Illuusio tarpeista
Nyt eivät
vain maapallomme ja elinympäristömme ole saastuneet, vaan koko olemuksemme on
valtavan saastemäärän ympäröimä, niin ettei kukaan ole todellisuudessa selvillä
meihin tunkeutuvien eri aineiden vaikutuksesta, saati sitten
yhteisvaikutuksesta. Me vain olemme valinneet tien, jolta ei ole paluuta.
Elämme nyt kuin peiton kanssa, joka on käynyt liian lyhyeksi. Me leikkaamme
toista päätä ja liitämme irrottamamme palan toiseen päähän, tajuamatta
ollenkaan toimintojemme absurdisuutta. Alamme olla tilanteessa, jossa ei enää
voi ottaa loputtomiin, vaan jossa on pakko alkaa luopumaan, hyvin paljostakin.
Uskovaisuudella
ei siis laajemmassa mittakaavassa ole enää vastausta tämän maailman ongelmiin.
Sen ovat todenneet useammatkin tutkijat, sillä he joutuvat huomioimaan faktat.
Uskovaisuus sen sijaan leijailee entistä enemmän mielikuvituksen ja erilaisten
uskomusten sfääreissä, tajuamatta ollenkaan, että ulkopuolinen maailma näkee
kaiken lävitse.
Kärsivällä
ihmisellä kehittyy aivan erikoislaatuinen hahmottamiskyky, aivan kuten niillä,
jotka menettävät näkönsä tai kuulonsa. Ihmisen olemus pyrkii korvaamaan
puutteet joidenkin muiden kykyjen korostamisella. Aivan kuten sokea kuulonsa
välityksellä pystyy päättelemään meille näkeville käsittämättömiä asioita,
samoin kärsivä ihminen oppii, jos ei ole syvästi katkeroitunut, näkemään
ympäröivän maailman paljon syvällisemmin kuin helppoa elämää elänyt. Me vain
aliarvioimme kumppaneitamme aivan liian kevyesti, kuvitellen olevamme ainakin
jossakin määrin parempia ja onnistuneempia ihmisiä. Tämä on kuitenkin melko
vakavaa harhaa, sillä petoksemme paljastuu jossakin vaiheessa, tahtomattamme.
Jo pelkkä
televisiomainosten seuraaminen paljastaa rehelliselle tarkkailijalle kaiken
vilpillisyyden ja petoksen. Suuri määrä tavaraa ja aina vain uusia tuotteita ei
todellakaan palvele ihmisen parhaaksi, vaan omalla tavallaan johtaa harhaan.
Ihmisille luodaan illuusioita, mielikuvia, tarpeita, jotka eivät ollenkaan
kuulu hänen luonnolliseen olemukseensa, olotilaansa. Suurin osa mainonnasta
perustuu vain myyntilukuihin ja markkinatalouteen, ei ihmisen parhaaseen.
Kuluttaminen on tärkeintä niille tahoille, jotka tarvitsevat meidän rahamme
siinä määrin, että kansalaisemme on tuskin milloinkaan aikaisemmin ollut niin
velkaantunut kuin nyt. Kuitenkaan ei milloinkaan ole ollut niin paljon rikkaita
ihmisiä, jotka haluavat vain enemmän ja enemmän, koska tällä tiellä ei voi
kokea kylläisyyttä.
Kuluttaminen
on yletöntä ja sinänsä illuusiota, joka ei koskaan toteudu. Jos ihminen
saavuttaisi tavoitteensa, olisi hän siitä huolimatta tyytymätön, koska
kyllästyy niin nopeasti. Taitaa olla totuus, että mitä enemmän ihmisellä on
maallista omaisuutta, sitä tyytymättömämpi hän on. Puutteeseen tottunut ihminen
on varmaankin kaikkein onnellisimmassa asemassa, jos puute ei ole kohtuuton.
Siksi pätee vieläkin se, että helpompi on kamelin mennä Näsinneulaan kuin
rikkaan jumalanvaltakuntaan, vai miten se olikaan.
Jumalan
valtakunta ei ole syömistä ja juomista, vaan iloa ja rauhaa ja kaikkea henkistä
hyvää, joka tyydyttää ihmisen sielun. Tietty määrä maallista omaisuutta on
aivan oikein ja hyvä asia, jos mieli ei ole kiintynyt siihen. Varakkaat eivät
koskaan ole antaneet kannatusta työllemme sen paremmin jumalanvaltakunnassa
kuin ei mielenterveystyössäkään. Kaikki tarvittava on tullut köyhiltä ja
osittain puutteessakin eläviltä ihmisiltä.
Vuosien
aikana olen usein saanut nuhteita viitatessani eri ihmisten sairauksiin ja
henkisiin ongelmiin. Tämä nuhde on tuotu julki suorin sanoin tai jonkinlaisin
mielenilmaisuin: ”Oletko itsekään aivan terve?” En ole, eikä tiedossani ole
ketään täysin tervettä ihmistä. Jokaisella meistä on jotakin puutetta joko
henkisesti tai ruumiillisesti. Kukaan meistä ei tässä ajassa ole täydellisesti
terve, yksinomaan ajan hengen johdosta. Joka ei koe omaavansa mitään
sairaalloista tai puutteellista, on omalla tavallaan sijoittanut itsensä
kategoriaan, jossa jokainen kärsii vääränlaisesta itsetietoisuudesta. Silmien
sulkeminen ei poista ongelmiemme todellisuutta, se vain saa meidät hetkeksi rauhoittumaan,
kysymys vain kuuluu: mistä? Miksi meidän pitäisi olla niin toisenlaisia, jonkin
tietyn kaavan mukaisia? Miksi emme voisi olla yksilöitä, kukin oman arvonsa
mukaisesti? Arvon meille antaa yksilöllisyytemme, josta pidämme kiinni!
Todellisuudessa
jokainen tätä elämää todella elänyt on jonkinasteinen invalidi, myöntää sen tai
ei. Surullisinta vain on se, että toisenlaisissa olosuhteissa itse kukin meistä
olisi voinut olla jotakin muuta, mutta olisivatko nuo erilaiset olosuhteet
sittenkään pidemmällä tähtäimellä tuoneet mukanaan jotakin helpompaa? Opimme
suurimman osan tärkeistä asioista epäonnistumisten kautta. Jos elämäni olisi
sujunut mieleni mukaisesti, olisinko kehittynyt siksi mitä nyt olen? Myötämäet
eivät vahvista meitä, vaan jalkojemme lihakset kehittyvät kiivetessämme ylemmäksi
ja elimistömme saa enemmän happea sopivassa ruumiinharjoituksessa. Vastavirtaan
soutaminen on paljon tehokkaampaa kuntoilua kuin myötävirtaan ajelehtiminen.
Elämä ei siis
useinkaan vastaa odotuksiamme, jotka rehellisyyden nimessä perustuvat hyvin
heikoille kantimille. Emme myöskään voi kovin ankarasti syyttää itseämme, koska
ympäristömme on meitä tähän suuntaan voimakkaasti ohjannut. Jo pelkät
televisiomainokset kertovat meille selvää kieltään manipuloinnista, joka
perustuu yksinomaan voiton tavoitteluun ja tarpeettomien tarpeiden luomiseen.
Yksi viimeisimmistä suorastaan älyttömistä mainoksista alkaa äidistä, joka
soittaa ovikelloa tavatakseen poikansa. Pojan kaveri vilkaisee ovisilmästä ja
näkee säteilevän valkeat hampaat. ”Täällä on yksi tyttöystävistäsi!” toteaa
kaveri ja avaa oven. Kaikki äidit siis hankaamaan hampaitaan tuolla
erinomaisella tuotteella, niin kaikki ihmiset luulevat äitejämme
tyttöystäviksemme! Kaikki nämä mielikuvat, joita meille luodaan, ovat
suorastaan laittoman petollisia. Yksi ainoa kerta jollakin tahnalla valkaisee
koko hampaiston! Tarvitsisimme todellakin uuden lain, joka kieltäisi vääränlaisten
mielikuvien luomisen julkisessa mediassa!
Ottavatko
ihmiset muka tosissaan nämä mainokset ja erilaiset kampanjat? Ei kai kukaan
todella voi olla niin tyhmä? Eivät ihmiset ole tyhmiä, mutta he ovat hyvin
rikkinäisiä ja yksinäisiä suuressa määrin median luoman valheellisen ihmiskuvan
tähden. Kelpaava ihmistyyppi on vain median luoman kuvan täyttävä kokonaisuus,
jota ei oikeastaan ole olemassakaan. On kysymys vain illuusiosta, luodusta
mielikuvasta, joka perustuu suoranaiseen petokseen. Kuvaruudussa ja lehtien
sivuilla näkemämme hymyt ovat vain pintakoreutta, jota pystytään pitämään yllä
vain rajoitetusti. Voisiko siis koko elämäämme määritellä kaiken esittämämme
perusteella? Vain harvoilla on enää tarvittavan luja itsetunto, koska melkein
kaikki kohtaamamme viestittää meille omaa puutteellisuuttamme ja heikkouttamme.
Haluaisinko
lentää avaruuteen, kun se on niin coolia? Muuttuisinko toiseksi persoonaksi jos
saisin muutaman kerran hypätä laskuvarjolla? Saisinko suosiota, jos tekisin
sitä tai tätä? Miksi en kelpaa sellaisena kuin olen? Jotkin ihmetemputko
muuttaisivat olemukseni ja todellisuuteni toisenlaiseksi? Mitään vaikuttavan
erikoista ei juurikaan tehdä ilman rahaa. Köyhä ihminen on siis lopullisesti
tuomittu jäämään toisarvoiseksi, koska ei mainosten hengen mukaisesti voi
hetkessä siirtyä aurinkorannoille ruskettuneena ja kaikkien toisen sukupuolen
edustajien huomion kohteena! Ei auta vaikka ostaisi parasta shampoota tai
kuohuvinta siideriä! Kohta ei tiedä kummalla pestään ja kumpaa juodaan!
Vakuutusfirmat
mainostavat maksuvalmiuttaan mitä älyttömimmillä tavoilla, suorastaan
houkutellen jättämään vanhentuneen kännykän lavuaarin reunalle, jotta perheen
parivuotias lapsi voisi pestä sen ja vanhemmat saisivat uuden puhelimen.
Sekoilla saa vaikka kuinka, ja vakuutus maksaa! Höpönlöpöt! Tee juuri niin kuin
mainoksissa opetetaan, niin vakuutusyhtiö kieltäytyy korvaamasta, tai ainakin
maksaa vain osan. Sama pätee lähes kaikkeen mainontaan. Lupaukset ovat
ylimitoitettuja ja suorastaan totuuden vääristelyä. Kalliit rasvat nuorentavat
kymmenellä vuodella, kuka todella uskoo sen? Tummeli on todistetusti paras ja
halvin kauneusvoide, mitä voimme suositella naisille. Ainakin eräässä perheessä
se seksivoiteena lopetti perheenäidin virtsatietulehdusongelmat kertaheitolla
vuosikymmeniksi!
Me elämme
hulluakin hullummassa maailmassa. Emme pääse pakoon, vaan joudumme mukautumaan
itse kukin oman harkintansa mukaan. Kuussa ei ole vielä valmiita yhdyskuntia ja
Marsiin ei mennä vielä vuosikymmeneen. Meidän on siis pakko löytää tiemme kaiken
tämän keskellä. Me emme pysty muuttamaan kehityksen kulkua, mutta yhä vielä
voimme päättää mitä suuhumme tungemme ja mitä päämme päällä pesii. Me päätämme
suhtautumisemme kaikkeen meihin kohdistuvaan. Meillä on oikeus yli kaiken
varjella sydämemme, mistä elämä lähtee. Pakeneminen pilvilinnoihin tai
epätodellisiin näkemyksiin ei palvele parastamme, vaan vie meidät mukaan virtaukseen,
jonka suunta on selvästi alaspäin.
Totuuden
hyväksyminen on tässä ajassa ensiarvoisen tärkeää. Me olemme pakostakin
osallisia tämän maailman tapahtumiin, mutta ratkaisevinta on meidän suhtautumisemme
eri asioihin. Liiallinen tuomitseminen johtaa meidät vain kohtuuttomiin
ongelmiin ihmissuhteissa. Ainoa mitä todella voimme tehdä, on olla oma itsemme
rehellisesti ja aidosti. Uskovaiset eivät alkuseurakunnan jälkeen juurikaan ole
olleet ihmisiä ihmisille, kuin vain poikkeustapauksissa.
En usko
mihinkään luonnottomaan ja fanaattiseen esiintymiseen tässä mitä vakavimmassa
ajassa. Uskovaisen ainoa tie kaiken lävitse on kiinni todellisesta ja aidosta
Jumalayhteydestä, jossa hän vaeltaa tässä maailmassa, mutta ei ole tästä
maailmasta. Meidän on hyväksyttävä tietyt todellisuudet, joita emme voi
muuttaa, koska ne ovat jo Sanassa ennalta mainittuina. Me emme hyväksy
homoseksuaalisuutta, koska tiedämme sen Sanan vastaiseksi, mutta hyväksymme
myös sen seikan, että laki kieltää vääränlaisen tuomitsemisen. Elämme todellakin
ajassa, josta Vanha Testamentti ennustaa: Meidän tulee varoa suumme ovien
aukaiseminen sopimattomassa paikassa. Jopa vaimolta, joka sylissämme makaa,
meidän tulee säästää tieto monista asioista. Jos sylissämme makaa jokin
nykyajan Delila, on meidän oltava sitäkin varovaisempia!
En voi olla
ajattelematta naapurivaltiomme vainoja, jotka kohdistuivat uskovaisiin
ihmisiin. Minä en ole tuomitsija, mutta osaltaan kauhistelen näiden ihmisten asenteita
ja suhtautumista vallassa oleviin. Paavali kehotti roomalaisia olemaan
alamaisia viranomaisille. Eikö kukaan näistä neuvostoliiton uskovaisista
koskaan lukenut Paavalin viisauksia, kun siinä määrin julistettiin koko
neuvostovallan olevan saatanan palvelija? Samanlainen asenne tänäänkin meidän
maassamme toisi kannattajiensa ylle melkoisen määrän vastoinkäymisiä ja
vihollisuutta. Vainot tulevat itsestään, ilman meidän tahallista
ärsyttämistämme. Aitona ihmisenä oleminen on omalla tavalla suurin turvamme.
Kaikenlainen fanaattisuus on aina ollut yllyttävänä tekijänä useimpien
väkivaltaisuuksien takana.
Ajatellen
omia kokemuksia uskon rintamalla, ei voi olla ajattelematta sitä, että loppujen
lopuksi suuri osa uskovaisista oli kautta koko rintaman melko aggressiivisia ja
provosoivia ihmisiä. Kansanlähetyksen aikana katsottiin uskovaisen suorastaan
ansaitsevan vainoa ja vaikeuksia. Kirjoittajan elinaikana ei meidän maassamme
ole todella vainottu juuri ketään. Suuri osa ns. vainoista on ollut seurausta
melko fanaattisesta toiminnasta, jonka kautta on lausuttu julki tuomioita
vastoin Herramme selvää käskyä. Meitä ei ole ainoastaan kielletty lausumasta
väärää tuomiota, vaan meiltä on pidätetty koko tuomiovalta, koska olemme kaikki
vajavaisia ihmisiä!
Kun ajattelen
kaikkia vaikeimpia tilanteita omassa ja tuttavien elämässä, ei tule mieleen
yhtään tapausta, jota ei olisi edeltänyt jonkinlainen provokaatio tai
manipulointi.
Uskovaisella
on vääryyteen suostuessaan käytössään aivan uskomaton ja rajaton valtapiiri, joka
palvelee kaikkia hänen vääryyden tavoitteitaan. Tällaisen ihmisen ei juurikaan
tarvitse sanoa mitään. Jo pelkkä hänen olemuksensa säteilee jotakin niin
ärsyttävää ja kiusaavaa, että se saa hiukset nousemaan pystyyn ja kylmät väreet
selkäpiihin. Kirjoittajan on pakko tunnustaa omat välttelevät hetkensä, kun
mieluummin oli tapaamatta jotakin ihmistä. Eräässä vaiheessa joutui
vannottamaan tuttavia, etteivät nämä tietyille ihmisille kertoisi mitään
menemisistäni tai tulemisistani.
Usean vuoden
ajan avasin saapuneet kirjeet vastentahtoisesti ja jonkinlaisen pelon vallassa.
Alkuvuosina sain lukemattomia kirjeitä ympäri maailmaa, koska osoitteeni oli
erään laajasti levinneen kirjan takasivulla. Oli hienoa saada kirjeitä niin
Pakistanista kuin Singaporestakin, Afrikasta ja yleensä eri puolilta maailmaa.
Eräässä vaiheessa sitten alkoi kyllästyttää se, että minua luultiin hyvin
varakkaaksi henkilöksi, koska jokainen halusi rahojani.
Noissa
kirjeissä pyydettiin lähes poikkeuksetta rahaa rakkaalta Suomen veljeltä!
En sitten
loppujen lopuksi nauttinut yhdenkään kirjeen avaamisesta, kun lähes jokainen
niin omasta maastamme kuin Ruotsistakin tullut kirje sisälsi jonkinlaista
moitetta. Tämä kaikki vaikutti sellaisen turhautumisen, jonka tunne ei
täydellisesti ole vieläkään kadonnut. Nyt rehellisyyden nimessä tuntuisi
hyvältä saada edes joskus tuollainen haukkumakirjekin, sillä niin täydellisesti
on kolmikymmenvuotinen työni unohdettu!
Näin nuo
kirjeetkin sisälsivät omanlaistaan provokaatiota, joka ei ollut vaikuttamatta
minuun. Ihmisten manipulointi oli oikeastaan niin laajaa ja jokapäiväistä,
ettei sitä kukaan oikealla tavalla pannut merkille. Itse jo vuosia sitten
määrittelin terveen ihmisen aivan uudella tavalla, ajatellen ennen kaikkea
uskovaisia ihmisiä. Millainen ihminen on terve? Mielenterveystyössä tämä
määritelmä sisältää kyvyn yhteiskunnallisuuteen ja suhteeseen muiden ihmisten
kanssa. Minun määritelmäni kuuluu vieläkin: ”Jos olen tekemisissä jonkin
ihmisen kanssa noin puoli tuntia, eikä minulle tule ehdotonta tarvetta paeta
paikalta, on tuo ihminen melko terve!” Lukuisten uskovaisten tapaamisessa tuli
usein suunnaton halu paeta paikalta jopa viidessä minuutissa!
Me
kirjoitamme näistä asioista pienoinen pilke silmäkulmassa. Se ei kuitenkaan
vähättele kertomiemme asioiden vakavuutta. Olemme aivan liian tottuneita
kaikkeen siihen, mistä olemme kirjoittaneet. Me olemme panneet merkille vain
yksittäisiä tapauksia ja yksityiskohtia. Olemme kuitenkin kirjoittaneet siitä,
kuinka yksittäisen perhosen siipien isku vaikuttaa koko maailmankaikkeuteemme.
Jokaisella teollamme, jokaisella sanallamme, jokaisella asenteellamme,
jokaisella ilmeellämme on aaltovaikutus, joka leviää kaikkialle ympäristöömme
peruuttamattomalla tavalla. Me aikaansaamme aaltoliikkeen koko elämällämme,
tahdomme sitä tai emme. Meillä on ympäristöömme ja koko maailmaan paljon
suurempi vaikutus kuin mitä olemme halukkaat uskomaan. Meiltä on vain salattu
kaikki jumalallisella viisaudella, joka kuitenkin tallentaa kaiken tapahtuvan
iankaikkisiin nauhureihin. Meidän vastuumme on siten suurempi kuin inhimillinen
viisaus näkee. Inhimillisesti ei muutamalla sanalla ole juurikaan merkitystä,
mutta Herramme varoittaa meitä jokaisesta turhasta sanasta. Kun emme näe
vääryytemme mittaa, on viisainta välttää kaikkea mahdollista rikkomusta
ylimaallista järjestystä vastaan.
Markku Vuori
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti