Social Icons

Pages

keskiviikko 28. elokuuta 2019

”…kalliolle rakensi…” 3


Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu. Ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksähtivät sitä huonetta vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli suuri.’ Ja kun Jeesus lopetti nämä puheet, olivat kansanjoukot hämmästyksissään hänen opetuksestansa, sillä hän opetti heitä niinkuin se, jolla valta on, eikä niinkuin heidän kirjanoppineensa.” (Matt.7).

Mitkähän kaikki asiat vaikuttavat siihen, että tietynlainen inventaario jatkuu elämässäni, aivan ilman omaa tahtoani tai tietoista vaikutustani? Sairauksieni johdosta olen ikään kuin kotiarestissa, ilman mahdollisuutta matkustella kauemmaksi. Kaiken takana taitaa olla aivan ainutlaatuinen tilaisuus joutua tutkimaan itseään ja kaikkea kokemaansa aivan uudessa valossa; tekisi mieli kirjoittaa Valo suurella! Mitä sitten sisimmässäni velloo sellaisella tavalla, että jälleen on mennyt melkein viikko ilman kirjoittamista? Osaksi kaikki on noussut pinnalle muutaman ihmisen kanssa käytyjen keskustelujen johdosta. Aikanaan minulta kiellettiin puhuminen ja kirjoittaminen valheellisten informaatioiden johdosta, ja nyt sitten saan kuulla aivan erikoisella painotuksella, kuinka vanhoja kokouksiamme kuunnellut henkilö toteaa meillä olleen koko ajan todella valtavia ja Jumalan siunaamia kokouksia! Olin jo melkein unohtanut sen, kuinka kokouksien alussa useimmiten minulla ei ollut aavistustakaan siitä, mitä tulisi sanoa, ja sitten kuitenkin toteutui Herran oma sana:

”Kuule, kansani, minä varoitan sinua; Israel, jospa sinä minua kuulisit! Älköön sinulla olko muukalaista jumalaa, äläkä kumarra vierasta jumalaa. Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka toin sinut Egyptin maasta; avaa suusi, niin minä sen täytän. Mutta minun kansani ei kuullut minun ääntäni, eikä Israel noudattanut minun mieltäni. Niin minä annoin heidän mennä pois sydämensä paatumuksessa, he saivat vaeltaa omien neuvojensa mukaan. Oi, jospa minun kansani minua kuulisi ja Israel vaeltaisi minun teilläni, niin minä pian masentaisin heidän vihollisensa ja kääntäisin käteni heidän vihamiehiänsä vastaan.” (Ps.81).

Herra armahda, millainen vastaus kysymyksiimme juuri nyt, tässä myöhäisessä hetkessä! Tarkoitukseni oli vain etsiä sanankohta, jossa sanotaan:

”…avaa suusi, niin minä sen täytän…”

En milloinkaan voi unohtaa sitä, millaisella tavalla väkijoukot huusivat aamentansa ja hallelujaansa kokoustemme aikana ja niiden jälkeenkin, mutta entä sitten kaiken tämän jälkeen? Kerta toisensa jälkeen toteutui kohdallani aivan konkreettisesti:

”Ja sinä, ihmislapsi! Sinun kansasi lapset puhuvat sinusta seinänvierustoilla ja talojen ovilla ja sanovat keskenään, toinen toisellensa, näin: 'Lähtekää kuulemaan, millainen sana nyt on tullut Herralta.' He tulevat sinun luoksesi joukoittain, istuvat edessäsi minun kansanani ja kuuntelevat sinun sanojasi, mutta he eivät tee niitten mukaan, sillä he osoittavat rakkautta suullansa, mutta heidän sydämensä kulkee väärän voiton perässä. Ja katso, sinä olet heille kuin rakkauslaulu, kauniisti laulettu ja hyvin soitettu: he sanojasi kyllä kuuntelevat, mutta eivät tee niitten mukaan. Mutta kun se toteutuu - ja katso, se toteutuu - silloin he tulevat tietämään, että heidän keskuudessansa on ollut profeetta.” (Hes.33).

En ole profeetta, mutta profeetallinen Sana on koko ajan ollut suussani ja kynässäni siinä määrin, että se on innoittanut lukemattomia maan matkaajia edellisellä kerralla kuvaamallamme tavalla.

”Kuinka saatatte sanoa: 'Me olemme viisaita, ja meillä on Herran laki'? Totisesti! Katso, valheen työtä on tehnyt kirjanoppineiden valhekynä. Viisaat saavat häpeän, kauhistuvat ja joutuvat kiinni. Katso, he ovat hyljänneet Herran sanan - mitä heillä on viisautta?” (Jer.8).

Valheen kynät ja huulet ovat tehneet kaikkensa tuhotakseen Jumalan työn maassamme ja samalla kaikkialla maailmassa. Jälleen kerran on mielessäni alkanut toistua ajatus, joka sinänsä on aivan kauhistuttava elämäni loppuun asti. Kun valhekynät ja valheen huulet olivat tehneet työnsä ja pakottaneet minut astumaan syrjään ja turvaan uskomattoman savuverhon keskeltä, esitin luonnollisesti useampaan kertaan kysymyksen: ”Kertokaa minulle, mistä minua syytetään!” Vastaus oli aina ja tähän päivään asti: ”Sinun ei tarvitse sitä tietää!”

Edellisen johdosta voin luottavaisesti ja totuudenmukaisesti lainata veljemme Paavalin sanoja ja ajatuksia:

”Minä sanon totuuden Kristuksessa, en valhettele - sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä - että minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni. Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta, ovat israelilaisia; heidän on lapseus ja kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset; heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen! Mutta ei niin, että Jumalan sana olisi harhaan mennyt. Sillä eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel… (Room.9).

En kuitenkaan osaa ottaa kohdalleni kirottuna olemista, mutta millaisella tavalla olenkaan aina tahtonut olla kaikkea kaikille, voittaakseni mahdollisimman monta Kristukselle. Se on aivan käsittämättömässä määrin merkinnyt:

”Sentähden kuule tätä, sinä poloinen, joka olet juopunut, vaikka et viinistä: Näin sanoo sinun Herrasi, Herra sinun Jumalasi, joka ajaa kansansa asian: Katso, minä otan sinun kädestäsi päihdyttävän maljan, vihani pikarin; ei tarvitse sinun siitä enää juoda. Ja minä panen sen sinun vaivaajaisi käteen, jotka sinulle sanoivat: ’Lankea maahan, kulkeaksemme sinun päällitsesi’; ja sinä panit selkäsi maaksi ja kaduksi kulkijoille.” (Jes.51).

Halleluja, itse en osannut odottaa tällaista vastausta! Enemmän kuin ehkä koskaan aikaisemmin olen tuntenut itseni kuin juopuneeksi ja poloiseksi! Rohkenen samaistua näihin lainauksiin, koska tiedän jokaisen tukijani joutuneen kokemaan saman kaikkina aikoina! Millaiset rautakenkien jäljet ovatkaan monen ystäväni selässä!

Miksi pitää esillä vanhoja ja menneitä asioita?

”Minä sanon totuuden Kristuksessa, en valhettele - sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä - että minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni.”

Kestävätkö tallaajiemme rakenteet tulevan tulen keskellä? Vielä on armon päivä! Vielä toivon ja odotan toteutuvaksi itseni ja ahdistelijoideni tähden:

”Näin sanoo sinun Herrasi, Herra sinun Jumalasi, joka ajaa kansansa asian…”

perjantai 23. elokuuta 2019

”…kalliolle rakensi…” 2


Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu. Ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksähtivät sitä huonetta vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli suuri.’ Ja kun Jeesus lopetti nämä puheet, olivat kansanjoukot hämmästyksissään hänen opetuksestansa, sillä hän opetti heitä niinkuin se, jolla valta on, eikä niinkuin heidän kirjanoppineensa.” (Matt.7).

Tiedostan joka päivä aivan uudella tavalla vastuuni kaiken kirjoittamiseni suhteen. Kirjoituksiani käytetään hengellisessä rakentamisessa, joten kaiken lähtökohtana täytyy olla jumalallinen innoitus Hänen taholtansa, Joka rakentaa seurakuntaansa! Silmieni edessä ovat juuri nyt erikoisella tavalla lainauksemme viimeiset sanat:

”Ja kun Jeesus lopetti nämä puheet, olivat kansanjoukot hämmästyksissään hänen opetuksestansa, sillä hän opetti heitä niinkuin se, jolla valta on, eikä niinkuin heidän kirjanoppineensa.”

Opetuksemme on siis oltava jotakin aivan muuta kuin mitä inhimillinen viisaus opettaa kirjanoppineiden perinteisiin perustuen aivan Vanhan Testamentin esikuvan mukaisesti:

”Haikarakin taivaalla tietää aikansa; metsäkyyhkynen, pääskynen ja kurki pitävät vaarin tuloajastansa, mutta minun kansani ei tunne Herran oikeutta. Kuinka saatatte sanoa: 'Me olemme viisaita, ja meillä on Herran laki'? Totisesti! Katso, valheen työtä on tehnyt kirjanoppineiden valhekynä. Viisaat saavat häpeän, kauhistuvat ja joutuvat kiinni. Katso, he ovat hyljänneet Herran sanan - mitä heillä on viisautta?” (Jer.8).

Kaiken tämän seurauksena on kaikki näkemämme, kuulemamme ja kokemamme, vastoin kaikkea inhimillistä ajattelua!

”Odotetaan rauhaa, mutta hyvää ei tule, paranemisen aikaa, mutta katso, tulee peljästys!” (Jer.8).

Kuinka totta tämä onkaan jo pelkästään uutisantia seuratessa päivittäin! Mitä ihminen kylvää, sitä hän niittää, jos ei juuri olemassa olevassa hetkessä, niin kuitenkin tulevina hetkinä.

”Ja on oleva merkit auringossa ja kuussa ja tähdissä, ja ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat. Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät. Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvessä suurella voimalla ja kirkkaudella. Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.” (Luuk.21).

Ainoa toivomme ja pakopaikkamme on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti:

”Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle!” (Luuk.13).

Rakennamme sitten mitä rakennamme, ainoa kestävä bunkkeri ja suoja on valmistettu ennen aikojen alkua sulista ja höyhenistä!

sunnuntai 18. elokuuta 2019

”…kalliolle rakensi…”

Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu. Ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksähtivät sitä huonetta vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli suuri.’ Ja kun Jeesus lopetti nämä puheet, olivat kansanjoukot hämmästyksissään hänen opetuksestansa, sillä hän opetti heitä niinkuin se, jolla valta on, eikä niinkuin heidän kirjanoppineensa.” (Matt.7).

Kuinka elävä kuvaus tämä onkaan juuri tästä ajasta, jossa aivan konkreettisesti kohtaamme todellisuuden:

”Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan…”

Hengellinen ja maallinen ovat aina omalla tavallaan tapahtuneet ja toteutuneet rinnakkain. Jos milloinkaan, niin juuri nyt saamme aivan konkreettisen oppitunnin ja kuvainnollisen esimerkin siitä, mitä tulva ja rankkasateet todella merkitsevät. Ei tarvita paljonkaan hengellisyyttä käsittääksensä, että sama tapahtuu vähintään samassa määrin kristillisellä alueella. Me emme ole fanaatikkoja eikä hurmahenkisiä nostaessamme näitä asioita esiin. Jo aivan maallisella alueella, median välityksellä, korostaen ja ikään kuin hekumoiden käytetään sanoja ja ilmaisuja, jotka kärjistyvät sanassa ”ääri-ilmiö”. Olemme aivan käytännössä saavuttaneet historian kohdan, jossa äärimmäisyydet toteutuvat aivan silmiemme edessä, jalkojemme alla ja korvissamme, jos emme vain ole täysin sokeita ja kuuroja. Kuinka totta onkaan sanankohta!:

”…ja ne, jotka tätä maailmaa hyödyksensä käyttävät, niinkuin eivät sitä käyttäisi; sillä tämän maailman muoto on katoamassa.” (1.Kor.7).

Rakentamisen aika ei ole ohitse, kaikesta huolimatta, mutta koskaan aikaisemmin ei tarkkaavaisuus ole ollut sellaisessa määrin tarpeen kuin juuri nyt! Kuinka järjettömässä määrin onkaan unohdettu kaikki entinen ja turvalliseksi todistettu tässä hometalojen ja keinoaineiden ajassa! Kuinka moni uskookaan rakentavansa kalliolle, mutta mille kalliolle? Ja mistä aineista? Tätä on syytä tarkastella aivan uudelta pohjalta! Seuraavat lainauksemme puhuvat aivan omaa kieltään!

”Sillä me olemme Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan rakennus. Sen Jumalan armon mukaan, joka on minulle annettu, minä olen taitavan rakentajan tavoin pannut perustuksen, ja toinen sille rakentaa, mutta katsokoon kukin, kuinka hän sille rakentaa. Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus. Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on. Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan; mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi. Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette.” (1.Kor.3).

Jumalallinen rakentaminen on siis selvästikin yhdistynyt jumalalliseen yhteisöllisyyteen kaiken persoonallisen ohella! Ajattele sitä, sillä emme totisesti ole itsemme omia, kuten jo monesti olemme todenneet! Kalliolle rakentamisella on myöskin näkökanta, joka useimmilta on jäänyt huomioimatta:

”Sillä minä en tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä, että isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi ja saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä ja söivät kaikki samaa hengellistä ruokaa ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus. Mutta useimpiin heistä Jumala ei mielistynyt, koskapa he hukkuivat erämaassa. Tämä tapahtui varoittavaksi esimerkiksi meille, että me emme pahaa himoitsisi, niinkuin he himoitsivat.” (1.Kor.10).

Meidän Kalliomme on siis Mobiilikallio, liikkuva Kallio! Pankaamme siis merkille kaikki tämä jotta Jumalamme mieltymys voi levätä yllämme!

keskiviikko 14. elokuuta 2019

Jumalan rauhaa! 3


”Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä. Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa; mitä myös olette oppineet ja saaneet ja minulta kuulleet ja minussa nähneet, sitä tehkää, niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.” (Fil.4.).

Mitä todellisuudessa merkitsee Jumalan rauha? Juuri nyt nousevat lainauksestamme esiin tulisina kirjaimina sanat:

”…sitä tehkää, niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.”

On todella kenelle tahansa yksinkertaista ja helppoa toivottaa Jumalan rauhaa, mutta mitä se todella tarkoittaa ja mitä toivottaja tarkoittaa? Olemmekohan siinä määrin tottuneet tietynlaisiin kaavoihin ja tapoihin, ettemme itsekään ole selvillä siitä mitä puhumme ja tarkoitamme? Lainauksemme perusteella aito Jumalan rauha voi olla kanssamme vain käytännössä toteutetun Jumalan tahdon perusteella! Jumalan rauhaa on toivotettu tuhansien vuosien ajan, mutta kuinka moni on tullut käsittäneeksi, että aito Jumalan rauha perustuu siihen, että itse Rauhan Jumala on meidän kanssamme?

Me elämme todella viimeisissä ajoissa ja yleistä seurakuntaa koskee juuri se, mitä Laodikean seurakunnasta sanotaan Ilmestyskirjan kolmannessa luvussa:

”Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku: Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos. Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.”

Jos tämä on yleisen seurakunnallisuuden tila, niin miten on sitten Jumalan rauhan suhteen? Jumalan rauhaa toivotetaan ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja siitä puhutaan, mutta mikä todistaa sen vallitsemisesta yksittäisissä ihmisissä? Jumalan rauha ei ole vain jokin tunne tai erikoinen elämys, vaan se sisältää jotakin aivan ainutlaatuista, mutta äärimmäisen velvoittavaa!:

”…sitä tehkää, niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.”

On kysymys todella sisäisestä ja useimmille näkymättömästä elämästä, joka ei perustu vain jonkinlaisiin uskomuksiin, vaan aivan käytännön todellisuuteen ja tekoihin. Viimeisissä ajoissa eläminen ei tarkoita luovuttamista ja toivottomuuteen vaipumista, vaan nimenomaan tätä aikaa varten on annettu lupaus Korkeimmalta Taholta:

”Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit. Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus. Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.” (Ilm.3).

Onko Jumalan Rauha jo astunut meidän tykömme, sisällemme aivan ainutlaatuisena, omakohtaisena kokemuksena, joka on omalla tavallaan salaisuus kaikille muille ihmisille?

”…vaan, niinkuin kirjoitettu on: ’mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.’ Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin. Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut; ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.” (1.Kor.2).

perjantai 9. elokuuta 2019

Jumalan rauhaa! 2

”Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä. Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa; mitä myös olette oppineet ja saaneet ja minulta kuulleet ja minussa nähneet, sitä tehkää, niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.” (Fil.4.).

Jos milloin, niin juuri nyt, tarvitsemme aivan kukkuraisen määrän Jumalan rauhaa! Mutta miten saavuttaa sellainen tila, että voimme aivan käytännössä saavuttaa kaikkein tärkeimmät asiat elämässämme? Siihen antaa aivan selvän vastauksen edellä oleva lainauksemme, joka kertoo meille mihin mielemme ja ajatuksemme tulee olla kiinnittyneinä, riippumatta ulkoisista olosuhteista. Ulkoiset tekijät sisältyvät juuri nyt kategoriaan: ”Jos mahdollista, valitutkin eksytettäisiin!”

Jumalamme ei ole missään määrin muuttunut, vaan on sama ainaisesti. Hän on yhä vielä se, joka määrää tahdin ja suunnan pienimpiä yksityiskohtia myöten! Mutta kaiken tämän saavuttamiseksi, siihen osallisena olemiseksi, täytyy meidän tehdä oma osuutemme, mikä ei tarkoita rasittavaa ponnistelua, vaan oikeaa mielenlaatua ja asennetta jumalallista suunnitelmaa kohtaan. Siihen antaa mitä selvimmän vastauksen ja neuvon sanankohta jumalallisen Viisauden Äänellä:

”Anna sydämesi, poikani, minulle, ja olkoot minun tieni sinun silmissäsi mieluiset.” (Snl.23).

Olemmeko koskaan tulleet todella ajatelleeksi, missä määrin Jumalallinen Tahto on tarkoitettu toteutettavaksi olemuksessamme, koko sydämemme välityksellä? Lainatkaamme jälleen kerran sanankohtaa, joka loistaa omalla tavallaan aivan omaa kirkkauttaan:

”Niin hän sanoi hänelle: ’Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?’ Hän vastasi ja sanoi: ’Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.’ Hän sanoi hänelle: ’Oikein vastasit; tee se, niin sinä saat elää.’” (Luuk.10).

Mikä olisi kaikkein paras keino tämän saavuttamiseksi, Elämän saavuttamiseksi? Kaikkein parasta ja viisainta on antaa koko sydämemme Herramme Jeesuksen Kristuksen hallintaan!

Vastatkaamme siis oikein, niin saamme elää!

 

Sample text

Sample Text

Sample Text