Muistiinpanoja Marras - Joulukuulta 2010 osa 6

 Vastuu toisistamme

Me jokainen kaipaamme aitoa, lämmintä, rakkaudellista kosketusta. Ei niinkään kiinni tarttumisena, vaan henkisenä huomioimisena, rakkaudellisena hyväksymisenä. Itse joudun jatkuvasti taistelemaan jonkinlaista alemmuuden tunnetta vastaan, koska menneinä vuosikymmeninä suuri määrä uskonystäviä teki jossakin määrin kaikkensa nujertaaksensa niin minut kuin kaikki rinnallani seisoneet. On helppoa vaatia unohtamaan kaikki mennyt. Tämän vaatimuksen yleensä esittävät aivan väärät henkilöt, jotka omalla tavallaan pakenevat vastuuta ja ikävien asioiden kohtaamista.

Me emme siis ihmisinä omaa kykyä unohtaa täydellisesti. Me hukkaamme asioita, unohdamme tapaamisia ja tärkeitäkin asioita, mutta olemukseemme tallentuu kaikki kokemamme alitajuntamme johdosta. Jos tällä hetkellä ei ole mainittavaa määrää hyviä kokemuksia, emme myöskään ole oikeutettuja kuvittelemaan kaiken korvaukseksi jotakin sellaista, mitä ei ole ollut olemassakaan. Kuitenkin meillä on oikeus tarttua kiinni kaikkeen hyvään, oikeaan ja todelliseen, mistä Sana meille puhuu, ja mikä kuuluu meille lahjoitettuun elämään Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa.

”Sillä minä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan;

sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle.

Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.

Kirjoittaahan Mooses siitä vanhurskaudesta, joka laista tulee, että ihminen, joka sen täyttää, on siitä elävä.

Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: "Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?" se on: tuomaan Kristusta alas,

tahi: "Kuka astuu alas syvyyteen?" se on: nostamaan Kristusta kuolleista.

Mutta mitä se sanoo? "Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi"; se on se uskon sana, jota me saarnaamme.

Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut… (Room.10).

Painopiste siis on asetettu meihin itse kuhunkin, vaikka siitä niin vähän puhutaan tässä ajassa. Sana ei ole lähellä jotakin saarnaajaa tai palvelustehtävää, vaan se on tarkoitettu jokaista todellista uskovaista varten. Lupaus on jokaista todellista Ruumiin jäsentä varten, ja sen perusteella yhteys muodostuu ja pysyy voimassa. Koska ihmiset etsivät vanhurskautta erilaisten saavutusten kautta, ei ole mahdollisuutta todelliseen uskovaisten yhteyteen. Kaikki oma vanhurskauden etsiminen johtaa rakkaudettomuuteen ja vääriin käsityksiin Kristuksen Ruumiista. Henkien erottamisen lahja on siis ehdottoman välttämätön ennen kaikkea tässä ajassa, koska eksytys on sitä luokkaa, että jos mahdollista, valitutkin eksytettäisiin.

Kristuksen lihaan tuleminen ilman seurakuntaa jäisi turhaksi tapahtumaksi. Lihaan tuleminen antaa kaikelle todellisen merkityksen. Jumalan tarkoitusta ei tule halveksia ja väheksyä, sillä kaikki tapahtuu ennen maailman perustamista tapahtuneen suunnitelman mukaisesti. Herran tulemus on lähempänä kuin koskaan aikaisemmin, ja siksi meiltä nyt odotetaan aivan uudenlaista heräämistä ja vastuun ottamista!

Yleensä jokainen lapsi perii jotakin isältään. Miksi niin vähän ajattelemme tätä hengellisellä alueella? Jos me todella olemme aitoja jumalanlapsia, on meillä Isämme geeniperimä hyvin voimakkaana, aivan eri mittakaavassa kuin maallisessa mielessä. Kuinka paljon onkaan tämän perimän kuvausta Uudessa Testamentissa, kun vain luemme avoimin silmin! Kokemamme armottomuus on täysin vierasta jumalanvaltakunnalle ja kaiken pahan hyväksyminen osana uskovaisen elämää on etenkin kirjoittajalle ollut aina aivan käsittämätön asia.

Jeesuksen omien sanojen mukaan Hän on Hyvä Paimen, joka ajattelee laumansa parasta. Hänen lampaansa kuulevat Hänen äänensä. Tämä on ollut minulle yksi valloittavimmista asioista kaikkien menneiden vuosien aikana. Minulle on suotu armo erottaa erilaiset äänet toisistaan. Sanat ovat usein olleet oikeita, mutta äänensävy on paljastanut vieraat opetukset ja näkemykset. Vieraat äänet ovat suositelleet ja suorastaan tyrkyttäneet kaikenlaisia vieraita asioita ja näkemyksiä. Suuhumme on oltu tunkemassa mitä erilaisimpia syöttöletkuja ja eteemme on aseteltu monenlaisia syöttökaukaloita. Erilaiset paimenet ovat asettuneet eteemme tarjoten mitä innoittavimpia näkemyksiä hengellisestä ruuasta, mutta kaiken takana on useimmiten ollut jonkinlainen sitominen ihmisiin Herran sijasta!

Lampaita ei ruokita koreista eikä kaukaloista, kaikkein vähiten jonkinlaisilla letkuilla tai pakkosyöttömenetelmillä! Puhuessaan Pietarin kanssa ei Herra lampaiden ruokkimisella tarkoittanut aitaukseen sulkemista tai liekaan köyttämistä, vaan Hän tarkoitti niiden johtamista oikealla tavalla viheriäisille niityille ja virvoittavien vetten luokse. Lampaan tulee vapaasti kulkea hengellisellä laitumella ja se saa itse päättää mitä suuhunsa haukkaa!

Paimenet ovat ennen näkemättömällä tavalla paimentaneet itseänsä ja jättäneet lampaat susien revittäviksi. Olemme tulleet aikaan, jossa Herra itse etsii kadonneet ja pois pusketut.

1. Minulle tuli tämä Herran sana:

2. "Ihmislapsi, ennusta Israelin paimenia vastaan, ennusta ja sano heille - paimenille: Näin sanoo Herra, Herra: Voi Israelin paimenia, jotka ovat itseänsä kainneet! Eikö paimenten ole kaittava lampaita?

3. Te olette syöneet rasvat, pukeneet päällenne villat, teurastaneet lihavat; mutta ette ole kainneet laumaa,

4. ette ole vahvistaneet heikkoja, ette ole parantaneet sairaita, sitoneet haavoittuneita, tuoneet takaisin eksyneitä, etsineet kadonneita, vaan te olette vallinneet niitä tylysti ja väkivaltaisesti.

5. Ja niin ne ovat hajaantuneet paimenta vailla ja joutuneet kaikkien metsän petojen syötäviksi - hajaantuneet ne ovat.

6. Minun lampaani harhailevat kaikilla vuorilla ja kaikilla korkeilla kukkuloilla; pitkin koko maata ovat minun lampaani hajallaan, eikä kenkään niistä välitä eikä niitä etsi.

7. Sentähden, paimenet, kuulkaa Herran sana:

8. Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, Herra, totisesti, koska minun lampaani ovat ryöstettävinä ja koska minun lampaani ovat kaikkien metsän petojen syötävinä, kun paimenta ei ole ja kun minun paimeneni eivät välitä minun lampaistani, vaan minun paimeneni kaitsevat itseänsä, eivätkä kaitse minun lampaitani,

9. sentähden, paimenet, kuulkaa Herran sana:

10. Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä käyn paimenten kimppuun, vaadin lampaani heidän kädestänsä ja teen lopun heidän lammasten-kaitsennastaan, eivätkä paimenet saa enää kaita itseänsä. Minä pelastan lampaani heidän kidastansa, eivätkä ne sitten enää ole heidän syötävinänsä.

11. Sillä näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen.” (Hes. 34).

Me emme koskaan ole etsineet suuria joukkoja, mutta emme myöskään voi uskoa Jumalan Valtakunnan rajautuvan johonkin ihmisvalintaiseen joukkoon tai sukuun. Me olemme tekemisissä universaalin seurakunnan kanssa. Meitä ei Sanan mukaan ole suuri joukko, mutta koska emme tiedä Jumalan valintaa, on meidän uskottava johonkin kaiken inhimillisen ajattelun ylittävään. Me emme tiedä ajoista eikä hetkistä, jotka Jumala on jättänyt omaan tietoisuuteensa, mutta kaikki paljastettu on tarkoitettu vakavasti otettavaksi. Meillä on oikeus ja suoranainen velvollisuus sanoutua irti kaikesta väärästä ja sananvastaisesta!

Minä en milloinkaan ole voinut tyytyä siihen joukkoon, joka tavalla tai toisella on tunnustautunut mukaan toimintaamme. Olen aina uskonut kasvavaan ja laajenevaan seurakuntaan, jossa vallitsee aito ja puhdas Sanan mukainen usko. Vakuuttuneisuuteni on tänään entistä lujempi, ja Jumalan työ jatkuu meiltä näkymättömänä, vaikka nyt näemme vain suoranaista kaaosta.

"Näin sanoo Herra Sebaot: Tämä kansa sanoo: Aika ei ole tullut rakentaa Herran huonetta."

Mutta profeetta Haggain kautta tuli tämä Herran sana:

"Onko sitten aika teidän asua panelilla kaunistetuissa huoneissanne, kun tämä huone on rauniona?

Ja nyt sanoo Herra Sebaot näin: Ottakaa vaari teistänne.

Te kylvätte paljon, mutta saatte vähän. Te syötte, mutta ette tule ravituiksi. Te juotte, mutta jano ei sammu. Te vaatetatte itsenne, mutta ei tule lämmin. Ja palkkatyöläinen panee työpalkan reikäiseen kukkaroon.

Näin sanoo Herra Sebaot: Ottakaa vaari teistänne.

Nouskaa vuorille, tuokaa puita ja rakentakaa temppeli, niin minä siihen mielistyn ja näytän kunniani, sanoo Herra.

Te odotatte paljoa, mutta se menee vähiin. Te tuotte kotiin, mutta minä puhallan sen pois. Minkätähden? sanoo Herra Sebaot. Minun huoneeni tähden, kun se on rauniona ja te juoksette kukin oman huoneenne hyväksi.

Sentähden teiltä taivas pidättää kasteen ja maa pidättää satonsa.

Ja minä olen kutsunut kuivuuden maahan ja vuorille, viljalle, viinille ja öljylle, ja mitä vain maa tuottaa, ja ihmisille ja eläimille ja kaikelle kätten vaivannäölle." (Haggai 1)

Markku Vuori