Social Icons

Pages

torstai 29. joulukuuta 2016

Pysy oppimassasi!



”Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut, ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.” (2.Tim.3).

Mitä tarkoittaa pysyminen jossakin, pitäminen kiinni jostakin?

Mutta te - teissä pysyy se voitelu, jonka olette häneltä saaneet, ja te ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa; vaan niinkuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta; ja niinkuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä. Ja nyt, lapsukaiset, pysykää hänessä, että meillä hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkoitettaisi pois hänen tyköänsä hänen tulemuksessaan.” (1.Joh.2).

Kuinka voisimme olla varmoja ja pitää kiinni jostakin aivan ulkopuolellamme olevasta? Voisiko voitelumme olla riippuvainen jostakin tuntemastamme henkilöstä, joka jonkinlaisella säätelyllä määrittelee hengellistä elämäämme? Toistamalla jonkun merkittävän jumalanpalvelijan nimeä ja vetoamalla hänen palvelustehtäväänsä emme totisestikaan saavuta sitä asemaa, johon meidät on kutsuttu - meilläkin on tehtävä! Kenessä Sana toistamiseen kehottaa meitä pysymään? Pyhän Hengen voitelu korostaa yli kaiken Herran Jeesuksen Kristuksen merkitystä ja kirkastaa yksinomaan hänen Nimeänsä ja Olemustansa!

Kuinka tärkeä onkaan sanamuoto:

”…mutta joka nyt on ilmoitettu hänen pyhillensä, joille Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi, kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä, kirkkauden toivo. Ja häntä me julistamme, neuvoen jokaista ihmistä ja opettaen jokaista ihmistä…” (Kol.1).

Kristus teissä, kirkkauden toivo!

Kuinka henkilökohtaiseksi tämä tekeekään kaiken! Ei Kristus suuressa julistajassa, vaan jokaisessa meissä, Sinussa, minussa!

”Muistakaa se sana, jonka minä teille sanoin: 'Ei ole palvelija herraansa suurempi.' Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat; jos he ovat ottaneet vaarin minun sanastani, niin he ottavat vaarin teidänkin sanastanne.” (Joh.15).

Me elämme täällä maan päällä Kristuksen puolesta, koska Hän toimii meissä asuvan ja lihaksi tulleen Sanansa kautta. Hänen Sanansa on meidänkin Sanamme, saman voiman ja vaikutuksen kanssa!

Pyydän jälleen kerran esirukousta. Naapuri peruutti pihalla autoani päin siinä määrin että se voi joutua lunastettavaksi. Aamulla vakuutusyhtiön virkailijan soittaessa sain tuskin puhutuksi kurkkukipuni johdosta. Rukoilkaamme että saan kunnon korvauksen autosta ja etten tule kovin sairaaksi! Kiitos!

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Täysi miehuus Kristuksessa!


Mutta te - teissä pysyy se voitelu, jonka olette häneltä saaneet, ja te ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa; vaan niinkuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta; ja niinkuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä. Ja nyt, lapsukaiset, pysykää hänessä, että meillä hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkoitettaisi pois hänen tyköänsä hänen tulemuksessaan.” (1.Joh.2).

Me emme voi pysyä lapsina ja maitoa imeväisinä koko elämämme aikaa, vaan jokainen päivä tarkoittaa kasvamista Kristuksen kaltaisuuteen. Me emme voi olla kuin tuttipulloa imeviä avuttomia taaperoita (esikuvanamme Joulunlapsi), vaan Jumalan armosta olemme aikuisia ja valveutuneita, joita eivät kaikki opintuulet heittele sinne tänne. Meillä on ollut ja on kai vieläkin kaikenlaisia kasvattajia hengellisellä alueella, mutta kaiken hengellisen olemuksemme kasvu ei ole kiinni näistä, eikä ole koskaan ollutkaan, vaan heidän kauttaan vaikuttavan Pyhän Hengen työstä meissä! Totisesti, meissä on tapahtunut todella paljon, mutta merkittävää on vain se, mitä kohtaamamme Pyhän Hengen välikappaleet ovat välittäneet meille! Siksi Johannes rohkenee Hengen vaikutuksesta vakuuttaa meille:

”Mutta te - teissä pysyy se voitelu, jonka olette häneltä saaneet, ja te ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa; vaan niinkuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta; ja niinkuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä.”

Omaksuttuamme kaiken kuulemamme ja lukemamme olemme tulleet olennaiseksi osaksi omaksumaamme, emmekä tarvitse minkäänlaisia ”hengellisiä ihmiskunnian osastoja” sisimpäämme, ollen vaihtelevasti Paavalin tai Keefaan tai Apolloksen kannattajia. Siten ei totisesti pysytä Hänessä, joka on kaiken Alkuunpanija ja Täydellistäjä!

”…tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa,

täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä… (Ef.4).

Tämän ”miehuuden” tarve suorastaan huutaa keskellämme saadakseen todella tapahtua meissä juuri nyt, kun Herran tulemus on niin lähellä. Me olemme kiitollisia jokaisesta Hengen johdatuksessa olevasta julistajasta, mutta todellinen opettajamme on Pyhä Henki!

”Veljet, minä johdatan teidät tuntemaan sen evankeliumin, jonka minä teille julistin, jonka te myöskin olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte ja jonka kautta te myös pelastutte, jos pidätte siitä kiinni semmoisena, kuin minä sen teille julistin, ellette turhaan ole uskoneet. Sillä minä annoin teille ennen kaikkea tiedoksi sen, minkä itse olin saanut…” (1.Kor.15).

”Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut…”

Kuinka voitaisiin Herralta saatu sijoittaa johonkin ihmisen nimeä kantavaan koriin tai astiaan? Ettemme vain olisi neitsyiden kaltaisia, jotka aivan liian myöhään huomaavat vieressään olevan jonkinlaisen korin öljyastian sijasta!!!

tiistai 27. joulukuuta 2016

Keitä me olemme? Osa 2



”Sillä vaikka hänet ristiinnaulittiin, kun hän oli heikko, elää hän kuitenkin Jumalan voimasta; olemmehan mekin hänessä heikot, mutta me elämme hänen kanssaan Jumalan voimasta teitä kohtaan. Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.” (2.Kor.13).

Kuinka suurta murhetta ovatkaan aikaansaaneet mitä erilaisimpia koreja kantaneet ihmiset Jumalan seurakunnan keskellä! Mitä tämä pohjimmiltaan tarkoittaa? Ihminen tunnistaa matkansa varrella monia hengellisiä totuuksia, pitäen niitä tärkeänä kuin kauniita sieniä ja marjoja metsässä, mutta nämä ihanuudet jäävät jostakin syystä koriin! Ihminen ei siis syö kohtaamiaan kirjarullia ja hengellisiä totuuksia, vaan pyrkii keräämään niitä mahdollisimman suuren määrän jonkinlaiseen astiaan, jota hän kantaa eräänlaisena hengellisenä ansiona. Mutta aivan kuten mannaa aikanaan ei voinut säilöä ihmistekoisiin astioihin, aivan samoin meitä ei hyödytä vähääkään jokin ulkopuolellemme jäävä astia, kantaa se kenen tahansa tunnetun jumalanmiehen nimeä! Meidän koko elämämme on kiinni syömästämme hengellisestä ruoasta, joka automaattisesti tulee osaksi meitä!

”Kuinka sinun lakisi onkaan minulle rakas! Kaiken päivää minä sitä tutkistelen. Sinun käskysi tekevät minut vihollisiani viisaammaksi, sillä ne ovat minun omani iankaikkisesti. Minä olen kaikkia opettajiani taitavampi, sillä minä tutkistelen sinun todistuksiasi. Minä olen ymmärtäväisempi kuin vanhat, sillä minä otan vaarin sinun asetuksistasi.”

”…sillä ne ovat minun omani iankaikkisesti!”

Maallinen ruoka tarjotaan meille mitä erilaisimmissa pakkauksissa ja erilaisimmilla nimillä varustettuna. Itse olen nauttinut tämän ajankohdan herkuista, vatsan hiukan valitellessa, mutta ollen kuitenkin kiitollinen. Me siis mainitsemme helposti mitä olemme syöneet, mutta kuka lisäisi jokaiseen ruokalaatuun esim. Saarioisten, Poutun tai jonkin muun nimen?: ”Vatsaani pullottaa nyt Saarioisten lanttulaatikko, HK:n kinkku, Rainbown silli, Atrian perunalaatikko jne. jne.”

Me valitsimme kaupassa tuttuja ja tunnettuja merkkejä, joihin luotamme, mutta emme kuuluta syötyämme vatsallemme ja tuttavillemme valmistajien nimiä kuin vain poikkeustapauksissa. Ruoka tekee tehtävänsä ja poistuu aikanaan epämääräisenä kökkönä, mutta se on täyttänyt tarkoituksensa.

Miksi on niin toisin asenteessamme nauttimaamme hengelliseen ruokaan, jos ylipäätään nautimme sitä? Me kuulemma olemme sitä, mitä syömme. Hengellinen ruoka ei täytä vatsaamme, vaan jää meihin hengellisenä vaikutuksena ja Elämänä! Mihin kohtaan kehoamme voisimme asettaa kätemme ja kuuluttaa kaikille kohtaamillemme ihmisille: ”Tämän olen poiminut Paavali-korista, tämän Pietari-korista, tämän Graham-korista jne!”

Niin kuin puhumme vain hyvästä jouluruoasta luettelematta valmistajia, aivan samalla tavalla hengellinen ruoka on levinnyt kaikkiin soluihimme, niin että olemme osa Isäämme ja Luojaamme, Meidän on lakattava nimeämästä Jumalallista omaisuutta ja hengellistä ruokaa niiden mukaan, joilta olemme kaiken kuulleet!

Hengellinen ruoka on osa meitä, sydämessämme, sielussamme ja koko kehossammekin, meidän omaisuuttamme, meidän omaamme!

”Sinun käskysi tekevät minut vihollisiani viisaammaksi, sillä ne ovat minun omani iankaikkisesti.”

”Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sentähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.” (Joh.16).

maanantai 26. joulukuuta 2016

Keitä me olemme? Osa 1



”Sillä vaikka hänet ristiinnaulittiin, kun hän oli heikko, elää hän kuitenkin Jumalan voimasta; olemmehan mekin hänessä heikot, mutta me elämme hänen kanssaan Jumalan voimasta teitä kohtaan. Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.” (2.Kor.13).

Ikäväkseni joudun toteamaan, että olin aivan oikeassa kirjoittaessani, että joulu herättää negatiivisiakin tunteita. Eilen keskustelin puhelimessa yli tunnin erään vuosikymmenisen ystävän kanssa. Hän oli syvässä ahdistuksessa ajatusten jälleen kerran rientäessä kaukaiseen menneisyyteen, jolloin ”kaikki oli paremmin”! Mitä pahaa hän ja minä olemme tehneet, joutuessamme elämään tällaisissa olosuhteissa, joihin emme koskaan olleet uskoneet joutuvamme?

Jostakin syystä tänä aamuna mieleni palasi jälleen kerran kertomukseeni erilaisista ”hengellisen ruoan koreista”, joita lukemattomat ihmiset kantavat selkä vääränä, väittäen ja uskoen niiden sisältävän kaiken omaksumansa hengellisen totuuden ja aidon hengellisen ruoan! Mihin kuitenkin vie meidät tämänpäiväinen lainauksemme Jumalan Sanasta?

”Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä?”

Mitähän meille todella pitää tapahtua, ennen kuin todella perinpohjaisesti käsitämme, että mitään meille tarkoitettua hengellistä hyvää, ei ainakaan Herraa Jeesusta Kristusta, voi säilyttää tai pitää sijoitettuna jonkinlaiseen koriin tai astiaan! Sen sijaan että olisimme keskittyneet itseemme, olemme tutkistelleet ja koetelleet uskontovereitamme, verraten näitä koreissamme säilyttämiimme asioihin.

Mitä mieltä Sana on ”koreistamme ja astioistamme”? Kuinka monta kertaa olemmekaan lainanneet tämän seikan aivan tyhjentävästi paljastavaa sanankohtaa?:

”Myöskin muutamat kuljeksivat juutalaiset loitsijat rupesivat lausumaan Herran Jeesuksen nimeä niiden ylitse, joissa oli pahoja henkiä, sanoen: ’Minä vannotan teitä sen Jeesuksen kautta, jota Paavali julistaa.’ Ja niiden joukossa, jotka näin tekivät, oli myös erään juutalaisen ylipapin, Skeuaan, seitsemän poikaa; mutta paha henki vastasi heille sanoen:

”Jeesuksen minä tunnen, ja Paavalin minä tiedän, mutta keitä te olette?” (Apt.19).

Halleluja! Kiitos Jumalalle! Me emme ole yhtään paremmassa asemassa kuin nämä juutalaiset loitsijat, jos hengellinen hyvämme on ”Paavali-korissa” tai jossakin muussa ”näyttävässä korissa”! Pahojen henkien tulee nähdä meissä Pyhän Hengen sinetti, joka saa heidät heti tietämään kenen kanssa ovat tekemisissä! Jumala olkoon meille armollinen, että todella käsitämme kuinka henkilökohtaisesta asiasta on kysymys!

”Hämmästykää tästä, te taivaat, kauhistukaa, peräti tyrmistykää, sanoo Herra. Sillä minun kansani on tehnyt kaksinkertaisen synnin: minut, elävän veden lähteen, he ovat hyljänneet, ja ovat hakanneet itselleen vesisäiliöitä, särkyviä säiliöitä, jotka eivät vettä pidä.” (Jer.2).

”Kaikella täydellisellä on rajansa - sen olen nähnyt - mutta sinun käskysi ovat ylen avarat. Kuinka sinun lakisi onkaan minulle rakas! Kaiken päivää minä sitä tutkistelen. Sinun käskysi tekevät minut vihollisiani viisaammaksi, sillä ne ovat minun omani iankaikkisesti. Minä olen kaikkia opettajiani taitavampi, sillä minä tutkistelen sinun todistuksiasi. Minä olen ymmärtäväisempi kuin vanhat, sillä minä otan vaarin sinun asetuksistasi.” (Ps.119).

Tutkistelkaamme tätä asiaa Hengen avulla ja luvalla. Kuinka voisi olla mahdollista vedota ”opettajien ja vanhojen koreihin”, kun kerran kaikki tämä on meissä itsessämme?

perjantai 23. joulukuuta 2016

Siunattua ”tätä aikaa”!



Nyt pitäisi kirjoittaa joulusta, kun kerran jo huomenna on jouluaatto. Joidenkin mielestä asianomaisen tulisi kuuluttaa kaikille, että joulu on täynnä pakanallisia tapoja ja uskomuksia, ja että sitä vietetään aivan vääränä ajankohtana. Nyt saatamme kedolle eksyneet paimenet niin kylmään ilmanalaan, että heidän hampaansa kalisevat! Taitavat tietää tuon kaikki aidot paimenet, eivätkä vie laumaansa kedolle talvella!

Kirjoittajalta odotetaan ehkä vielä kannanottoa, jonka mukaan joulua on aivan turha viettää, koska sen Päähenkilö ei enää olekaan Joulunlapsi, vaan aikuinen ainakin vuodesta 30 lähtien, joidenkin mielestä vuodesta 12 lähtien! Kirjoittajalla ei ole pienintäkään halua pilata kenenkään jouluiloa, koska joulun vietossa on niin monia hyviäkin asioita, tuoden iloa talven pimeyteen! Voimme iloita Lapsen syntymästä, mutta on mitä tärkeintä ajatella myöhempiä vuosipäiviä hengellisen elämämme jatkuvuuden kannalta!

Historialliset tapahtumat ovat aivan paikallaan, mutta meitä ei hyödytä mitään jokin vuosituhansien takainen tapahtuma, jos siitä ei ole tullut henkilökohtaista oivallusta ja valaistusta! Jos mikään tässä maailmassa on ”in” ja ajankohtainen, niin se on tosiasia, että Hän kuoli minun ja sinun tähteni, vaikka onkin MINÄ OLEN! Siten meidänkin elämällämme on tarkoitus ja ”mekin olemme”!

En halua siis moittia kenenkään joulunviettotapoja, etenkään ulkomailla, koska siellä on paljon suomenkielisiä lukijoitani. Yksi asia minua kuitenkin aivan erikoisella tavalla yhä uudelleen hämmästyttää Saksassa. Siellä erityisellä korotuksella juhlitaan ja kruunataan ”Kristuslapsi”, joka esiintyy suurella loistokkuudella saaden nuoret ja vanhat suuresti innostumaan. Miksi mainita tällainen todella hyvältä kuulostava asia ihmetellen? Tuo ”Kristuslapsi” on aina kaunis tyttö!

Oli miten on, joulussa on omat hyvät ja mukavat, joskin ehkä jonkun mielestä pakanalliset piirteensä. Onneksi siihen ei ehdi liiallisesti kiinnittää sydäntänsä lyhytaikaisuutensa johdosta!

Siispä toivotan Teille jokaiselle todella siunattua ja rauhallista ”tätä aikaa”, muistuttaen sittenkin aivan erikoisesti, että HÄN on nykyään aikuinen, Joka odottaa meidän suhtautuvan Häneen sen mukaisesti!

”Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas. Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella ja hänen valtakunnallansa; se perustetaan ja vahvistetaan tuomiolla ja vanhurskaudella nyt ja iankaikkisesti. Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä.” (Jes.9).

 

Sample text

Sample Text

Sample Text