30 vuotta Herran tiellä osa 5

30 vuotta Herran tiellä

Osa 5

"ME PANEMME KÄTEMME SINUN PÄÄLLESI,

NIIN ETTÄ SINÄ SAISIT SAMAN KUIN MEILLÄKIN ON!"

Miksi kertoa näistä vanhoista kokemuksista? Siksi, että tässä ajassa joudumme vastakkain vastaavien asioiden kanssa ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Milloinkaan aikaisemmin ei ole ollut niin monia, jotka haluaisivat panna kätensä meidän päällemme, ja antaa mitä heillä on. Milloinkaan aikaisemmin ei ole ollut niin monia, joilla on mielestänsä ollut jokin ilmestys ja vastaavaa, minkä he haluaisivat antaa muillekin.

Minä kirjoitan tämän täysin tietoisuudessa vastuustani sen suhteen mitä sanon. Minä tiedän, että moni on aralla tunnolla näiden asioiden keskellä, koska nämä "käsien päällepanijat", haluavat he sitten panna kätensä päälle tai muuten vaikuttaa, ovat niin vahvoja omassa vakuuttuneisuudessaan, että tuntuu mahdottomalta edes pyytää hengähdystaukoa heidän esityksensä välillä, saati sitten kieltäytyä vastaanottamasta sitä, mitä he tarjoavat. Rakas veljeni ja sisareni, jos sinulle esitettyyn sisältyy pieninkin uhkaus tai pelottelu, on sinulla täysi jumalanlapsen oikeus kieltäytyä päästämästä itseesi mitään sellaista, mikä sinusta itsestäsi on arveluttavaa! Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä minä vakuutan sinulle: sinulla on jumalanlapsen vapaus ja oikeus tietää, että kaikki mitä sinulle tapahtuu, tulee suoraan Herralta, eikä mistään muusta lähteestä! Jos sinua vähänkään arveluttaa jokin, on sinulla oikeus Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä tutkia sitä ja odottaa niin kauan, kunnes olet vakuuttunut siitä. Sinun ei tarvitse ottaa vastaan yhtään mitään, mistä et itse ole vakuuttunut — julistettakoon sinua kohtaan minkälaisia uhkauksia tai pakotteita tahansa missä nimessä tahansa — ne kaikki voidaan julistaa Jumalan Sanan arvovallalla mitättömiksi Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä! Aamen!

"Kunniaani en minä toiselle anna"

 Viimeisten luona vielä sama.

"Oman nimeni tähden minä olen pitkämielinen, ylistykseni tähden minä hillitsen vihani, etten sinua tuhoaisi. Katso, minä olen sinua sulattanut, hopeata saamatta, minä olen sinua koetellut kärsimyksen pätsissä. Itseni, itseni tähden minä sen teen; sillä kuinka onkaan minun nimeäni häväisty!

Kunniaani en minä toiselle anna. Kuule minua Jaakob, ja sinä Israel, jonka minä olen kutsunut: minä olen aina sama, minä olen ensimmäinen, minä olen myös viimeinen. (Jes. 48).

"Kuinka onkaan minun nimeäni häväisty!" Ymmärrämmekö pisaraakaan siitä, mitä tämä Itsensä Kaikkivaltiaan Jumalan huudahdus pitää sisällään? Kaikkina menneinä vuosisatoina, niin kuin nytkin, esitetään kaikki uskontoon ja hengellisyyteen liittyvä Jumalasta lähteneeksi ja Jumalaan kuuluvaksi. Jumalan nimeen tehdään kaikkea mahdollista, niin kuin Jeesuskin totesi: "He erottavat teidät synagogasta; ja tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle. Ja sen he tekevät teille, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua." (Joh. 16: 2)

Tänä päivänä jos koska, meidän tulee erottaa uskonnollisuuden ja todellisen uskon välillä. Käytännössä ja ulkonaisissa puitteissa ero saattaa olla hiuksenhieno, mutta hengellinen todellisuus osoittaa niiden välillä olevan yhtä suuren eron kuin mitä on taivaan ja maan välillä! Mikä on synnyttänyt nykyisen baabelinsekoituksen kirkkokuntineen ja eri suuntauksineen? Miksi kaikki uskovaiset eivät ole yhtä? Koska jokainen on saanut innoituksen Jumalan Sanasta, ja pitää siitä kiinni viimeiseen asti! Mutta mistä on kysymys, kun puhutaan innoituksesta?

2. Piet. 2: 1 sanotaan: "Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidän keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja, kieltävätpä Herrankin, joka on heidät ostanut, ja tuottavat itselleen äkillisen perikadon. Ja moni on seuraava heidän irstauksiaan, ja heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi."

Rohkenemmeko väittää, ettei näillä ihmisillä olisi innoitusta? Mitä sanoo Hesekiel näistä vääristä profeetoista?

"Profeettain salaliitto sen keskellä on niinkuin ärjyvä, saalista raateleva leijona: he syövät sieluja, ottavat aarteet ja kalleudet ja lisäävät sen keskuudessa sen leskien lukua. Sen papit tekevät väkivaltaa minun lailleni ja häpäisevät sitä, mikä on minulle pyhitetty, eivät tee erotusta pyhän ja epäpyhän välillä, eivät tee tiettäväksi, mikä on saastaista, mikä puhdasta, ja sulkevat silmänsä minun sapateiltani, niin että minä tulen häväistyksi heidän keskellänsä. Sen päämiehet siellä ovat niinkuin saalista raatelevaiset sudet: he vuodattavat verta, hukuttavat sieluja kiskoaksensa väärää voittoa.

Sen profeetat valkaisevat heille kaiken kalkilla, kun näkevät petollisia näkyjä ja ennustelevat heille valheita sanoen: 'Näin sanoo Herra, Herra', vaikka Herra ei ole puhunut." (Hes. 22)

Oletko koskaan nähnyt Perkeleen nielevän ihmisen? Oletko nähnyt hänen nielevän sielun? 2. Piet. 5: 8 on meille kaikille tuttu kohta: "Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä." Useimmilla hengellisistä asioista huonosti perillä olevilla herää ehkä ajatus jostakin rähjäisestä alkoholistista tai katunaisesta, joiden katsotaan joutuneen syöksykierteeseen ja paholaisen valtaan. Onko tämä sitä, mistä Jumalan Sana puhuu? Osittain kyllä, mutta jos paholaisen eksytystä kuvataan salakavalaksi, niin onko mitään salakavalaa ja eksyttävää jossakin puliukossa tai itseään myyvässä naisessa? Eikö jälkimmäinen ole maailman vanhin ammatti ja edellinen maailman vanhin nautintomuoto?

Mikä on johtanut kaikkeen siihen hengellisyyden muotoon, mikä tänä päivänä vallitsee maailmassa? Mihin perustuu eksytys? Mikä on saattanut Jumalan nimen häpeään? Kuka tai mikä todellisuudessa johtaa sielut harhaan? "Niinkuin ärjyvä, saalista raateleva leijona: he syövät sieluja!" Näin luemme Vanhassa Testamentissa. Perkelekö syö sieluja? Niin todistaa Uusi Testamentti: "Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä."

Kysyn uudelleen, kuka on nähnyt Perkeleen kulkevan kita auki, leukojaan loksutellen? Kulkeeko hän vain ilotalojen ja kapakoiden seutuvilla? Kulkeeko hän kaviot kopisten ja häntä housuntakapuolesta heiluen? Jotkut hänen pimeyden enkeleistään ehkä omaavat tällaisen muodon, niin monet ovat väittäneet niitä nähneensä. Mutta jos tunnemme vähänkään Raamattua, tiedämme hänen olleen jumalolennon, kerubin, joka halusi tulla Jumalan paikalle ja joka sen tähden heitettiin ulos. Hänen kauneutensa oli sanoinkuvaamaton. Löydätkö yhtäkään sanankohtaa, jossa sanottaisiin, että hän olisi muuttanut muotoaan joksikin iljettävän rumaksi? Eikö hän esiinnykin mielellään valkeuden enkelinä?

Miksi sielunvihollinen kuluttaisi aikaansa ihmisten keskuudessa, jotka jo luonnostaan ovat hänen alueellansa ja vaikutuspiirissänsä? Onko joku kapakoitsija ja ilotalon pitäjä hänen kuvansa? Kuin kiljuva jalopeura, joka etsii nieltävää? Eivätkö kapakassa istuvat ja ilotalossa viihtyvät jo määrätyssä suhteessa ole hänen nielemiänsä? "Koko maailma on pahan vallassa" (l. Joh. 5: 19).

"Profeettain salaliitto sen keskellä on niinkuin ärjyvä, saalista raateleva leijona: he syövät sieluja!" Et ehkä ole nähnyt Perkeleen nielevän sieluja, mutta olet mahdollisesti nähnyt veljien ja sisarien jättäneen Totuuden Tien ja siirtyneen seuraamaan erikoisoppeja ja erikoisnäkyjä, joita ovat julistaneet väärät profeetat! He puhuvat Herran nimessä ja sanovat: Näin sanoo Herra, vaikka Herra ei olekaan puhunut mitään heille tai heidän kauttansa! Voiko tämä olla mahdollista tässä ajassa? Kyllä, mikään ei ole muuttunut tässä suhteessa! Mitä sanoo Herramme Jeesus Kristus aikansa juutalaisille hengellisille johtajille?: "Minä puhun, mitä minä olen nähnyt Isäni tykönä; niin tekin teette, mitä olette kuulleet omalta isältänne."

"Jos te olisitte Aabrahamin lapsia, niin te tekisitte Aabrahamin tekoja.

...te teette isänne tekoja

...jos Jumala olisi teidän isänne, niin te rakastaisitte minua

...minkätähden te ette ymmärrä minun puhettani? Sentähden, että te ette kärsi kuulla minun sanaani. Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä." (Joh. 8)

Olisiko Jumala mukana kaikessa siinä, mitä Hänen nimessänsä on tehty ja tehdään edelleen? Tunnustautuisiko hän velvollisuuden tunnosta mukaan kaikkeen, mitä Hänen nimensä alla tehdään? Ei, ei ja ei! Eikö näistä sanankohdista selvästi käy ilmi se, että Jumalan valtakuntaa vastaan on hyökätty ja hyökkääjät ovat vallanneet sen itsellensä! Jumalan Sana sanoo myöskin, että mitä pakanat uhraavat, sen he uhraavat epäjumalille, riivaajille. Kaikki jumalanpalvelus, joka ei tapahdu Jumalan Sanan mukaisesti ja joka ei tuo kunniaa Jumalalle, on itse asiassa epäjumalien palvontaa! Niinpä hengellisyyden ja uskonnollisuuden varjolla on Jumalan nimen alle tuotu mitä uskomattomin ja laajin uskonnollinen petos! Saatana on saanut riemuvoiton ja tulee palvotuksi jumalana tuhansien ja miljoonien hurskaiden palvojien kautta, jotka eivät ole kykeneviä näkemään tätä petosta! Petos ei ole peliluolissa tai kapakoissa tai ilotaloissa, vaan petos on jumalanvaltakunnan nimen alla!

Jo nuorukaisena luin Jumalan Sanasta: "Minä, Herra, se on minun nimeni, minä en anna kunniaani toiselle enkä ylistystäni epäjumalille!" (Jes. 42: 8) Edellä olevissa lauseissa puhutaan luvatusta Lunastajasta. Nämä jakeet ovat ikuisiksi ajoiksi syöpyneet mieleeni:

"Minä en anna kunniaani toiselle" (Jes. 42: 8) "Kunniaani en minä toiselle anna" (Jes. 48: 11) Ennen kaikkea tämän jälkimmäisen ilmaisun tekee nimenomaan meille tässä ajassa eläville mitä ihanimmaksi se, että heti sen perään Itse Herra sanoo:

"Minä olen aina sama, minä olen ensimmäinen, minä olen myös viimeinen!"

Halleluja! Halleluja! Halleluja!

"Minä, Herra, joka olen ensimmäinen ja viimeisten luona vielä sama!"

Halleluja! Halleluja! Halleluja!

Tämä sama Jumala on tänä päivänä meidän kanssamme! Hän ei ole muuttunut, Hän ei ole muuttanut Sanaansa! Hänen Sanansa pysyy iankaikkisesti, niin kuin Hän itsekin on iankaikkinen! Tämä sama Jumala on minunkin kanssani, joka olen yksi viimeisistä tässä viimeisessä ajassa! Ja koska olen varma siitä, että Hän on kanssani, ja olen varma siitä, että olen ollut Hänen opetuksessansa ja tunnen Pyhät Kirjoitukset, rohkenen sanoa seuraavan: pysyen siinä, minkä olen oppinut ja mistä olen varma, koska tiedän, keiltä olen sen oppinut, ja koska lapsuudestani saakka tunnen Pyhät Kirjoitukset, julistan sinulle, kuka tahansa tämän luet tai kuulet, Kaikkivaltiaan Jumalan arvovallalla ja Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä: Jumala ei anna kunniaansa kenellekään ihmiselle! Hän ei ole koskaan antanut sitä, eikä ole tekevä sitä tässäkään ajassa! Hän on iankaikkinen, kaikkialla läsnä oleva, täydellinen. Jokainen Hänen palvelijansa on vajavainen, jopa enkeleissään Hän havaitsee vikoja (Job 4: 18).

 Aabraham oli vajavainen, kahteen otteeseen hän valehteli vaimostansa, että tämä oli hänen sisarensa, ja saattoi ihmishenkiä vaaraan. Mooses oli vajavainen ja rikkoi Jumalaa vastaan, eikä saanut jalallansa astua luvattuun maahan. Elia oli vajavainen ja pakeni ja toivotti itsellensä kuolemaa. Herra joutui sanomaan hänelle: "Mitä sinä täällä teet, Elia?" Useampaan otteeseen Elia ajatteli olevansa ainoa jäljellä oleva uskollinen, mutta Jumala joutui oikaisemaan häntä ja sanomaan: "Minä jätän jäljelle Israeliin seitsemäntuhatta!" (l. Kun. 19) ”Elias oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin” (Jaak. 5: 17). Daavid oli Jumalan mielen mukainen mies, mutta rikkoi Häntä vastaan Batseban kohdalla. Salomo rakensi Jumalan temppelin, mutta murehdutti siitä huolimatta Jumalaa useaan otteeseen. Jokainen hänen palvelijoistansa epäonnistui jossakin kohden, niin että tämä totuus säilyisi iankaikkisesti: Ainoastaan Jumala on täydellinen!

Hesekielin kohdassa, puhuttuaan profeettojen salaliitosta ja heidän sielujen syömisestänsä ja kaikesta petoksesta, sanoo Herra Hes. 22: 30: "Minä etsin heidän joukostansa miestä, joka korjaisi muurin ja seisoisi muurinaukossa minun edessäni maan puolesta, etten minä sitä hävittäisi, mutta en löytänyt." Mal. 1: 10: "Jospa olisi teidän joukossanne joku, joka sulkisi ovet, ettette pitäisi tulta minun alttarillani turhaan!" Tuohon aikaan Jumala ei löytänyt ketään, mutta ollaksensa Jumala, joka pitää Sanansa, täytyi Hänen tässä ajassa löytää oikeanlainen mies, joka palauttaisi Hänen Sanansa Hänen Seurakunnallensa!

Tässä ajassa Hän löysi miehen, joka syntyi Hänen profeettanansa ja asettui muurinaukkoon ja samalla sulki ovet väärälle jumalanpalvelukselle. Niin paljon oli väärää tulta Jumalan alttarilla ollut, että alttari oli hajotettu. Mutta Elian tavoin tämä mies tuli ja rakensi uudelleen Herran alttarin, ja Jumalan tuli syttyi sillä! Hän tuli nöyryydessä ja etsien vain Jumalan kunniaa, ja sanoi Johanneksen tavoin: "Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä!" Hän oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin, mutta Kaikkivaltias ja täydellinen Jumala oli hänen kanssansa ja puhui hänen kauttansa meille.

Tämä on minun henkilökohtainen todistukseni siitä, mitä Jumala tässä ajassa tekee. Milloinkaan aikaisemmin en ole tuntenut olevani niin ankkuroitu Jumalan Sanaan ja iankaikkiseen Elämään, kuin mitä tänään olen. Seison näiden asioiden kanssa Kaikkivaltiaan Jumalan ja Hänen kansansa edessä ja olen varma siitä, että Herra itse on seisova minun kanssani. Ajoittain Hän on kysynyt minulta: Vieläkö haluat jatkaa? Kaikki ovat jättäneet sinut Minun totuuteni tähden; joudut seisomaan yksin. Rakastatko Minua? Rakastatko Minua enemmän kuin muut?

-Rakastan, Herra, Sinä olet minulle rakas! Kuinka voisin oppia rakastamaan Sinua enemmän? Vaikka lukemattomat äänet kuiskaavat minulle: Odota, odota, odota, lepää rauhassa, anna asioiden mennä omalla painollaan, kuulen kuitenkin kaiken ylitse tuon rakkaan äänen, joka sanoo: "Ruoki Minun karitsoitani, kaitse Minun lampaitani, ruoki Minun lampaitani! Aika on lyhyt, enää ei voida kulkea virran mukana! Älä jätä Minun karitsoitani, lampaitani, susien syötäväksi!"

Rakas veljeni ja sisareni. Tiemme kulkee kautta kärsimysten voittoon. Maailmassa meillä on ahdistus, mutta meidän rakas Herramme on voittanut maailman. Meillä ei ole mitään tässä maailmassa, mutta meillä on Jumala ja Isä, joka on kaiken lohdutuksen Jumala (2. Kor. 1: 3-). Pyrkikäämme siihen, että kukaan meidän keskellämme ei jäisi ilman lohdutusta ja rakkautta. Meidän on vain itse ensin koettava Jumalan rakkaus ja Hänen lohdutuksensa, että toteutuisi meidän keskellämme: "Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat."

Markku Vuori