Kirje jollekin

HÄN OLI IHMINEN, YHTÄ VAJAVAINEN KUIN MEKIN.

 Kirjeitä ja ajatuksia elämän todellisuudesta opiksi kaikille niille, jotka ovat halukkaita oppimaan ja näkemään elämästä muutakin kuin mitä omien neljän seinän sisällä tapahtuu - tai kuka tietää, vaikka tässä puhuttaisiinkin juuri Sinusta ja Sinun taisteluistasi, olemmehan kaikki niin samanlaisia!

 Veljeni ja sisareni Herrassa.

    Kiitos viimeisestä kirjeestänne ja soitostanne. Kiitos Herralle siitä, että Hän niin suuressa määrin auttaa meitä kaikissa asioissamme, vaikkakin monessa kohtaa näyttää siltä kuin olisimme jätetyt oman onnemme nojaan. Katsoessamme taaksepäin joudumme kuitenkin yhä uudelleen toteamaan, että Hän ei milloinkaan ole ollut kaukana meistä. Emmekö olekin läpäisseet kaikki vaikeudet, jotka sillä hetkellä tuntuivat läpipääsemättömiltä? Elämme vielä tänään, tässä valtavassa ajassa, jossa Herra vie Sanansa päätökseen. Olkaamme kiitollisia siitä, että Hän on nähnyt hyväksi sijoittaa meidät juuri tähän aikaan, jossa niin monet Herran omat olisivat tahtoneet elää.

    Olemme jo usein todenneet sen, ettette ole ainoa aviopari, jolla on vaikeuksia. Olette ehkä kuitenkin siinä suhteessa ainutlaatuisia, että niin avoimesti tunnustatte epäonnistumisenne, kun taas useimmat viimeiseen asti haluavat paeta tosiasioita. Monella elämän alueella voimme elää kuin jalat irti maasta, osittain pilvissä, mutta avioliitto on alue, jolla jompi kumpi pitää yleensä huolen siitä, että maata löytyy jalkojen alle, joskus todella rajullakin tavalla.

    Kysymys, jonka olette jo useamminkin esittäneet, on todella syvälle luotaava ja mitä suurimmasta merkityksestä tässä ajassa. Uskon sen itse asiassa olevan yksi merkittävimmistä kompastuskivistä tässä ajassa, jossa Jumala haluaisi viedä meidät täydellisyyteen. Olenhan usein todennut sen, että minua pelottaa puhua tai kirjoittaa mitään tältä alueelta, koska minut niin helposti ymmärretään väärin. Tuntuu olevan kysymys asiasta, joka viimeiseksi tulee järjestykseen. Kysymyksenne: "Jumalan Sana esittää selvästi miehen ja naisen välisen suhteen ja antaa ymmärtää, että naisen tulisi olla alamainen. Tässä ajassa on kuitenkin niin vaikea tietää, miten kaikki nämä asiat tulisi toteuttaa, koska juuri kukaan ei enää tunnu välittävän siitä, mitä Raamattu sanoo. Miten me omassa perheessämme voimme tietää, mikä käytännössä on oikein ja mikä ei? Monissa perheissä sisaret itse asiassa määräävät kaikesta, ja miehet kuuntelevat ja antavat kaiken mennä siten kuin vaimo ohjaa. Mikä on totuus?"

   MIKÄ ON TOTUUS? Se on kysymys, joka on asetettu eteemme. Uskon koko sydämestäni, että ei ole mitään muuta vastausta kuin se, minkä Jumalan Sana antaa, sillä sanoohan Herra Jeesus Kristus: "Minä olen tie, totuus ja elämä."

    Puhuessamme tästä aiheesta, ei ensimmäinen kysymys koske joitakin irrallisia tapahtumia tai yksittäisiä käsitteitä päivittäisessä elämässämme. Useimmat ihmiset tässä ajassa tekevät virheen siinä, että alkavat tehdä luetteloa hyvistä teoistansa, ja toisen puoliskon huonoista teoista, ja siltä pohjalta yrittävät löytää ratkaisun ja vastauksen näihin pulmiin. Tässä kohden joudun toteamaan yhä uudelleen ja uudelleen saman asian, jota ei varmasti milloinkaan voida ylikorostaa: Kysymys on Jumalan Sanan kokonaistodistuksesta! Ei mistään vähemmästä eikä enemmästä. On turha keskustella yksittäisistä asioista ja eri asianlaidoista, ellei ole näkemystä siitä, mitä Jumala todella odottaa meiltä. Teidän kummankin on myöskin kyettävä näkemään, mitä Jumala haluaa teidän yksilöinä olevan ja tekevän. Itse asiassa jumalallisen mittapuun mukaan ei ole mitään merkitystä sillä, mitä te inhimillisesti ajattelette toisistanne ja mihin te asetatte toisenne. Kaikki se riittää vain ajalliseen - me puhumme nyt iankaikkisista asioista.

    Asenteemme Jumalan Sanaa kohtaan on ratkaisevin tekijä. Ei ole niinkään kysymys osanäkemyksistämme ja yksittäisistä suhtautumisistamme joihinkin asioihin, vaan siitä, miten me asennoidumme siihen, minkä tiedämme olevan Jumalan tahdon. Sanon korostaen TIEDÄMME, sillä on aivan eri asia tietää jotakin ja tehdä jotakin. Kuinka moni eksyttääkään tässä ajassa itsensä ajatellen tietävänsä kaiken ja unohtaa sitten, että usko ilman tekoja on kuollut. Tietäminen on vasta alkuaskel, ei jokin saavutus. Mitä sanoo Itse Herra Jeesus? "Jos te tämän tiedätte, niin olette autuaat, jos te sen teette" (Joh.13:17).

    Tiedämme sen, että ihmiset, joilla menee niin sanotusti hyvin elämässä, eivät voi käsittää sitä, että jollakin toiselle menisi huonosti. Olemme puhuneet siitä jo niin useasti ja ymmärrän täysin, jos joudutte kärsimään siitä, että auttamisen ja ymmärtämisen sijasta veljenne ja sisarenne tuomitsevat teidät. He haluavat ratkaista asian ja löytää syyllisen, käsittämättä, että sielunvihollinen on juuri niiden perheiden kimpussa, jotka ovat päässeet näkemään Totuuden ja haluavat myöskin noudattaa sitä.

    Ainoastaan ne, joilla todella on ollut vaikeuksia, voivat käsittää, mitä todelliset vaikeudet merkitsevät. Monet puhuvat vaikeuksista, mutta mistä he itse asiassa puhuvat? Heidän vaikeutensa eivät itse asiassa kosketa heidän sisäistä olemustaan eivätkä särje heitä. He saattavat hymysuin kulkea tietänsä ja kiittää Herraa ja laulaa ylistyslauluja. Mutta miten on ylistyksemme suhteen, jos vihollinen saa luvan lyödä meitä niin kuin Jobia lyötiin? Missä itse asiassa on särjettyjä sydämiä, jotka Herra voisi parantaa? Mikä meitä särkee, mikä meitä nöyryyttää? Eivätkö juuri vaikeudet, jotka saavat meidät epätoivon valtaan ja näkemään oman voimattomuutemme ja avuttomuutemme? Kuinka irvokasta onkaan sitten, kun veljemme ja sisaremme tuomitsevat meidät vaikeuksiemme tähden ja ajattelevat, ettemme ole todellisia uskovaisia, jos meillä on vaikeuksia avioliitossamme!

    Hurskautta mitataan avioliitolla ja sillä, mitä ulkopuoliset siitä näkevät. Hurskaallako ei ole vaikeuksia? Herra Itse sanoi Jobista: "Oletko pannut merkille palvelijaani Jobia? Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistansa; hän on nuhteeton ja rehellinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa." Kaikki tiedämme, että Job oli vanhurskas mies, joten hänellä täytyi olla todella vanhurskas vaimokin, joka kaikessa ymmärsi häntä ja tuki häntä. Pitääkö tämä paikkansa? Pitääkö paikkansa se, mitä me väitämme vuodesta toiseen omasta avioliitostamme ja halveksimme muiden vaikeuksia? Eikö kuitenkin ole totuus elämässämme se, mitä Job karvaasti joutui kokemaan: "Niin hänen vaimonsa sanoi hänelle: 'Vieläkö pysyt vanhurskaudessasi? Kiroa Jumala ja kuole'." (Job.2:9).

    Tiedän vuosien kokemuksesta, että näistä asioista voidaan ehkä puhua kerran, mutta kaksi kertaa tuntuu aina olevan liikaa (Joskus yksikin kerta tuntuu siltä.), mutta miten on sen suhteen, mitä jumalanmies sanoo: "Samoista asioista teille kirjoittaminen ei minua kyllästytä, JA TEILLE SE ON TURVAKSI." (Fil.3:1). Paavali tiesi, että hänen on julistettava koko Jumalan neuvopäätös jättämättä pois mitään. Kristuksen tuntemus oli hänelle kaikki kaikessa, ja kaiken muun hän luki tappioksi. Uskovainenkin unohtaa helposti, miltä näytti Sanan peilin edessä, ja siten Paavali vuodesta toiseen yhä uudelleen toi esiin asioita, jotka olivat esteenä todelliselle Kristuksen tuntemukselle. Varmasti hänkin sai tuntea vastustusta näiden asioiden kohdalla.

    Me tunnustamme kaiken ja sanomme pitäytyvämme kaikkeen, mitä Jumalan Sana sanoi, ja sanomme myös pitäytyvämme siihen Sanaan, joka on meille julistettu tässä ajassa. Voimme myös kokea pitävämme sen ainakin suurpiirteisesti määrättyyn rajaan asti, rajaan, jonka mainitseminen jo saa joidenkin ihmisten hiukset nousemaan pystyyn ‑avioelämäämme asti. Kaikkina vuosina meille on korostettu sitä, ettemme saa selittää mitään tai lisätä mitään Jumalan Sanaan - eikä myöskään jättää siitä mitään pois. Tälle ajalle julistettu Sana antaa selvästi ymmärtää, mikä Jumalan tahto on, sillä kaikki kätketyt salaisuudet on paljastettu tässä ajassa.

    Mutta suorittakaamme nyt valheenpaljastustesti, joka ei milloinkaan petä. Paljastakaamme itsellemme, uskommeko koko Sanan ja noudatammeko sitä, tai kysykäämme: pyrimmekö edes noudattamaan sitä? Näin kirjeessä uskallan esittää tämän testin, jota tuskin rohkenisin kokouksessa tuoda julki. Mutta kuka rohkenee väittää, että nousisin Sanaa vastaan tai ylitse sen, mitä on kirjoitettu?

    Me olemme kuulleet niin monta kertaa: kaksi tai kolme todistajaa, kaksi tai kolme sanankohtaa, jotka puhuvat samasta aiheesta. Jos tämä mittapuu täyttyy, täytyy meidän hyväksyä asia Totuudeksi. Menkäämme nyt siis tuohon testiin, joka kuuluu seuraavasti: Tuon esiin kolme eri raamatunkohtaa, jotka kaikki puhuvat samasta aiheesta. Ainoa kysymykseni kuuluu: pitääkö tämä paikkansa ja tarkoittaako se sitä, mitä se sanoo? Jos et voi suoraan sanoa, katso mittariin. Heiluvatko neulat? Miten on uskosi suhteen Jumalan Sanaan erehtymättömänä ja totuutena alusta loppuun asti? Voitko sanoa: Aamen, halleluja, tämä on Jumalan tahto ja haluan noudattaa sitä elämässäni?!

  

    1. 1.Tim.2:11: "Oppikoon nainen  hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena (HILJAISUUDESSA, KAIKIN PUOLIN ALISTUVAISENA!), mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee (VALLITSEE!) miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa (HILJAISUUDESSA!)."

    2.  Ef.5:24: "Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset (KAIKESSA ALAMAISET!)"

    3.  1.Kor.14:34:   "...olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnankokouksissanne, sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia (ALAMAISIA!), niinkuin lakikin sanoo."

    Miltä testi näyttää? Lopulliseksi ärsykkeeksi kysykäämme, olisimmeko valmiit toteuttamaan sitä, mitä uskon isämme Aabrahamin kohdalla tapahtui?:

    "...niin oli Saara kuuliainen Aabrahamille, kutsuen häntä herraksi... (1.Piet.3:6).

    Olemme ehkä aina paenneet vastuuta näiden sanankohtien edessä, mutta nyt meidän on pakko pysähtyä miettimään, mitä ne haluavat sanoa meille. Jo 1.Moos.3:16 Jumala itse sanoi naiselle: "Mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva." Me tiedämme, mitä Jumala on sanonut, mutta mitä me sanomme? Puhummeko totta, kun sanomme noudattavamme Jumalan Sanaa, vai olemmeko itse asiassa valhettelijoita Jumalan Sanan edessä? Jätän nyt teidät miettimään näitä asioita ja jatkan tätä kirjettä myöhemmin. Rakas sisareni, muistanet, että otamme esiin myös veljen osuuden avioliitossa, mutta nyt omien kysymystenne perusteella puhumme nimenomaan naisen asemasta uskovaisessa perheessä.

    Mikä on meidän asenteemme Jumalan Sanaa kohtaan? Voimmeko vaikeuksiemme ja epäonnistumisiemmekin keskellä sanoa: Herra, tiedän tämän Sinun tahdoksesi ja se on niin ja aamen, vaikka en olekaan onnistunut toteuttamaan sitä. Auta minua jatkossa toteuttamaan se.