Social Icons

Pages

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Elämään sisälle! 2



”Ja katso, eräs mies tuli ja sanoi hänelle: ’Opettaja, mitä hyvää minun pitää tekemän, että minä saisin iankaikkisen elämän?’ Niin hän sanoi hänelle: ’Miksi kysyt minulta, mikä on hyvää? On ainoastaan yksi, joka on hyvä.

Mutta jos tahdot päästä elämään sisälle, niin pidä käskyt.’”

(Matt.19).

Tiedostammeko oikealla tavalla uskoon tulomme merkityksen ja tarkoituksen? Olemmeko selvillä siitä, että samalla olemme liittyneet jumalalliseen korkean tason orkesteriin, jonka tarkoitus on soittaa taivaallisia säveliä sellaisessa sopusoinnussa mitä ei koskaan aikaisemmin ole missään havaittu?

Mikä on orkesterin perusperiaate? Kurinalaisuus viimeisintä piirtoa myöten! Jokainen orkesterin jäsen käy lävitse joskus ankaraltakin tuntuvan yksityisopetuksen saavuttaakseen tarvittavan taidollisuuden. Ja mikä erikoisinta, yksityisopettajana toimii kaikkein Korkein ja Arvovaltaisin kapellimestari, joka sitten johtaa koko orkesterin esitystä maailman näyttämöillä.

Mikä on yksittäiselle soittajalle tärkeintä käsittää? Todella korvia ja sydämiä hivelevän esityksen aikaansaamiseksi tulee jokaisen tiedostaa oma asemansa tämän yhteisön keskuudessa. Käyttämäämme soitinta emme ole itse valinneet, vaan valinnan on suorittanut Kapellimestari oman hyvän tahtonsa mukaisesti. Kunkin on tyydyttävä siihen instrumenttiin, mikä Viisaimman Tahdon Voima on hänen käteensä asettanut.

Todellista sointia ja koskettavuutta eivät aikaansaa kookkaimmat, näkyvimmät ja äänekkäimmät soittimet, vaikka ne hämmästyttävässä määrin aikaansaavat kateutta ja paheksuntaakin niiden joukossa, jotka saavat soittimensa mahtumaan tavalliseen olkalaukkuun. Kaikelle on oma ajankohtansa ja paikkansa, niin että koko orkesteri saattaa lukemattomine osallistujineen pitempiäkin aikoja säestää jotakin huilun tai oboen soittajaa. Triangelin soittaja saattaa pitää käsiään sylissään pitkiäkin aikoja, mutta aivan lähellä on mikrofoni, joka oikean hetken tullessa saa hänen kilautuksensa kuulumaan koko orkesterin ylitse!

On suorastaan hassua ylistää isojen lautasten tai bassorummun soittajaa kateuden kalventaessa kasvot. Sen kummallisemmassa asemassa ei todellisuudessa ole näyttävinkään torvi tai sellokaan, vaan kaikki ovat osa yhtä, suurta kokonaisuutta, joka on oppinut kurinalaisuudessa soittamaan oikealla hetkellä oman osuutensa oikealla voimakkuudella ja kosketuksella. Milloin opimme aivan uudella tavalla tiedostamaan kaiken tämän, jotta koko maailma saisi ihmetellä Taivaallisen orkesterin harmonista, sopusointuista soitantaa? Miksi emme osaa arvostaa omaa triangeliamme tai huiluamme, joka huomaamattomasti kulkee mukanamme pienessä laukussa? Emmekö tajua esim. sellonsoittajan vaivaa soittimensa kuljettamisessa?

Jokainen soittaja on tarpeellinen, eikä kenenkään tule kadehtia toistaan, kunhan vain tarkkaamme nuotteja!

”Mutta nyt Jumala on asettanut jäsenet, itsekunkin niistä, ruumiiseen (orkesteriin), niinkuin hän on tahtonut. Vaan jos ne kaikki olisivat yhtenä jäsenenä, missä sitten ruumis olisi? Mutta nytpä onkin monta jäsentä, ja ainoastaan yksi ruumis. Silmä ei saata sanoa kädelle: ’En tarvitse sinua’, eikä myöskään pää jaloille: ’En tarvitse teitä.’ Päinvastoin ne ruumiin jäsenet, jotka näyttävät olevan heikompia, ovat välttämättömiä; ja ne ruumiin jäsenet, jotka meistä ovat vähemmän kunniakkaita, me verhoamme sitä kunniallisemmin, ja niitä, joita häpeämme, me sitä häveliäämmin peitämme; mutta ne, joita emme häpeä, eivät sitä tarvitse. Mutta Jumala on liittänyt ruumiin yhteen niin, että antoi halvempiarvoiselle suuremman kunnian, ettei ruumiissa olisi eripuraisuutta, vaan että jäsenet pitäisivät yhtäläistä huolta toinen toisestaan. Ja jos yksi jäsen kärsii, niin kaikki jäsenet kärsivät sen kanssa; tai jos jollekulle jäsenelle annetaan kunnia, niin kaikki jäsenet iloitsevat sen kanssa.” (1.Kor.12).

Mitä jos lukisit koko luvun Raamatustasi?

torstai 29. kesäkuuta 2017

Elämään sisälle! 1



”Ja katso, eräs mies tuli ja sanoi hänelle: ’Opettaja, mitä hyvää minun pitää tekemän, että minä saisin iankaikkisen elämän?’ Niin hän sanoi hänelle: ’Miksi kysyt minulta, mikä on hyvää? On ainoastaan yksi, joka on hyvä.

Mutta jos tahdot päästä elämään sisälle, niin pidä käskyt.’” (Matt.19).

Kuka meistä ei tahtoisi päästä elämään sisälle? Mistä todellisuudessa ja aivan käytännössä on kysymys? Tänä aamuna ensimmäiseksi tulee mieleeni sanankohta:

”’…tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen. Ja mihin minä menen - tien sinne te tiedätte.’ Tuomas sanoi hänelle: ’Herra, me emme tiedä, mihin sinä menet; kuinka sitten tietäisimme tien?’ Jeesus sanoi hänelle: ’Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.’” (Joh.14).

Eilen kirjoitimme ”Minunlaisestani Jeesuksesta”. Jokainen kirjain ja välimerkkikin Sanassa kertovat meille vain yhdenlaisesta Jeesuksesta, joka on Sana. Tämä ei kuitenkaan missään tapauksessa tarkoita sitä, että meistä halutaan tehdä jonkinlaisia robotteja ja klooneja, jotka kaikki toimivat jonkinlaisessa kauko-ohjauksessa, eivätkä missään suhteessa erottaudu toisistaan! Päinvastoin, jokaisella meillä on oma osamme tässä kokonaisuudessa ja kullekin meistä on tarkoitettu aivan henkilökohtainen projekti tuodaksemme esiin, heijastaaksemme tiettyä osa Herramme ihmismielelle käsittämättömästä moninaisuudesta, kuitenkin harmoniassa keskenämme!

Rakastan kaunista, melodista musiikkia, etenkin suuren orkesterin soittamana. Jokaisessa todellista musiikkia tuottavassa orkesterissa on jokaisella oma paikkansa, oma osuutensa. Jotta aikaansaataisiin miellyttävää musiikkia, tarvitaan valtava määrä erilaisia instrumentteja, soittimia, joihin kukin soittaja on erikoistunut, jopa koko elämänsä panoksella. Tämä ei kuitenkaan toki tarkoita sitä, että hänen panoksensa perusteella hänellä olisi oikeus soittaa koko esityksen ajan mielivaltaisesti. Hänen on pitäydyttävä nuotteihinsa, jotka ovat samanlaiset jokaisen soittajan edessä, mutta joihin on selvästi merkitty hänen osuutensa. Eikö musiikista teekin nautittavan juuri erilaisten soittimien vaihteleva osuus?

Mitä mahtavampi konsertti, mitä puhuttelevampi sävelmä, mitä vaihtelevampi eri soittimien osuus, sitä surullisemmaksi tulen joka kerta ainakin hetkisen ajaksi. Minne rientävät sisimpäni ajatukset siinä määrin, että usein itken ääneen ja kyyneleet sumentavat silmäni? Me olemme hengellinen, Jumalan johtama orkesteri jumalallisine nuotteineen ja sävelmineen, mutta miksi emme saa aikaiseksi todella taivaallista tunnelmaa ja ihmisiä todella herättelevää taivaallista sointua?

Suurimmat torvet törisevät (Miksi sellainen määrä todellisia ”torvia”?) ja suurimmat rummut hakkaavat sellaisella voimalla, ettei juuri muuta kuulekaan. Me olemme valinneet itsellemme kaikkein äänekkäimmät soittimet, joita emme todellisuudessa lainkaan hallitse ja vaiennamme melumme alle juuri kaikki ne soittimet, jotka tekisivät esityksestämme todella nautittavan. Me haluamme olla esillä koko kappaleen ajan välittämättä nuoteista ja omasta todellisesta osuudestamme, saattaen aikaan suunnattoman määrän kyyneleitä ja murhetta kaikkien huiluja ja hiljaisia soittimia käsissään pitelevien keskuudessa, koska kukaan ei pääse kuulemaan heidän taitojaan!

Kuka nauttii jatkuvasta bassorummun takomisesta ja suurten lautasten paukkeesta, etenkin kun vielä kaikkein suurimmat torvet puhaltavat käsittämättömällä riitasointuisuudella ja paatoksella? Voi, kuinka mieleni tuleekaan murheelliseksi ja tekisi mieli itkeä! Opimmeko milloinkaan tämän elämän aikana pysymään omassa osuudessamme soittaaksemme edes kerran sellaisen sinfonian, joka aikaansaa todellisen sydämen kosketuksen kadotukseen kulkevan maailman keskellä, mahdollisimman monen päästessä siten kosketuksiin Ainoan Todellisen Elämän Kapellimestarin kanssa?

 Mutta jos tahdot päästä elämään sisälle, niin pidä käskyt.”

Voisimme nyt sanoa: ”Mutta jos tahdot päästä elämään sisälle, pysy nuoteissa jokaisen kuulijasi edun tähden!”

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

”Minunlaiseni Jeesus?”



”Ja katso, eräs mies tuli ja sanoi hänelle: ’Opettaja, mitä hyvää minun pitää tekemän, että minä saisin iankaikkisen elämän?’ Niin hän sanoi hänelle: ’Miksi kysyt minulta, mikä on hyvää? On ainoastaan yksi, joka on hyvä.

Mutta jos tahdot päästä elämään sisälle, niin pidä käskyt.’” (Matt.19).

Herättyäni tänä aamuna mielessäni alkoi toistua ajatus: ”Minunlaiseni Jeesus”. Onko tässä vastaus siihen, miksi blogillamme ei ole satojatuhansia ja miljoonia lukijoita? Minä en omalla kohdallani tunne muuta kuin Raamatun Jeesuksen ja Hänestä on sisäisen elämäni johdosta pakko kirjoittaa, ei mistään muusta! Minulla ei ole ”Minunlaistani Jeesusta”, vaan koko sydämestäni toivon perustaneeni kaiken vain siihen, mitä Sanasta voin löytää ja kaiken vajavaisuuden keskellä kokea todeksi.

Niin kuin eilen mainitsin, olen omasta mielestänikin aivan liian paljon tekemisissä kovia kokeneiden ja rikkinäisten ihmisten kanssa, mutta tämä ei ole ollut oma valintani. Kuinka usein onkaan minua kehotettu vähentämään kontaktejani henkilöihin, jotka omalla tavallaan imevät voimaa minusta, pystymättä antamaan sellaista palautetta, mikä tukisi itseäni. Eikö ole itsestään selvää, jumalallisuuden mukaista, että kaikesta huolimatta olemme tekemisissä asioiden kanssa, joiden voimavarat virtaavat, ei ihmisestä, vaan siitä hengellisestä virrasta, josta Sana niin selvästi puhuu:

”Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Jokainen, joka juo tätä vettä, janoaa jälleen, mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.’” (J0h.4).

”Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: ’Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.’ Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen…” (Joh.7).

Miten voisi kaikessa tässä olla tilaa ”Minunlaiselleni Jeesukselle”?

”Opettaja, mitä hyvää minun pitää tekemän, että minä saisin iankaikkisen elämän?”

Tämä on kautta aikojen ollut ihmisten ja ihmisryhmienkin kysymys, jota ei ehkä niinkään usein ole esitetty Herralle, vaan enemmänkin heitetty ilmaan toisten ihmisten ja kirkollisten tahojen vastattavaksi. Kuinka usein onkaan korostus hyvillä asioilla, ihmiselle mieluisilla asioilla, piirteillä! Kun ei kysytä Herralta, saadaan suuri määrä mieleisiä vastauksia, jotka tuovat ihmiselle luvan ja monen mielestä velvollisuudenkin luoda aivan oma kuva ”Minunlaisesta Jeesuksesta”, mikä ei lopulta juuri missään perustu Jumalan Sanan antamaan kuvaan!

Niin surullista kuin se onkin, tarjotaan tällaisia hengellisiä kuvia sielullisesti rikkinäisille ja kovia kokeneille ihmisille uskomuksessa, että he tarvitsevat rakkaudellista ja vain hellivää syliä, joka saa unohtamaan kaiken pahan ja ikävän kokemuksen ja aloittamaan puhtaalta pöydältä. On aivan totta että nämä ihmiset tarvitsevat rakkaudellista syliä, turvallisuutta ja hellyyttä, mutta eivätkö he sittenkin ensisijaisesti kaipaa totuutta elämäänsä, jonka valheellisuus ja petos ovat rikkoneet?

Rikkinäinen ihminen omaa aivan ainutlaatuisen vaiston, joka kertoo hänelle meistä enemmän kuin osaamme kuvitellakaan. Hänen kohdallaan meidän on todella tarkkaan tiedettävä mitä voi sanoa ja mitä ei. Useimmiten tehtävämme on vain kuunnella, avaamatta suutamme. Jobin kärsimys ei todellisuudessa alkanut sairaudesta, vaan niiden päivien koittaessa, kun hänen lohduttajansa lopettivat hiljaisuutensa ja avasivat suunsa haavoittaviin puheisiin. He puhuivat ja puhuivat loputtomasti, päästäen valloilleen kuvan ”heidän laisestaan Jumalasta”.

Ihminen, autettavammekaan, ei elä vain leivästä, vaan jokaisesta Jumalan suusta lähtevästä sanasta. Onko meissä se lähde, joka kumpuaa sisimmästämme kohtaamiamme ihmisiä varten, mutta ei kuitenkaan ole peräisin meistä itsestämme. Tämä vesi saa meidät tiedostamaan oikean hetken ja senkin, mitä tulee sanoa:

”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.” (Joh.8).

Totuus on tekevä teidät vapaiksi, ei ”minunlaiseni Jeesus”!

tiistai 27. kesäkuuta 2017

Hyvyys vetää meitä parannukseen



”Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?” (Room.2).

Sisimpäni on melkoisen ristiriitaisissa tunteissa viimeaikaisten tapahtumien ja surullisten viestien johdosta. Itsestäni riippumattomista tekijöistä johtuen olen elämäni aikana joutunut kohtaamaan henkisesti hyvin rikkinäisiä ja kovia kokeneita ihmisiä. Ovatko kaikki nämä Jumalalle erityisen rakkaat ihmiset jollakin erikoisella tavalla vapautettuja koko Jumalan Sanan todistuksen noudattamisesta, heitä ahdistavien tekijöiden johdosta? Voimmeko puhua heille rajallisesti ja asettaa heidät vain kaikenlaisten selvästi positiivisten, myönteisten näkemysten kanssa kasvokkain? Onko heidät ahdistuksen takia vapautettava kaikesta muutokseen ja asioiden korjaamiseen liittyvästä ajatusmaailmasta? Pitääkö heille vakuuttaa kaiken olevan hyvin ilman minkäänlaista mielenmuutosta?

Olen elämäni aikana tavannut useita johtavassakin asemassa olevia uskovaisia, opettajia ja julistajia, jotka ovat saaneet aivan erityisen maineen johonkin tiettyyn asiaan keskittymisen johdosta. Siten on erityisesti mieleeni painunut jokainen ”rakkauden apostoli”, joka ei ole puhunut koskaan oikeastaan mistään muusta kuin ”Rakkauden Jumalasta” ja käsittämättömästä armosta. Eikö tämä sitten ole aivan lainauksemmekin mukaista opetusta ja korostusta?

”Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta…”

Kuinka paljon meille tulee korostaa Jumalamme olemuksen tätä puolta osoittaaksemme panneemme merkille Jumalan rakkauden ja kaikenlaisen hyvyyden, kärsivällisyyden ja pitkämielisyyden?

”Mutta Jeesus sanoi hänelle: ’Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin. Käskyt sinä tiedät: 'Älä tapa', 'Älä tee huorin', 'Älä varasta', 'Älä sano väärää todistusta', 'Älä toiselta anasta', 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi.'” (Mark.10)

Jumala on todella hyvä Jumala, ainoa todellisen Hyvyyden Lähde! Emme milloinkaan ole kykeneviä julkituomaan kokonaisuudessaan tätä Hänen Olemustaan, joka on kaiken parantumisen ja hyvinvoinnin todellinen pohja, perustus ja lähde! Mutta jos todella haluamme oppia tuntemaan Jumalamme kaikkine Ominaisuuksineen ja luonteenpiirteineen, emme missään tapauksessa saa tyytyä ongelmiemme johdosta vain ylistämään ja korostamaan tätä osaa Hänen olemuksessaan. Jos todella rakastamme Häntä ja Hänen Sanaansa, joka on Hänen ajatuksensa painetussa muodossa, haluamme tietää Hänestä kaiken, Hänen pienimmätkin tarkoituksensa ja motiivinsa! Hän on todella Ainoa Hyvä ja Rakkauden Lähde, mutta jo lainauksemme tuovat julki Hänen odotuksensa meidän itse kunkin, jokaisen kohdalla!

”Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?”

Mitä tahtoo Herramme meille kertoa hyvyytensä ja rakkautensa kautta, välityksellä? Niiden ei tule jäädä ilman todellista tarkoitustansa ja vaikutustansa sen johdosta, että luemme ja omaksumme Sanan vain rajallisesti, valikoiden omien mieltymystemme perusteella. Olemme valmiita toki, riemulla ja vaikuttavassa ilmapiirissä, korostamaan tiettyjä alueita oman mieltymyksemme mukaisesti, kuten olemme panneet merkille lainauksessamme:

”Mutta kun Paavali puhui vanhurskaudesta ja itsensähillitsemisestä ja tulevasta tuomiosta (Jumalamme on myöskin tuomion Jumala!), peljästyi Feeliks ja sanoi: ’Mene tällä haavaa pois, mutta kun minulle sopii, kutsutan sinut taas.” (Apt.24).

Vaikeuksissamme ja ahdistuksissammekin, syvissäkin sellaisissa, ei meillä ole varaa sulkea ulkopuolellemme koko Sanan pitämistä.

”Mutta Jeesus sanoi hänelle: ’Miksi sanot minua hyväksi? Ei kukaan ole hyvä paitsi Jumala yksin. Käskyt sinä tiedät...’”

Eikö Herramme kaikessa hyvyydessään ja rakkaudessaan sano meillekin kaikesta ahdistavasta ja masentavasta riippumatta aivan saman vielä tänä päivänä, niissä olosuhteissa missä olemme? Me totisesti tiedämme käskyt ja Herramme tahdon!

”Ja katso, eräs mies tuli ja sanoi hänelle: ’Opettaja, mitä hyvää minun pitää tekemän, että minä saisin iankaikkisen elämän?’ Niin hän sanoi hänelle: ’Miksi kysyt minulta, mikä on hyvää? On ainoastaan yksi, joka on hyvä.

Mutta jos tahdot päästä elämään sisälle, niin pidä käskyt.’” (Matt.19).

Yksi rakkaimmista veljistämme on sairastunut todella vakavasti ja makaa sairaalan osastolla. Sulkekaamme hänet esirukouksiimme!

maanantai 26. kesäkuuta 2017

"Kämppis"




Tänä aamuna olen melko väsynyt. Olin mukana yhteisessä juhannuksenvietossa Kalkkisissa, Lavianmutkan lomapaikassa, kuuden päivän ajan. Nukuin samassa huoneessa ihastuttavan veljen kanssa, joka puhui unissaan siinä määrin, että uneni jäi melko vähäiseksi. Siksi julkaisen tänään uudelleen tämän kirjoituksen, joka sisältää avaimen todelliseen lähimmäisenrakkauden osoittamiseen.. Kirjoitus on lähes kymmenen vuotta sitten ensimmäistä kertaa julkaistu.



Kämppis
Henkireikä



KÄMPPIS, ERINOMAINEN KEINO
LÄHESTYÄ MITÄ ERILAISIMPIA IHMISIÄ
HEIDÄN EHEYTYMISEKSEEN

Olen ollut nyt noin seitsemän vuotta mukana ns. ”Kämppistoiminnassa”. Olen toiminut hengellisessä elämässä vuodesta 1964 lähtien, aluksi vain yhtenä seurakuntalaisista, mutta sitten melko pian jonkinlaisessa johtoasemassa, saarnamiehenä ja osittain lähetyssaarnaajana. Noin viisitoista vuotta sitten aloin herätä huomaamaan, että ainakin yhtä suuressa määrin kuin toimin hengellisellä rintamalla, olen koko ajan toiminut eräänlaisena terapeuttina ja mielenterveystyöntekijänä. Voidaanko nämä kaksi asiaa jollain tavalla erottaa toisistaan, on hyvä kysymys. Tämän hetkisen näkemykseni mukaan nämä kaksi ovat niin toisiinsa sidotut, ettei niitä voi tarkastella erillisinä tekijöinä. Koska sanalla psykologia on kautta aikojen ollut melko negatiivinen kaiku monien väärinkäytösten ja väärien näkemysten johdosta, haluan ensisijaisesti puhua käytännön ihmistuntemuksesta ja toisen rinnalla kulkemisesta.
Jossakin vaiheessa seurakuntaelämää jouduin toteamaan eläväni ja toimivani hyvin monien ahdistuneiden ja rikkinäisten ihmisten keskellä. Voiko todella olla totta, että suurimmalla osalla veljistäni ja sisaristani oli eriasteisia mielenterveyden ongelmia, ilman että nämä ihmiset sinänsä olisivat olleet mielisairaita? Olimmeko todella tekemisissä ongelmien kanssa, joista tuohon aikaan ei juuri kenelläkään ollut halua puhua, saati sitten tiedostaa yksittäisesti tai seurakunnallisesti?
Vanha viisaus on tänä päivänä todistettu suorastaan järkyttävällä tavalla todeksi oikeastaan kaikissa hengellisissä piireissä, syyttämättä ketään, koska jokainen meistä on omalla tavallaan syyllinen. Me olemme vuosikymmenien ajan toimineet inhimillisten näkemysten perusteella, käsittämättä todella jumalallista Rakkautta ja armahtavaisuutta. Keskuuteemme tulevat ihmiset on saatettu eräänlaisen hengellisen toiminnallisuuden ja julistuksen kylpyyn, joka voimallisena on vyörytetty heidän ylitseen uskossa, että nyt kaikki on hyvin, kun tietyt seurakunnalliset ja hengelliset odotukset on täytetty - meidän mielestämme. Kyllä Jeesus hoitaa kaiken, Hän on ratkaisu jokaiseen ongelmaan! Me olemme kiirehtineet tavoittamaan uusia sieluja antamatta ollenkaan aikaa näille jo tavoitetuille ihmisille ja heidän sisäisille ahdistuksilleen ja ongelmilleen!
Miksi seurakunta on olemassa? Mikä on seurakunnan tarkoitus? Sen sijaan että ihmiset olisivat saaneet todella uuden alun ja uuden elämän, me olemme ohittaneet ajatuksen toisen rinnalla kulkemisesta ja toinen toisemme kuormien kantamisesta. Olemme hurskaasti nimenneet kaikkien ongelmien käsittelemisen psykologiaksi, välttääksemme vaivaa ja mielipahaa – omaamme. Siksi jo kuuluisa lääkäri Paul Tournier toteaa vuosikymmeniä sitten seurakuntien olevan täynnä ilottomia, ahdistettuja ihmisiä. Ulkonaista toimintaa kyllä on, mutta kukaan ei ole koskaan varannut aikaa todella kuunnellakseen mitä näiden ihmisten sisimmässä mahdollisesta hymystä huolimatta on. Itse olen todistaja kaikelle tälle, niin omassa elämässäni kuin lukemattomien haavoitettujen sielujen kohdalla.
Viimeiset kymmenen vuotta olen saanut toimia Ihminen tavattavissa ry:n toiminnanjohtajana ja ihmissuhdekouluttajana. Tämän kautta olen saanut ikään kuin eräänlaisen näköalapaikan ihmisten huonovointisuuteen, joka on paljon laajempaa kuin kukaan on halukas uskomaan. Erikoisalanamme on henkinen väkivalta, jota kohtaamme erikoisen laajassa mittakaavassa uskonnollisella alueella. Erikoisesti on mieleenpainuvinta ollut se, kuinka etenkin eri seurakunnista soittavat naiset toteavat, että heti kun he ovat pitkän harkinnan jälkeen rohjenneet kertoa esim. perheongelmistaan seurakunnan piirissä, on heidät kohdattu ajatuksella ja asenteella: ”Sinähän olet uskovainen, ei teidän elämässänne voi olla suuria vaikeuksia. Mitähän sinä olet tehnyt niin väärin, että olet tuollaisiin vaikeuksiin joutunut?” Sama asenne pätee, niin uskomatonta kuin se onkin, myös erilaisiin henkisiin ongelmiin molempien sukupuolien kohdalla. Nuoret olemme usein suorastaan karkottaneet seurakuntayhteydestä tällä asenteella.
Kuinka moni soittaja onkaan todennut: ”Olen käynyt eri seurakunnissa, mutta aina minua on lyöty päähän Raamatulla, eikä kenelläkään ole ollut halua kuulla ongelmistani. Enää en uskalla puhua kenellekään, koska pelkään uusia pettymyksiä!
Ns. kämppistoiminta on osoittautunut erinomaiseksi työvälineeksi yhteiskristillisessä hengessä. Se alkoi noin kaksikymmentä vuotta sitten adventtiseurakuntaan kuuluvien henkilöiden vaikutuksesta. Kalervo Aromäki piti ihmissuhdeluentoja Riihimäen seudulla, ja heräsi ajatus, että nämä ihmiset tulisi saada yhteen pitemmäksi ajaksi. Niinpä vuokrattiin erilaisia rauhallisella paikalla sijaitsevia kämppiä viikonlopuksi, esim. reserviupseerien lomapaikka tai vastaavaa, ja siitä tuli tuo käsite ”Kämppis”. On aina ollut tärkeää olla rauhallisen luonnon keskellä, paikassa jonne satunnaiset kulkijat eivät tule häiritsemään keskittymistä. Perustava persoona kaiken keskellä oli Ville Juntunen, joka nyt on vetäytymässä aktiivisesta toiminnasta.
Olen siis seitsemän vuoden ajan osallistunut tähän toimintaan ja olen päässyt seuraamaan näiden ihmisten elämää ja eheytymistä, enkä koko uskonelämäni aikana ole kohdannut vastaavaa toimintaa missään muualla. Tulokset ovat olleet suorastaan mahtavia, ja itsekin olen saanut erikoisella tavalla vahvistua tämän toiminnan keskellä. Minulle tuo toiminta on ollut elintärkeä henkireikä.
Ajoittain meitä on ollut koolla kuudestakin eri hengellisestä piiristä, eikä koskaan ole tullut ongelmia erilaisten näkemysten johdosta, vaan olemme keskittyneet niihin asioihin, jotka meillä ovat yhteisiä. Sopiva osanottajamäärä vaihtelee kulloisenkin tilanteen mukaan, mutta hyvin usein meitä on ollut noin viisitoista. Varsinaista suunnitelmaa ja ohjelmaa ei ole ollut, vaan on toimittu tilanteen mukaan. Olemme suoneet paljonkin yhteistä aikaa juuri sillä hetkellä kriittisessä tilanteessa olevalle henkilölle, olemme rukoilleet ja laulaneet, syöneet ja juoneet. Sanaa on jaettu ilman kenenkään erikoisasemaa. Luonnon keskellä ihminen kohtaa aivan erikoisella tavalla oman ihmisyytensä ja mikä tärkeintä, Luojansakin. Ihminen kohtaa ihmisen, ihminen on tavattavissa toiselle ihmiselle!
Tarkoituksemme ei ole perustaa jotakin uutta järjestöä tai ryhmittymää organisaatioineen ja hallintajärjestelmineen. Markkinoimme tätä toimintamallia eri piireille yksinomaan luodaksemme maanlaajuista verkostoa inhimillisen hädän lievittämiseksi. Kokemus on ollut niin rohkaiseva, että näemme tässä aivan erikoisen Jumalan suunnitelman juuri tätä aikaa varten.
Tärkeätä on oikeassa hengessä toimiminen, avoimena Jumalan Hengen vaikutukselle. Meillä ei ole mitään patenttiratkaisuja ihmisten ongelmiin, emmekä siten istu ratsujen eikä jänisten selässä. Kysymys on vuosien ja vuosikymmenien aikana syntyneistä ongelmista, joita ei ratkaista inhimillisesti eikä pikaistuntojen kautta, vaan tässä työssä vaaditaan todellista pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä. Toiminnassamme ei siis ole sijaa äkkipikaisille tai itsetietoisille vaikuttajille, vaan sydämen lämmöllä ja armahtavaisuudella osallistuville kanssaihmisille. Me olemme kaikki koolla samalla tasolla, vertaisina, katsomatta ammatteihin tai ihmisarvoihin. Sanomattakin on selvää, että jokaisen osallistujan on jollakin tavoin itse täytynyt kamppailla näiden ongelmien kanssa, käsittääkseen kaiken vaativan aikaa.
Emme siis enää saa haudata ihmisten ongelmia kaatouskonnollisuuden alle, hukuttaen ihmiset omiin ongelmiinsa. Jumala toki voi tehdä ihmeitäkin, tuoden silmänräpäyksellisen ratkaisun kärsivän elämään, mutta selvästi näyttää siltä, että tämä tulee vain harvojen osaksi. Lukemattomat ihmiset on petetty lupauksilla, joiden toteutuminen ei ole mahdollista, ei noiden ihmisten takia, vaan seurakunnallisen heikkouden ja epäpuhtauden takia. Me voimme itsellemme uskotella kaikkea mahdollista, mutta jos meillä ei ole todellista uskoa, pahinta mitä voimme tehdä on antaa lupauksia, joita ei voida pitää. Tämä on yksi syy siihen, miksi niin moni pettyneenä on kääntänyt selkänsä hengelliselle elämälle!
Vakuuttavinta kämppiksissämme on ollut se, että jokainen on saanut luvan olla oma itsensä, omine ongelmineen ja heikkouksineen. Vakavin ongelmamme tässä ajassa on se, että niin moni ihminen, uskovainenkin, ei ole totta. Kärsivällä ihmisellä on erittäin tarkka tutka, jolla hän luotaa tapaamiaan ihmisiä. Hän vaistoaa heti, jos me emme ole totta, jos puheemme ovat ristiriidassa elämämme kanssa.


Kämppiksen toimintaperiaatteita

Kämppikseen osallistuvalla ei huumeita eikä alkoholia sen paremmin päässä kuin ei laukussakaan. Ehdoton sääntö!
Vältetään opillisia ja seurakunnallisiin eroavaisuuksiin liittyviä aiheita. Olemme paikalla vertaisryhmänä, joka huomioi jokaisen osallistuvan oikeudet. Valitussa tilanteessa voidaan rajoitetusti antaa mahdollisuus oman yhteisön asioista valistamiseen. Parempi kuitenkin välttää tätä aihetta.
Pyritään omakustannushintaan niin majoituksen kuin ravitsemuksenkin suhteen. Ruokailu toteutetaan mahdollisimman edullisesti. Jos mahdollista, huomioidaan erilaiset ruokailunäkemykset, kuten esim. kasvisravinnolla olevat. Ruuan valmistus ja tarjoilu on hyvä suorittaa pienryhminä (2-5 ryhmässä), niin ettei ketään rasiteta liiaksi.
Jos kokoontumispaikka on kauempana, pyritään järjestämään kimppakyytejä, niin että matkakulut tasataan (ei vain bensiinikulut, vaan hiukan ekstraa auton kulumisesta).
Vastuuhenkilö hoitaa virkansa, ei suurena johtajana, vaan yleisen edun valvojana. Jokaisella tulee olla mahdollisuus puhumiseen, mutta myös vaikenemiseen. Moni tulee mukaan luodakseen kuvan toiminnasta ja erikoisesti meistä ihmisinä. Luottamuksen syntyminen saattaa kestää pidemmän aikaa ja siten meidän tulee olla todella tarkkoja asenteidemme ja käyttäytymisemme suhteen.
Toiminta sisältää myös olemisemme omalla paikkakunnalla ja ihmisten tapaamisen kadulla tai kaupassa. Kämppistoimintaa on myös mahdollinen saunailta tai tapaaminen erilaisissa tilanteissa. Ei siis ole pakko yöpyä, vaikka se tekeekin tapaamisesta vaikuttavamman.
Pyritään välttämään kaikkea kaavamaisuutta ja olemaan avoimia Pyhän Hengen johdatukselle. Meidät voidaan johtaa myös järjestämään tällainen tapahtuma uskosta osattomille ihmisille, joille ei tällä kertaa saarnatakaan, vaan annetaan kaikki aika heidän ongelmilleen ja tarpeilleen. Saatetaan heidät pähkäilemään, että millaisia ihmisiä nämä oikein ovat, kun ovat uskovaisia, mutta siitä huolimatta näkevät heidän maalliset ja henkisetkin tarpeensa. Omassa työssäni olen nähnyt tämän selvääkin selvemmin. En ole koskaan tyrkyttänyt kenellekään mitään omia näkemyksiäni, vaan olen vain odottanut sitä hetkeä, kun minulta kysytään uskoni perustuksista. Meidän on vain huolehdittava siitä, että esittämämme asia tulee puhuttelevaksi ja koskettavaksi siten, että meidät havaitaan rehellisiksi ja tosiksi.
Opettelemme pitämään suumme kiinni ja korvamme ja sydämemme auki. Jobin todellinen kärsimys ei perustunut paiseisiin ja keholliseen kärsimykseen. Ystävät olivat lohduttavia niin kauan kuin pitivät suunsa kiinni seitsemän päivän ajan, mutta heidän avattuaan suunsa alkoi Jobin sielullinen kärsimys. Jobin kirja on Raamatun vanhin kirja, joten emme kohtaa nyt mitään uutta asiaa. Olemme mitä suurimman haasteen, mutta samalla mitä siunausrikkaimman tehtävän edessä. Rukoilkaamme viisautta tämän työmuodon puolesta, jonka uskon olevan lähtöisin itse Kaikkivaltiaasta Jumalasta. Hän näkee meidän ahdistuksemme ja ongelmamme, ja on halukas auttamaan. Meidän on vain lähdettävä liikkeelle unohtaen kaikki menneiden aikojen väärät käsitykset ja näkemykset. On lukemattomia Herraa etsiviä ihmisiä, yksinäisiä, avuttomia, toivottomia. Jotta he voisivat luottaa Herraan, on heidän nähtävä Kristuksen Elämä meissä. ”Joka on nähnyt Minut, on nähnyt Isän!” Tämän Sanan on tultava lihaksi meissä, niin että ihmiset näkevät meissä Jumalan todellisen työn tässä viimeisimmässä ajassa. Ei ole ollenkaan yhdentekevää, miten elämme ja mitä olemme!

Asian sydämellensä saaneena

Markku Vuori
Ihmissuhdekouluttaja

ihminentavattavissa.net


 

Sample text

Sample Text

Sample Text