Osa 1
30 vuotta Herran tiellä.
Oma todistukseni
Syyskuussa 1994
Tässä kuussa tulee kuluneeksi kolmekymmentä vuotta
siitä kun tietoisesti lähdin seuraamaan Herraa. Tätä seikkaa en olisi lainkaan
pannut merkille, ellei aivan sattumalta, tai sanottakoon paremminkin
johdatuksesta, käteeni olisi tullut tietokonelevyke, jolla oli viisi vuotta
sitten hyvin vaatimattomassa painoasussa julkaisemani moniste, jonka yksi
ystävistäni oli tuosta vihkosesta tallentanut. Ajattelin vain vilkaista lävitse
sen sisällön, kun yhtäkkiä tunsin sydämelläni, että minun on julkaistava se nyt
uudelleen, sillä tuskin kykenisin tänä päivänä paremmin julkituomaan sitä, mitä
sydämelläni tunnen. Tuohon aikaan ei moni postituslistallamme oleva ollut
mukana, eli ei siis ole lukenut sitä.
Tämä kirjoitus julkaistiin siis viisi vuotta sitten
vihkosessa, jonka nimi oli "25 vuotta Herran tiellä". Paljon on
virrannut vettä ajan uomassa. Tänä päivänä näiden viiden vuoden jälkeen olen
entistä kiitollisempi Herraani kohtaan Hänen sanoinkuvaamattomasta armostaan,
joka on tullut minunkin kohdalleni. Entistä kirkkaammin ja selvemmin käsitän
Hänen Sanansa merkityksen tässä ajassa. "Osta
hyvä, nahkakantinen Raamattu, sillä sinä tulet lukemaan sitä paljon!"
Ylistetty olkoon Herramme ja Jumalamme Hänen ihmeellisestä johdatuksestaan ja
hyvästä tahdostaan, sillä missä olisinkaan minä tai missä olisimme me kaikki,
ellei Hän sellaisella tavalla olisi osoittanut Sanansa tärkeyttä! Useampikin Raamattu
on kulunut loppuun näiden kolmenkymmenen vuoden aikana, ja suurta iloa on minulle
tuottanut Herran Sanan lukeminen eri kielillä. Erikoisesti saksankielinen Hermann
Mengen tarkka käännös on johtanut aivan erikoisella tavalla entistä syvällisempään
Sanan ymmärtämiseen.
Toisen Raamattuni esilehdellä oli ristiinnaulitun
kuvan alla teksti: "Ilman Minua, sinä Markku, et voi mitään tehdä."
Kuinka totta onkaan tämä ilmaisu, jonka Pyhä Henki niin voimakkaana silloin
laski sydämelleni. Jonkun mielestä vuosien laskeminen ja niinkin korkean luvun
kuin 30 mainitseminen saattaa merkitä tietynlaista itsensä korottamista ja
itsekehua. Herra on kuitenkin todistajani, ettei siitä ole lainkaan kysymys,
sillä jo alusta alkaen Hän teki sydämelleni selväksi sen seikan, että jos
tahdon palvella Häntä, en tule saamaan mitään kunniaa itselleni. Miksi niin
monen on todella vaikea uskoa tämä vilpittömäksi totuudeksi minun elämässäni?
Joka todella tuntee minua ja on selvillä siitä, minkä lävitse olen kaikkien
näiden vuosien aikana kulkenut, tietää, että on mieletöntä epäillä sanojani ja
vilpittömyyttäni, saati sitten tuntea kateutta minua kohtaan.
Menneiden vuosien aikana monetkin veljet ovat tuoneet
julki paheksuntansa sen johdosta, että juuri minä olen ollut Jumalan välikappaleena
Sanan julistamiseksi tämän maan keskellä. Mutta kuka olisi ollut halukas
ottamaan yllensä kaiken sen, mitä minun päälleni on tämän palvelustehtävän
johdosta kumottu? Tuskin on mielettömämpää ihmistä maan päällä kuin sellainen,
joka kadehtii Jumalan itsensä antamaa palvelustehtävää, sillä kuka tahansa saattaisi
inhimillisesti tuntea suurta tyydytystä seisoessaan puhujanlavalla suuren
kuulijakunnan edessä, mutta kuka on valmis kulkemaan Getsemanen ja Golgatan
kummun kautta? Jokaisen todellisen jumalanpalvelijan on kuljettava tämä tie,
itsensä kieltämisen ja oman tahdon hylkäämisen tie.
Kukaan ei voi kieltää sitä tosiasiaa, että Jumalan
armosta olen saanut olla välikappaleena Sanan tuomiseksi kansallemme. Aikoinaan
suuretkin joukot osallistuivat kokouksiimme, mutta niin kuin on aina ollut
Jumalan pelastushistorian aikana, niin nytkin astui yksi kerrallaan esiin
veljiä, jotka halusivat tuoda julki: "Minä en hyväksy sitä, että
Markku-veli on niin paljon esillä, minäkin haluan aseman seurakunnan edessä!"
Niinpä yksi toisensa perään aloitti oman toimintansa vieden mukanaan osan
laumaa. Mutta mihin suuntaan ja minne he näitä minun kauttani tapahtuneen
Jumalan työn mukaan tulleita ihmisiä veivät? "Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän
kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat
meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole
yhtä meidän kanssamme." (1. Joh. 2: 19).
Aika on osoittanut, että en minä, vaan Jumala on koko
ajan ollut oikeassa. Kuinka kiitollinen olenkaan Hänelle, ettei minun tänä
päivänä tarvitse häpeillen painaa päätäni, vaan saan entistä suuremmassa
luottavaisuudessa nostaa katseeni ja nähdä entistä kirkkaampana sen lunastuksen
ja pelastuksen, joka meidän osaksemme on tullut tässä viimeisessä ajassa, ilman
minkäänlaista ansiotamme. Kuinka suureksi onkaan sydämelleni tullut se
tosiasia, että Herra tuli lihaan, meidän kaltaiseksemme, jotta me voisimme
hyvin pian tulla muutetuiksi Hänen kaltaiseksensa! Halleluja, halleluja! Kaiken
tämän me olemme saaneet Hänen paljastetun Sanansa kautta, joka loistaa tässä
pimenevässä ajassa sitäkin kirkkaampana, mitä pidemmälle yössä kuljemme.
Sydämeni rukous on, että kaikki entiset ystäväni ja
veljeni ja sisareni heräisivät näkemään totuuden, ennen kuin on liian myöhäinen.
Kuinka ihanalta onkaan tuntunut, kun veljet ja sisaret soittavat tai
kirjoittavat, ja erään veljen sanoin tuovat julki: "Markku-veljeni,
muistatko vielä minut? Minä olin siihen aikaan niin tyhmä, voitko antaa minulle
anteeksi?" Herra tietää, etten ole kenenkään kohdalla polttanut siltoja
takanani, vaan avoimin sydämin olen antanut jokaiselle anteeksi, ja rukoukseni
on, että itse kukin mahdollisimman pian käsittäisi, ettei ihmispalvonnan tiellä
ole mitään todellista saavutettavissa!
Arvostamme suuresti tiettyjä sananjulistajia, mutta meidän
on käsitettävä kerta kaikkiaan, ettei ole kysymys heidän sanojensa toistamisesta
kirjaimesta kirjaimeen, vaan sen ymmärtämisestä ja tekemisestä, mitä he
sanoivat. Me kaikki tunnemme käsitteet puhuttu Sana ja paljastettu Sana, mutta
missä on todellakin tässä ajassa eletty Sana?
Kuulemillamme ääninauhoilla meitä kehotetaan kaivautumaan
syvälle Sanaan. Joka todella on ymmärtänyt mitä Jumala tässä ajassa tekee, hän
on jo näiden lähes kolmenkymmenen vuoden aikana antanut valmistaa itseänsä syventymällä
Jumalan Sanaan, antaen Pyhän Hengen johtaa yhä vain syvemmälle Sanan totuuksiin.
Erikoisella tavalla minua ovat viime aikoina puhutelleet Sanat Psalmissa 119: "Kuinka sinun lakisi onkaan minulle rakas!
Kaiken päivää minä sitä tutkistelen. Sinun käskysi tekevät minut vihollisiani
viisaammaksi, sillä ne ovat minun omani iankaikkisesti. Minä olen kaikkia opettajiani
taitavampi, sillä minä tutkistelen sinun todistuksiasi. Minä olen ymmärtäväisempi
kuin vanhat, sillä minä otan vaarin sinun asetuksistasi..." (97-).
"Minä
olen kaikkia opettajiani taitavampi, sillä minä tutkistelen sinun
todistuksiasi." Me saamme tänä
päivänä todella sanoa saman kuin psalmin kirjoittaja. "Ja heille, koska he eivät palvelleet itseänsä, vaan teitä, ilmoitettiin
se, minkä nyt on teille julistettu niiden kautta, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä
Hengessä ovat teille evankeliumia julistaneet; ja siihen enkelitkin halajavat
katsahtaa" (1. Piet. 1: 12).
Kukaan tälle ajalle lähetetty sanansaattaja ei
milloinkaan kiinnitä ihmisten katseita itseensä, vaan todellisen Yljän ystävän
tavoin hän koko elämällänsä julistaa loppuun asti: "Katso, Jumalan
Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!" Me olemme Herran armosta saaneet
ymmärtää Hänen puhettansa entistä enemmän, kulkea Hänen kanssansa näiden kolmenkymmenen
vuoden aikana. Me olemme tutkineet Hänen Sanaansa, ja meidän kohdallamme on
tullut todeksi se, mitä Danielin kirjan 12. luvussa on kirjoitettuna: "Mutta sinä Daniel, lukitse nämä sanat
ja sinetöi tämä kirja lopunaikaan asti. Monet sitä tutkivat, ja ymmärrys
lisääntyy."
Kääntäköön iankaikkisesti uskollinen Jumala kaiken
hyväksi aivan käsin kosketeltavassa tulevaisuudessa. Kaikki ne veljet ja sisaret,
jotka ovat nousseet Jumalan asettamaa palvelustehtävää vastaan, ovat saaneet
aikaan paljon pahaa, mutta lähinnä ovat itse kärsineet suurimman vahingon,
joutuessaan todellisuudessa kauaksi siitä, mitä Jumala tässä ajassa tekee. Itse
Kaikkivaltias Jumala on todistajani, ettei yksikään minua vastaan esitetty paha
puhe ja panettelu pidä paikkaansa, vaan on ainoastaan kateellisten ja pahansuopaisten
ihmisten liikkeelle panemaa. Kysymys ei ole siitä, etten olisi vajavainen niin kuin
jokainen ihminen on. Monessa suhteessa olen puutteellisempi kuin moni ystäväni,
enkä ole välttynyt virheiltä. Mutta nyt on viimeinen aika käsittää, etteivät
kaikki panettelut ja väärät puheet kuulu Jumalan valtakuntaan ja todellisen
seurakunnan keskuuteen. Joku aivan tavallinen, uskosta osaton ihminen on joskus
sanonut: "Joka uskoo valheen ystävästänsä, menettää aina jotakin."
Tämä ilmaisu pitää sataprosenttisesti paikkansa. Vihollinen on aina pyrkinyt
tuhoamaan luottamuksen uskovaisten keskuudessa, ja jos johtavista veljistä
puhutaan pahaa, estää se Jumalan siunausten virtaamisen niin pahan puhujalle
kuin vääryyden hyväksyvällekin.
Nyt on viimeinen aika toteuttaa Herran käskyä:
"Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa,
todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu" (Matt.
24: 14). Kysymys ei ole siitä, että odottaisimme jokaisen kuulijan tai lukijan
liittyvän joukkoomme, vaan meidän tehtävämme on palvella Herran todistajina
tämän pimeän maailmanajan keskellä, palvellen jokaista lähimmäistämme. Itse kukin
vastaa Jumalansa edessä, meidän tehtävämme on kylvää Sanaa niin kauan kuin
siihen on mahdollisuus, todistukseksi kaikille kansoille. Vasta sitten voi
tulla loppu. Emme toki tahdo kohdata tuota loppua palvelijan tavoin, joka kaivoi
leiviskänsä maahan, ymmärtämättä Herransa tahtoa?
Jatkuu…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti