SAARNAA SANAA!
Minulla oli hyvin erikoinen kokemus. En halua kertoa tarkemmin koska se
oli, etten paljastaisi ketä asia koskee. Tämä kokemus tuntui aluksi olevan vain
minua varten, koska enhän mitenkään voi nousta ketään veljeä vastaan. Mutta
sydämessäni tunnen tällä hetkellä, että minun on pakko kertoa se sellaisella
tavalla, ettei ketään mustamaalata. Jumala tietää ja on todistajani, etten
halua olla ketään veljeä vastaan. Mutta en voi mitään sille, että sydämessäni
jokin suorastaan vihaa kaikkea, mikä kohdistetaan todellista Herran tuntemusta
vastaan. Tuo viha ei kohdistu keneenkään ihmiseen, vaan vääriin oppeihin ja
vääriin korostuksiin, vääriin henkiin.
Minä osallistuin kokoukseen, jossa itse olin vain kuulijan paikalla.
Pääpuhujana oli veli, joka puheensa aikana jatkuvasti viittasi tuntemaamme
saarnaajaan, ja luki useita lainauksia hänen saarnoistansa. Koko kokouksen ajan
vallitsi iloisen kepeä mieliala, ja useat huusivat hallelujaansa kohdissa,
jotka ilmeisestikin puhuttelivat heitä. Puhuja kertoi hauskoja asioita omasta
elämästäänkin, ja yleisöstä suurempi osa eli mukana. Mutta minä en voinut mitään
sille, että sisimmässäni jokin itki. Yhtään ainoaa hymynhäivettä en pystynyt
ilmaisemaan, vaikka muut nauroivat. Jokin minussa oli hyvin murheellinen. En
voi mitään sille, että minussa jokin koko ajan, olen sitten missä kokouksessa tahansa,
odottaa kuulevansa jotakin sellaista, mikä tulee ihmissydämestä, joka on saanut
kokea jotakin Herrassa. Mutta tässä en saanut kokea mitään sellaista, ja
sydämeni täytti sääli näitä ihmisiä kohtaan, joilta ikään kuin "on otettu pois ruoka silmäin edestä,
sekä meidän Jumalamme huoneesta ilo ja riemu!" (Jooel 1:16).
Minä astuin hyvin murheellisena ulos kokoushuoneesta ja kävelin kadulle.
"Herra Jeesus, mitä tämä on? Mitä Sinä ajattelet tästä?!" Tämä ei
ollut ensimmäinen kerta kun osallistuin vastaavanlaiseen kokoukseen, mutta
jollakin tavoin ajan myöhäinen hetki ja Jeesuksen tulemuksen läheisyys saivat
minut entistä murheellisemmaksi. Miksi ihmiset eivät saa kuulla todellista
Jumalan Sanaa, joka voisi muuttaa heidät ja valmistaa heidät Herran
tulemukseen? Mitä hyödyttää toistaa jotakin sellaista, minkä joku Herran palvelija
on puhunut ja minkä jokainen voi itse lukea kirjasista? Missä on Jumalan voima,
joka tulee Sanan saarnaamisen kautta, ja aikaansaa kuulijoissa uskon? Jotta
Jumalan Sanan saarnaamisessa voisi olla voima, täytyy Sanan ensin olla tunkeutunut
meidän sydämiimme!
Yhtäkkiä jokin puhui sisimmässäni. En kuullut mitään ääntä, joka olisi
kuulunut jostakin yläoikealta, tai mitä olisi voinut luonnehtia korvinkuultavaksi
ääneksi. Mutta jokin sanoi minussa toistamiseen niin selvästi kuin vain voi: "Kreetan mies, laiskurivatsa!"
Minä itse olin aivan ymmälläni. Kreetan mies, laiskurivatsa! Olen aina
ajatellut tuntevani Raamattuni erittäin hyvin, mutta tuona hetkenä en ollut
edes varma siitä, missä kirjeessä nuo sanat olivat. Tiesin niiden olevan Jumalan
Sanassa, mutta missä, sitä en tiennyt. Siten en myöskään voinut tietää
asiayhteyttä, eli mitä noilla sanoilla ylipäätään voitiin ymmärtää. Mielessäni
soivat toistuvasti nuo sanat: "Kreetan mies, laiskurivatsa!"
Tulimme ystävämme luokse kahville, ja kaivoin heti Raamattuni esiin.
Kyseiset sanat löytyivät Paavalin kirjeestä Tiitukselle. Paavali oli jättänyt
Tiituksen Kreetalle, jotta tämä huolehtisi siellä järjestelyistä, ja asettaisi
joka kaupunkiin vanhimmat. Hän antaa selvät ohjeet siitä, millaisia näiden
henkilöiden tulisi olla, ja lopuksi sanoo tällaisesta miehestä: "...hänen tulee pysyä kiinni
opinmukaisessa, luotettavassa sanassa, että olisi kykenevä sekä neuvomaan
terveellä opilla että kumoamaan vastaansanojain väitteet." Sillä paljon on
niskoittelevia, turhanpuhujia ja eksyttäjiä, varsinkin ympärileikattujen
joukossa; semmoisilta on suu tukittava, sillä he kääntävät ylösalaisin kokonaisia
huonekuntia opettamalla sopimattomia häpeällisen voiton vuoksi. Eräs heistä,
heidän oma profeettansa, on sanonut: 'Petturi KREETAN MIES, peto ilkeä,
LAISKURIVATSA'. Tämä todistus on tosi; sentähden nuhtele heitä ankarasti, että
tulisivat uskossa terveiksi eivätkä kiinnittäisi huomiotansa juutalaisten
taruihin eikä totuudesta pois kääntyvien ihmisten käskyihin." (Tiit.1).
Vuosikausiin ei Herra ollut konkreettisesti sanonut mitään tästä asiasta.
Olin suorastaan onnellisen helpottunut, ja inhimillisenä ihmisenä en voinut
olla muutamaan kertaan kotimatkan aikana purskahtamatta nauruun, koska uskon
itse kullekin tuon sanonnan olevan hassunkurisen. Ajattelin, että Jumalalla on
huumorintajua: "Kreetan mies, laiskurivatsa!" Mutta nyt jälkeenpäin
käsitän kaiken todellisen kuolemanvakavuuden. Nuo sanat itsessänsä kuvaavat
täydellisesti sitä kepeyttä, millä "Sanaa" julistettiin, mutta mitä
saamme lukea niin edellä kuin perässäkin? Siinä ei ole minkäänlaista naurun tai
edes hymyilemisen aihetta!
Jättäkäämme tämä tapaus hetkeksi. Mistä on kysymys niiden kohdalla,
jotka vain toistavat jotakin, minkä joku toinen on sanonut? Seuraavanlaiset lauseet
toistuvat usein: "Veli sanoi, että meidän tulee sanoa vain se, mitä hän on
sanonut! Nyt sanomme jotakin sellaista, mikä on jo sanottu, koska lainaamme
veljen puhetta!"
Minä en ole koskaan ajatellut itsestäni mitään erikoista, enkä myöskään
pysty kuin pyssyn suusta vastaamaan jokaiseen kysymykseen. Uskon tietäväni
melko tarkkaan mitä veli on sanonut, mutta minulla ei ole ymmärrystä eikä
muistia siihen, että voisin muistaa samalla hetkellä kaikki samasta asiasta
puhuvat kohdat, saati sitten ulkoa luetella kaiken. Mitä tulee väitteeseen vain
sen sanomisesta, mitä veli on sanonut, voi jo lukutaitoinen lapsikin käsittää
ja opettaa meille, mistä on kysymys. Ei milloinkaan ole ollut tarkoitus, että
meidän tulisi vain toistaa hänen sanojansa! Kuinka usein hän sanoikaan
kokouksissansa: "Täällä me koskettelemme vain kohokohtia, mutta kotonanne
syventykää asioihin ja tutkikaa Raamattujanne, niin te tulette ymmärtämään enemmän!"
On todettavissa selvästi, että jotkut ihmiset leikkelivät ääninauhoja ja
ottivat kohtia eri nauhoista, yhdistäen ne yhdeksi nauhaksi, ja saivat siten
puhujan sanomaan jotakin sellaista, mikä ei ollut totta. Tällaisessa yhteydessä
tuotiin selvästi julki, että meidän tulee sanoa vain se, mitä ääninauhoilla on.
Jokaiselle järkevälle ihmiselle on selvää, että hän toisaalta puhuessaan tästä
asiasta tarkoitti sitä, että meidän, väittäessämme hänen sanoneen jotakin,
tulee todellakin sanoa vain se, mitä hän on sanonut. Meidän ei tule lisätä omia
ajatuksiamme, ei edes oikeita ja totuuteen perustuvia, ja väittää hänen
sanoneen niin.
Minä voin erehtymättömästi näyttää Jumalan Sanasta Sen arvovallalla,
että jokainen, joka väittää jotakin muuta, on väärässä. Joka väittää, että
Jumalan Sana ei kuulu meille henkilökohtaisena omaisuutenamme, on kauhistuttavalla
tavalla väärässä!
Markku Vuori
Jatkuu…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti