Social Icons

Pages

keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Kenen seurassa kuljemme? 2



”Sinä kansa, joka asut Siionissa, Jerusalemissa, älä itke! Hän on sinulle totisesti armollinen, kun apua huudat; sen kuullessaan hän vastaa sinulle kohta. Vaikka Herra antaa teille hädän leipää ja ahdistuksen vettä, niin ei sinun opettajasi sitten enää kätkeydy, vaan sinun silmäsi saavat nähdä sinun opettajasi. Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: ’Tässä on tie, sitä käykää.’ Silloin sinä havaitset saastaiseksi veistettyjen jumalankuviesi hopeapäällystyksen ja valettujen jumalankuviesi kultakuoren; sinä viskaat ne pois kuin inhotuksen, sinä sanot niille: ’Ulos!’” (Jes.30).

Kenen seurassa kuljemme, kenen ääntä kuuntelemme?

Puhuimme eilen siitä, kuinka on olemassa lähinnä kahdenlaista valkeutta. Miksi kaiken pitääkin olla niin vaikeata ja virheisiin johtavaa hengellisen elämän alueella? Miten voikin olla niin, ettei ole ollenkaan varmaa että kuuntelemme juuri oikeaa ”valkeutta” ja oikeaa ääntä? Kun kerran olemme matkalla, kulkemassa kohti jotakin päämäärää, eikö ole tärkeintä vain kulkea eteenpäin? Mikä oikein erottaa kuulemamme erilaiset valkeudet toisistaan, mikä erottaa eri tiet toisistaan? Useimmat eivät edes pohdi näitä asioita, tyytyen mitä erilaisimpien ”hengellisten mielikuvien ja kangastusten ilmapiiriin”.

Mikä saa ihmisen tyytymään ”vain jonkinlaiseen hengellisyyteen”? Olemme toistuvasti lainanneet sanankohtaa, joka kertoo Jumalan luoneen ihmisen oman viisautensa mukaisesti:

”Katso, tämän ainoastaan olen löytänyt: että Jumala on tehnyt ihmiset suoriksi, mutta itse he etsivät monia mutkia.” (Saar.7).

Kaiken järjen mukaan monien mutkien tekeminen on vaivalloista ja turhaakin, mutta ihmisen mieli pyrkii täten välttelemään suoralla tiellä kohtaamiaan, inhimilliselle mielelle epämieluisia asioita! Vasta monet päänsä seinään lyömiset saavat hänet toteamaan mitä syvimmällä vakavuudella:

”Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.” (Ps.139.

Kuinka armollinen onkaan Jumalamme kaikesta vääryydestämme ja mutkallisuudestamme huolimatta! Hän ei halua jakaa meitä ja elämäämme ”toisenlaisen valkeuden” kanssa!

”Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea? Minä, Herra, tutkin sydämen, koettelen munaskuut, ja annan jokaiselle hänen vaelluksensa mukaan, hänen töittensä hedelmän mukaan.” (Jer.17).

Tämä aikaansaa ihmisessä monenlaisia, epämiellyttäviä tuntemuksia ja pistoja sydämeen! Siksi hän ei kovin mielellään halua vaeltaa Yhdellä ja Ainoalla Todellisella Tiellä, mikä sitoo hänet kuuntelemaan ”Kaidan Tien Ääntä”, joka huomioi jokaisen tieltä poikkeamisen, olkoon se sitten oikealle tai vasemmalle!

Kenen kanssa kuljet, ketä kuuntelet? Se ei totisesti ole samantekevää, koska väärä valkeus kuiskuttelee sinulle aivan vääriä ja väärään suuntaan johtavia ajatuksia! Se kehottaa sinua tekemään monia mutkia välttääksesi nuhteita ja ojentamisia, rauhoittaakseen omaatuntoasi tarjoamalla filosofiaa, joka hyväksyy kaikenlaisen ”jumalisuuden” ja jumalankuvat, mistä Aito Ääni käskee sanoutumaan irti, ULOS! Mikä on tarkemmin ottaen tämä Aito Ääni, josta jo luimme?:

”Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea? Minä, Herra, tutkin sydämen, koettelen munaskuut, ja annan jokaiselle hänen vaelluksensa mukaan, hänen töittensä hedelmän mukaan.”

Tämä Aito Ääni pyrkii kaikella voimallaan vakuuttamaan meidät omasta olemuksestamme, joka tarvitsee aidon muutoksen ja suunnan vaihtamisen! Se on yhä vielä Sama Ääni, josta lukemattomia kertoja olemme puhuneet, SANAN ÄÄNI!:

Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni. Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä.’ Niin juutalaiset ottivat taas kiviä maasta kivittääksensä hänet.” (Joh.10).

Varokaamme siis ottamasta minkäänlaista kiveä käteemme!

tiistai 30. tammikuuta 2018

Kenen seurassa kuljemme?


”Sinä kansa, joka asut Siionissa, Jerusalemissa, älä itke! Hän on sinulle totisesti armollinen, kun apua huudat; sen kuullessaan hän vastaa sinulle kohta. Vaikka Herra antaa teille hädän leipää ja ahdistuksen vettä, niin ei sinun opettajasi sitten enää kätkeydy, vaan sinun silmäsi saavat nähdä sinun opettajasi. Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: ’Tässä on tie, sitä käykää.’ Silloin sinä havaitset saastaiseksi veistettyjen jumalankuviesi hopeapäällystyksen ja valettujen jumalankuviesi kultakuoren; sinä viskaat ne pois kuin inhotuksen, sinä sanot niille: ’Ulos!’” (Jes.30).

Viime kirjoituksemme jälkeen olen moneen kertaan ajatellut omenapuuta ja Martti Lutheria. Jo hän aikanaan ajatteli samoja asioita kuin mekin, silloisten olosuhteiden innoittamana. Ei ole niinkään ensisijaisesti kysymys tietyistä ajankohdista ja kehityksistä, vaan meidän asenteestamme Jumalaa ja Hänen Sanaansa kohtaan! Me emme ole koskaan käyttäneet, ainakaan toistuvasti, käsitettä ”maailmanloppu”, vaikka se omalla tavallaan jonakin päivänä on totta meidän jokaisen kohdalla sydämemme lakatessa pumppaamasta verta maallisessa asumuksessamme. ”Maailmanloppu” on jo julistettu niin monta kertaa, ettemme osaa suhtautua vakavasti koko asiaan, koska sille asetettu päivämäärä toisensa jälkeen on jäänyt taaksemme. Mutta totisinta totta on meidän jokaisen loppumme jonakin päivänä tai hetkenä, ja sitä meidän tulee ajatella todella suurella vakavuudella!

Vaikka maailmamme jonakin päivänä loppuu tavalla, jota emme nyt todellisessa vakavuudessaan kykene edes kuvittelemaan, jatkamme aivan uudenlaista olemassaoloa tuonpuoleisuudessa. Meitä tulisi todella kiinnostaa tämä puoli olemassaoloamme, ja siihen meidän huomiotamme kiinnittää aivan erikoisella tavalla Jumalan Henki nostamalla esiin Jumalan Sanasta kohtia, jotka vakuuttavat meille Jumalan rakkautta ja hyvää tahtoa. Meille on tehty aivan käsittämätön armotarjous, joka perustuu Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen sovituskuolemaan, jotta meidän ”maailmanloppumme” ei olisikaan kaiken totunnaisen loppu, vaan vain siirtyminen Todelliseen Valoon! Mutta tässä kohden meidän on oltava todella tarkkaavaisia, sillä valoa on monenlaista, lähinnä kahdenlaista!

”Sillä semmoiset ovat valheapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi. Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi. Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi, mutta heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen.” (2.Kor.11).

Jumalamme ei siis ole ainoa, joka kaipaa meidän seuraamme niin tässä ajassa kuin ikuisuudessakin! Elimme juuri maassamme erittäin erikoislaatuisia hetkiä valitessamme uuden presidentin, saaden melkoisella varmuudella parhaan mahdollisen henkilön maamme johtoon.

Koko elämämme hengellisellä alueella on sidottu valintoihimme, ratkaisuihimme! Maallinen presidentti hallitsee kerrallaan kuusi vuotta, mutta hengellinen valintamme ratkaisee seuramme ikuisiksi ajoiksi! Mikä paljastaa niin itsellemme kuin meitä tarkkaavillekin valintaperusteemme? Meidän tuottamamme hedelmä! Ratkaisevassa asemassa ei ole oma näkemyksemme eikä edes ”hengellisyytemme”, vaan elämän tosiasiat! On olemassa taakkoja ja tekijöitä, jotka tosin puhuvat uskonnollisuudesta, mutta jotka estävät meitä oikeasta seurasta!

Meidän on totisesti oltava selvillä siitä, kenen seurassa ja johdatuksessa kuljemme! Meitä ei ole jätetty oman itsemme varaan, vaan meillä on mitä selvin ohjeistus ja jopa viimeisen päälle valmistettu Tie, jolla eivät eksy hullutkaan!

”Vaikka Herra antaa teille hädän leipää ja ahdistuksen vettä, niin ei sinun opettajasi sitten enää kätkeydy, vaan sinun silmäsi saavat nähdä sinun opettajasi. Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: ’Tässä on tie, sitä käykää.’”

Miksi sellainen määrä hädän leipää ja ahdistuksen vettä? Miksi sellainen määrä kaikenlaista epämieluista? Miksi Herramme sellaisella tavalla näyttää kätkeytyvän? Kaikki tämä on tullut tässä viimeisessä ajassa yllemme ja olemukseemmekin, jotta aivan erikoisella tavalla lakkaisimme horjumasta oikealle ja vasemmalle väärien mieltymysten vaikutuksesta!

”Silloin sinä havaitset saastaiseksi veistettyjen jumalankuviesi hopeapäällystyksen ja valettujen jumalankuviesi kultakuoren; sinä viskaat ne pois kuin inhotuksen, sinä sanot niille: ’Ulos!’”

Emme ole ollenkaan niin kaukana jumalankuvista ja inhotuksista kuin mitä helposti uskottelemme itsellemme! On tullut viimeinen hetki sanoa monille asioille: ”Ulos!”

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Maailmanlopun ennustajat


Olen kuullut asiasta ja vuosia sitten, mutta huomiotani kiinnitti erikoisella tavalla kuinka näyttävästi se nyt uutisoitiin pari päivää sitten. Me uskovaisina emme, ainakaan suurimmalta osaltaan, usko ns. maailmanloppuun, koska odotamme tuhatvuotista valtakuntaa tämän maan päälle, joten aivan täydellinen tuho ei ole mahdollinen.

________________________________________________________________________________

Maailmanlopun kello näyttää nyt kahta minuuttia vaille keskiyötä – "Ydintuho nyt yhtä lähellä kuin 1950-luvulla"

Kelloa siirrettiin puoli minuuttia lähemmäs lopullista tuhoa.
Maailmanloppu 25.1.2018 klo 21:57 päivitetty 25.1.2018 klo 23:19 YLE

Maailmanlopun kellon viisari on nytkähtänyt puoli minuuttia eteenpäin. Ihmiskunta on siis enää kahden askeleen päässä tuhosta.
Näin kertoo atomitutkijoiden julkaisu Bulletin of Atomic Scientists.  Se on seurannut jo vuosien ajan, kuinka lähellä ydinkatastrofia tai muuta tuhoa maapallo on. Julkaisu ilmoittaa uhan läheisyyden kellotaulun muodossa.
Viime vuonna kello näytti 2,5 minuuttia vaille keskiyötä.
Edellisen kerran kahden minuutin päässä tuhosta oltiin vuonna 1953. Silloin oli käynnissä Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen kiivas varustelukilpailu.

Tilanne selvästi vaarallisempi kuin vuosi sitten

 _____________________________________________________________________________

Tänään en jaksa keskittyä kirjoittamaan, koska olen melko väsynyt. Halusin saada tämän mietittäväksemme, koska näyttää nyt vahvasti siltä, että maailman tiedemiehetkin ovat paremmin selvillä ajasta, jossa me elämme. Nukkuuko koko kristillinen maailma prinsessa Ruususen unta ajatellen?:

”’Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta.’ Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta ja että niiden kautta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen. Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään.” (2.Piet.3)

Etsikäämme siis pääsy ainoaan turvalliseen väestösuojaan, joka on valmistettu höyhenistä ja sulista!

”Herra, sinun armosi ulottuu taivaisiin, sinun totuutesi pilviin asti. Sinun vanhurskautesi on kuin Jumalan vuoret, sinun tuomiosi niinkuin suuri syvyys, ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra. Kuinka kallis on sinun armosi, Jumala! Ihmislapset etsivät sinun siipiesi suojaa.” (Ps.36).

Mitä näyttää JUMALAN KELLO?

lauantai 27. tammikuuta 2018

Tyhjän paino



”Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.” (Matt.25).

Olemme paljonkin puhuneet ihmisistä, jotka koko elämänsä ajan jossakin mielensä sopukoissa laativat omaa ansioluetteloansa, kirjaten jokaisen ”hyvän tekonsa” tai piirteensä listaan, joka ei todellakaan ole lyhyt! Olemme osoittaneet Jumalan Sanalla tällaisen filosofian olevan kaukana jumalallisesta suunnitelmasta ja ohjelmasta. Voisikohan olla niin, että meitä kuitenkin jonakin päivänä syytetään enemmänkin siitä, mitä me emme ole tehneet, mitä olemme jättäneet tekemättä? On aivan liian helppoa havaita kaikki mieleisemme, onnistunut toiminta, mutta ohittaa kaikki se, minkä mieluiten jätämme muiden ihmisten huoleksi, vaivalloisuuden johdosta.

Miksi sellaisella tavalla ohitamme valtavan määrän mahdollisuuksia elämämme aikana? Koska me olemme inhimilliseltä luonteeltamme todella egoistisia, jopa narsistisia! Me halveksimme Ahmed Ahneen tapaisia henkilöllisyyksiä nostaaksemme omaa häntäämme, tajuamatta olevamme salassa paljon röyhkeämpiä kuin Ahmed, joka aivan ääneen ilmoittaa haluavansa kalifiksi kalifin paikalle. Mitä tämä vallan halu merkitsee käytännön elämässä?

Vallanhimo saa ihmisen ajautumaan aivan vääränlaiselle valintalinjalle, joka on täysin ristiriidassa jumalallisen alentuvaisuuden ja nöyryyden kanssa. Mutta miksi meidän tulisi poiketa kirkollisista linjauksista? Eikö kirkollinen maailma kelpaakaan esikuvaksemme, meille, jotka rakastamme näkyviä hengellisiä virkoja ja asemia, samalla kuitenkin halveksimalla fariseusten asennetta?

”Silloin Jeesus puhui kansalle ja opetuslapsilleen sanoen: ’Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset. Sentähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee. He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellakaan liikuttaa. Ja kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat.’” (Matt.23).

Mitä eroa olisi Mooseksen istuimella ja kalifin istuimella? Kumpikin saa ihmisen puhumaan ja esiintymään hurskaasti, herrana halliten ”alamaisiaan”, toisia kristittyjä. Millaisia keisarillisia hengellisyyden kaapuja ja viittoja voimmekaan havaita kristillisessä maailmassa, kuvitelmallisia ”uusia vaatteita”, jotka ovat yhtä todellisia kuin niiden alkuperäkin!

”…sillä he sanovat, mutta eivät tee. He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellakaan liikuttaa. Ja kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat.”

On niin helppoa asettaa vaatimuksia muille ihmisille, odottaen näiltä hyväksymistä ja aivan erityistä huomiota, näkemistä! ”…että ihmiset heitä katselisivat.”

Mikä on kuitenkin todellisen jumalanlapsen tie, asemasta riippumatta?:

”Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet. Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.” (Jes.53).

Kuinka voisi opetuslapsi kokea jotakin täysin poikkeavaa Herramme tietä ajatellen? Voimme kylläkin kuvitella kaikenlaista ja laatia ansioluetteloita, mutta jumalallista todellisuutta emme kykene pakenemaan!

”..te, jotka ette tiedä, mitä huomenna tapahtuu; sillä mikä on teidän elämänne? Savu te olette, joka hetkisen näkyy ja sitten haihtuu - sen sijaan, että teidän tulisi sanoa: ’Jos Herra tahtoo ja me elämme, niin teemme tämän tai tuon.’ Mutta nyt te kerskaatte ylvästelyssänne. Kaikki sellainen kerskaaminen on paha. Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on synniksi.” (Jaak.4).

Jumalan silmien edessä tyhjä painaa monessa kohtaa enemmän kuin kuviteltu ”ansiomme”!

torstai 25. tammikuuta 2018

Älä tartu, älä maista, älä koske!


Eikö tämä ole paasto, johon minä mielistyn: että avaatte vääryyden siteet, irroitatte ikeen nuorat, ja päästätte sorretut vapaiksi, että särjette kaikki ikeet?...

 Silloin sinun valkeutesi puhkeaa esiin niinkuin aamurusko, ja haavasi kasvavat nopeasti umpeen; sinun vanhurskautesi käy sinun edelläsi, ja Jumalan kunnia seuraa suojanasi. Silloin sinä rukoilet, ja Herra vastaa, sinä huudat, ja hän sanoo: ’Katso, tässä minä olen.’” (Jes.58).

Elämme vielä ajassa, jossa meitä kuullaan Korkeudessa, mutta vain otsikon ”Niin kuin on kirjoitettu” alla!

Miksi elämässämme on niin paljon pimeyttä ja sellaista, mitä emme todellakaan toivo tai kaipaa? Johtuisikohan se mahdollisesti valinnoistamme, jotka eivät voi olla ilman seurausilmiöitä? Me saatamme elää omasta mielestämme hyvin kieltäymyksellistä ja arkistakin elämää, uskoen siten miellyttävämme Herraa, mutta unohdamme, että emme ole saaria ihmisyhteisön keskellä! Kaikella tekemällämme ja etenkin puhumallamme on seurauksensa ja vaikutuksensa ympäristöömme. Kirkkohistoria todistaa murheellisen paljon kaikenlaisesta väärästä uskonnollisesta toiminnasta, joka ei lainkaan perustu jumalalliseen tahtoon ja suunnitelmaan, vaan usein lainaamaamme Kolossalaiskirjeen kuvaukseen:

”Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä: ’Älä tartu, älä maista, älä koske!’ - sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta -ihmisten käskyjen ja oppien mukaan? Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi.” (Kol.2).

”Älä tartu, älä maista, älä koske!”

Mihin näen näiden sanojen olevan kirjoitettuna? Ei niinkään paperille, vaan suureen nyrkkiin!

”Katso, riidaksi ja toraksi te paastoatte, lyödäksenne jumalattomalla nyrkillä. Te ette nyt paastoa niin, että teidän äänenne kuultaisiin korkeudessa. Tälläinenkö on se paasto, johon minä mielistyn, se päivä, jona ihminen kurittaa itseänsä?”

Kuinka mielettömiä ovatkaan jotkin toimintamme tai asenteemme, jotka on kääritty hyveellisyyden kääreisiin, jotka eivät kuitenkaan ole kykeneviä kätkemään todellista sisältöänsä! Sydänten Tutkija ja Tuntija näkee kaikkien ”kääreidemme” lävitse ja vastaa meille tekojemme ja asenteidemme mukaisesti.

 ”Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi.”

Kuinka lähellä meitä jokaista onkaan itsevalittu jumalanpalvelus, joka ei avaa tietä korkeuksiin, vaan päinvastoin sulkee sen itsepetoksemme johdosta! Yhä vielä pätee:

”Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.

…Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.” (Matt.25).

Eikö tämä ole paasto, johon minä mielistyn: että avaatte vääryyden siteet, irroitatte ikeen nuorat, ja päästätte sorretut vapaiksi, että särjette kaikki ikeet?...

 Silloin sinun valkeutesi puhkeaa esiin niinkuin aamurusko, ja haavasi kasvavat nopeasti umpeen; sinun vanhurskautesi käy sinun edelläsi, ja Jumalan kunnia seuraa suojanasi. Silloin sinä rukoilet, ja Herra vastaa, sinä huudat, ja hän sanoo: ’Katso, tässä minä olen.’” (Jes.58).



 

Sample text

Sample Text

Sample Text