Muistiinpanoja Marras - Joulukuulta 2010 osa 5

Sana tulee lihaksi meissä!

Rakkaudesta on puhuttu ja puhutaan yhä edelleen, mutta ns. oikea oppi on oikeuttanut kumoamaan kaiken lähimmäisenrakkauden, niin että aikaa ja voimavaroja riittää vain täysin samanmielisille uskonkumppaneille - näillekin vain siihen asti kuin sopu säilyy. On täysin unohdettu hukkuva maailma ja hädässä olevat veljet ja sisaret.

Ei ole mitään merkitystä sillä, sanoo Herra, kuinka paljon rakkaudesta puhutaan ja opetetaan, jos Herran Sanaa ei panna käytäntöön meidän arkipäivässämme, joka päivä. Ihmiset eivät enää kanna päivittäin meidän Herramme ristiä, vaan omien uskomustensa mitä erilaisimpia ristejä, joille ei ole ristiinnaulittuna ketään pelastajaa, vaan ainoastaan uskonveljiä ja – sisaria.

Paavali tuo selvästi julki halunsa tavata jumalanlapsia, mutta Saatana on usein estänyt tämän. Tämän ajan uskova ei halua nähdäkään veljeään ja sisartaan, ei halua tietää mitä kuuluu vuosikymmeniäkin yhteisellä matkalla olleelle. Uskallan sanoa Herran nimessä, että joka ei halua nähdä ja tavata veljeänsä tai sisartansa, ei todellisuudessa rakasta edes Jumalaa, josta nämä veljet ja sisaret ovat syntyneet! Lue Johanneksen ensimmäinen kirje, ei vain kerran, vaan vaikkapa kymmenen kertaa. Siten sinulle selviää, oletko todella Jumalasta syntynyt, oletko osa seurakuntaa, joka kerran kootaan iankaikkiseen kirkkauteen. Lue Jaakobin kirjeestä uskon ja tekojen välisestä suhteesta. Uskon tässä ajassa jopa lukuisten luterilaisten olevan paremmassa asemassa kuin ns. meidän joukkomme, jotka elävät rakkaudenkin suhteen uskon varassa.

Me olemme kuulleet totuuden jo neljänkymmenen vuoden ajan. Kuitenkin tämä totuus on jäänyt kuulemisen tasolle, aivan kuten kirjoitetaan Hesekielissä. On ehkä syytä lainata tuo kohta tähän:

”Ja sinä, ihmislapsi! Sinun kansasi lapset puhuvat sinusta seinänvierustoilla ja talojen ovilla ja sanovat keskenään, toinen toisellensa, näin: 'Lähtekää kuulemaan, millainen sana nyt on tullut Herralta.'

He tulevat sinun luoksesi joukoittain, istuvat edessäsi minun kansanani ja kuuntelevat sinun sanojasi, mutta he eivät tee niitten mukaan, sillä he osoittavat rakkautta suullansa, mutta heidän sydämensä kulkee väärän voiton perässä.

Ja katso, sinä olet heille kuin rakkauslaulu, kauniisti laulettu ja hyvin soitettu: he sanojasi kyllä kuuntelevat, mutta eivät tee niitten mukaan.

Mutta kun se toteutuu - ja katso, se toteutuu - silloin he tulevat tietämään, että heidän keskuudessansa on ollut profeetta.” (Hes.33:30-)

Kaikki tämä on toteutunut meidänkin kohdallamme mitä suurimmassa määrin. Meitä tulisi todella pelottaa viimeisen jakeen toteutuminen, koska kysymys on Jumalan asiasta, ei jostakin erimielisyydestä meidän ihmisten välillä.

Tähän liittynee sekin, mikä niin voimakkaana on noussut esiin Johanneksen ensimmäisestä kirjeestä.

”En minä ole kirjoittanut teille sentähden, ettette totuutta tiedä, vaan sentähden, että te tiedätte sen ja ettei mikään valhe ole totuudesta.

Kuka on valhettelija, ellei se, joka kieltää sen, että Jeesus on Kristus? Hän on antikristus, se, joka kieltää Isän ja Pojan.

Kuka ikinä kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään. Joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä.

Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä. (1.Joh. 2)

Tämä on tuttuakin tutumpi kohta, jota emme edes oikeastaan ole pysähtyneet ajattelemaan, koska emme ole katsoneet sen koskevan meitä, jotka mielestämme uskomme Jumalan Sanan sellaisenaan. Olemme jo edellisissä kirjoituksissamme puhuneet valheesta ja itseasiallisesta valheen maailmasta ns. meidän joukkomme keskellä. Totuus ei kuitenkaan siedä edes lähellään mitään vääryyttä tai valheellista, petoksellista. Me olemme pitäneet itseämme todellisina uskovaisina, joilla ei voi olla mitään tekemistä antikristuksen kanssa. Me olemme sitoutuneet tunnustamaan Herran Jeesuksen, mutta mitä todellisuudessa sisältää tämä tunnustuksemme?

”Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta;

ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa.” (1.Joh. 4)

Jos puhumme hengellisistä asioista ja jopa Jeesuksesta, merkitseekö se automaattisesti, että olemme Jumalan Hengen vaikutuksessa, ja että Hän asuu meissä? Muistamme Vuorisaarnasta meidän Herramme omat sanat, joiden mukaan kerran monet ovat tuleva Hänen eteensä luetellen ansioitaan. Kaikki on tapahtunut Herran Jeesuksen Nimessä, mutta siitä huolimatta Herramme kieltää tuntevansa heitä. He eivät ole tunnustaneet Herraa sen mukaisesti, mitä juuri luimme Johanneksen kirjeestä.

Uskon salaisuuden piilevän sanoissa: ”…joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi…” Mitä salaperäistä tässä voisi olla? Me kaikkihan uskomme Hänen syntyneen tämän maan päälle, eläen keskellämme noin 33 vuotta, kuollen sitten koko maailman puolesta. Emmehän me epäile Hänen lihaan tuloaan, sillä sehän on meidän uskonelämämme perustus! Itse asiassa tämän uskoo suuri osa kristikuntaa, mutta silti ei kukaan meistä usko kaikkien tähän uskovien osallisuuteen iankaikkiseen elämään. Riivaajatkin uskovat ja vapisevat, olemme usein kuuluttaneet suureen ääneen, piilotellen omia epäilyksiämme. Mistä sitten pohjimmaltaan on kysymys?

”Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa.” (1.Joh. 4:17)

”Joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi… …sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa,”

Osaatko yhdistää nämä kaksi ajatusta oikealla tavalla, niin että muodostuu selvä kuva Jumalan Sanan lihaksi tulemisesta? On aivan yhdentekevää mitä me tunnustamme, jos tunnustuksellamme ei ole todellista perustaa. Mihin aito, jumalallinen tunnustus perustuu, mikä todistaa sen aidoksi ja todelliseksi? Se, että Sana on tullut lihaksi meissäkin, ei ainoastaan Herramme maanpäällisessä elämässä! Herramme taivaaseen astumisesta on lähes 2000 vuotta. Antikristillinen henki on aina pyrkinyt kieltämään, ei uskonnollisuutta ja väärää hengellisyyttä, vaan aidon kristillisyyden toteutumisen ihmisten elämässä, Sanan lihaksi tulemisen meissä!

Kristuksen ruumiin erottaminen! Aivan yhtä todellinen kuin oli meidän Herramme maallinen vaellus ihmislihassa, aivan yhtä todellinen on Jumalan silmissä Hänen seurakuntansa, ruumiinsa. Hän oli ja on vieläkin tie, totuus ja Elämä. Onko meillä siis tänä päivänä elävä vai kuollut Herra? Elämmekö me itsellemme, omaa elämäämme, vai onko Kristus meidän elämämme? Tämä ei ole mikään salaisuus, näkymätön asia, vaan Jumalan silmissä se on jokapäiväistä todellisuutta, joka tulee julki suhteessamme lähimmäisiimme. Se merkitsee täydellistä samaistumista meidän Herramme elämään, Hänen ristinsä kantamista joka päivä!

Sanan lihaksi tuleminen ei ollut mikään kahdentuhannen vuoden takainen yksittäinen tapahtuma, vaan kysymys on jatkuvuudesta.

Tälle alueelle liittyy myöskin Herramme olemus: Minä olen! Jos me olemme ottaneet vastaan Hänen elämänsä, tulee myöskin meihin tuo sama olemus: Mekin olemme! Emme itsessämme, vaan meissä olevan elämän johdosta!

Antikristillinen henki on löytänyt tiensä myös ns. todellisten uskovaisten keskuuteen, ilman että nämä olisivat ollenkaan käsittäneet ohittaneensa jotakin todella tärkeätä. Pelkkä usko ei ole milloinkaan riittänyt, vaan yhä uudelleen toistuu ajatus: Herra on tuomitseva jokaisen hänen tekojensa mukaan, eli hänen elämänsä elämän mukaisesti. Hedelmistään te heidät tunnette! Ei hyvistä todistuksista, ei mahtavista saarnoista, ei näyttävistä teoista, ei parantumisista ja pahojen henkien ulosajamisista! Jumalan silmissä merkitsee vain se, minkä jäljen meidän elämämme jättää toisten ihmisten elämään!

Markku Vuori