Apu joka on hänelle sopiva osa 4

MEIDÄN SOPII TÄYTTÄÄ KAIKKI VANHURSKAUS

Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen elämästä me voimme nähdä, että tärkein asia Hänelle oli toteuttaa Isän tahto. Kirjoitusten tuli täyttyä Hänen elämänsä kautta, ja siten saammekin toistuvasti lukea, että niin ja niin tuli tapahtua Hänelle, että Kirjoitukset täyttyisivät. Me näemme tässä ajassa Kirjoitusten täyttyvän maailmanlaajuisesti lopunajalle annettujen merkkien ja asioiden toteutuessa omien silmiemme edessä. Tapahtumien kehitys on niin valtaisa, että tiedotusvälineissä todettiin hiljattain Itä-Euroopan mullistusten kohdalla, etteivät suurvallat lainkaan pysy kehityksessä mukana. Kuitenkin on tämän maan päällä kansa, joka on etuoikeutetussa asemassa, ja jonka tulisi olla ajan tunnon hermolla jatkuvasti. Kirjoitukset ja profetiat toteutuvat luonnossa ja kansoissa, mutta voivatko ne toteutua meidän elämässämme yksilöinä? Olemmeko vain jääneet jonkinlaisiksi tarkkailijoiksi, vai olemmeko itse mukana Kirjoitusten toteutumisessa? Toteutuuko meissä se, mitä Jumalan kansasta on puhuttu ennalta, ja millainen todellisen uskovaisen tulisi olla?

Mikä on meidän kriteerimme tässä vaikeassa ja sekavassa ajassa? Mitä me arvostamme kaiken viisauden ja tiedon keskellä? Jokainen haluaa löytää itsellensä jonkinlaisen absoluutin ja turvallisuuden tunteen tuovan ajattelutavan ja elämänkuvan. Mutta onko meillä jumalanlapsina mahdollisuus valita eri vaihtoehtojen kohdalla? Kyllä, mutta ei kahden hyvän välillä, vaan ainoastaan hyvän ja pahan välillä. On olemassa vain yksi tie, joka vie perille, ja joka valmistaa meidät iankaikkisuutta varten. Se on Jumalan Sanan tie, Pyhien Kirjoitusten tie. Jos tahdomme mennä Jumalan luokse ja Hänen Taivaaseensa, emme voi itse sanella ehtoja ja uskoa, että kukin tulee autuaaksi omalla uskollansa. Jumalassa meidät voi autuuttaa ainoastaan se usko, joka on kerta kaikkiaan pyhille annettu. Se usko pitää kiinni Jumalan Sanasta, joka on ainoa absoluutti uskovaiselle. Meidän on sallittava elämässämme tapahtua Jumalan tahdon, niin että kaikki vanhurskaus tulee täytetyksi, ja voimme kuulla Taivaallisen Isämme sanovan: "Katso, tässä on minun rakas lapseni, johon Minä olen mielistynyt, sillä hän noudattaa minun Sanaani!"

Lähes jokaisen elämäämme liittyvän asian kohdalla me löydämme Jumalan Sanasta sopivat kohdat, joita harvempi asettaa kyseenalaisiksi. Mutta kun tulee kysymys avioliitosta ja siihen liittyvistä asioista, kuten naisen asemasta ja miehen olemisesta perheen pää, kohtaamme jotakin sellaista, ikään kuin oltaisiin aukaisemassa jotakin salattua ja niin pyhitettyä, että heti on useampi ääni kuorossa suhisemassa vaikenemisen merkiksi ja sanomassa: "Shhh, antakaamme tämän asian olla rauhassa. Älkäämme avatko tätä ovea. Veli hyvä, opeta ja saarnaa mistä tahansa, mutta antakaamme tämän asian olla!" Mitä me pelkäämme, mitä me suojelemme? Haluamme Vapahtajamme asuvan keskuudessamme ja sydämessämme ja kodissamme, mutta kuinka on mahdollista, että on huoneita, joihin emme Häntä halua päästää? "Rakas Herramme, Sinä merkitset minulle ja meille kaikkea, mutta tässä on yksi asia, jota emme halua Sinun nähtäväksesi ja tutkittavaksesi. Olet tervetullut elämäämme ja haluamme olla kokonaan Sinun, mutta mitä tulee avioliittoasioihimme, sen me haluamme ratkaista ja hoitaa omalla tavallamme! Ole hyvä ja viihdy kaikin tavoin muuten sydämemme kodissa, mutta ole hyvä ja älä ole näkevänäsikään tätä ovea! Me pidätämme itsellemme oikeuden näissä asioissa."

Olen vuosien varrella keskustellut useamman henkilön kanssa näistä asioista, ja nimenomaan naispuolisten suusta olen useasti kuullut sanat: "Asiat olivat niin toisin Raamatun kirjoittamisen aikaan, ettemme voi sananmukaisesti ottaa niitä kohtia, jotka puhuvat naisen asemasta!" Samaan hengenvetoon vetoaa tämä henkilö voimallisesti: " Sanotaanhan siellä miehellekin niin ja niin!" Jos toinen on vanhentunut, niin miksi ei toinenkin??? Olen päättänyt tällaisen ihmisen kohdalla tehdä seuraavasti: Lupaan tuoda hänelle halvan painoksen Raamatusta ja pyytää häntä yliviivaamaan kaikki ne kohdat, jotka ovat hänen mielestään vanhentuneet, ja jotka eivät päde enää tänään. Olisiko jollakulla kyllin rohkeutta tarttua kynään ja todella yliviivata jotakin? On helppoa puhua asioista, mutta toteuttaa jotakin tällaista on aivan toinen asia. Mutta mitä sanoo Jumalan Sana: "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. Sen tähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavoin opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman, mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa. Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin ette pääse taivasten valtakuntaan." (Matt. 5:17-20).

Meitä mitä vakavimmin varoitetaan farisealaisesta vanhurskaudesta, joka ei lepää Jumalan Sanassa, vaan perityissä käsityksissä. Me tahdomme hintaan mihin tahansa päästä perille ja olla Herran kanssa. Mutta on mahdotonta saavuttaa se, jos elämässämme on yksikin suljettu ovi, joka farisealaisesti on suljettu Herralta. Olemmeko niin naiiveja, että kuvittelemme jonkin oven estävän Kaikkivaltiasta Jumalaa näkemästä jotakin elämässämme? Minulle on aivan käsittämätöntä useiden todellisina uskovaisina itseään pitävien suhtautuminen näihin asioihin ikään kuin Jumala olisi kuuro ja sokea ja täysin ymmärtämätön, kun vain ihminen sanoo: "Tämä alue on suljettu!"

Minä henkilökohtaisesti olen täysin vakuuttunut sen suhteen, ettei Jumalalla ole pienintäkään halua kiusata meitä käskyillä tai kielloilla tai säädöksillä, mitkä Hän on antanut meille. Kaikki on annettu meidän parhaaksemme ja suojelemiseksemme. Vanhassa Liitossa tosin sanotaan: "...koska he eivät pitäneet minun käskyjäni, vaan ylenkatsoivat minun käskyni, rikkoivat minun sapattini ja heidän silmänsä pälyilivät heidän isiensä kivijumalain perään. Niinpä minäkin annoin heille käskyjä, jotka eivät olleet hyviä, ja oikeuksia, joista he eivät voineet elää..." (Hes. 20:24-25). Kuitenkin Jumalan lupaus meitä kohtaan on, ettei Hän kiellä mitään hyvää niiltä, jotka nuhteettomasti vaeltavat. Jeesus itse sanoo meille: "Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä." (Matt. 11:28-30).

Minä uskon, että meidän Herramme haluaa huudahtaa meille tässä hetkessä: "Tulkaa Minun tyköni kaikki te epäonnistuneet ja elämässä raskautetut. Tähän asti te olette paenneet näitä asioita ja sen tähden olette väsyneitä ja uupuneita yrityksissänne selvitä ilman Minua ja Minun säätämääni tietä. Te olette kuvitelleet voivanne selvitä avioelämässänne ilman Minua ja olette pitäneet Minua suljetun oven takana. Teidän on viimeinen hetki käsittää, että on kysymys Minun Sanastani, jonka täytyy toteutua teidän elämässänne! Minä olen Seurakunnan Pää, ja Minä Itse olen säätänyt järjestyksen Seurakunnassa ja kodissa. Minä olen asettanut miehen perheen pääksi, sillä hänen tulee vastata Minulle kaikesta. Minä olen käskenyt naisen olla alamainen miehellensä, ja miten nainen suhtautuu mieheensä, siten hän suhtautuu Minuun! Te miehet ajattelette suojelevanne vaimojanne, kun ette soisi puhuttavan näistä asioista, mutta päinvastoin te jätätte heidät vihollisen käsiin; te suojelette heitä Jumalan vihalta, mutta jätätte heidät saatanan vihan valtaan! Olette mielettömiä kuvitellessanne, että näistä asioista voitaisiin vaieta. Te tallaatte Jumalan Sanan jalkoihinne toivoessanne Minun palvelijoideni vaikenevan niistä kohdista, missä puhutaan naisen asemasta. Ettekö vieläkään ole käsittäneet, että on kysymys kuolemanvakavasta asiasta, jonka tulisi ilmetä Paavalin sanoista: "TÄMÄ SALAISUUS ON SUURI; MINÄ TARKOITAN KRISTUSTA JA SEURAKUNTAA!" Aviovaimon suhtautuminen mieheensä on kuva Seurakunnan suhtautumisesta Minuun! Kaiken, mitä nainen tekee miehellensä, sen hän tekee kuin Minulle! Jos te rakastatte Minua, niin te haluatte tuoda Minun Sanani perhe‑ elämäännekin. Kuinka paljon aikaa luulette olevan jäljellä, kun te jatkuvasti siirrätte eteenpäin näitä asioita, peläten ottaa asemanne Sanassa? Kuulkaa vihdoinkin, mitä Minä puhun teille Sanassani! Kumpaa rakastatte enemmän, Minua, vaiko vaimojanne?"

Jatkuu…