Social Icons

Pages

maanantai 31. elokuuta 2015

Minua ei miellytä…




”Ja muista Luojaasi nuoruudessasi, ennenkuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, joista olet sanova: ’Nämä eivät minua miellytä’; ennenkuin pimenee aurinko, päivänvalo, kuu ja tähdet, ja pilvet palajavat sateen jälkeenkin - jolloin huoneen vartijat vapisevat ja voiman miehet käyvät koukkuisiksi ja jauhajanaiset ovat joutilaina, kun ovat menneet vähiin, ja akkunoista-kurkistelijat jäävät pimeään, ja kadulle vievät ovet sulkeutuvat ja myllyn ääni heikkenee ja noustaan linnun lauluun ja kaikki laulun tyttäret hiljentyvät; myös peljätään mäkiä, ja tiellä on kauhuja, ja mantelipuu kukkii, ja heinäsirkka kulkee kankeasti, ja kapriisinnuppu on tehoton; sillä ihminen menee iankaikkiseen majaansa, ja valittajat kiertelevät kaduilla - ennenkuin hopealanka katkeaa ja kultamalja särkyy ja vesiastia rikkoutuu lähteellä ja ammennuspyörä särkyneenä putoaa kaivoon. Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin.” (Saar.12)

Viime päivinä olen joutunut törmäämään asioihin, jotka eivät minua miellytä. Erikoisesti mieltäni kuohutti eilinen matkani linja-autossa. Lähtöpaikkakunnalla autoon saatettiin nuorehkon oloinen nainen joka istui jonkin matkan päässä edessäni. Olin pakotettu kolmen ja puolen tunnin ajan seuraamaan kuinka hän koko ajan hakkasi yläruumistaan penkkiä vasten, niin että istuin vapisi. Välillä hän huusi jotakin, mitä en onneksi kuullut, koska jo matkan alkaessa laitoin kuulokkeet korvilleni ja kuuntelin ruotsinkielistä äänikirjaa. Ihmisen ei siis tarvitse tulla vanhaksi kohdatakseen tragedioita elämässään, vaan jokin onneton kohtalo saattaa muuttaa elämän ratkaisevalla tavalla!

Itse asiassa Herrani jo uskoon tuloni vuotena monella tavoin osoitti minulle, ettei elämä uskosta huolimatta ole mitään riemukulkua tai suurta onnellisuuden tunnetta. Jos meitä ei koetella ja hengellisesti kuriteta, kasvaa meistä hengellisiä lapsia, jotka eivät oikealla tavalla kanna Isänsä geenejä.

Joudumme näkemään ja kokemaan asioita, jotka eivät meitä miellytä, ja matkamme varrelle mahtuu monenlaista murheellista nähtävää ja koettavaa. Jumala monessa suhteessa paljastaa itsensä yksinkertaisuudessa ja inhimillisessä heikkoudessa. Erikoisesti mieleeni on painunut sanankohta:

”Sinä päivänä ei sinun tarvitse hävetä yhtäkään niistä teoistasi, joilla olet rikkonut minua vastaan, sillä silloin minä poistan sinun keskuudestasi sinun ylvääsi, riemuitsevaisesi, etkä sinä sitten enää ylpeile minun pyhällä vuorellani. Mutta minä jätän jäljelle sinun keskuuteesi kurjan ja vaivaisen kansan, ja he luottavat Herran nimeen. Israelin jäännökset eivät tee väärin, eivät puhu valhetta, eikä heidän suussaan tavata vilpillistä kieltä.” (Sef.3).

Ensimmäinen uskonelämässä mieleeni painunut opetus perustui kuitenkin perustavaa laatua olevaan seikkaan. Mieleeni iskostettiin pysyvästi tietoisuus oikeasta asenteesta Herraani. Mielessäni soi jatkuvasti ajatus:

”Minä, Herra, se on minun nimeni, minä en anna kunniaani toiselle enkä ylistystäni epäjumalille.” (Jes.42).

Kunniaani en minä toiselle anna. Kuule minua, Jaakob, ja sinä, Israel, jonka minä olen kutsunut: Minä olen aina sama, minä olen ensimmäinen, minä olen myös viimeinen.” (Jes.48).

Siksi koko uskonelämäni ajan on ollut käsittämätöntä kaikenlainen ihmiskorostus ja – palvonta! Silti usein on tullut tilanteita, jotka ovat omalla tavallaan johtaneet kokemaan asioita, jotka eivät minua ole miellyttäneet. Jokaista meitä nöyryytetään, ketä enemmän, ketä vähemmän, joskus ylitse oman käsityskykymme! Siksi ainoa tie oikeanlaiseen onnellisuuteen perustuu hengelliseen todellisuuteen, jonka piirteet ovat tallennettuina Sanaan, josta meidän on ne esiin kaivettava, hyvin persoonallisellakin tavalla. Oppimme näyttää perustuvan kokemuksiin, jotka eivät meitä sillä hetkellä miellytä!

Vanhuus ei siis ole välttämättä vuosien päässä, vaan… Lue uudelleen ensimmäinen lainauksemme ja totea kanssani, että juuri nyt on se päivä, jolloin meidän kannattaa muistaa Luojaamme!


















sunnuntai 30. elokuuta 2015

Martta, Martta!




”’Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois’.” (Luuk.10).

Niin moninaiset ovat huolemme ja hätämme tässä ajassa, että ne pyrkivät viemään kaikki voimamme ja huomiokykymme! Olemme siis monessa suhteessa Martan kaltaisia, vaikka emme sitä ulkonaisista seikoista ehkä havaitsekaan. Mutta sisäisessä olemuksessamme saattaa olla käynnissä melkoinen myllerrys, hapon lailla polttaen rintaamme.

”Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne? Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa? Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset? Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?' Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa.” (Matt.6).

Miksi mieleeni tuli voimakkaana ajatus, että tätä lainausta pitäisi ainakin jonkin verran lyhentää? Mitkä lauseet siitä voisi jättää pois kokonaisuuden kärsimättä? Emme kai ole niin laiskoja sananluvussamme? Tämä kohta saa kaikki ”nykyajankin Martat” aikamoisen häpeän alaisiksi. Hekö tavoittelevat olemuksellaan samaa kuin pakanat? Tätä puolta emme mielellämme halua nähdä ainakaan itsessämme! Taivaallinen Isämme tietää kaiken mitä me todella tarvitsemme, mutta tiedämmekö me itse mitä tarvitsemme? Kaikki tarpeellinen, huom. tarpeellinen, on luvattu meille kun vain aikaansaamme oikean arvojärjestyksen elämässämme.

Meidän ei siis tarvitse olla huolissamme huomisesta ja tulevasta, vaan elää vain päivä kerrallaan! Kullakin päivällä on oma vaivansa, jota ei ole tarkoitus levittää viikoille tai kuukausille, saati sitten vuosille! Jääkäämme siis Marian lailla Herramme jalkojen juureen, hyvään osaamme!














lauantai 29. elokuuta 2015

Vain yksi ainoa!




”Niin eräs nainen, nimeltä Martta, otti hänet kotiinsa. Ja hänellä oli sisar, Maria niminen, joka asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettansa. Mutta Martta puuhasi monissa palvelustoimissa; ja hän tuli ja sanoi: ’Herra, etkö sinä välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän minua auttaisi.’ Herra vastasi ja sanoi hänelle: ’Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois’.” (Luuk.10).

Missä me istumme ja mitä olemme valinneet? Meille jatkuvasti korostetaan oikeita valintoja, jotka saavat meidät riippuvaiseksi ainoastaan yhdestä Persoonasta. Tämä Persoona ajattelee vain meidän parastamme, on ajatellut jo ennen maailman luomista! Hän ei pakota meitä mihinkään, vaikka on Kaikkivaltias. Samalla aukeamalla sanotaan Raamatussani ensin, että kun Hän sulkee, ei kukaan avaa, ja kun Hän avaa, ei kukaan voi sulkea. Hetken päästä todetaan kuitenkin:

”Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.” (Ilm.3).

Millainen etuoikeus onkaan säädetty meitä varten jo ennen maailman perustamista! Meiltä kestää koko elämämme ajan päästä todella käsittämään, kuinka riippuvaista kaikki todellakin on oikeasta asenteesta ja suhteesta, ei uskontoon, ei hengellisyyteenkään, vaan Ainokaiseen Persoonaan, joka on meille kaiken ansainnut!

Mooses todisti tulevasta ajasta ja Herrastamme, mutta kun tuo valkopukuinen Persoona asteli tämän maan päällä tuoden julki Isän Olemuksen, ajattelivat oppineet henkilöt, ja kansa heidän esikuvansa mukaisesti, vain Moosesta ja hänen sanojaan, ei niiden sisältöä! Kaikki hengellinen tuona aikana, niin kuin vielä nytkin, viittasi suorastaan kevytmielisesti johonkin suureen henkilöön, käsittämättä mitä merkitsee Jumalan lähettämä mies. Jonka Jumala todella on lähettänyt, puhuu Jumalan ajatuksia, sanoja! Ihminen on aina ollut aivan liian kiintynyt maallisiin ajatuksiin siinä määrin, ettei usko pääse syntymään saati sitten kasvamaan.

”Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tiedä! Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: me puhumme, mitä tiedämme, ja todistamme, mitä olemme nähneet, ettekä te ota vastaan meidän todistustamme. Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista?’” (Joh.3).

Vain Herramme todella tietää mitä ja mistä puhuu! Hän on varustanut meidät hengellisellä korvalla, joka ei kuule ainoastaan sanoja, vaan avaa sielumme silmät näkemään kaiken kuulemamme takana olevan Taivaallisen suunnitelman ja tarkoituksen. Oikeaan kuulemiseen siis liittyy saumattomasti hengellinen näkeminen! Inhimilliset silmämme ja korvamme eivät juurikaan auta meitä uskon alueella, niin että Herrammekin toteaa:

”Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!” (Joh.20).









perjantai 28. elokuuta 2015

Ketä kannattaa kuunnella?


”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka opetan sinulle, mikä hyödyllistä on, johdatan sinua sitä tietä, jota sinun tulee käydä. Jospa ottaisit minun käskyistäni vaarin, niin olisi sinun rauhasi niinkuin virta ja sinun vanhurskautesi niinkuin meren aallot…” (Jes.48).

Kenen jalkojen juureen olemme halukkaita istuutumaan ja kuuntelemaan? Bileam oli aikanaan niin merkittävä henkilö, että häntä kuunteli moni aika huonoin seurauksin. Hän näytti olevan oikealla asialla, siis vain näytti! Hän ennusti aivan paikkansa pitäviä asioita uhrisavujen noustessa, mutta toi kuitenkin Jumalan vihan itsensä ja kuulijoidensa ylle siinä määrin, että hänet mainitaan varottavana esimerkkinä Uudessakin Testamentissa. Ylipappi Kaifas oli sydänjuuriaan myöten Herramme vihamies, mutta ennusti kuitenkin Hänen sovituskuolemastansa! Jokin virka ei siis ollenkaan takaa meille kuulemamme oikeellisuutta ja totuudellisuutta laajemmassa määrin. Kaikkeen eksytykseen sisältyy suuri määrä totuutta silmänlumeena, joillekin riittäessä vain yksi prosentti totuutta! Tulee mieleen vertaukseni kirpusta, joka hyppää pitkälle Raamatun päältä. Tekeekö se siitä uskovaisen ja todellisen kristityn?

Herramme antaa meille vain hyödyllisiä asioita, saaden kaiken vaikuttamaan meidän parhaaksemme, jos todella rakastamme Häntä! Mieleeni nousee todella voimakkaasti yksi henkilö esikuvaksemme:

”Niin eräs nainen, nimeltä Martta, otti hänet kotiinsa. Ja hänellä oli sisar, Maria niminen, joka asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettansa. Mutta Martta puuhasi monissa palvelustoimissa; ja hän tuli ja sanoi: ’Herra, etkö sinä välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän minua auttaisi.’ Herra vastasi ja sanoi hänelle: ’Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois’.” (Luuk.10).

Mikä siis on hyödyllistä ja palvelee parhaaksemme? Missä kuulemme sen, synagogassa, kirkossa, maineikkaan saarnamiehen suusta? Ei, vaan yhä vielä Herramme jalkojen juuressa! Kaikkialla muualla meidät täyttää hengellinen huoli ja hätäily, ilman Herramme läsnäoloa ja lempeää kosketusta. Yhä vielä pätevät Jeesuksen vertauskuvalliset sanat:

”Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei Mooses antanut teille sitä leipää taivaasta, vaan minun Isäni antaa teille taivaasta totisen leivän. Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän.’ Niin he sanoivat hänelle: ’Herra, anna meille aina sitä leipää’. Jeesus sanoi heille: ’Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa’.” (Joh.6).

Istukaamme siis jatkuvasti Hänen jalkojensa juuressa ilman huolia ja hätäilyä!







torstai 27. elokuuta 2015

Tie jota tulee käydä




”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka opetan sinulle, mikä hyödyllistä on, johdatan sinua sitä tietä, jota sinun tulee käydä. Jospa ottaisit minun käskyistäni vaarin, niin olisi sinun rauhasi niinkuin virta ja sinun vanhurskautesi niinkuin meren aallot…” (Jes.48).

”Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan vallassa. Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä. Lapsukaiset, kavahtakaa epäjumalia.” (1.Joh.5).

Maailmallinen ymmärrys ja viisaus ovat aina olleet Jumalan tuntemista vastaan, korostaen ihmisen erinomaisuutta ja korkeaa asemaa. Mitä enemmän ihminen luottaa omaan ymmärrykseensä, sitä kauemmaksi hän ajautuu Luojastansa, mahdollisesti paratiisimaisen metsän keskelle.

”Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa. Älä ole viisas omissa silmissäsi. Pelkää Herraa ja karta pahaa. Se on terveellistä sinun ruumiillesi ja virkistävää sinun luillesi.” (Snl.3).

Mikä siis on meille terveellistä, niin sielullemme kuin kehollemmekin? Aito jumalanpelko! Omassa viisaudessaan ihminen ylpistyy ja luottaa aivan vääriin, vaikkakin oikealta tuntuviin asioihin. Ihmisen omat ratkaisut ovat johtaneet hänet tielle, jolla on jossakin vaiheessa seurauksena sairautta terveyden sijaan, ja taloudellisen tasapainon sijasta pörssiromahdus!

Kaikessa on ratkaisevana ihmisen rakkaus rahaan siinä määrin, että siitä on tullut pakkomielle, himo, joka valtaa sekä pienen että suuren. Tällä hetkellä noin puolet varallisuudesta tässä maailmassa on yhden prosentin käsissä! Kehitys jatkuu samansuuntaisena oman ideologiansa voimassa, siten ettei kohta ole enää yhteiskunnan yhteistä rahaa ihmisten hyväksi käytettäväksi. Kaikki virtaa yksityisen tahon pohjattomiin pankkiholveihin!

Meidän ajattelumme ei siis voi perustua vallitseviin olosuhteisiin missään muodossa, vaan ainoa tie hengelliseen yltäkylläisyyteen ja tyytyväisyyteen perustuu lainaamiimme kohtiin.

”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka opetan sinulle, mikä hyödyllistä on, johdatan sinua sitä tietä, jota sinun tulee käydä.”

”Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa.”





 

Sample text

Sample Text

Sample Text