Social Icons

Pages

tiistai 31. tammikuuta 2017

Sinä neuvot minulle elämän tien



”Arpa lankesi minulle ihanasta maasta, ja kaunis on minun perintöosani. Minä kiitän Herraa, joka on minua neuvonut; yölläkin minua siihen sisimpäni kehoittaa. Minä pidän Herran aina edessäni; kun hän on minun oikealla puolellani, en minä horju. Sentähden minun sydämeni iloitsee ja sieluni riemuitsee, ja myös minun ruumiini asuu turvassa. Sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä anna hurskaasi nähdä kuolemaa. Sinä neuvot minulle elämän tien; ylenpalttisesti on iloa sinun kasvojesi edessä, ihanuutta sinun oikeassa kädessäsi iankaikkisesti.” (Ps.16).

”Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.” (Jes.9).

Kuinka usein olenkaan huokaissut, ennen kaikkea aamuisin: ”Herra, auta minua tänään, neuvo minua!” Kuitenkin vasta nyt aamuhartaudesta osan kuultuani kiinnittyi huomioni näihin sanankohtiin!

Me elämme todellakin ajassa, jossa entistä useammin joutuu esittämään kysymyksiä, joihin emme oikeastaan koskaan aikaisemmin ole uskoneet suorastaan törmäävämme! Ympäristössämme tapahtuu asioita, joihin omalla tavallaan löytyy selvä vastaus Jumalan Sanasta, mutta on paljon tilanteita, joissa käytännön ratkaisu ei olekaan niin itsestään selvä omalta kannaltamme. Mikä on minun osuuteni tässä asiassa, minne minun tulee mennä ja minne ei? Ratkaisumme ei tässä ajassa koske vain hyvän ja pahan väliä, vaan usein hyvän ja parhaan väliä. Suurimmalle osalle aikamme ihmisiä riittää mustavalkoinen maailmankatsomus, mutta näin ei ole aidon uskovaisen kohdalla!

Tänä aamuna mielessäni alkoi toistua ajatus:

Sinä neuvot minulle elämän tien…”

Ajatus on siis jo Vanhassa Testamentissa muutaman kerran:

”Sillä käsky on lamppu, opetus on valo, ja kurittava nuhde on elämän tie…” (Snl.6).

”Kuritusta noudattava on elämän tiellä, mutta nuhteet hylkäävä eksyy.” (Snl.10).

”Taitava käy elämän tietä ylöspäin, välttääkseen tuonelan, joka alhaalla on.” (Snl.15).

”Ja sano tälle kansalle: Näin sanoo Herra: Katso, minä panen teidän eteenne elämän tien ja kuoleman tien.” (Jer.21).

Jo yksinomaan ajatus ”elämän tiestä” tuo esiin kaikkien ratkaisujemme vakavuuden! Edessämme ei ole ainoastaan elämän tie, vaan myöskin kuoleman tie! Sen tähden tarvitsemme Herraamme joka päivä Neuvonantajana ja Opastajana Pyhän Henkensä välityksellä!

Ihana päämäärämme on tärkein ylitse kaikkien päivittäisten koettelemusten! Ratkaisevaa on vain se, mitä me todella ajattelemme Herrastamme Jeesuksesta Kristuksesta!

”Minä pidän Herran aina edessäni; kun hän on minun oikealla puolellani, en minä horju. Sentähden minun sydämeni iloitsee ja sieluni riemuitsee, ja myös minun ruumiini asuu turvassa.”

maanantai 30. tammikuuta 2017

Syvyys syvyydelle huutaa! Osa 2



”…niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.” (Ef.3).

Me olemme ensimmäinen sukupolvi jolla on mahdollisuus käsittää käsittämätöntä siinä määrin kuin mitä avaruustutkimus meille tarjoaa. Jumalan luomakunta ei ole vain jotakin silmin havaittavaa, vaan se on kaiken kaikkiaan äärettömämpi kuin mitä yksikään ihminen järjellään pystyy käsittämään. Tässä lainauksessamme ei puhuta inhimillisestä käsityskyvystä, vaan hengellisestä ilmestyksestä!

”Sinun koskiesi pauhussa syvyys syvyydelle huutaa, kaikki sinun kuohusi ja aaltosi käyvät minun ylitseni. Päivällä Herra säätää armonsa, ja yöllä minä hänelle veisaan ja rukoilen elämäni Jumalaa. Minä sanon Jumalalle, kalliolleni: ’Miksi olet minut unhottanut? Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa, vihollisen ahdistamana?’ Minun luitani jäytää, kun viholliseni minua häpäisevät, sanoen minulle kaiken päivää: ’Missä on sinun Jumalasi?’ Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.” (Ps.42).

Jumalallinen tahto ja viisaus ovat nähneet hyväksi valmistaa maalliselle luodulle tien tuonpuoleiseen, inhimillisesti tuntemattomaan. Joka näkee kaiken vain sunnuntaisten jumalanpalvelusten näkökulmasta, joutuu todella ymmälleen kohdatessaan hengellisiä ulottuvuuksia. Toiset syvyys kauhistuttaa, toiset se saa etsimään Luojansa apua ja turvaa Hänestä. Saavuttaakseen jumalallisen päämäärän ihmisen on hyväksyttävä kaikki uudestisyntymisen mukanaan tuomat kivut ja tuskatkin. Ihmisen on todella muututtava koko olemukseltaan jumalallisen kuvan mukaiseksi. Se on ajoittain kuin erämaassa vaeltamista, polttavaa auringonpaistetta tai kylmässä laaksossa hapuilemista.

Kristikunnan suurin petos perustuu julistukseen ja opetukseen, joka lupaa vain helppoja ja hyviä asioita Ristin kantajille. Risti ja ies ovat todella sopivia Herramme omien sanojen mukaisesti, mutta risti on aina risti, ies aina ies. Luonnollinen ihmismieli ei pidä kummastakaan, koska se etsii vain mielihyvää ja helppoa elämää. Herran Henki puhuttelee siis uudestisyntynyttä osaa meissä, kehottaen olemaan loukkaantumatta Häneen, joka tällaisen tien on valmistanut kuoleman laakson maahan!

”Matkalaulu. Syvyydestä minä huudan sinua, Herra. Herra, kuule minun ääneni. Tarkatkoot sinun korvasi minun rukousteni ääntä. Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää? Mutta sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin. Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa. Minun sieluni odottaa Herraa hartaammin kuin vartijat aamua, kuin vartijat aamua. Pane toivosi Herraan, Israel. Sillä Herran tykönä on armo, runsas lunastus hänen tykönänsä. Ja hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä.” (Ps.130).

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Syvyys syvyydelle huutaa! Osa 1



”…niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.” (Ef.3).

Aito, hengellinen Elämä ei ole mustavalkoinen eikä myöskään yksitasoinen. Millainen lause onkaan tutkittavanamme! Se omalla tavallaan sisältää koko pelastushistorian perussisällön, tarkoituksen, päämäärän. Voisimme varmaankin puhua siitä loppuelämämme ajan ammentamatta sitä tyhjiin!

On helppoa puhua mitä erilaisimmista asioista, rakkaudestakin niin suurella kuin pienellä kirjaimella, mutta lainauksemme perusteella pelkkä puhe ei kanna oikeastaan minnekään! Kuka tahansa kädellinen voi tarttua Raamattuun ja avata sen, lukea siitä maallisilla silmillään tai kuulla korvillaan jonkun puhuvan siitä. Raamattu on maailman levinnein kirja ja se on ainakin melkein jokaisessa kristillisessä kodissa. Se sisältää Itse Jumalan ilmoittaman pelastustien Hänen oman Henkensä sanelemana, mutta siitä huolimatta sen vaikutus ei ole odotetun kaltainen.

Ei siis riitä pelkkä lukeminen tai kuuleminen, kuten käy ilmi Filippuksen ja hoviherran kohtaamisesta:

”Niin Henki sanoi Filippukselle: ’Käy luo ja pysyttele lähellä noita vaunuja.’ Niin Filippus juoksi luo ja kuuli hänen lukevan profeetta Esaiasta ja sanoi: ’Ymmärrätkö myös, mitä luet?’ Niin hän sanoi: ’Kuinka minä voisin ymmärtää, ellei kukaan minua opasta?’ Ja hän pyysi Filippusta nousemaan ja istumaan viereensä.” (Apt.8).

Ihminen omassa itsessään on täysin voimaton ja avuton Raamatun sisältämän sanoman suhteen, ja on aivan paikallaan huudahtaa maailmanlaajuisestikin: ”Ymmärrätkö myös, mitä luet?” Mitenkähän on saamamme vastauksen suhteen; onko se sama kuin minkä veljemme Filippus aikanaan sai kuulla? En voi mitään sille, että epäilen aika usein saavamme kuulla aivan toisenlaisen vastauksen, koska elämme kristillisessä maailmassa ja useimmat pitävät itsestään selvänä että ymmärtävät mitä lukevat, kristittyinä!

Jumalan Henki on yhä vielä liikkeellä etsimässä kaipaavia sieluja vastataksensa näiden odotuksiin. Mutta Hän ehdottomasti vaatii rehellisyyttä! Hän tunsi hoviherran sisäisen maailman, koska Itse oli sinne asettanut kaipauksen ja siksi käytti Filippusta Sanoman eteenpäin viemiseen:

”Niin Henki sanoi Filippukselle: ’Käy luo ja pysyttele lähellä noita vaunuja.’”

Oi, kuinka kaipaankaan vastaavanlaisen tapahtumista meidänkin aikanamme! Onko kuitenkin aivan liian harvassa ”Filippuksia" tai sieluja, joilta voidaan kuulla oikea vastaus?: ”Kuinka minä voisin ymmärtää, ellei kukaan minua opasta?” Kuinka tärkeätä onkaan toivottaa tervetulleeksi istumaan vaunuihin Pyhän Hengen lähettämä ihminen!

”Ja hoviherra kysyi Filippukselta sanoen: ’Minä pyydän sinua: sano, kenestä profeetta puhuu näin, itsestäänkö vai jostakin toisesta?’ Niin Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta.”

Filippus avasi suunsa ja Pyhä Henki hoviherran sydämen!

lauantai 28. tammikuuta 2017

Jumalan kaikki täyteys!



”…sillä maailman ruhtinas tulee, ja minussa hänellä ei ole mitään. Mutta että maailma ymmärtäisi minun rakastavan Isää ja tekevän, niinkuin Isä on minua käskenyt: nouskaa, lähtekäämme täältä.” (Joh.14).

Missä me olemme hengellisesti juuri nyt, tässä hetkessä? Sillä on aivan ratkaiseva merkitys koko elämäämme ajatellen! Mieleeni on koko aamun pyrkinyt asia, jota olen kuin sormella tökkinyt menemään pois ajatuksistani. Mainitako se vai ei? En pidä siitä ollenkaan, mutta jos se kerran on totta, eikö se tule kertoa asioiden mahdolliseksi korjaantumiseksi?

Me puhumme kaiken kaikkiaan aika paljon, mutta on alue, josta ei tulisi olla mitään puhuttavaa:

”…sillä maailman ruhtinas tulee, ja minussa hänellä ei ole mitään…”

Voiko siis käydä keskusteluja asioista, joilla ei ole mitään tekemistä Herramme kanssa, joilla ei ole mitään sijaa Hänessä, eikä siten meissäkään? Niin, en pidä ollenkaan mieleeni tulleesta ajatuksesta, jonka mukaan puhumme todella paljon pahaan liittyvistä asioista, mutta kuinka todella, todella harvoin saankaan keskustella ihmisten kanssa aidoista, hengellisistä syvyyksistä!

”…niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.” (Ef.3).

Miksi me näytämme olevan täynnä kaikkea sellaista viisautta ja tietoa, joka ei todella tuo elämäämme aitoa Kristuksen tuoksua ja Iankaikkisen Elämän läheisyyttä? Miksi kuljemme kuin ontuen ja vailla sitä Voimaa, joka selvästi on luvattu jokaista päiväämme varten? Taas joudumme palaamaan takaisin ajatustemme väärään suuntautumiseen, joka täyttää mielemme kylläkin ”hengellisillä”, mutta kuitenkin toisarvoisilla asioilla!

Itse aikanaan suorastaan inhosin matematiikan tunteja ja tämä asia palasi mieleeni erään haastattelun johdosta. Nyt ymmärrän matematiikan merkityksen maallisella alueella, mutta kuinka tärkeää onkaan jumalallinen matematiikka ja geometria, jotta todella käsittäisimme kutsumuksemme ja olemisemme todellisen arvon:

”…voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä…”

Meitä ei kutsuta täyttämään päämme ja olemuksemme inhimillisellä viisaudella, joka voi olla kuorrutettu ”jumalisuudella”, vaan meille on varattuna opintopaikka Taivaallisessa Yliopistossa, jossa kaikki opintoaineet tähtäävät vain yhteen ainoaan päämäärään:

”…oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.”

”Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä; vaan Jumalasta syntynyt pitää itsestänsä vaarin, eikä häneen ryhdy se paha. Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan vallassa. Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa.” (1.Joh.5).

Tämän me nyt tiedämme jumalallisella varmuudella, ja tästä tahtoisin käydä keskusteluja kaikkien kanssa!

perjantai 27. tammikuuta 2017

Näkyvä Rakkaus



”Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt. Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä.” (1.Joh.4).

Jumalallinen maailmanjärjestys voidaan tuoda julki näillä muutamalla sanalla Ensimmäisestä Johanneksen kirjeestä. Se poikkeaa täydellisesti inhimillisestä maailmanjärjestyksestä, jota omassa itsessään on mahdoton toteuttaa ilman suurta ja laajaa inhimillistä kärsimystä. Ihminen on omassa viisaudessaan luonut järjestelmän, joka kaikesta järkiperäisyydestään ja ”rakkaudestaan” huolimatta on kuuluttanut kautta ihmiskunnan historian enemmän tai vähemmän näkymättömällä ja kuuluvalla tavalla: ”Olenko minä veljeni vartija?”

Millainen tilanne vallitsee Paavalin mukaan tässä maailmassa?

”Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia… heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.” (2.Tim.3).

Kaikesta tästä on tullut suoranainen maailmanjärjestys! Vain todella harva rikastuu ja saa mieleisensä tyydytyksen ilman jonkinlaista toisen ihmisen hyväksi käyttämistä. Näin ei ole ainoastaan maailmallisella alueella, vaan jos näitä asioita toteuttavilla on jumalisuuden ulkokuori, kattaa tämä tilanne koko tunnetun uskonnollisenkin maailman!

”Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä; vaan Jumalasta syntynyt pitää itsestänsä vaarin, eikä häneen ryhdy se paha. Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan vallassa. Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa.” (1.Joh.5).

Mitä tästä voimme päätellä jumalallisella varmuudella? Koko maailma on pahan vallassa järjestelmineen ja politiikkoineen! Tämä pahan valta perustuu toisen ihmisen hyväksi käyttämiseen ja suoranaiseen rakkaudettomuuteen, joka on puettu jumalisuuden ulkokuoreen ja näennäiseen rakkauteen. Sen ulkopuolelle jää ainoastaan kaikki se, mistä paha on poistettu jumalallisen pelastustyön kautta!

”Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan vallassa. Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa.”

Jos ja kun me olemme siinä mihin Jumala itse on meidät asettanut, siinä Totisessa, Hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa, pätee meihinkin:

”…sillä maailman ruhtinas tulee, ja minussa hänellä ei ole mitään. Mutta että maailma ymmärtäisi minun rakastavan Isää ja tekevän, niinkuin Isä on minua käskenyt: nouskaa, lähtekäämme täältä.” (Joh.14).

Nouskaamme siis ja lähtekäämme liikkeelle Hänen kanssaan!

 

Sample text

Sample Text

Sample Text