Social Icons

Pages

tiistai 31. toukokuuta 2016

…eikö meidänkin pitäisi armahtaa? Osa 4



”Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat. Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät. Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät.” (Matt.7).

”Ja Mooses puhui näin israelilaisille; mutta he eivät kuulleet Moosesta tuskaantumisensa ja raskaan orjuutensa tähden.” (2.Moos.6).

Mooses julisti kansalle vapautuksen sanoman aivan Herran käskyn mukaisesti. Hän ei puhunut mitään omiansa eikä antanut mitään omia lupauksia. Kansalle oli kuitenkin todella vaikeata suhtautua oikealla tavalla kuulemaansa, koska se odotti kaiken tapahtuvan hetkessä, aivan kuten aikanaan Herramme maanpäällisen vaelluksen aikana.

Me elämme omalla tavallaan aivan vastaavanlaisessa tilanteessa. Mistä voimme niin päätellä? Eikö meidän aikamme ihmisistä voida sanoa aivan samoin kuin tuon ajan Israelin ihmisistä? Kaikesta ulkonaisesta ja henkisestäkin runsaudesta huolimatta ei ihminen oikeastaan ole koskaan aikaisemmin ollut niin järjettömällä ja murheellisella tavalla tyytymätön olosuhteisiinsa! Me länsimaissa olemme pääsääntöisesti aivan kuin miljonäärejä kehitysmaiden ihmisiin verrattuna, mutta jossakin mielessä aivan onnettomia ja surkeita, ajatellen vain sitä mitä meillä ei ole, mutta unohtaen oikeastaan kaiken hyvän, mitä meillä on!

On siis aivan käsittämätöntä nyt kohtaamamme tuskaantuminen ja ihmisten kokema ”orjuus”!

Minulla on aina ollut kiintymys äänikirjoihin, ja olenkin nyt kuunnellut kymmeniä sotakuvauksia viime sotien ajalta. Oikeastaan jokainen minuutti ja luettu rivi on kuuluttanut melko äänekkäästi sisimmässäni, että mitään tästä en henkilökohtaisesti halua kokea! Käsitämme tuskin ollenkaan sitä armoa, joka on sallinut meidän elää maassamme noin seitsemänkymmenen vuodan ajan rauhassa ja turvallisuudessa, joka hakee vertojaan ajatellen kansojen historiaa ja vaiheita! Pienimmätkin vastoinkäymiset näyttävät saavan meidät käpertymään omaan itseemme ja suhtautumaan vihamielisesti ja kateudella ihmisiin, jotka rohkenevat kertoa kärsivällisyydellä ja ymmärryksellä kokemistaan sairauksista tai onnettomuuksista.

Kuinka armollinen Jumala onkaan ollut meitä kohtaan vuosikymmenien ajan, meidän tuskaillessamme aivan pienistäkin vastoinkäymisistä! Olemmeko koskaan tulleet ajatelleeksi, mitä kaikkea meille voisikaan, tai olisi voinut tapahtua?

Mieleeni tulee erikoinen uneni, jossa riipuin kuin syvän kaivon aukon lähellä näkymättömän ohuen rihman varassa, pyörien hitaasti ympäri. Aina hetken välein putosi joku ihminen ohitseni, tönäisten minua. Armoa, armoa, on jokainen päivämme, hetkemme, silmänräpäyksemmekin! Suhtautukaamme siis kärsivällisyydellä ja kiitollisuudella kuulemaamme Jumalan Sanaan, etenkin silloin, kun se erikoisella tavalla koskettaa meitä tässä vieläkin voimassa olevassa armon ajassa!

maanantai 30. toukokuuta 2016

…eikö meidänkin pitäisi armahtaa? Osa 3



 ”Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat. Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät. Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät.” (Matt.7).

Voisiko mahdollisesti olla niin, että me olemme julistaneet vääriksi profeetoiksi aivan vääriä ihmisiä?

”Ja nähdessään eräälle heistä vääryyttä tehtävän hän puolusti häntä ja kosti pahoinpidellyn puolesta ja löi egyptiläisen kuoliaaksi. Ja hän luuli veljiensä ymmärtävän, että Jumala hänen kätensä kautta oli antava heille pelastuksen; mutta he eivät sitä ymmärtäneet.”

Omalla tavallaan Mooses lukemattomia kertoja julistettiin vääräksi profeetaksi juuri niissä tilanteissa, joissa hän toi julki jotakin nuhdetta tai ojennusta vääryyden tekijöitä vastaan. Miksiköhän minun yhä vielä täytyy kirjoittaa vääryyden tekemisestä  ja väärin kohtelemisesta, veljiä ja sisaria kohtaan? Olemmeko todella sulkeneet silmämme kaikelta todelliselta vääryydeltä, julistaen vääräksi opiksi kaiken omaatuntoamme kolkuttavan? Olemmeko sulkeneet silmämme ja korvamme kaikelta puoleemme kantautuvalta murheelta ja valitukselta? Olemmeko pahoittaneet aivan liian monen ihmisen mielen, leimaten kaiken arvovaltaisten loukkaamiseksi?

”…ja pelastan kansani teidän käsistänne, niin etteivät he enää joudu teidän kätenne saaliiksi; ja te tulette tietämään, että minä olen Herra. Koska olette valheella murehduttaneet vanhurskaan sydämen, vaikka minä en tahtonut häntä murehduttaa…” (Hes.13).

Oikeastaan kaiken torjunnan ja hylkäämisen, väärien syytösten takana on jonkun omantunnon syytetyksi tuleminen! Millaisen määrän murhetta olemmekaan saaneet kantaa Mooseksen esikuvan mukaisesti! Me olemme julistaneet ihmisille kaikkea hyvää itse vastaanottamamme jumalallisen tiedon mukaisesti, mutta kun kaikki ei olekaan toteutunut inhimillisten odotusten mukaisesti, ovat lukemattomat kivet iskeneet koko olemukseemme!

”Niin Mooses huusi Herraa ja sanoi: ’Mitä minä teen tälle kansalle? Ei paljon puutu, että he kivittävät minut’.” (2.Moos.17).

”Ja kun he lähtivät faraon luota, kohtasivat he Mooseksen ja Aaronin, jotka odottivat heitä, ja he sanoivat näille: ’Herra kostakoon teille ja tuomitkoon teidät; sillä te olette saattaneet meidät faraon ja hänen palvelijainsa vihoihin ja antaneet heidän käteensä miekan, meille surmaksi’.” (2.Moos.5)

Me olemme herätelleet ihmisiä heidän hengellisestä unestaan ja soittaneet pasuunaa hengellisen sodan merkiksi. Ihmiset ovat kai kautta aikain odottaneet jotakin muuta ja pettyneet taistelun kovuuteen. Kuka on syyllinen, kuka herätti vastarinnan ja vihollisen vihan?





”Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat. Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät. Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät.” (Matt.7).

Voisiko mahdollisesti olla niin, että me olemme julistaneet vääriksi profeetoiksi aivan vääriä ihmisiä?

”Ja nähdessään eräälle heistä vääryyttä tehtävän hän puolusti häntä ja kosti pahoinpidellyn puolesta ja löi egyptiläisen kuoliaaksi. Ja hän luuli veljiensä ymmärtävän, että Jumala hänen kätensä kautta oli antava heille pelastuksen; mutta he eivät sitä ymmärtäneet.”

Omalla tavallaan Mooses lukemattomia kertoja julistettiin vääräksi profeetaksi juuri niissä tilanteissa, joissa hän toi julki jotakin nuhdetta tai ojennusta vääryyden tekijöitä vastaan. Miksiköhän minun yhä vielä täytyy kirjoittaa vääryyden tekemisestä  ja väärin kohtelemisesta, veljiä ja sisaria kohtaan? Olemmeko todella sulkeneet silmämme kaikelta todelliselta vääryydeltä, julistaen vääräksi opiksi kaiken omaatuntoamme kolkuttavan? Olemmeko sulkeneet silmämme ja korvamme kaikelta puoleemme kantautuvalta murheelta ja valitukselta? Olemmeko pahoittaneet aivan liian monen ihmisen mielen, leimaten kaiken arvovaltaisten loukkaamiseksi?

”…ja pelastan kansani teidän käsistänne, niin etteivät he enää joudu teidän kätenne saaliiksi; ja te tulette tietämään, että minä olen Herra. Koska olette valheella murehduttaneet vanhurskaan sydämen, vaikka minä en tahtonut häntä murehduttaa…” (Hes.13).

Oikeastaan kaiken torjunnan ja hylkäämisen, väärien syytösten takana on jonkun omantunnon syytetyksi tuleminen! Millaisen määrän murhetta olemmekaan saaneet kantaa Mooseksen esikuvan mukaisesti! Me olemme julistaneet ihmisille kaikkea hyvää itse vastaanottamamme jumalallisen tiedon mukaisesti, mutta kun kaikki ei olekaan toteutunut inhimillisten odotusten mukaisesti, ovat lukemattomat kivet iskeneet koko olemukseemme!

”Niin Mooses huusi Herraa ja sanoi: ’Mitä minä teen tälle kansalle? Ei paljon puutu, että he kivittävät minut’.” (2.Moos.17).

”Ja kun he lähtivät faraon luota, kohtasivat he Mooseksen ja Aaronin, jotka odottivat heitä, ja he sanoivat näille: ’Herra kostakoon teille ja tuomitkoon teidät; sillä te olette saattaneet meidät faraon ja hänen palvelijainsa vihoihin ja antaneet heidän käteensä miekan, meille surmaksi’.” (2.Moos.5)

Me olemme herätelleet ihmisiä heidän hengellisestä unestaan ja soittaneet pasuunaa hengellisen sodan merkiksi. Ihmiset ovat kai kautta aikain odottaneet jotakin muuta ja pettyneet taistelun kovuuteen. Kuka on syyllinen, kuka herätti vastarinnan ja vihollisen vihan?

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

…eikö meidänkin pitäisi armahtaa? Osa 2


”Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat. Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät. Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät.” (Matt.7)

Ajatukseni menevät jostakin syystä jatkuvasti Sauliin, joka kaikesta pahuudestaan huolimatta sai johtaa Israelin kansaa inhimilliselle mielelle käsittämättömän kauan. Hän on eräänlainen elävä kuva kaikesta siitä, mille olen joutunut olemaan todistaja vuosikymmenien ajan. Hän ei halunnut Ahmed Ahneen tavalla kalifiksi kalifin paikalle, vaan hän halusi narsistisella tavalla säilyttää asemansa, jonka Jumala jo selväsanaisesti oli häneltä kieltänyt.

”…mutta minun armoni ei poistu hänestä, niinkuin minä poistin sen Saulista, jonka minä poistin sinun tieltäsi.” (2.Sam.17).

Voidaanko ajatella vakavampia sanoja ja todistusta Jumalan suusta?  ”Jonka poistin sinun tieltäsi!” Tässä kohden meidät asetetaan vastakkain kahden palvelustehtävän kanssa, joista toinen on vääryytensä johdosta kumoutunut, ilman että sen haltija tahtoo sitä tunnustaa tai ylipäätään nähdä. Hän jatkaa arvovaltaansa väkivallan voimin, piittaamatta mitään Herran Itsensä todistuksesta.

Miksi Daavidin niin kauan tuli odottaa oikeuttaan ja oikeaa asemaansa? Hänellä oli koko ajan oikeus Jumalansa edessä, samoin kuin asemansakin! Kuinka usein saankaan kuulla jonkun suusta kysymyksen, kuinka kauan vielä jatkuu näin ja näin, milloin Jumala todella puuttuu asioihin sorrettujen hyväksi ja puolesta? Miksi emme paremmin perehdy Jumalan Sanaan ja sen historiaan, nähdäksemme todellisuuden kaiken keskellä? Aina on tarvittu kärsivällistä odotusta ylitse kaiken inhimillisen käsityksen! Miksi Jumala salli kansaansa kohdeltavan vuosikymmeniä sellaisella tavalla, ennen kuin lähetti Mooseksen vastaukseksi kansan hätähuutoon? Mitä joutui Mooses kokemaan oman kansansa väärinkäsitysten johdosta? Kansa oli todella kärsimätön ja odotti kaiken luvatun toteutumista paljon nopeamman aikataulun mukaisesti, ollen jopa valmis kivittämään oman johtajansa!

Millaista kärsivällisyyttä joutuikaan Mooses ylläpitämään koko elämänsä ajan! Hänelle kävi huonosti kansan tähden!

”Mutta kun hän oli täyttänyt neljäkymmentä vuotta, heräsi hänen sydämessään ajatus mennä katsomaan veljiänsä, israelilaisia. Ja nähdessään eräälle heistä vääryyttä tehtävän hän puolusti häntä ja kosti pahoinpidellyn puolesta ja löi egyptiläisen kuoliaaksi. Ja hän luuli veljiensä ymmärtävän, että Jumala hänen kätensä kautta oli antava heille pelastuksen; mutta he eivät sitä ymmärtäneet.” (Apt.7).

Kuinka vähän ymmärrystä ovatkaan todelliset jumalanpalvelijat elämänsä aikana saaneet omalle kohdalleen! Onko siis ihme, jos kirjoittaja ja hänen ystävänsä ovat saaneet kokea sellaisen määrän väärinymmärrystä ja torjuntaa! Millaisia raipaniskuja olenkaan itsekin saanut kokea mennessäni puolustamaan vääryyttä kokeneita! Siitä jatkamme seuraavassa kirjoituksessamme.

lauantai 28. toukokuuta 2016

…eikö meidänkin pitäisi armahtaa?



”Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat. Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät. Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät.” (Matt.7)

”…eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?” (Matt.18).

Elämämme asenne toisiin ihmisiin ja armahtavaisuuteen kulkevat käsi kädessä! Koko lain ja profeettojen perussisältö perustuu lainomaisesta leimastaan huolimatta Herramme selviin sanoihin:

”Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat.”

Mistä voimme edes jollakin tavoin päätellä, onko joku tapaamamme persoona mennyt sisälle ahtaasta portista ja vaeltaako hän kaidalla tiellä? Miten on itsemme suhteen? Noudatammeko elämämme perustaksi annettua asennetta sen suhteen, ettemme kohtele ketään lähimmäistämme vastoin kaikkea sitä, mitä itsellemme toivomme?

Vallalla on melko laajasti ja voimakkaasti käsitys, että jokaisessa ihmisessä on jotakin hyvää. Se pitää varmastikin paikkansa, mutta jos käsityksemme pakottaa meidät hengellisen elämän alueella hyväksymään melkein mitä vain, vedoten ihmisen vajavaisuuteen ja puutteellisuuteen, olemme selvästikin ristiriidassa itse Herramme kanssa:

”Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.” (Matt.7).

Saul on jossakin määrin ristiriitaisin persoona Vanhassa Testamentissa. Hän rikkoi selvästi Jumalan tahtoa vastaan, mutta ei luopunut tietynlaisesta uskonnollisuudesta. Hän vainosi Jumalan seuraajakseen valitsemaa välikappaletta huokuen suoranaista murhanhimoa. Daavid kuitenkin, kaikesta huolimatta, koki omantunnon tuskia leikattuaan palasen hänen viitastaan. Tarkoittaako tämä sitä, että meidänkin on suvaittava oikeastaan mitä tahansa? Daavidin asenne kertoo meille ennen kaikkea siitä, että meidän tehtävämme on jättää kaikki tuomiovalta Jumalallemme, joka ajallaan saattaa jokaisen ihmisen vastuuseen teoistaan ja asenteistaankin.

Seiskäämme siis mielellämme hiukan taka-alalla, ehkä ajoittain sanattomanakin ihmisten edessä!

”Mutta publikaani seisoi taampana eikä edes tahtonut nostaa silmiään taivasta kohti, vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen'.” (Luuk.18).

torstai 26. toukokuuta 2016

”Rajattomasta armosta”



”Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat. Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät. Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät.” (Matt.7)

Olemme viimeisten vuosikymmenien aikana tottuneet kuulemaan todella paljon ”rakkauden ylistyslaulua”, jonka viestistä ollaan halukkaita omaksumaan vain inhimilliselle luonnolle soveltuva kaunis ajatusmaailma. Oikeastaan jokaisella ihmisellä on oma sovelluksensa ja kuvitelmansa, niin että alkuperäinen ja jumalallinen tahto ja tarkoitus jäävät taka-alalle. Tämä valtava ja laaja rakkaus uskotaan omistettavan riippumatta elämän antamasta todistuksesta!

”Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.” (Matt.7).

”Rajaton armo” on oikealla tavalla ymmärrettynä todella valtava oivallus ja tuo sydämelle aivan erikoislaatuisen toivon. Mutta se ei tarkoita kaidan tien ja ahtaan portin jäämistä menneisyyteen, vaan yhä vielä eri teiden vaeltajat tunnetaan hedelmistään!

Onko jumalallisen rakkauden mukaista jättää kertomatta nämä asiat lähimmäisillemme? Käsittämättömän laajoissa piireissä on päädytty päätelmiin, jotka ovat totaalisessa ristiriidassa aidon ja alkuperäisen Sanan kanssa. Älkäämme milloinkaan eikä hetkeksikään unohtako, että Sana on Herramme Jeesus Kristus, Persoona, jota ei petetä ja hämätä ulkonaisilla eleillä ja hurskailla huudahduksilla!

”Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.”

Erikoisesti tässä ajassa on voimassa kaikesta huolimatta niin mielellämme ohittama sanankohta:

”Jo on kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen.” (Matt.3)

Mitä me tahtoisimme tehtävän itsellemme, mitä haluaisimme kuulla? Emme toki halua pehmeämpää lepoalustaa ja uneen tyynnyttävää tyynyä, elääksemme tämän loppuelämämme mahdollisimman suuressa sopusoinnussa ja päiväunissa! Miksi meitä varotetaan?:

”Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät.”

Uskokaamme todella tämä Sanan todistus, sillä kysymys on meidän iankaikkisesta parhaastamme! Hurskas, lammasten villa ulkoasuna, ei merkitse todellakaan luotettavuutta ja hengellistä turvallisuutta, vaan on ainoastaan peite kaikelle omahyväiselle ja eristävälle vaikutukselle. Mistä eristävälle? Jumalallisen tahdon toteuttamisesta!

Kuten jo olemme tulleet näkemään, Saulin omaperäiset näkemykset estivät häntä toteuttamasta Jumalan selvän tahdon, vieden hänet oman tahdon tielle, mikä tulee selvääkin selvemmin esiin hänen tulevissa toimissaan!

 

Sample text

Sample Text

Sample Text