Mikä on harhaoppi? Osa 2

Inhimillinen mieli on aina halunnut pyrkiä miellyttämään Jumalaa jollakin ylimääräisellä tietystä asiasta luopumisella. Mutta Jumala on Sanansa velvoittama ja Hän tuomitsee kaiken Sanansa mukaisesti, ei sen mukaisesti, mitä on tehty ylimääräisesti, lisäten jotakin jo säädettyyn. Tässäkin kohden tulee erikoisesti mieleen tuo Kolossalaiskirjeen kohta: "Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä: 'Älä tartu, älä maista, älä koske!' — sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta — ihmisten käskyjen ja oppien mukaan? Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi." (2:20-23).

"Ihmisten käskyjen ja oppien mukaan!" Mitä ovat nämä ihmisten käskyt ja opit? Ne ovat sitä, mikä jää sen ulkopuolelle, mitä Paavali sanoo Timoteukselle, ja uskon, että me nyt entistä paremmin käsitämme sen, miksi Paavali käyttää juuri niitä sanoja, mitkä hän on valinnut tuodakseen esiin asian vakavuuden: "Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta: saarnaa sanaa..." (4:1-2).

Miksi Paavali vannottaa Timoteusta Jumalan Valtakunnan kautta? Luukas kirjoittaa: "Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on' tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä." (17:20-21) Jumalan valtakunta on siis olennaisesti sidoksissa seurakuntaan ja seurakunta siihen. Sentähden on mitä suurimmasta merkityksestä seurakunnan palvelustehtävien kohdalla, että pitäydytään yksinomaan Sanaan ja sen julistukseen juuri sellaisena, kuin se on meille annettu. Jos tätä ei noudateta, on tuloksena hengellistä kuolemaa ja hajaannusta. Mikään ei ole sen vaarallisempaa Uuden Testamentin seurakunnalle kuin lainomainen julistus!

Lain julistus on julistusta, joka johtaa ihmiset juuri sille tielle, mistä Kolossalaiskirjeen kohta meitä varoittaa: Ihmisten käskyt ja opit ovat tosin inhimillisin silmin katsoen hurskasta jumalanpalvelusta ja nöyryyttä ja ruumista kurittavia, mutta ilman mitään arvoa Jumalan silmissä ja tapahtuvat vain lihan tyydyttämiseksi! Siten ihminen ajautuu pois Jumalan tarkoittamalta tieltä, joskin tavattoman hurskauden ympäröimänä, ja päätyy helposti siihen, mihin kukaan ei todellisuudessa haluaisi:  "Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta!"

Jumala armahtakoon seurakuntaansa ja sen keskuudessa toimivia lain julistajia! Kuka on vielä sitä mieltä, että jokaisen tulee antaa julistaa ja tehdä mitä haluaa seurakunnan keskuudessa, kunhan hän vain on veli ja mainitsee joitakin hyväksyttyjä asioita. Minä en itse, niin kuin jo mainitsin, ole vielä milloinkaan aikaisemmin käsittänyt koko asian vakavuutta ja tuhoisuutta!

Room.4:15 sanoo, että laki saa aikaan vihaa. Me olemme tänä päivänä sen todistajia, että lakihenkinen julistus on saanut aikaan ennen näkemättömän vihan vyöryn. Mikään muu ei ole siinä määrin hajottanut seurakuntaa kuin tämä julistus, joka on saattanut veljen veljeä vastaan, sisaren sisarta vastaan: "Yksi teistä sanoo: 'Minä olen Paavalin puolta', toinen: 'Minä Apolloksen', joku taas: 'Minä Keefaan', joku vielä: 'Minä Kristuksen'." (1.Kor.1). Jos koska, niin nyt on oikeutus kysyä ja jopa huutaa suureen ääneen sama kysymys minkä jumalanmies esitti tuon ajan uskovaisille:

 "Onko Kristus jaettu?"

Mikä ja kuka jakaa Kristusta? Miksi ihmiset sanovat olevansa sen ja sen puolta? Väärien puheiden, väärän julistuksen johdosta! Väärät korostukset ja toissijaisten asioiden esiin nostaminen ovat saattaneet veljet ja sisaret toisiansa vastaan. Tuomion henki on tullut jumalanlasten keskuuteen, vaikka Sana sanoo: "Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen!" (Kol.2:16-17). "Ruumis on Kristuksen!" "Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut!"

"Teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa!" Onko siis mikään ihme, että lähes jokainen näissä lakihenkisissä kokouksissa kävijä on sanoutunut irti entisistä veljistänsä ja sisaristansa sanoen: "Minä en tule enää sinun kokouksiisi, minä käyn  sen  veljen kokouksissa!" ONKO KRISTUS JAETTU? Miksi kukaan näistä noissa kokouksissa kävijöistä ei enää suhtaudu samanlaisella ystävyydellä muita veljiä ja sisaria kohtaan niin kuin aikaisemmin? "Minä olen nyt sen veljen puolta!"!

"Laki saa aikaan vihaa!" Miten se käytännössä näkyy? On tuskin enää mitään, mitä nämä lakihenkiset eivät olisi synniksi julistaneet, mainiten lukemattoman määrän asioita, joista Jumalan Sana ei sano mitään, vaan antaa itsekullekin omantunnon vapauden. Nyt sitten veljet ja sisaret sanovat: "Tämä veli on julistanut, että se ja se asia on syntiä ja väärin, kuitenkin sinulla on kotonasi juuri näitä asioita! Minä en halua olla missään tekemisissä sinun kanssasi, sillä sinä et noudata Sanaa!" Oikeammin tulisi sanoa: "Sinä et noudata veljemme määritystä siitä, mikä hänen mielestänsä on syntiä, epäjumalille uhrattua!" Kirous on tullut seurakunnan ylle kaiken tämän julistuksen kautta!

Paavali kirjoittaa galatalaisille: "Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen. Katso, minä Paavali, sanon teille, että jos ympärileikkautatte itsenne, niin Kristus ei ole oleva teille miksikään hyödyksi. Ja minä todistan jokaiselle ihmiselle, joka ympärileikkauttaa itsensä, että hän on velvollinen täyttämään kaiken lain. Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta!" (5).

Itseasiassa lainomainen julistus, tiettyjen asioiden synniksi määritteleminen ohitse Sanan todistuksen, on täysin mieletöntä ja vailla minkäänlaista järjellistä pohjaa. Tätä ovat kuitenkin kaikki kirkkokunnat harjoittaneet kautta vuosisatojen, ja mikä kummallisinta, se on tullut nyt niin sanottuun meidänkin piiriimme. Miten voin sanoa tällaista? Avansanat ovat: "Ja minä todistan jokaiselle ihmiselle... että hän on velvollinen täyttämään kaiken lain!" Tänä päivänä ei kukaan enää vaadi meitä ympärileikkaukseen, mutta meille esitetään sitäkin suurempi määrä muita asioita, jotka perustuvat täysin samaan henkeen kuin tuokin vaatimus Paavalin aikana. Mutta kaikki nämä lakihenkiset julistajat ovat mitä suurimmassa ristiriidassa opetuksensa kanssa ja tekevät itsensä jossakin määrin naurettaviksi. Paavali sanoo jumalallisella arvovallalla, että joka pitäytyy lakiin, on velvollinen täyttämään koko lain!

Erikoisesti yksi julistaja tässä maassa on nimeltä mainiten luetellut suuren määrän esineitä ja asioita, jotka ovat vääriä. Jos hän ei ole kaikkea aivan nimeltä maininnutkaan, ovat hänen kuulijansa joka tapauksessa ymmärtäneet kaiken juuri siten, kuin mitä minullekin on kerrottu, ja olenhan itsekin kuullut melkoisen määrän näitä synniksi julistamisia. Mutta millä perusteella nämä valinnat ja määritykset on tehty? Joka tapauksessa on kysymys asioista, joista ei ole mainintaa Sanassa, ja siten kaikki perustuu tuohon ajatukseen sen määrittelemisestä, mikä on epäjumalanpalvelusta, vaikka Sana ei sitä olekaan määritellyt. Mutta jos  tämä  on syntiä, niin miksei sitten tämä? Jos yhden lajin nauttiminen on väärin, niin miksei sitten jonkin toisenkin? "Älä tartu, älä maista, älä koske?"

Lyhyen aikaa alkuseurakunnan alussa oli täydellinen sopusointu uskovaisten keskuudessa. Mutta mikä oli ensimmäinen asia, mikä rikkoi tätä harmoniaa? "Ja Juudeasta tuli sinne muutamia, jotka opettivat veljiä: 'Ellette ympärileikkauta itseänne, niinkuin Mooses on säätänyt, ette voi pelastua." (Apt.15:1). Mikä oli seuraus tästä opetuksesta? "Kun siitä syntyi riita ja kun Paavali ja Barnabas kiivaasti väittelivät heitä vastaan..." Seurakunnan keskuudessa syntyi ensimmäinen riitakysymys, ja huomatkaamme, että oltiin tekemisissä lain ja Evankeliumin välisen vastakkaisuuden kanssa!

Ketä vastaan ovat nämä kaikki lakihenkiset opetukset kohdistettu? Millainen merkitys niillä on? Mitä selvimmän vastauksen meille tähän kysymykseen antaa Pietari apostolien ja vanhimpien ollessa koolla: "Miksi te siis nyt kiusaatte Jumalaa ja tahdotte panna opetuslasten niskaan ikeen, jota eivät meidän isämme emmekä mekään ole jaksaneet kantaa? Mutta me uskomme Herran Jeesuksen armon kautta pelastuvamme... " (Apt.15:10-11).

"Miksi te siis nyt kiusaatte Jumalaa?"

Käsitämmekö, kuinka vakavien asioiden kanssa olemme tekemisissä? Nämä opettajat, jotka halusivat Uuden Liiton opetuslasten kannettavaksi asioita, jotka liittyivät ainoastaan Vanhan Testamentin käskyihin, eikä usein niihinkään, vaan perinteisiin opetuksiin, halusivat sekoittaa Evankeliumiin, ilosanomaan, Sanan täyttymykseen, jotakin sellaista, mikä oli vain varjokuvaa sille, mikä nyt oli käynyt toteen heidän silmäinsä edessä.

Olen mielestäni ollut hyvin selvillä siitä, mitä Sanaan on kirjoitettuna, mutta joudun nyt huomaamaan, että helposti jää jotakin panematta merkille. Olen usein sanonut, että se päätös, minkä apostolit ja vanhimmat Pyhän Hengen kanssa tekivät, on kahteen eri kertaan Sanassa. Mutta todellisuudessa sama on kirjoitettuna kolmeen eri kertaan! Eikö tämä ole mitä suurin vahvistus sille, että on kysymys vakaasti päätetystä asiasta, jota ei kukaan ihminen voi muuttaa?

Mitä ovat ne asiat, jotka nimeltä mainiten voidaan asettaa Uuden Testamentin uskovaisten "kannettavaksi"?

"Sentähden minä olen sitä mieltä, ettei tule rasittaa niitä, jotka pakanuudesta kääntyvät Jumalan puoleen, vaan heille kirjoitettakoon, että heidän pitää karttaman epäjumalien saastuttamaa ja haureutta ja lihaa, josta veri ei ole laskettu, sekä verta." (Apt.15:19-20). Näin puhui Jaakob koolla olevien keskellä.

"Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät: että kartatte epäjumalille uhrattua lihaa* ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin. Jääkää hyvästi!" (*Uusi käännös). (Apt.15:28-29).

"Mutta uskoon tulleista pakanoista me olemme päättäneet ja kirjoittaneet, että heidän on välttäminen epäjumalille uhrattua lihaa* ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta." (*Uusi käännös) (Apt.21:25).,

Tässä meillä on kolmen todistus siitä, mitä pakanuudesta kääntyneiden tulee noudattaa!

Viimeisen lainauksen yhteydessä kerrotaan siitä, mitä ihmiset sanoivat Paavalille: "Sinä näet, veli, kuinka monta tuhatta juutalaista on tullut uskoon, ja he ovat kaikki lainkiivailijoita..." Tässä juuri onkin monen kohdalla vaikeus: Entisen asettaminen syrjään uuden tilalta. Vanhan hapatuksen peseminen pois. Koska tätä ei ole tehty, on itsestään selvää vaikeuksien tuleminen seurakunnan keskuuteen. Sentähden oli apostolien ja vanhimpien puututtava näihin asioihin: "Me apostolit ja vanhimmat, teidän veljenne, lähetämme teille, pakanuudesta kääntyneille veljille Antiokiassa ja Syyriassa ja Kilikiassa, tervehdyksen. Koska olemme kuulleet, että muutamat meistä lähteneet, joille emme ole mitään käskyä antaneet, ovat puheillaan tehneet teidät levottomiksi ja saattaneet teidän sielunne hämmennyksiin..." (Apt.15).

Eikö tämä ole juuri samaa, mitä meidän keskuudessamme on tapahtunut?

"Teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa!" 

"Muutamat meistä lähteneet, joille emme ole mitään käskyä antaneet..."

Kysymyksemme kuului: "Mitä ovat harhaopit, mitä on toisenlainen evankeliumi?" Emmekö ole jo kyllin selvästi nähneet, että tämä toisenlainen evankeliumi mitä suurimmassa määrin koostuu väärästä lain korostamisesta, ymmärtämisestä? "Muutamat ovat hairahtuneet niistä pois ja poikenneet turhiin jaarituksiin, tahtoen olla lainopettajia, vaikka eivät ymmärrä mitä puhuvat ja minkä varmaksi väittävät." (1.Tim.1:6-7).

Helmikuussa 1994

Mikä on harhaoppi? Osa 1

Mikä on harhaoppi?

Mikä on toisenlainen evankeliumi?

Olemmeko todella milloinkaan käyttäneet hetkeäkään sen tutkistelemiseen, mitä ovat harhaopit ja eksyttävät voimat Jumalan Sanan kirjoitetun todistuksen mukaan? Eikö nimenomaan kirjoitettu Sana ole se, minkä mukaan meidän tulee arvostella ja tutkia kaikki? Eikö Jumala nimenomaan ole antanut meille Sanansa, jota me kutsumme Raamatuksi, jotta me voisimme verrata kaikkea kohtaamaamme siihen ja siten tietää, onko esitetty asia Jumalasta vai ei?

Olemme käsitelleet tätä aihetta useaan kertaan eri kirjoituksissa ja saarnoissa. Meille on mitä tärkein asia käsittää mistä todella on kysymys. Kun me puhumme juutalaisuudesta, on ymmärrettävä mitä se merkitsee. Sanan todistuksen mukaisesti laajin vastakkain asettelu kautta koko Uuden Testamentin perustuu ristiriitaan ns. juutalaisuuden, lain pitämisen, ja evankeliumin julistuksen välillä. Mutta mitä on juutalaisuus? Ymmärrämmekö erottaa juutalaisuuden ja "juutalaisuuden" toisistansa? Useimmilla uskovaisilla on sellainen käsitys, että juutalaisuus on samaa kuin Vanha Testamentti. Tämä onkin totuus siinä määrin kuin mitä tulee aitoon ja alkuperäiseen juutalaisuuteen. Mutta niin kuin Sana todistaa: "Sillä ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen... vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen..." (Room.2:28-29), kulkee juutalaisuudenkin keskellä kaksi eri linjaa, joilla ei todellisuudessa ja käytännössä ole mitään tekemistä keskenään, vaikka ulkonaisesti näillä kahdella ei olekaan mitään eroa ihmisten silmissä.

Miksi Herramme puhui aikansa hurskaimmille ihmisille?: "Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te puhdistatte maljan ja vadin ulkopuolen, mutta sisältä ne ovat täynnä ryöstöä ja hillittömyyttä! Sinä sokea fariseus, puhdista ensin maljan sisus, että sen ulkopuolikin tulisi puhtaaksi! Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te olette valkeiksi kalkittujen hautojen kaltaisia: ulkoa ne kyllä näyttävät kauniilta, mutta ovat sisältä täynnä kuolleitten luita ja kaikkea saastaa! Samoin tekin ulkoa kyllä näytätte ihmisten silmissä hurskailta, mutta sisältä olette täynnä ulkokultaisuutta ja laittomuutta." (Matt.23). Monikaan ei käytännössä ymmärrä näiden sanojen merkitystä ja todellista tarkoitusta, etenkin kun ajatellaan, että on kysymys tuon ajan hengellisen elämän "kermasta", joka pienintäkin piirtoa myöten pitäytyi kiinni Mooseksen antamaan lakiin.

Mutta miksi Herramme lausuu näin ankaran tuomion, jos kerran nuo ihmiset sellaisella innolla ja antaumuksella pitäytyivät kiinni siihen mitä Mooses oli säätänyt? Tässä juuri on koko asian ydin! Nämä ihmiset eivät todellisuudessa pitäytyneetkään kiinni siihen, mitä Jumala Mooseksen kautta oli säätänyt Israelin kansalle! Aivan niin kuin tämän päivän uskovaiset eivät ymmärrä Ilmestyskirjan varoituksen vakavuutta ja syvyyttä, aivan samoin eivät tuon ajan kirjanoppineet käsittäneet sitä, mitä todella merkitsivät Jumalan varoittavat sanat: "Älkää lisätkö mitään siihen, mitä minä teille määrään, älkääkä ottako siitä mitään pois, vaan noudattakaa Herran, teidän Jumalanne käskyjä..." (5.Moos.12:33). He puhuivat tosin Mooseksesta päivittäin ja jokaisessa saarnassansa, jokaisessa puheenparressansa, mutta mitä he todellisuudessa uskoivat ja mihin he pitäytyivät kiinni?

Meidän on mitä välttämättömintä nähdä tämä asia, sillä se on esikuva kaikelle sille, mitä tänäkin päivänä kohtaamme uskonnollisella rintamalla. Samat henget vaikuttavat tässä päivässä, sillä tuon ajan kirjanoppineiden ja fariseuksien siirtyessä ajasta iankaikkisuuteen heissä olleet henget siirtyivät seuraaviin eläviin ihmisiin, niin että tänä päivänä samat henget vaikuttavat tämän ajan vastaavissa henkilöissä. Lisäsivätkö nämä Herramme ajan kirjanoppineet jotakin Jumalan Sanaan ja siihen, mitä Jumala oli määrännyt kansaansa varten? Poistivatko he jotakin? Millä tavoin tapahtui tämä lisääminen ja poistaminen, jos sellaista todellakin tapahtui? Avatkaamme hengelliset silmämme ja korvamme kuulemaan, mitä Henki meille tahtoo sanoa!

Meidän Herramme puhui kovia sanoja näille jumalisille ihmisille: "Mutta voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä... Voi teitä, te sokeat taluttajat, jotka sanotte: 'Jos joku vannoo temppelin kautta, niin se ei ole mitään; mutta jos joku vannoo temppelin kullan kautta, niin hän on valaansa sidottu'! Ja: 'Jos joku vannoo alttarin kautta..." (Matt.23). Ymmärrämmekö, mitä nämä sanat pitävät sisällään? Eivätkö kirjanoppineet jatkuvasti pitäytyneet kiinni Mooseksen lakiin ja teroittaneet sen merkitystä kansalle? Kuinka saattaa Herramme syyttää heitä taivasten valtakunnan sulkemisesta? Eikö näiden hurskaiden ihmisten oppi ollut sama kuin Jumalan Sana, tuon ajan Vanha Testamentti? Ei, ja vielä kerran ei! Mitä oli todella se, mihin nuo ihmiset pitäytyivät?

Fariseukset ja kirjanoppineet tulivat eräänä päivänä meidän Herramme luokse ja syyttivät Häntä: "Miksi sinun opetuslapsesi rikkovat vanhinten perinnäissääntöä? Sillä he eivät pese käsiään ruvetessaan aterialle?" (Matt.15:1). Olkaamme nyt todella tarkkoja, sillä tässä kohden on kysymys juuri siitä, mikä meitäkin kohtaa tässä ajassa! Eikö juuri meitä syytetä kaikesta mahdollisesta taivaan alla? "Miksi ette tee näin, miksi ette tee noin, miksi, miksi?" Mutta mihin perustuvat nämä kysymykset ja vaatimukset? Vanhaan Testamenttiinko noiden tuon ajan ihmisten kohdalla? Uuteen Testamenttiinko meidän kohdallamme? Me luemme monesti Raamattua sen paremmin ajattelematta sitä, mitä luemme. Mikä oli noiden hurskaiden ihmisten vaatimuksen ja syytöksen peruste? Pankaamme merkille mitä nyt sanotaan, sillä tämä on vastaus myöskin meille juuri tänään! "Miksi sinun opetuslapsesi rikkovat vanhinten perinnäissääntöä?"

Harva on tullut ajatelleeksi, ettei tässä ole lainkaan kysymys Vanhasta Testamentista, sillä näitä asioita ei ole lainkaan säädetty siellä! Niin kuin sanamuotokin tuo julki, ei ole kysymys Mooseksen laista tai jostakin sellaisesta, mitä Mooses Jumalan käskystä olisi sanonut, vaan vanhinten perinnäissäännöstä! Meidän ajassamme ei ole kysymys mistään muusta kuin perinnäisistä, kirkkokunnallisista säädöksistä, joita ihmiset eivät ole kykeneviä laittamaan syrjään todellisen Jumalan Sanan tultua meille.

Onko siis mikään ihme, jos Herramme vastasi tähän syytökseen: "Miksi te itse rikotte Jumalan käskyn perinnäissääntönne tähden? Sillä  Jumala on sanonut: 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi', ja: 'Joka kiroaa isäänsä ja äitiänsä, sen pitää kuolemalla kuoleman'. Mutta te sanotte: Joka sanoo isälleen tai äidilleen: 'Se, minkä sinä olisit ollut minulta saapa, on annettu uhrilahjaksi', sen ei tarvitse kunnioittaa isäänsä eikä äitiänsä. Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden" (Matt.15).

Palauttakaamme sen tähden mieliimme se lainaus, jonka vuonna 1991 lainasimme Raamatun sanakirjasta:

-----------------------------------------------------------------

    "Talmud (hepr. oppiminen), kaksi isokokoista kokoelmaa eri juutalaisten rabbiinien opetuksia ajanlaskumme kuudelta alkuvuosisadalta; toinen niistä on syntynyt Palestinassa (Palestinan Talmud) ja toinen Baabelissa (Baabelin Talmud). Jälkimmäisestä, joka on kooltaan edellistä laajempi, on vähitellen tullut juutalaisuuden tärkein ohjekirja. Molemmissa on kaksi pääosaa: Mishna (hepr. toistaminen), kokoelma sääntöjä kaikkia elämän tilanteita varten esitettynä systemaattisessa järjestyksessä, sääntöjä, jotka olivat laatineet varsinkin farisealaiset kirjanoppineet (lihavoitus allekirjoittaneen). Tällainen Mishna oli olemassa jo Jeesuksen aikana, UT:ssä sitä mainitaan nimellä "vanhinten perinnäissääntö" (Matt.15:2; Mark.7:3), "isien perinnäissäännöt" (Gal.1:14, vrt. Apt.28:17). Kummassakin Talmudissa esiintyvän Mishnan on lopulliseen muotoonsa saattanut Jehuda ha-Nasi (enimmäkseen mainittu nimellä Rabbi), n.200 j.Kr. Koska farisealaiset pyrkivät saattamaan kaikki elämän tilanteet Jumalan tahdon hallittaviksi, sisältää Mishna sekä uskonnollisia määräyksiä että siviili- ja rikosoikeuden alaan kuuluvien tapausten käsittelyä...

    Talmudin toinen osa Gemara (hepr. täydennys) on edellistä paljon laajempi ja sisältää eri rabbiinien keskusteluja ja lausuntoja Mishnan säädöksistä, niiden tulkintaa ja sovellutuksia. (Lihavoitus allekirjoittaneen)...Mishna ja Gemara on siten yhdistetty, että aluksi esitetään pala Mishnasta (5-20 riviä) ja sitten seuraa monta foliosivua Gemaraa. Sitten esitetään uusi kappale Mishnaa ja uusi osa Gemaraa. Täten Gemarakin jakaantuu samanlaisiin osiin ja traktaatteihin kuin Mishna. Baabelin Talmud (josta apostolitkin keskustelussaan olivat tietoisia, allekirj. huomautus) käsittää 6000 isokokoista sivua enemmän kuin 2000 rabbiinin lausuntoja. (!!!) Midrashit ovat T:in kaltaisia sisällöltään ja eroavat niistä oikeastaan vain aineistonsa järjestyksessä, sillä niissä rabbiinien lausunnot liittyvät Raamatun teksteihin, etenkin Mooseksen kirjoihin, yhtäjaksoisina selityksinä. (!!!)"

       ---------------------------------------------------------------

Jos nämä sanakirjasta lainatut rivit eivät sano meille mitään, olemme me kadottaneet täysin kykymme nähdä hengellisiä asioita! Se juutalaisuus, minkä me näemme kirjanoppineissa ja fariseuksissa, ei ole sitä juutalaisuutta mistä Jumalan Sana puhuu todellisia juutalaisia tarkoittaen. Meidän Herramme ajan oppineet eivät todellisuudessa viitanneetkaan siihen mitä Mooses Jumalan käskystä oli puhunut, vaan he viittasivat siihen, mitä oppineet miehet olivat sanoneet siitä, mitä Jumala oli määrännyt kansallensa. Vaikka sana Mooses jatkuvasti oli näiden miesten huulilla, eivät he siitä huolimatta tuona ajankohtana käsittäneet enää lainkaan mitään siitä, mitä Mooses todella oli sanonut. He olivat täynnä rabbiinien ja viisaiden miesten selitystä siitä, mitä mikin Jumalan määräys tarkoitti.

Kuka tiesi tuona aikana, mitä Jumala todella oli määrännyt? Kansalle ei opetettu todellista Jumalan Sanaa, vaan selityksiä siitä, mitä viisaat miehet käsittivät Jumalan Sanaksi. Eikö meidän aikanamme ole täsmälleen samalla tavalla? Eikö juuri tästä syystä Jumalan täytynyt lähettää sanansaattajansa tälle viimeiselle sukupolvelle, jotta me voisimme vapautua kaikesta perinnäisestä opetuksesta?

Onko mikään ihme, jos meidän Herramme tänäkin päivänä vielä sanoo meille Sanansa kautta: "Te ulkokullatut, oikein teistä Esaias ennusti, sanoen: 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana, mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä'."

Mitä on se, mitä lakihenkiset veljemme opettavat meille, luetellen lukemattoman määrän asioita, jotka heidän mielestänsä ovat syntiä ja vahingollisia uskovaiselle? Mikä erottaisi heidät näistä tuon ajan hurskaista, jotka olivat laatineet selitysteoksen kaikesta Jumalan puhumasta, niin että todellinen Sana oli vain jokin pieni alue suuren selitysten viidakon keskellä?

Olemmeko koskaan panneet merkille sitä, mistä Jumalan Sana puhuu varoittaessaan meitä vääristä opeista? Miksi meidän Herramme varoittaa meitä fariseusten hapatuksesta? Mikä oli se opetus, mikä apostolien aikana eniten hajotti seurakuntaa? Mitä vääriä opetuksia Sana mainitsee? Meidän Herramme kiinnitti ensimmäiseksi huomionsa kirjanoppineisiin ja fariseuksiin, jotka halusivat pitää kansan kiinni perinnäisissä asioissa. Eikö apostolien teoissa puhuta juuri samoista asioista, kun kerrotaan, että tuli julistajia, jotka sanoivat: "Ellette anna ympärileikkauttaa itseänne, niin... niin... Ellette, ellette..."

Miksi Paavalin sellaisella tavalla tulee korostaa Kristuksen sovituskuoleman merkitystä lain täyttymyksenä jo Roomalaiskirjeessä, jos tämä ei olisi ollut päällimmäinen ongelma seurakunnan keskuudessa? Entä kirje galatalaisille? Eikö se kokonaisuudessaan ole kuin haaste meille jokaiselle tässä ajassa? Emmekö me juuri nyt aivan konkreettisesti elä ajassa, jossa meille aivan väkisin tyrkytetään jotakin sellaista, mikä ei perustu puhtaaseen Jumalan Sanan julistukseen, vaan inhimilliseen, ihmisen omasta sydämestä kohoavaan julistukseen?

Kun Paavali Galatalaiskirjeen 1. luvussa hämmästelee: "Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin...", niin olemmeko milloinkaan päässeet käsittämään mitä tämä toisenlainen evankeliumi on? Minä uskon, että suurin osa meistä, enemmistö, on aina ajatellut tämän toisenlaisen evankeliumin olevan jotakin paljon kaukaisempaa kuin mitä se todellisuudessa on. Useimmat ovat pitäneet sitä sellaisena harhaoppina, kuin mitä voitaisiin ajatella esim. jostakin vieraasta uskonnosta tai täydellisesti Raamatun ulkopuolisista käsityksistä.

Jos minun sydämelläni on vuosikausia ollut sellainen tuska tietynlaisen julistuksen johdosta, niin mistä silloin on todella kysymys? Minun täytyy tunnustaa, että vasta eilen, kirjoittaessani tätä raamatullista selvitystä, minulle itsellenikin paljastui tämä totuus. Yhtäkkiä aivan kuin ääni sisimmässäni sanoi: "Jumalan Sana mainitsee Hymeneuksesta ja Filetuksesta, että he opettivat seurakunnan ylösnousemuksesta, joka olisi jo tapahtunut, mutta Uusi Testamentti ei tämän ohella mainitse montaakaan opetusta nimeltä, mitkä olisivat vahingollisia seurakunnalle. Mutta on kuitenkin yksi asia, joka mainitaan lähes kautta koko Uuden Testamentin useaan kertaan, seikkaperäisesti esiintuoden!

Mikä on tämä toisenlainen evankeliumi, mistä ennen kaikkea Paavali niin ankarasti varoittaa ja sanoo: "Jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu!?" Mitä on tuo toisenlainen evankeliumi, mitkä ovat sen seuraukset? Koko Galatalaiskirje on vastaus tähän kysymykseen, lukuisat kohdat Roomalaiskirjeestä ja Korinttolaiskirjeistä vahvistavat sen, mukaan lukien vielä suuri määrä jakeita muissa kirjeissä. Mutta mihin tämä toisenlaisen evankeliumin julistus johtaa, mitä se on? Avainjae kaikkeen on Gal.5:4: "Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta!"

Kuinka vakavat ja hirvittävät sanat, mutta näin on kirjoitettu! Aivan niin kuin tuona aikana lakihenkiset miehet astuivat esiin Uuden Liiton seurakunnan keskuudessa perinteisten ajatustensa kanssa, vedoten säännöksiin, jotka todellisuudessa olivat vain ihmisten selitystä siitä, miten he ymmärsivät Jumalan määräykset, aivan samoin on tässä ajassa keskuuteemme astunut joukko veljiä, jotka aivan konkreettisesti toteuttavat sen, mitä lainauksessamme sanotaan näistä "pyhistä teksteistä":

"...sillä niissä rabbiinien lausunnot liittyvät Raamatun teksteihin, etenkin Mooseksen kirjoihin, yhtäjaksoisina selityksinä. (!!!)"

...kokoelma sääntöjä kaikkia elämän tilanteita varten esitettynä systemaattisessa järjestyksessä, sääntöjä, jotka olivat laatineet varsinkin farisealaiset kirjanoppineet ...

Koska farisealaiset pyrkivät saattamaan kaikki elämän tilanteet Jumalan tahdon hallittaviksi, sisältää Mishna sekä uskonnollisia määräyksiä että siviili- ja rikosoikeuden alaan kuuluvien tapausten käsittelyä..." Eikö tämä ole täsmälleen se, mitä lakihenkinen veljemme julistaa? Kaikki saattaa vaikuttaa niin oikealta ja hyvältä, koska kaikki nämä lausunnot ja säännöt liittyvät Raamatun teksteihin, mutta kuitenkin ne ovat kirjanoppineiden laatimia!

Toistakaamme: Jo Herramme antoi ymmärtää, että nämä kirjanoppineet ja fariseukset pitäytyivät isien perinnäissääntöihin, eikä Jumalan Sanaan. He tekivät Jumalan Sanan tyhjäksi omilla selityksillään, jotka todellakin edistivät turhaa mietiskelyä, kuten Paavali mainitsee. Jumala oli antanut selvät määräyksensä, mutta hurskaat miehet olivat antaneet niille omat selityksensä, tehden niistä jotakin täysin muuta, kuin mitä Jumala oli tarkoittanut. Vedottiin toki Moosekseen, mutta se, mitä Mooses Jumalan käskystä oli sanonut, oli verhottu sellaiseen määrään inhimillistä viisautta ja ymmärrystä, ettei kukaan näistä "hengellisistä opettajista" käsittänyt aivan käytännössä lisäävänsä jotakin Jumalan Sanaan, tai ottavansa pois siitä: "Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden!" Saksankielinen käännös: "Siten te olette saattaneet Jumalan Sanan pois voimasta omien perinnäisten säädöstenne hyväksi!" (Matt.15:6).