Rakkaat veljeni ja sisareni, ystäväni
Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa. Haluan tervehtiä teitä kaikkia Herran
Nimessä sanoin, jotka löydämme Johanneksen Evankeliumin 16. luvusta:
"Mutta kun hän tulee,
totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän
puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja
tulevaiset hän teille julistaa. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun
omastani ja julistaa teille. Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sentähden minä
sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille" (jakeet
13-15).
"Tämän minä olen teille
puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta
olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman" (jae 33).
Milloinkaan aikaisemmin ei tämä maailma ole ollut sellaisessa tilassa
kuin se nyt on. Jos me todella uskomme, että Herran Jeesuksen Kristuksen
tulemus on aivan oven edessä, on meidän myös nähtävä se tosiasia, että maailman
on saavutettava kypsyytensä kaikessa pahuudessa. Sitten Jumalan vanhurskaat
tuomiot voivat tulla sen ylle.
Minusta tuntuu useasti, asunhan itse hyvin pienellä paikkakunnalla,
rauhallisella seudulla, että me emme oikealla tavalla ole tietoisia maailman todellisesta
tilasta. Me katselemme Israelia ja näemme lopunajan merkkien toteutuvan siinä,
mutta näemmekö todella lopunajan merkit maailmassa? Onko televisio ja lehdistö
saanut meidät turtumaan kaikkeen näkemäämme? Käsitämmekö, että tämä maailma
todellisuudessa on jo pahemmassa tilassa kuin Sodoma ja Gomorra aikanaan
olivat?!
Me asumme pienessä, pohjoisessa maassa, ikään kuin Herran kukkarossa,
niin kuin sanonta kuuluu. Aikanaan, kääntäessäni ensimmäisiä saarnoja
suomenkielelle, jouduin useaan kertaan kyselemään itseltäni, pitääkö kaikki
tämä paikkansa. Mitä puhuttiin esimerkiksi helluntaiseurakunnista, tuntui
hyvinkin liioitellulta. Puhuja näki kaiken niin pahana, että jo elinaikanaan
useaan otteeseen ehti sanomaan, ettei hän enää edes rukoile Yhdysvaltojen
puolesta, koska ihmiset ovat kulkeneet etsikkoaikansa ohitse, ja vain pilkkaavat
Sanaa, joka on tarkoitettu tätä aikaa varten.
Todellakin kaikki, mitä puhuttiin, piti paikkansa Yhdysvaltain kohdalla.
Kehitys ei vielä ollut niin pitkällä kaikkialla maailmassa. Suomessa me
kuljimme tuohon aikaan ehkä kymmenestä viiteentoista vuoteen jäljessä siitä,
missä muu maailma kulki synnin kehityksessä. Sama koskee muitakin maita, jotka
jostakin syystä elivät vielä kuin lähimenneisyydessä.
Tänä päivänä voitaneen tuskin sanoa enää, että kuljemme jäljessä; jos
näin on, niin kysymys on hyvin pienestä erosta muuhun maailmaan nähden —
sellaisella vauhdilla meidänkin maamme on tempaistu mukaan yleiseurooppalaiseen
kehitykseen!
Jos todella haluamme tietää, missä ajassa me elämme, ei meidän tule
katsella oman maamme tasoa, vaan joka minun laillani on saanut tutustua
Euroopan suurkaupunkeihin, voi todeta ajan olevan hyvin lopussa. Riittää, kun
hetken seuraa elämän, vai sanottaisiinko kuoleman, kulkua vaikkapa vain niin
lähellä kuin Tukholman tai Kööpenhaminan rautatieasemalla. Miksi olemme
osalliset sellaisesta Jumalan armosta, ettei meillä Suomessa olla vielä läheskään
sellaisessa tilassa kuin missä monet muut maat ovat? Koska me emme osaa
arvostaa sitä, tullaan se mahdollisesti ottamaan meiltä pois hyvinkin pian!
Kuinka onnellisia meidän tuleekaan olla, että saamme olla tietoisia
kaikista niistä suurista lupauksista, jotka Herramme on antanut meille
nimenomaan tätä aikaa silmälläpitäen! Tässä maailmassa ei mikään ulkonainen ole
muuttuva paremmaksi, vaan päinvastoin, kaikki on paheneva huimaa vauhtia.
Maailmassa meillä on ahdistus, mutta me saamme olla turvallisella mielellä,
sillä Herra Jeesus Kristus on voittanut tämän maailman! Maailmalle kaikki
synkkenee päivä päivältä. Todelliselle Jumalan Seurakunnalle jokainen päivä
merkitsee lähenevää ruumiimme lunastusta, Herran Jeesuksen kohtaamista
yläilmoissa!
Minä olen ilmeisestikin ainoa veli Suomessa, joka säännöllisesti kirjoittaa
kiertokirjeitä, ja joka tuo julki jotakin omalta sydämeltänsä. Olen niin
käytännössä kuin hengessäkin saanut tuntea arvostelua sen johdosta, sillä minun
on annettu ymmärtää, ettei se olisi lainkaan tarpeen — tuleehan kaikki
tarvitsemamme suomentamieni saarnojen kautta, niin kuin nämä ihmiset väittävät.
Kuitenkin olen kaikkien näiden vuosien aikana saanut kokea mitä suurimpia
siunauksia kaiken kirjoittamani johdosta, kun veljet ja sisaret ovat antaneet
ymmärtää julkaisemani palvelleen heitä parempaan Kristuksen tuntemiseen pääsemiseksi.
Minua on usein moitittu sanoen:
"Miksi Markku on niin varma? Minua häiritsee se, että Markku on niin varma
niistä asioista, mistä hän puhuu!" Rakas veljeni ja sisareni, tämän
kiertokirjeen puitteissa jälleen kerran haluan henkilökohtaisen todistuksen
muodossa osoittaa sinulle, kuka sitten oletkin, ystävä tai vastustaja, että
tässä ajassa elää ihmisiä, jotka Jumalan armosta ovat saaneet vastaanottaa
Jumalan horjumattoman Sanan, ja voivat todistaa siitä, mitä Jumala tässä ajassa
on tehnyt ja tekee parhaillaan. Miksi minun pitäisi vain toistaa sitä, mitä
menneisyydessä on puhuttu ja puhua siitä, mitä tulevaisuudessa tulee
tapahtumaan? Minä haluan Jumalan armon kautta nauttia päivittäin siitä uskon-
ja pelastuksen varmuudesta, joka on suotu jokaiselle todelliselle jumalanlapselle.
Siihen sisältyy myös varmuus niistä asioista, jotka Jumala on luvannut tätä
aikaa varten!
Markku Vuori
Jatkuu…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti