JA HÄN ON SINUA VALLITSEVA
--- Alussa mies ja nainen olivat yhdenvertaiset
maan hallitsijat. Syntiinlankeemuksen
jälkeen Jumala kirosi maan sen tähden, että Aadam oli kuunnellut vaimoansa.
Vaivaa nähden tuli nyt Aadamin elättää itsensä ja hallita ... vaimoansa. ---
Kuinka
surullista olikaan kaikki verrattuna siihen, mitä se oli ollut aikaisemmin!
Orjantappurat ja ohdakkeet astuivat mukaan kuvaan. Tuliko nyt vaipua
täydelliseen epätoivoon? Ei, Jumala ei ole milloinkaan jättänyt omiansa ilman
toivoa; oli annettu lupaus tulevasta Siemenestä.
Miten
on meidän suhteemme tänään? Alkuperäisestä järjestyksestä ei ole ollut juuri
tietoakaan. Vuosituhansien ja satojen vuosien aikana kukin on oppinut elämään
oman näkemyksensä mukaisesti. Kukin pitää hyvänä sitä, minkä on valinnut.
Mikä on
Jumalan ajatus tänään? Mikä on Hänen tarkoitusperänsä? Voimme olla
vakuuttuneita sen suhteen, että Hänellä on ainoastaan hyvät ajatukset omiansa
kohtaan. "Sillä minä tunnen
ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion
ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon" (Jer. 29:11).
Kaikki Jumalan Sanassa palvelee meidän parhaaksemme ja on tarkoitettu
suojelemaan meitä. Hänen käskynsä eivät ole liian raskaat toteuttaa. Ja mikä
tärkeintä: Mitä tahansa Jumala odottaa meidän tekevän, se on meille
mahdollista! Jos se ei olisi mahdollista, olisi Jumala väärä tuomari!
Näyttää
kuitenkin olevan niin, inhimillisesti katsoen, että on yksi alue, missä
miehelle on annettu tehtävä, jonka toteuttaminen on mahdoton - ainakin
kunniallinen selviytyminen siitä. Näyttää siltä, kuin hänelle olisi uskottu
valta ilman voimaa, hallinta ilman keinoja käyttää sitä, kuin kivääri tai
pistooli ilman panoksia.
Olen
keskustellut, niin kuin on jo todettu, useiden naishenkilöiden kanssa näistä
asioista, osaltaan pelkästä uteliaisuudesta. (Osa perustuu kirjeenvaihtoon eri
veljien ja sisarten kanssa.) Olemme pohtineet kaikenlaisia avioelämään
liittyviä kysymyksiä, ja myöskin naisen osuutta kaikkeen. Muutamaa harvaa
poikkeusta lukuun ottamatta olemme päätyneet samaan tulokseen. Voitakoon
esittää jonkun esimerkkinaisen, sisaren, tehneen aivan mitä tahansa, kenelle
tahansa, käyttäytyneen aivan miten tahansa, loppulauselma on sama. Kysyttäköön
tätä samaa yhdeksältäkymmeneltä sadasta, aina on sama vastaus. Ei voida keksiä
suoranaista aviorikosta lukuun ottamatta yhtään mitään, mitä toinen nainen ei
toiselle anteeksi soisi, ja mikä pahinta, jossakin määrin hyväksyisi.
Tiedättekö, mihin ainakin yhdeksänkymmentä naista, (sisarta?), sadasta vetoaa
sataprosenttisella varmuudella? Toistettakoon vielä kerran: esitettäköön naisen
tehneen mitä tahansa, kertokoon sen vaikka kuinka luotettava veli. Mikä on
lopullinen vastaus (alkuvastaus, välivastaus)? "Jos mies on todellinen mies, hän tietää miten tulee kohdella
vaimoansa, saadakseen tästä kaiken hyvän irti."
Suotakoon
minulle anteeksi, mutta kaikesta olen pakostakin saanut sellaisen kuvan, että
tässä suhteessa nainen on niin heikko astia, että häneltä ei saa odottaa yhtään
mitään. Mieheltä odotetaan kaikkea, täyttä panosta jokaisessa elämän
tilanteessa. Suotakoon anteeksi sekin, että kaiken kuulemani perusteella
samassa valtakunnassa pätevät absoluuttisesti eri lait kummankin kohdalla; vai
eletäänkö ollenkaan samassa valtakunnassa? Ainoastaan muutaman harvan sisaren
kanssa keskustellessa olen saanut niin paljon puheenvuoroa, että olemme
jotakuinkin käyneet lävitse nämä asiat, ja he ovat hyväksyneet ne
raamatullisiksi. Useimmat eivät edes halua kuunnella, vaan vetoavat jatkuvasti
miehisyyteen, joka heidän luomansa kuvan mukaan on joka hetki valmis
heittäytymään kuralätäkköön, jotta nainen saa puhtain jaloin kulkea hänen
ylitsensä!
Uskon,
että moni tätä kirjasta lukeva pitää minua ironisena ja ilkeämielisenä. Mutta
Kaikkivaltiaan Jumalan kasvojen edessä voin sanoa sen, että nyt mitä
suurimmassa määrin metsä vastaa, mitä sinne on huudettu. Jos kirjoittamisessani
on jonkin verran tuohtumisen leimaa, ei se lainkaan vastaa sitä, millainen
määrä akanoita on koottu läjään tämän asian tiimoilta. Minä suorastaan häpeän
niiden sisarten puolesta, jotka ovat päästäneet tietynlaisia huomautuksia
suustansa; vielä enemmän häpeän niiden veljien puolesta, jotka ovat kaiken
kakistelematta nielleet. Mieheltä on
täydellisesti riistetty hänen asemansa perheessä, ja hän vain myhäilee ja
sovittelee!
Jumalan
Sana sanoo, että "ei Jumala ole
epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala." (1.Kor. 14:33). "Sillä rauhaan on Jumala teidät
kutsunut!" (1.Kor. 7:15). Jos Herra Jumala jo 1. Mooseksen kirjan
kolmannessa luvussa säätää miehelle arvovallan ja sanoo naiselle: "...ja hän on sinua vallitseva",
niin olisiko Hän järjestyksen Jumala, jos annettuun tehtävään ei kuuluisi
mitään vallankäytön keinoa? Nykyinen ajatus on, ettei miehelle jää mitään
keinoa viimeistään sen jälkeen kun nainen sanoo: "Sinulla ei ole lupa
jättää minua! Jos et tee niin ja niin, ei sinulla ole asiaa vuoteeseeni! Jos et
ole kunnolla, jätän minä sinut, mutta sinä et saa mennä uudelleen
naimisiin!"
Olemme
todenneet jo useampaan otteeseen, että Uusi Testamentti viittaa Vanhaan Testamenttiin
sanoen: NIINKUIN LAKIKIN SANOO, ja olemme käyneet lävitse nuo kohdat.
Syntiinlankeemustapahtuman ja sitä seuraavat selvitykset olemme tutkineet
perusteellisesti. Mitä tarkoittaa alamaisuus, niin kuin lakikin sanoo? Onko
Eeva ainoa esimerkki siitä? Ottakaamme Mooseksen kirjoista kohta, johon nuo
Uuden Testamentin kohdat viittaavat. Kuinka moni on lukenut sen? Jos jo
apostolien kirjoittamia kohtia halutaan vetää ylitse, niin miten on tämän
sanankohdan suhteen? En tarkoita sitä, että nyt jokaisen veljen tulisi ryhtyä
kirjaimellisesti noudattamaan tätä, mutta antakaamme Pyhän Hengen näyttää
meille, mistä on kysymys:
"Ja Mooses puhui israelilaisille kaiken, mitä
Herra oli Mooseksen käskenyt puhua. Ja Mooses puhui Israelin sukukuntien
päämiehille sanoen: 'Näin on Herra käskenyt: Jos joku tekee lupauksen Herralle
tahi valalla vannoen sitoutuu kieltäytymään jostakin, älköön hän rikkoko
sanaansa, vaan tehköön kaiken, mitä hänen suunsa on sanonut.
Ja jos nainen ollessaan nuorena tyttönä isänsä
kodissa tekee lupauksen Herralle tahi sitoutuu kieltäytymään jostakin ja hänen
isänsä kuulee hänen lupauksensa tai sitoumuksensa eikä hänen isänsä hänelle
siitä mitään puhu, niin kaikki hänen lupauksensa ja kaikki hänen sitoumuksensa,
joilla hän kieltäytyy jostakin, olkoot pätevät. Mutta jos hänen isänsä kieltää
häntä sinä päivänä, jona hän ne kuulee, niin hänen lupauksensa ja
sitoumuksensa, joilla hän kieltäytyy jostakin, älkööt olko pätevät, olivatpa ne
mitkä hyvänsä, ja Herra antaa hänelle anteeksi, sen tähden että hänen isänsä on
häntä kieltänyt.
Ja jos hän joutuu miehelle ja hänellä on
täytettävänä lupauksia tai ajattelemattomasti lausuttu sana, jolla hän on
kieltäytynyt jostakin, ja hänen miehensä saa sen kuulla, mutta ei puhu hänelle
siitä mitään sinä päivänä, jona hän sen kuulee, niin hänen lupauksensa ja hänen
sitoumuksensa, joilla hän on kieltäytynyt jostakin, olkoot pätevät. Mutta jos
hänen miehensä sinä päivänä, jona hän sen kuulee, kieltää häntä, niin hän
purkaa hänen lupauksensa, jonka täyttämiseen hän on sitoutunut, ja sen
ajattelemattomasti lausutun sanan, jolla hän on kieltäytynyt jostakin, ja Herra
antaa hänelle anteeksi. Mutta lesken tai hyljätyn lupaus, mihin tahansa hän
onkin sitoutunut, olkoon pätevä.
Ja jos vaimo on miehensä kodissa tehnyt lupauksen
tahi valalla sitoutunut kieltäytymään jostakin ja hänen miehensä saa sen
kuulla, mutta ei puhu hänelle siitä mitään eikä kiellä häntä, niin kaikki hänen
lupauksensa ja kaikki sitoumukset, joilla hän on kieltäytynyt jostakin, olkoot
pätevät. Mutta jos hänen miehensä ne purkaa sinä päivänä, jona hän niistä
kuulee, älköön yksikään hänen huuliltaan lähtenyt lupaus tai sitoumus olko
pätevä. Hänen miehensä on ne purkanut, ja Herra antaa hänelle anteeksi.
Jokaisen lupauksen ja jokaisen valallisen
sitoumuksen, jonka vaimo itsensä kurittamiseksi tekee, saakoon hänen miehensä
joko vahvistaa tahi purkaa. Mutta jos hänen miehensä ei puhu hänelle niistä
mitään sen päivän kuluessa, niin hän on vahvistanut kaikki hänen lupauksensa ja kaikki hänen
sitoumuksensa, jotka hänellä on täytettävinä. Hän on ne vahvistanut, koska hän
ei niistä hänelle mitään puhunut sinä päivänä, jona hän niistä kuuli. Mutta jos
hän ne purkaa vasta jonkun aikaa sen jälkeen, kuin on niistä kuullut, joutuu
hän kantamaan vaimonsa syyllisyyden.'
Nämä ovat ne säädökset, jotka Herra antoi
Moosekselle, olemaan voimassa miehen ja hänen vaimonsa välillä sekä isän ja
hänen tyttärensä välillä, tämän ollessa nuorena tyttönä isänsä kodissa." (4.Moos.
30)
Onko
Uusi Liitto muuttanut kaiken? Mitä sanoo Herran apostoli Paavali?: "Vaimot, olkaa omille miehillenne
alamaiset, niinkuin Herralle; sillä mies on vaimon pää, niinkuin myös Kristus
on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja. Mutta niinkuin seurakunta on
Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä KAIKESSA
alamaiset" (Ef. 5:22-24 anteeksi suuret kirjaimet sanassa kaikessa;
sitä ei juuri kukaan tahdo huomata!)
Mitä
tulee miehen arvovaltaan, niin tuo Mooseksen kirjan kohta puhuu jopa niin
suuresta arvovallasta, että itseänikin pelottaa. Entä sitten, jos vaimo ei
millään tottele? Onko kenelläkään mitään käsitystä siitä, mitä Vanhan
Testamentin aikana tapahtui? Voiko vaimo sanoa: "No niin ukkoseni, päätä
sinä mitä päätät, ole sinä vain perheen pää, minä olen niska, joka sitä
heiluttaa?" Jeesus sanoo, että Mooses antoi luvan antaa erokirjan, mutta
sanoo myöskin: "Teidän sydämenne
kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta alusta ei niin
ollut. Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden
ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin."
Näiden
sanojen pohjalta on tehty useampiakin suoranaisia oppirakennelmia, mutta
voidaksemme ymmärtää, mitä Jeesus tarkoittaa, tulee meidän lukea koko
asiayhteys. Parhaiten kaikki selvinnee Matt. 19:3-12. "Ja fariseuksia tuli hänen luoksensa, Ja he kiusasivat häntä sanoen: "Onko miehen lupa hyljätä
vaimonsa mistä syystä tahansa?"
Hän vastasi ja sanoi: 'Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa loi heidät
mieheksi ja naiseksi ja sanoi: 'Sentähden mies luopukoon isästänsä ja
äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi?' Niin he eivät enää ole kaksi, vaan yksi
liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.' He
sanoivat hänelle: 'Miksi sitten Mooses käski antaa erokirjan ja hyljätä hänet?'
Hän sanoi heille: 'Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä
vaimonne, mutta alusta ei niin ollut. Mutta minä sanon teille: joka hylkää
vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai
hyljätyn, se tekee huorin..."
Yleisesti
ottaen kristillisissä piireissä on yksi suuri virhe suhtautumisessa Jumalan
Sanaan. Sitä ei yleensä lueta niinkään kovasti, mutta kun tulee kysymys
jostakin henkilöstä, jonka kohdalla ehkä voidaan puhua lankeemuksesta, alkavat
Raamattujen lehdet kahista kaikkialla. Löytyy todella paljon kohtia, jotka
saadaan koskettamaan tuota tapausta. Unohdetaan tyystin se, että Jumalan Sana
on pantu suojelemaan meitä, ja Sana on laadittu Pyhän Hengen vaikutuksesta
sellaiseksi, että se voidaan kokea päivittäisessä elämässä. Se tulee useimmiten
lakikirjaksi muiden kädessä, kun taas ahdingossa oleva etsii siitä lohtua.
Millaisia uskovaisia me oikein olemmekaan! Unohdammeko tyystin, mitä meille
itsellemme on annettu anteeksi?
Omakohtaisen
kokemukseni johdosta voin sanoa, että näitä asioita on tuotu esiin nimenomaan
jonkun tai joidenkin ihmisten nujertamiseksi. Ehkä se onkin suurin syy siihen,
miksi ylipäätänsä olen ryhtynyt kirjoittamaan näistä asioista. Mitä tekivät
fariseukset? He halusivat päästä syyttämään Jeesusta jostakin, ja päivittäin he
etsivät tekosyytä saadaksensa osoittaa Häntä sormellaan, ja sanoa: 'Ahaa,
saimme Sinut vihdoinkin kiinni rikkomuksesta!' "Ja fariseuksia tuli Hänen luoksensa, ja he kiusasivat häntä sanoen..." Koko kysymyksen asettelu ja
se, mitä Herramme vastaa, perustuu siihen, että Häntä halutaan koetella. On
hyvin merkittävää myöskin se, mitä he kysyivät: "Onko miehen lupa hyljätä vaimonsa mistä syystä tahansa?"
Jumala ei pidä hylkäämisestä; sen voimme todeta useista sanankohdista niin
Vanhassa kuin Uudessakin Testamentissa. Jumalan tarkoitus oli ja on, että mies
ja nainen todella ovat yksi liha ja rakastavat toisiansa elämänsä loppuun asti.
Samaa voimme mekin opettaa, eikä kukaan haluaisi erota.
On
kaksi täysin eri asiaa puhua mistä syystä tahansa hylkäämisestä, ja
jostakin määrätystä syystä eroamisesta. Suuri merkitys on sanalla hyljätä. Vanhassa Testamentissa tästä
asiasta puhutaan 5.Moos. 24. "Jos
joku ottaa vaimon ja nai hänet ja vaimo ei enää häntä miellytä, sentähden että
mies on tavannut hänessä jotakin häpeällistä, ja hän kirjoittaa hänelle
erokirjan ja antaa sen hänen käteensä ja lähettää hänet pois talostaan..."
Huomatkaamme, ettei Mooseksen kirjan kohta puhu mistä syystä tahansa
hylkäämisestä, vaan tapauksesta, jossa mies tapaa vaimostansa jotakin
häpeällistä. Ero on aina murheellinen asia. Jokainen osapuoli kärsii siinä. Sen
tähden ero on aina kielteinen asia, eikä sitä kukaan toivo toiselle. Silti se
on olemassa, mutta siihen vaaditaan todella paljon.
On
olemassa opetus, joka kieltää eron täysin. Vedotaan muun muassa kohtaan: "Sillä minä vihaan hylkäämistä, sanoo
Herra, Israelin Jumala..." (Mal. 2:16). Kuten näemme, on helppoa ottaa
kohta sieltä ja toinen täältä, ja perustella sillä jokin asia. Jumala todella
vihaa hylkäämistä. Aamen! Mutta lukekaamme myöskin muutama jae tuon jakeen
edeltä: "...Herra on todistaja
sinun ja sinun nuoruutesi vaimon välillä, jolle sinä olet ollut uskoton, vaikka
hän on sinun puolisosi, sinun aviovaimosi. Niin ei tee yksikään, jolla on
jäännöskään Hengestä... Ottakaa siis vaari hengestänne älkääkä olko uskottomat
nuoruutenne vaimolle. Sillä minä vihaan hylkäämistä..." Ei ole siis
mikään ihme, että Herra Jeesus vastasi fariseuksille: "Joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden..."
Malakian kohdasta käy selvästi ilmi, että mies on ollut uskoton, ja hänen oman
uskottomuutensa tähden hyljännyt vaimonsa.
Kaikkina
aikoina on vallinnut sama tilanne; on tapahtunut kyllästyminen tai on tavattu
joku miellyttävämmän tuntuinen nainen. Mitään varsinaista syytä ei ole,
kaivataan vain vaihtelua. Tätä on se, kun Herra Jeesus puhuu avionrikkojasta
sukupolvesta. Se on jotakin sellaista, mitä Jumala vihaa. Jokaisen
jumalanlapsen tulisi vihata samoja asioita kuin Jumalakin.
Uskon
alueelle ei kuulu sanoilla saivartelu, koska siitä ei ole mitään hyötyä. Siitä
meitä varoitetaan moneen kertaan: "Jos
joku muuta oppia opettaa eikä pitäydy meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen
terveisiin sanoihin eikä siihen oppiin, joka on jumalisuuden mukainen, niin hän
on paisunut eikä ymmärrä mitään, vaan on riitakysymyksien ja sanakiistojen
kipeä, joista syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, pahoja epäluuloja..." (1.Tim.
6:3-). Pelkän sanan 'haureus' ympärille on muodostunut oma oppinsa, johon en
halua mennä laajemmalti. Tätä oppia on kehitelty, koska jotkut ihmiset "pitävät jumalisuutta keinona voiton
saamiseen', eli toisen ihmisen lyömiseen, voidaksensa itse kohottautua
tämän yläpuolelle.
Kaiken
tämän saivartelun johdosta olen joutunut miettimään paljon tätä asiaa. Jeesus
sanoo: "Joka hylkää vaimonsa muun
kuin huoruuden tähden..." Saivartelu sanoo: 'Tässä on kysymys aivan
erikoislaatuisesta huoruudesta. Tavallisen huoruuden tähden hylkääminen ei ole
mahdollista, tai jos hylkääminen onkin, niin ei uudelleen naimisiin meno.'
Mutta olkaamme aikuisia ihmisiä ja järkeviä ihmisiä. Älkäämme leikkikö
sanoilla, vaan ajatelkaamme sitä, että Jumalan Sana on annettu elämämme
ohjenuoraksi, eikä miksikään trapetsitanssijan vaijeriksi, jonka päällä kukaan
ei pysy.
Ajatelkaamme,
mitä 1.Moos. 2 sanotaan, niin kuin myöskin Matt. 19:5: "...ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi..." Miehen ja
vaimon tulee siis olla yksi. Jos vaimo makaa vieraan miehen kanssa, voidaanko
sanoa, että hän on yksi miehensä kanssa? Onko nyt kolme yhtä? Eikö ole rikottu
Jumalan lakia vastaan? Mitä tehtiin Vanhan Liiton aikana? Kummatkin
kivitettiin, niin aviovaimo kuin tuo vieras mieskin. Siitä meillä on
todistuskappaleita riittämiin koko Kirjoituksissa. Pankaamme merkille se, ettei Vanhan Liiton aikana tarvinnut
hyljätä, koska rikkonut osapuoli kivitettiin! Tavallinen, syystä mistä
tahansa hylkääminen kulki sen rinnalla, ja on tuomittavaa.
Jos
käytämme sanontaa aviorikos, niin kuin usein asia ilmaistaan, niin montako
henkilöä tarvitaan sen rikkomiseen? Tarvitseeko kummankin aviopuolison rikkoa
se, ennen kuin se on rikki? Kysymyksiä, jotka sopisivat lapsen asteella
oleville! Kuvatkaamme avioliittoa ruukuksi. Jos vaimo rikkoo tuon ruukun, niin
tarvitseeko miehen vielä pomppia sirpaleiden päällä, jotta voitaisiin sanoa sen
olevan rikki? Minä en tiedä olenko liian yksioikoinen ja käytännöllinen, mutta
henkilökohtaisesti näen asian siten, että jos aviovaimo rikkoo avion, on se
rikki ilman minkäänlaista toimenpidettä aviomiehen puolelta. Ja jos sen jälkeen
puhutaan hylkäämisestä, on se mielestäni jossakin määrin väärä ilmaisu. Eikö
avion rikkonut vaimo itse asiassa ole hyljännyt itse itsensä, tekemällä itsensä
avionrikkojaksi? Enää ei kivitetä, mutta aviomiehellensä hän on kuollut.
Minä en
missään tapauksessa kirjoita tätä kehottaakseni eroamaan. Jumala olkoon
todistajani. Ketään en ole tähän päivään mennessä kehottanut eroamaan. Mutta
voidaksemme elää järkevää elämää uskovaisina ihmisinä, täytyy meidän
normalisoida ajatuskäytäntömme Jumalan Sanan tasolle. Voimmeko yliviivata
kaikki avioliittoa koskevat kohdat Pyhistä Kirjoituksista? Emme! Voisimmeko
yliviivata edes ne kohdat, joissa puhutaan miehestä hallitsijana? En ainakaan
minä! Mutta mikä merkitys on noilla sanoilla, jos niitä ei voi mitenkään
toteuttaa? Millainen on sotilas, jolla on pistooli kädessä ja hän uhkaa sillä:
"Kädet ylös tai ammun!" vuodesta toiseen, ja jokainen tietää, ettei
hänellä ole ainuttakaan luotia! Mitä hän tuntee? Hän tuntee itsensä
naurettavaksi, ja vaikka pistooli olisi kuinka suuri, naurettaisiin häntä
todella. Kukaan ei ajan mittaan pelkää tuollaista sotilasta. Kysymys ei
kuitenkaan ole ihmisen pelkäämisestä, vaan Jumalan pelkäämisestä!
Jos
Seurakunnassa ei noudateta seurakunnan sääntöjä, erotetaan seurakunnasta. Eikö
se ole yleinen sääntö ja kaikkialla hyväksytty? Kaikessa muussa on vallinnut
edes jonkinlainen pelko rangaistustoimenpiteistä, mutta avioliiton alueella on
tuudittauduttu katoliseen käsitykseen: Mies ei saa jättää vaimoaan vaikka mitä
tapahtuisi. Jossakin on ollut jopa sellaista fanaattisuutta, että kun aviovaimo
on lähtenyt ulkomaille toisen miehen mukana, on neitsyen kanssa uudelleen
naimisiin mennyt mies tuomittu hylkiöksi ja suljettu seurakunnan ulkopuolelle.
Aivan
oman tapauksensa muodostaa Ester 1. luvun tapaus. Kuningatar Vasti kieltäytyy
tulemasta miehensä, kuninkaan pyynnöstä, ja tämä jättää hänet. Emme mene tähän
kuitenkaan juuri nyt.
Millainen
on hyvä vaimo, siihen antaa meille Sana vastauksen:
"Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on
helmiä paljon kalliimpi. Hänen miehensä sydän häneen luottaa, eikä siltä
mieheltä riistaa puutu. Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa, kaikkina
elinpäivinänsä. Hän puuhaa villat ja pellavat ja halullisin käsin askartelee.
Hän on kauppiaan laivojen kaltainen: leipänsä hän noutaa kaukaa. Kun yö vielä
on, hän nousee ja antaa ravinnon perheellensä, piioilleen heidän osansa.
Hän haluaa peltoa ja hankkii sen, istuttaa
viinitarhan kättensä hedelmällä. Hän voimalla vyöttää kupeensa ja käsivartensa
vahvistaa. Hankkeensa hän huomaa käyvän hyvin, ei sammu hänen lamppunsa yöllä.
Hän ojentaa kätensä kehrävarteen ja käyttelee värttinää kämmenissään. Hän avaa
kätensä kurjalle, ojentaa köyhälle molemmat kätensä.
Ei pelkää hän perheensä puolesta lunta, sillä koko
hänen perheensä on puettu purppuravillaan. Hän valmistaa itsellensä peitteitä;
hienoa pellavaa ja punapurppuraa on hänen pukunsa. Hänen miehensä on tunnettu
porteissa, maanvanhinten seassa istuessansa. Hän aivinapaitoja tekee ja myy,
vöitä hän kauppiaalle toimittaa.
Vallalla ja kunnialla hän on vaatetettu, ja hän
nauraa tulevalle päivälle. Suunsa hän avaa viisauden sanoihin, hänen kielellään
on lempeä opetus. Hän tarkkaa talonsa menoa, eikä hän laiskan leipää syö. Hänen
poikansa nousevat ja kiittävät hänen onneansa; hänen miehensä nousee ja ylistää
häntä:
'Paljon on naisia, toimellisia menoissaan, mutta
yli niitten kaikkien kohoat sinä.' Pettävä on sulous, kauneus katoavainen;
ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää! Suokaa hänen nauttia kättensä hedelmiä,
hänen tekonsa häntä porteissa ylistäkööt." Sananlaskut 31.
Markku Vuori
Jatkuu…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti