanoi: ’Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talosta tai veljistä tai sisarista tai äidistä tai isästä tai lapsista tai pelloista, ja joka ei saisi satakertaisesti: nyt tässä ajassa taloja ja veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja peltoja, vainojen keskellä, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää. Mutta monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi’.” (Mark.10).

Kuinka vaikeata onkaan tässä ajassa nähdä se, mikä on kaikkein tärkeintä ja merkittävintä! Tietynlaiset neuvottelut taloudellisia asioita koskien ovat tuoneet esiin ihmisen pohjimmaiset ajatukset ja näkemykset. Miljardit ihmiset elävät puutteessa ja suoranaisessa nälänhädässä, ja meillä on tavaton huoli omasta toimeentulostamme, jos joudumme työskentelemään hiukan pidempään tai luopumaan prosentuaalisesti mitättömistä eduista! Meitä ei hiukkaakaan hetkauta jonkun ihmisen nälkäkuolema, kun pitää lähettää jotakin avaruuteen! Millaiseen syntiin olemmekaan osallisia, mille puolelle meidät aikanaan ohjataan tuomion päivänä!

”Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talosta tai veljistä tai sisarista tai äidistä tai isästä tai lapsista tai pelloista…”

Mistä me uskovaisina olemme todella luopuneet tai joutuneet luopumaan? Miksi me sellaisella tavalla huokailemme ja suremme mitä moninaisimpia maallisia asioita? Miksi niin vähän todella hartaita pyyntöjä kohoaa korkeuksiin Jumalan Valtakunnan asioiden tähden?

Mitä meidän tulee tässä ajassa ajatella ja mihin keskittyä?

”…ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää.”

Me olemme vain toissijaisesti tämän maan kansalaisia. Todellinen alkuperämme on ajan rajan tuolla puolen, tulevassa maailmassa, jossa olemme riisuutuneet tästä maallisesta majasta ja vietämme iankaikkisuutta uudessa olotilassa, jota meillä ei inhimillisellä kyvyllä ole mahdollisuutta edes kuvitella. Mitä tämä merkitsee? Sitä, että meidän ratkaisumme ovat paljon tärkeämpiä kuin mitkään presidentinvaalit tämän maailman mahtivaltioissa, koska ne koskevat vain maallisia asioita ja aikoja, mutta meidän ratkaisumme iankaikkisuuksia!

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Isän kädessä


”Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä.” (Joh.10)

Olemme jo moneen kertaan todenneet, että Hyvän Paimenen sanoja voidaan lainata ja käyttää hyvin monella tapaa. Mutta tapahtuuko tämä oikealla ajalla ja oikeassa paikassa? Tapahtuuko se oikealla tavalla, alkuperäisessä tarkoituksessaan? Jos kaikki ei ole kohdallaan, miten on mahdollista tämän sanankohdan toteutuminen? Ketä ja mitä me seuraamme kuunnellessamme sanoja, joita lausuu epäilyksiä herättävä, erittäin hurskas ja kirkollinen ääni? Herramme sanojen mukaan Hänen ääntänsä kuuleva seuraa Häntä, koska tuntee Hänen äänensä, ja mikä kaikkein merkittävintä: Hyvä Paimen tuntee omat lampaansa, pitäen niitä kämmenellään!

Herran kämmen on hengellinen kämmen, eikä siinä ole syviä juonteita ja uria, niin että se jakaantuisi lukemattomiin kohoumiin ja syvyyksiin, niin että sillä olisi mahdotonta olla yhdessä ilman ryhmiin jakautuneisuutta! Miten sitten on mahdollista kaikki näkemämme kirkkokunnallisuus ja jakautuneisuus, joka vallitsee kristikunnan keskuudessa? Puhutaan erilaisista sateista ja herätyksistä, mutta kaikki on kuin suomalainen syksyinen metsä, jossa sateella ponnahtelee esiin valtava määrä sieniä, mitä erilaisimpia. Joka päivä muodostuu jossakin päin maailmaa tämän ”hengellisen sateen” johdosta uusia ryhmiä ja suuntauksia, jotka on mahdotonta kuvitella Herramme kämmenelle! Miten ihmeessä selviämme kaikesta tästä sekaannuksesta ja hämmennyksestä?

Voinemme tänään todeta mitä suurimmalla varmuudella, että tämä kaikki tapahtuu ympärillämme ja koko maailmassa, mutta aivan varmasti ei Herramme kämmenellä!

”Niin kehoitan siis minä, joka olen vankina Herrassa, teitä vaeltamaan, niinkuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii, kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä: yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.” (Ef.4).

Veljemme Paavali totisesti käsitti, mitä tarkoittaa olla Herran kämmenellä! Kaikkialla siellä, missä tämä ei pääse toteutumaan, ollaan kylläkin tekemisissä ”hengellisten” asioiden kanssa, mutta ei olla samalla perustuksella, samalla kämmenellä, vaan jonkun hengellisen voiman nyrkissä, joka iskee ympärilleen uskonnollisessa kiihkossa!

Pysyäksemme Herramme kädessä, on meidän tahdottava sitä koko olemuksellamme:

”Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa; ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi'. Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.' Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä’.” (Mark.12).

 

Sample text

Sample Text

Sample Text