Social Icons

Pages

torstai 30. huhtikuuta 2015

Elossa vielä tänäänkin




”Ja muista kaikki, mitä on tapahtunut sillä tiellä, jota Herra, sinun Jumalasi, näinä neljänäkymmenenä vuotena on sinua kuljettanut erämaassa nöyryyttääksensä sinua ja koetellaksensa sinua ja tietääksensä, mitä sinun sydämessäsi on: tahdotko noudattaa hänen käskyjänsä vai etkö.” (5.Moos.8).

Kukin meistä on vaeltanut vaihtelevan määrän vuosia Herran tiellä. Tuo tie on useimmille ollut erämaata tavalla tai toisella. Itse emme ole tuota tietä valinneet, ainakaan omasta mielestämme. Jotkin valintamme ovat kuitenkin olleet johtamassa kokemiimme nöyryytyksiin, mutta olemmehan nyt vielä hengissä ja osallisia Jumalan armosta:

”Herra ei tehnyt tätä liittoa meidän isiemme kanssa, vaan meidän kanssamme, jotka olemme tässä tänä päivänä, kaikkien meidän kanssamme, jotka nyt elämme.” (5.Moos.5).

”Mutta te, jotka riipuitte kiinni Herrassa, teidän Jumalassanne, te kaikki olette elossa vielä tänä päivänä. Katso, minä olen opettanut teille käskyt ja säädökset, niinkuin Herra, minun Jumalani, on minua käskenyt, että seuraisitte niitä siinä maassa, jota te menette ottamaan omaksenne. Noudattakaa ja seuratkaa niitä, sillä se on oleva teidän viisautenne ja ymmärryksenne kansojen silmissä.” (5.Moos.4).

Jumalamme ei koettele ja tutkistele meitä vain itsensä tähden, vaan ilmoittaakseen meille mielensä kautta, mitä me todella olemme. Totuutta Hän halajaa kaikessa toiminnassaan salatuimpaan saakka. Siksi meitä viedään erämaahan Herramme esikuvan mukaisesti, jotta meissä voisi tapahtua oikeanlaista kehitystä ja tiedostaisimme oman itsemme oikealla tavalla. Ilman Jumalamme asiaan puuttumista me ajaudumme suoranaiseen itsepetokseen.

”…ja tietääksensä, mitä sinun sydämessäsi on: tahdotko noudattaa hänen käskyjänsä vai etkö.”

Elämme ajassa, jossa meille esitetään kysymys:

”Tämän tähden monet hänen opetuslapsistaan vetäytyivät pois eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssansa. Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: ’Tahdotteko tekin mennä pois?’ Simon Pietari vastasi hänelle: ’Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat; ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä’.” (Joh.6).


tiistai 28. huhtikuuta 2015

Kuka neuvoo ketä?


 
”Sillä: ’kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa häntä?’ Mutta meillä on Kristuksen mieli.”

Me emme ehkä niinkään ole esittäneet ohjeita henkilökohtaisesti Herralle tietynlaisen kunnioituksen johdosta. Mutta aivan kuten katolinen maailma esittää suurella rohkeudella pyyntöjä ja toivomuksia Marian välityksellä Pojalle, joka on lempeämpi kuin Itse Isä, aivan samoin lukuisat protestantit uskovat olevansa arvollisia ”käskyttämään” Pyhää Henkeä, ikään kuin tämä olisi jokin irrallinen tekijä Herramme ulkopuolella. Mitä kaikkea olemmekaan saaneet kuulla ihmisten esittävän Pyhälle Hengelle ohitse kaiken jumalallisen todistuksen!

Jo luterilaisessa uskontunnustuksessa annetaan ymmärtää usko myöskin Pyhään Henkeen, mutta onko juuri kukaan todella halukas tutkimaan Kirjoituksista Hänen todellista Olemustaan ja tehtäväänsä? Onko mahdollista toimia siten kuin lukuisissa kokouksissa tehdään, pitäen Pyhää Henkeä ikään kuin jonkinlaisena hyvien asioiden automaattina, joka jonkinlaisen hengellisen poletin pudottamisen vaikutuksesta toimii juuri odottamallamme tavalla?

”Sillä: ’kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa häntä?”

Uskommeko todella voivamme olla siinä asemassa, että Hengen kautta ohjailisimme jumalallista elämää? Vanhan Testamentin väärät profeetat ovat mitä elävin kuva siitä, kuinka ihminen väärien henkien välityksellä ja avustuksella luo itselleen jonkinlaisen sivupersoonan, jota pidetään Jumalana tai Henkenä.

”’Katso, nyt Herra on pannut valheen hengen kaikkien näiden sinun profeettaisi suuhun, sillä Herra on päättänyt sinun osaksesi onnettomuuden.’ Silloin astui esille Sidkia, Kenaanan poika, löi Miikaa poskelle ja sanoi: ’Mitä tietä Herran henki on poistunut minusta puhuakseen sinun kanssasi?’” (1.Kun.22).

Valheen henget ottavat siis paikkansa ihmisen olemuksessa aivan kuin osana häntä, niin että harhautettu ihminen uskoo tämän suoranaisen persoonallisuuden olevan osa itseään. Miksi meidän on niin vaikea nähdä asia todella sellaisena kuin se on? Eivät vuosisatoja tai – tuhansia vuosia sitten eläneet ihmiset ilmesty meille kertoen todella paikkaansa pitäviä asioita ajaltaan. Mitä lohduttavimmatkaan esiintymiset eivät ole peräisin rakkaistamme tai sukulaisistamme, vaan näissä aikanaan vallinneet henget esiintyvät poisnukkuneina läheisinämme, ollen tietoisia kaikesta siitä, mitä nämä ovat kokeneet. Ihmiset palaavat tomuun, heidän sielunsa ja henkensä irtautuvat heistä ja menevät eräänlaiseen odotustilaan, mutta heissä olleet vieraat henget siirtyvät vielä elossa olevien ihmisten vapaisiin tiloihin:

”Kun saastainen henki lähtee ihmisestä, kuljeksii se autioita paikkoja ja etsii lepoa, eikä löydä. Silloin se sanoo: 'Minä palaan huoneeseeni, josta lähdin'. Ja kun se tulee, tapaa se huoneen tyhjänä ja lakaistuna ja kaunistettuna. Silloin se menee ja ottaa mukaansa seitsemän muuta henkeä, pahempaa kuin se itse, ja ne tulevat sisään ja asuvat siellä. Ja sen ihmisen viimeiset tulevat pahemmiksi kuin ensimmäiset. Niin käy myös tälle pahalle sukupolvelle.” (Matt.12)

Meillä ei ole siis varaa pitää vapaata tilaa olemuksessamme, koska ilmaiseksi tulevia vuokralaisia on jatkuvassa jonossa! Ainoa keino välttyä tällaisilta talonvaltaajilta on luovuttaa koko olemuksemme aidon Jumalan Hengen valtaan, niin että meissä oleva Kristuksen mieli koko ajan etsii oikeita asioita ja sulkeutuu kaikelta väärältä ajattelulta!





maanantai 27. huhtikuuta 2015

Ihmiselle selittämätön




”…selittäen hengelliset hengellisesti. Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti. Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan. Sillä: ’kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa häntä?’ Mutta meillä on Kristuksen mieli.” (1.Kor.2).


Tiedonjanomme pohjautuu usein aivan vääriin alueisiin. Me tahtoisimme ujuttaa jonkinlaisia tunnistimia lähimmäisemme persoonaan, eli meillä on suunnaton tarve tunkeutua toiseen ihmiseen. Tulee mieleeni kuinka jo kauan sitten eräs todella vihamielinen henkilö kertoi hengellisistä tavoitteistaan ja esitti tärkeimpänä toivomuksenaan saada lahja paljastaa ihmisten salaisuudet!

Sana puhuu syntien paljastamisesta seurakunnan piirissä, mutta että jokin väärämielinen ihminen tunkeutuisi ihmisten persoonaan aivan selvässä vallanjanossa, on todella vieras ajatus Jumalan valtakunnassa!

”Mutta jos kaikki profetoisivat ja joku uskosta tai opetuksesta osaton tulisi sisään, niin kaikki paljastaisivat hänet ja kaikki langettaisivat hänestä tuomion, hänen sydämensä salaisuudet tulisivat ilmi, ja niin hän kasvoilleen langeten rukoilisi Jumalaa ja julistaisi, että Jumala totisesti on teissä.” (1.Kor.14).

Ihmisen halu asettua Jumalan asemaan on varmastikin yksi suurimmista esteistä todellisen Seurakunnan kehittymiselle. Sen sijaan että olisimme Herramme tavoin aidossa yhteydessä Isään, me helposti luomme itsellemme jonkinlaisen rinnakkaispersoonan, jota luulemme Jumalaksi. Tämä on mahdollista niille, joilta on salattu se, mikä on paljastettu lapsenmielisille.

Kuinka suuri Evankeliumi onkaan meille se, mikä niin selvästi tuodaan esiin lainauksessamme:

Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan. Sillä: ’kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa häntä?’ Mutta meillä on Kristuksen mieli.”

Mieleen tulee automaattisesti usein lainaamamme kohta:

”Profeetoissa on kirjoitettuna: 'Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi'. Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni.” (Joh.6).

Me kaikki todelliset jumalanlapset olemme siis koskemattomia niin Jumalan kuin ihmistenkin edessä. Kenelläkään ei ole oikeutta tunkeutua meihin, koska Itse Herrakin kolkuttaa sydämemme ovelle. Meitä ei kukaan pysty tulkitsemaan, koska meillä on Kristuksen mieli!


sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Hengelliset selitettävä hengellisesti osa 3




” Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut; ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti. Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti. Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan. Sillä: ’kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa häntä?’ Mutta meillä on Kristuksen mieli.” (1.Kor.2).

Me jossakin määrin tiedämme mitä meissä on, mutta olemme monessa mielessä melkoisia arvoituksia itsellemmekin. Persoonamme on ehkä hallinnassa ja tiedämme millaisia olemme pääpiirteissään, mutta itsekin usein yllätymme joihinkin reaktioihimme. Me olemme etenkin tässä ajassa mitä erilaisimpien vaikutteiden alaisia, ja yhä useampi kriisitilanteissa vetoaa syyntakeettomuuteen paetakseen vastuuta teoistaan ja toimistaan. Uskovaisina ihmisinä joudumme toteamaan olevamme täysin riippuvaisia Herrastamme, koska niin selvästi sanotaan:

”Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut…”

Me saatamme siis tiedostaa itsemme hyvinkin oikealla tavalla, mutta voidaksemme olla todellisia jumalanlapsia, tarvitsemme Jumalan Hengen tullaksemme aidosti tietoiseksi olemuksestamme ja tarkoituksestamme Hänen maailmassaan, ulottuvaisuudessaan.

Kuinka tärkeätä onkaan tiedostaa, kuinka paljon koko elämämme on sidottu näkymättömään maailmaan! Näkymätön maailma vaikuttaa meissä, ja me siinä! Tämä tulee esiin kautta Kirjoitusten, mutta merkittävin kohta lienee:

”’Älä pelkää, sillä niitä, jotka ovat meidän kanssamme, on enemmän kuin niitä, jotka ovat heidän kanssansa’. Ja Elisa rukoili ja sanoi: ’Herra, avaa hänen silmänsä, että hän näkisi’. Ja Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, ja katso: vuori oli täynnä tulisia hevosia ja tulisia vaunuja Elisan ympärillä.” (2.Kun.6).

Jumalan valtakunta ei milloinkaan ole tullut ihmisen laatimalla tai toivomalla tavalla. Se on sisäisesti meissä! Kuinka valtavia näkymiä tämä avaakaan Jumalan suunnitelmiin, jotka niin suuresti miellyttivät Herraamme:

”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt.” (Matt.11).

On vanha sanonta, ettei suomalainen usko ennen kuin näkee. Tämä sama piirre on kaikissa kansoissa hiukan eriävällä tavalla. Ihminen etsii aina helpointa, yksinkertaisinta tietä, ajautuen järkensä perusteella mitä mutkaisimmille poluille ja selitysten maailmoihin. Me tarvitsemme nyt enemmän Jumalan Henkeä kuin koskaan aikaisemmin, voidaksemme olla sitä miksi meidät tässä ajassa on tarkoitettu:

”…vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis.” (1.Piet.3).


”Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut…”


lauantai 25. huhtikuuta 2015

Hengelliset selitettävä hengellisesti osa 2


 
”Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin. Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut; ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti. Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti. Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan. Sillä: ’kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa häntä?’ Mutta meillä on Kristuksen mieli.” (1.Kor.2).

Mikä meitä hengellisissä asioissa kiinnostaa? Vain pelkkä niiden kanssa askartelu ei selvästikään riitä Sanan todistuksen mukaisesti. Kuuntelen parhaillaan viidettä Mooseksen kirjaa. Inhimillinen mieli kokee helposti Sanan puhuvan liian vieraalta tuntuvista asioista, jotka eivät kosketa meitä tämän ajan ihmisinä. Hiljainen ääni sisimmässäni kuitenkin vakuuttaa kuunnellessani jokaisen jakeen kohdalla, että ymmärrän sitä tai en, olen koko ajan kosketuksissa Itse Jumalan kanssa, annan aikaani Hänelle ja pyrin koko mielelläni syventymään Sanan herättämiin ajatuksiin.

Rakkaus Herraamme kohtaan saa meidät tietynlaiseen viritystilaan, jossa emme niinkään ajattele tiettyjä lukemiamme tai kuulemiamme sanoja, vaan haluamme kaiken takana nähdä Olemuksen, jonka kaltaisiksi kaipaamme itsekin tulla. Jo maallinen, aito rakkaus saa ihmisen kaikin mahdollisin keinoin tutustumaan rakkautensa kohteeseen. Ääni kiehtoo meitä, katse sulattaa sydämemme, mutta toisen ihmisen sisäinen olemus on se, mikä meitä eniten koskettaa ja vaikuttaa käytökseemme. Ulkonäkö ei ole todelliselle rakkaudelle merkittävä tekijä. Jopa Herrastamme sanotaan:

”Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet. Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.” (Jes.53).

Jumalallinen, hengellinen mieli, näkee kuitenkin kaiken aivan erilaisessa, ylimaallisessa valossa:

”Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe, ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.” (1.Piet.1).

Kaikesta lainaamastamme käy selvästi ilmi, että hengelliset on todella selitettävä hengellisesti, jotta näkisimme hengellisen tarkoituksen ja päämäärän, alkuperän. Ihminen mielistyy lukuisiin Sanan ajatuksiin ja pinnallisiin näkemyksiin, eläen mahdollisesti koko elämänsä ajan mieltämiensä hengellisyyksien pohjalta, pääsemättä kuitenkaan kosketuksiin Itse Elämän Lähteen kanssa.

”Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.” (2.Piet.1).

”Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki.”

Ei ole ihme, että sanotaan:

”Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä.” (Luuk.17).

Mieleeni palaa jälleen se, kuinka ajoittain ihmiset saavat mieleensä perustaa alkuperäisen ja aidon apostolisen seurakunnan, päätyen lopulta kerrasta toiseen johonkin inhimilliseen korostukseen tai itsekkään päämäärän tavoitteluun, olkoon se sitten oma lehti tai tilillepanokortit. Yksikään tältä pohjalta tapahtunut muista eristäytyminen ei ole tuottanut toivottua tulosta, mutta ihminen ei vain anna periksi.

Meissä oleva sisäinen Jumalan valtakunta perustuu Hengen yhteyteen, Hänen hallintaansa meissä. Vain Hän tietää mitä meissä kussakin on, siten sovittaen eri jäsenet Herran ruumiiseen ja Seurakuntaan. Me olemme loppuun asti salaisuuksia toinen toisellemme, ollen kuitenkin osalliset Häneen, joka kaiken vaikuttaa kaikessa, joskin inhimilliselle mielelle salassa!


 

Sample text

Sample Text

Sample Text