Social Icons

Pages

lauantai 28. helmikuuta 2015

Tahtoni ratkaisee!




 
Tänä aamuna heräsin jälleen kerran ihmettelemään alitajuntaani, joka ei aina oikein tunnu omaltani. Mutta kai se omani on, koska mitä käsittämättömimpien asioiden joukossa on niin tuttuja seikkoja. Olemme kuitenkin jossakin määrin riidoissa keskenämme, koska en yhtään pidä monista unistani, vaikka ne olisivatkin mitä miellyttävimpiä ja todellisen tuntuisia. Jälleen kerran sain kokea mitä ihaninta läheisyyttä suloisen naisen kanssa, ja kosketus oli mitä todellisimman tuntuinen, vaikka herätessä suutani vasten oli vain tyynyliina huulien sijasta! Todettakoon, etten ollenkaan näe varsinaisia seksiunia! Mitä tulee muihin uniin, ei voi paeta ajatusta, että jos kovin suuresti alkaa miettiä niitä, joutuu toteamaan olevansa melko tavalla mielenhäiriöinen!

Me emme todellisuudessa ymmärrä uniamme kovinkaan pitkälle, ja liian moni uskovainen rakentaa aivan liian paljon päivänsä edellisen yön unien perustalle. Uskon yhä vielä, että meidän tulee unohtaa kaikki sellaiset unet, joille ei ole selvää merkitystä ja selitystä. Unet helposti herättävät väärin tulkittuina odotuksia, joiden toteutumattomuus aiheuttaa suuria pettymyksiä.

Olen itse nähnyt elämäni aikana selvästi hengellismerkityksellisiä unia, mutta en suuresti rakenna niiden varaan. Ne vain todistavat näkymättömän olemassaolon ja vahvistavat uskoamme. Unet tulevat ja menevät, ja siksi meidän on kiinnitettävä huomiomme pysyviin asioihin.

Oikeastaan ensimmäinen ajatukseni herättyäni koski mitä merkittävintä turvallisuutta niin minun kuin sinunkin elämässä. Joka yö ja aamu saamme olla varmoja siitä, että Herra ei muutu miksikään nukkumisemme aikana, vaan on täsmälleen sama aamulla herätessämme! Me emme käsitä alitajuntaamme, vaikka jotkut korkeasti oppineet ovat ehkä eri mieltä. Alitajuntamme on aina omamme eikä se sekaannu jonkun toisen kanssa, vaikka välillä tuntuisi siltä. Sen herättelemät unikuvat ovat unikuvia, joilla on oma merkityksensä, mutta tärkein on meidän oma tietoisuutemme, josta olemme vastuussa niin Luojamme kuin ihmistenkin edessä. Tämä on se, minkä kanssa meidän tulee askarrella mielekkäällä tavalla, nähden se oikeassa asemassa koko olemukseemme. Sisäinen olemuksemme tahtoo elää sopusoinnussa uskovaisuutemme kanssa, ja jossakin mielessä nämä ovat kaksi eri asiaa, vaikka emme sitä ole ehkä tulleet ajatelleeksi. Onko alitajuntani uskovainen vai onko se jotakin vierasta aluetta? Koskeeko uudestisyntyminen sitä?

Tätä pohdiskelua emme halua viedä liian pitkälle, mutta se omalla tavallaan herättää meidät huomioimaan mitä tärkeimpiä asioita elämässämme. Jossakin määrin me voimme hallita sisäistä ihmistämme, jossakin määrin emme. Aito ja todellinen usko merkitsevät koko olemuksemme uudistumista ja muuttumista, uudestisyntymistä. Mutta koska niin vähän olemme päässeet sitä todistamaan lähimmäisissämme etenkin tässä ajassa, ei meillä oikein ole todellista kuvaa siitä.

Me olemme melkein koko elämämme joutuneet katsomaan vääristyneisiin kuviin kohtaamissamme peileissä, kanssaihmisissämme. Kysyn yhä vieläkin mielessäni, missä voin kohdata todella aidon, uudestisyntyneen veljen ja sisaren? Kuinka monta tällaista olen kohdannut?

Selvittääkseni nyt edellisiä ajatuksiani, puhun varmuuden vuoksi itsestäni. Uskon olevani uskovainen, Herran armosta aito sellainen. Olen vaeltanut Hänen kanssaan syyskuusta 1964. Teimme aikanaan sopimuksen, etten uskonelämässäni pyydä mitään erikoisasioita uskoni vahvistukseksi, vaan haluan olla Hänen omansa, joka uskoo vaikka ei näekään. Ainoa asia mitä selvästi toivon, on se, että tulee minuun sitten mitä tahansa, se on lähtöisin Herrasta!

Vaikka olen ollut uskossa näinkin kauan, on minun joka päivä tehtävä valintani, otettava ristini tai valittava jokin toinen tie. Yöt siis jakavat koko elämäni päivän pituisiin vastuualueisiin. Uudestisyntymiseni ei siis ole jokin salaperäinen tekijä, joka tekisi ratkaisut puolestani, vaan minun on kaikin mahdollisin tavoin tuettava yhteistyötä minuun tulleen Uuden Elämän kanssa. Jokin osa uniamme tekee meille selväksi, millaista elämämme ilman jumalayhteyttä olisi, eli tässä suhteessa unilla on mitä suurin opettava vaikutus.

Suuri osa ihmisistä alkaa pitää uskovaisuuttaan olemuksena, joka tekee kaiken heidän puolestaan, heidän huomaamattaankin. Siksi he ovat heittäytyneet valvomattomiksi, ahkeroimattomiksi, ja tämä on se mitä tarkoitan sisäisellä olemuksellamme, jonka tehtävä on joka hetki toimia meissä asuvan uskon kanssa. Uskovaisuutemme ja uusi elämämme ei voi kehittyä vain olemisella, vaan meidät on kutsuttu hengelliseen taisteluun erilaisia henkimaailmoja vastaan. Miten olemmekaan voineet sellaisella tavalla laiminlyödä ja vähätellä hengellistä varustustamme, johon meidän on tarkoitettu puettavaksi?

”Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa. Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä. Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska, ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille. Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet, ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana. Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta; ja minunkin puolestani, että minulle, kun suuni avaan, annettaisiin oikeat sanat rohkeasti julistaakseni evankeliumin salaisuutta, jonka tähden minä olen lähettiläänä kahleissa, että minä siitä rohkeasti puhuisin, niinkuin minun puhua tulee.” (Ef,6).

Sana on paljastettu vain niille, jotka todella uskovat. Siksi Se ei selvemmin sano, että kaikki edellä kuvattu on kiinni siitä, kuinka paljon luemme Jumalan Sanaa, eli haluamme päästä selville Hänen tahdostaan.

Jokin aikaa sitten päiväni tuntuivat melko murheellisilta. Mutta heti kun aloin antaa aikaa ruotsinkielisen Raamattuni kuuntelemiselle, koin selvän muutoksen elämässäni. Uusi luomuksemme, uusi ihmisemme, tarvitsee ravintoa, joka tulee ainoastaan Sanasta. Sana on se, josta meissä asuva Henki rakentaa kaiken tarvittavan! Sanasta rakentuu koko hengellinen varustuksemme alusta loppuun. Sitä varten Se on lähetetty!


perjantai 27. helmikuuta 2015

Sovelias ies





”Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä’.” (Matt.11).

Kaikki, mitä Herramme on tehnyt meitä varten, perustuu jumalalliseen yksinkertaisuuteen. Jumalan Valtakunnan suurimmatkin salaisuudet ovat omalla tavallaan niin yksinkertaisia, että vain lapsenmieliset voivat ne käsittää siinä määrin kuin ne ovat käsitettävissä. Miksi meidän pitäisikään ymmärryksellämme mieltää asioita, jotka ovat tarkoitetut vastaanotettaviksi uskossa?

Miksi huokaamme niin raskautettuina juuri tässä ajassa? Kuinka voisimmekaan laulaa iloisia lauluja niin vieraassa ympäristössä, kun sisimpämme kaipaa todellista Herran läsnäoloa Seurakunnassaan? Kuinka kauan riippuvat kanteleemme pajukoissa?

”Pajuihin, joita siellä oli, me ripustimme kanteleemme. Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: ’Veisatkaa meille Siionin virsiä’. Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?” (Ps.137).

Kuinka monenlaisia vieraan maan ikeitä onkaan aikojen kuluessa sovitettu ja pakotettu jo ennestään taakoitettuihin ja kumaraisiin selkiimme! Eivätkö nämä kuormittajat ole ollenkaan kuulleet Herramme puhetta siitä sovinnaisuudesta ja kohtuullisuudesta, joka vallitsee Hänen hallitsemallaan alueella?

”Miksi he pitävät kiinni petoksesta eivätkä tahdo palata? Minä olen tarkannut ja kuunnellut: he puhuvat sitä, mikä ei ole oikein; ei kukaan kadu pahuuttansa, ei ajattele: Mitä olen minä tehnyt! Kaikki he kääntyvät pois juosten juoksuansa, niinkuin orhi kiitää taistelussa. Haikarakin taivaalla tietää aikansa; metsäkyyhkynen, pääskynen ja kurki pitävät vaarin tuloajastansa, mutta minun kansani ei tunne Herran oikeutta. Kuinka saatatte sanoa: 'Me olemme viisaita, ja meillä on Herran laki'? Totisesti! Katso, valheen työtä on tehnyt kirjanoppineiden valhekynä. Viisaat saavat häpeän, kauhistuvat ja joutuvat kiinni. Katso, he ovat hyljänneet Herran sanan - mitä heillä on viisautta?” (Jes.8).

Jumalamme luoma luontokin käsittää hengellisen maailman olemuksen paremmin kuin omassa viisaudessaan toimiva ihminen. Me olemme aina uskoneet olevamme kaukana petoksesta, käsittämättä ollenkaan kuinka usein se on astunut vierellemme pannen kätensä kainaloomme. Me olemme kuulleet väärää puhetta kauniilla äänellä lausuttuna, haistamatta sudenkarvaista asua. Ilman minkäänlaista katumusta on meille selitetty asioita, joiden kanssa meillä ei todellisuudessa ole mitään tekemistä. Mihin perustuu tämä kaikki meille usein suorastaan käsittämätön hengellinen petos? Ihminen pitää itseään niin viisaana, niin viisaana! Hän omaksuu Herran lain oman ymmärryksensä mukaan ja korostaakseen omaa persoonallisuuttaan, hän etsii alamaisia aivan narsismin perussääntöjen mukaisesti.

Mihin perustuvat kaikki meitä orjuuttaneet ikeet, jotka eivät todellakaan ole olleet soveliaita ja kevyitä?

”Katso, valheen työtä on tehnyt kirjanoppineiden valhekynä.”

Miksi ihmeessä kirjanoppineiden valhekynä on takertunut niin monen hengellisen johtajan ja alempiarvoisemmankin käteen? Mitä se on kirjoittanut, mikä on ollut sen liikuttavana voimana?

”Silloin Jeesus puhui kansalle ja opetuslapsilleen sanoen: ’Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset. Sentähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee. He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellaankaan liikuttaa. Ja kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat’.(Matt.23).

Niin uskomatonta kuin se onkin, piirtää valhekynä mitä erilaisimpia ikeitä ja taakkoja lähimmäistensä selkiin itse kokematta minkäänlaista syyllisyydentunnetta tai katumusta. Ja kaikki tämä, miksi? Saadakseen omalle kohdalleen mitä epäilyttävintä huomiota ja kunnioitusta! Jälleen kerran sisimmässäni herää mielikuva joistakin tilaisuuksista, missä väkijoukko suorastaan hurmioituneena ja silmät hehkuen tuijottaa karismaattista puhujaa tuskin pysyen tuolillaan.

”Ja kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat!”

Tämän Herramme Sanan perusteella rohkenen vasta nyt todella ajatella, että jotkin julistajat todella tietävät heihin kohdistuvan ihailun ja nauttivat siitä väärällä tavalla. Pelkkä katseemme siis voi aikaansaada merkittäviä asioita hengellisessä elämässä, tuoden mukanaan ikäviä seuraamusilmiöitä. Väärä kunnioitus ja korottaminen mitätöivät yksittäisen lapsenmielisen jumalanlapsen asemaa!

Mieleeni nousee entistä kirkkaampana yksi merkittävimmistä tapahtumista Herramme ajalta:

”Kun hän siis oli pessyt heidän jalkansa ja ottanut vaippansa ja taas asettunut aterialle, sanoi hän heille: ’Ymmärrättekö, mitä minä olen teille tehnyt? Te puhuttelette minua opettajaksi ja Herraksi, ja oikein te sanotte, sillä se minä olen. Jos siis minä, teidän Herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, olette tekin velvolliset pesemään toistenne jalat. Sillä minä annoin teille esikuvan, että myös te niin tekisitte, kuin minä olen teille tehnyt. Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei ole palvelija herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Jos te tämän tiedätte, niin olette autuaat, jos te sen teette’.” (Joh.13).

Ymmärrämmekö me todella mitä Herra on meille tehnyt? Se mitä Hän meiltä odottaa perustuu aivan yksinkertaiseen elämään, toteuttaen Hänen rakkaudellisia ajatuksiaan ja tahtoaan. Hänen ikeensäkin perustuu juuri tähän elettyyn elämään, jolle Hän itse henkilökohtaisesti antoi esikuvan!


torstai 26. helmikuuta 2015

Näytä meille uudelleen Isä!




 
”Siihen aikaan Jeesus johtui puhumaan sanoen: ’Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt. Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa. Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä’.” (Matt.11).

”Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.”

Pelkkä Sanan lukeminen ei riitä todelliseen Jumalan tuntemiseen. Siihen ei myöskään riitä jokaviikkoiseen jumalanpalvelukseen osallistuminen tai ehtoollisen vietto. Tästä aiheesta puhuminen on monissa piireissä jäänyt niin vähäiseksi, että se todella on tullut suoranaiseksi salaisuudeksi suurimmalle osaa seurakuntalaisiakin. Tämä ei ole se salaaminen, mistä Herramme kiittää Isää. Herra haluaa meidän tulevan Hänen luoksensa nimenomaan Hengen innoittaman julistuksen ja opetuksen välityksellä, minkä kautta hengelliset salaisuudet paljastetaan. Miksi ei todellakaan ihmisille kerrota, että he tarvitsevat hengellisen ilmestyksen voidakseen todella tuntea jumalallisen Olemuksen niin Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa kuin Taivaallisessa Isässämmekin?

Meissä todellakin täytyy tapahtua sisäinen muutos ja uudistus, voidaksemme olla astioina ja jopa temppeleinä jumalalliselle Olemukselle. Ilman puhdistautumista ja todellista mielenmuutosta meidän oma mielemme sekoittaa kaiken maallisen ja hengellisen keskenään, minkä tuloksen selvästi näemme kaikkialla ympärillämme. Olenkohan milloinkaan kuullut valtionkirkon piirissä puhuttavan messun yhteydessä uudestisyntymisestä? Sen toki uskotaan tapahtuneen jossakin elämän vaiheessa, vaihdellen ryhmittymän mukaan. Se on kuitenkin jo kieliopillisen merkityksen johdosta tapahtuma, jonka tavalla tai toisella täytyy tulla näkyviin. Se tapahtuu toki sisäisesti, mutta jos se on todellisuutta ihmisessä, vaikuttaa se kaikkeen ulkonaisesti havaittavaan.

Miksi maailma ei suuremmassa määrin usko enää kristillisiin arvoihin ja totuuksiin? Koska se pitää niitä perusteettomina ja epäuskottavina, pelkästään tarkkailemalla niitä esittäviä! Tässä ajassa Herran Henki erikoisella tavalla herättelee meitä voimakkaalla herätyshuudolla: ”Palatkaa takaisin koko Raamattuun ja tutkikaa rehellisesti elämänne perusta! Älkää pettäkö itseänne luottamalla ihmisten mielipiteisiin ja perinteisiin oppeihin! Todellinen opetuslapseus perustuu yhä vielä yksinomaan Hengen ilmestykseen ja Herran Jeesuksen Kristuksen asumiseen teidän sisimmässänne Pyhän Hengen kautta!”

Itselleni yksi merkittävimmistä sanankohdista on:

”Niin kauan aikaa minä olen ollut teidän kanssanne, etkä sinä tunne minua, Filippus! Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän; kuinka sinä sitten sanot: 'Näytä meille Isä'? Etkö usko, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa? Niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen. Uskokaa minua, että minä olen Isässä, ja että Isä on minussa; mutta jos ette, niin uskokaa itse tekojen tähden. Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo minuun, myös hän on tekevä niitä tekoja, joita minä teen, ja suurempiakin, kuin ne ovat, hän on tekevä; sillä minä menen Isän tykö, ja mitä hyvänsä te anotte minun nimessäni, sen minä teen, että Isä kirkastettaisiin Pojassa.” (Joh.14).

Mitä me voimme uskoa tässä ajassa itse tekojen tähden? Herramme teot eivät herätä epäilyksiä, mutta mitä kertovat meille eri seurakuntien ja niiden jäsenten teot? Kenet me olemme nähneet kohtaamissamme uskovaisissa ihmisissä? Kunpa Herramme voisi pyyhkiä muistimme tyhjäksi näiden asioiden suhteen, sillä jokin sisimmässämme on jo pidemmän aikaa ikään kuin taantunut tuohon hetkeen menneisyydessä huudahtaen suuressa hädässä: ”Auta Herra meitä. Näytä meille Isä, sillä uskomme on horjumassa kaiken kokemamme ja näkemämme johdosta! Me olemme uskoneet nähneemme Sinussa Isän, mutta Sinun nimessäsi on meitä kohdannut suuri joukko julistajia ja muita ihmisiä, joiden teot ovat saaneet meidät suuresti hämilleen. Ethän Sinä toki ole sellainen, kuin mitä heidän puheensa ja tekonsa ovat todistaneet? Anna meille aivan uusi ja puhdas ilmestys Sinun tuntemisessasi, niin että unohdamme kaikki väärät kuvat Sinusta!"

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Oppia elämä kaikki





Kaikella uskovaisen elämässä tapahtuvalla on jokin tarkoitus. On vain kysymys siitä, miten me kaikkeen asennoidumme. Meidän ei ole tarkoitus hyväksyä kaikkea itämaisen fatalismin tavoin, vaan meillä on oikeus ja velvollisuuskin oppimamme perusteella sijoittaa kaikki johonkin kategoriaan. Me voimme erottaa hyvät asiat pahoista, eli sisäinen luokittelumme rajaa tietyt asiat ulkopuolelle, antaen vain oikeanlaisten asioiden vaikuttaa ratkaisuihimme ja asenteisiimme. Menee aika monimutkaiseksi, mutta sitähän suuri osa kokemastamme onkin!

Heräsin tänä aamuna jälleen kerran aika epämukavissa tunnelmissa. Jokin mielessäni kysyi aika kiusallisella tavalla: ”Miltä sinusta tänään tuntuu?” Voin avoimesti kertoa, että juuri heräämisen hetkellä ei tuntunut yhtään erinomaiselta, vaan oli hieman kihelmöivä olo, etenkin kun tälle päivälle ei ole tiedossa mitään mukavaa tekemistä tai menoa. Mutta sen ei tarvitse merkitä, että tästä päivästä tulisi huono päivä. Asennoitumiseni on ratkaisevassa merkityksessä seuraavien hetkien suhteen.

Otin tietokoneen syliini jälleen kerran ilman harmainta ajatustakaan siitä, mitä voisin kirjoittaa sellaisella tavalla, että siitä olisi hyötyä jollekin lukijalleni. Itseäni oikeastaan lohduttaa melkoisella tavalla se, että minulla, johtavassa asemassa olevalla, ei mene kovinkaan paljon paremmin kuin joillakin kanssaihmisilläni. Olen siis itse lohdutus itsellenikin kaikkien menestysteologiavuosien jälkeen. Meitä suorastaan ahdistettiin katsomaan ihaillen ja kadehtien joihinkin hengellisesti menestyviin henkilöihin, joiden uskottiin porskuttavan eteenpäin ilman kaikkia tavallisen uskovaisen ongelmia ja ahdinkoja. Ehkä näin olikin joidenkin kohdalla yksinkertaisesti siitä syystä, että he olivat tehneet meiltä kiellettyjä kompromisseja mammonan ja vastaavan kanssa. Mutta todellisuudessa uskon jokaisen tämän maan matkaajan elämän todellisuudessa olevan täynnä kamppailuja ja ongelmia, yksinomaan jo sen ajan johdosta, jossa elämme.

Jos minusta ei tänään vieläkään tunnu aivan erinomaiselta, ei se millään tavoin vähennä tämän päivän merkitystä ja asemaani niin tässä elämässä kuin ei hengellisessä maailmassakaan. Omalla tavallaan kaiken itkun keskellä ylistän yksinäisyyttäni, toivottavasti rajallista, alkaessani syvällisesti käsittää kaiken tarkoituksen, joka itseltäni niin kuin monilta kohtalotovereiltani on ollut aivan kuin salassa, piilossa. Milloinkaan ennen en elämässäni ole kokenut tietynlaista todellisuutta niin maallisen kuin hengellisenkin elämän suhteen. Me olemme eläneet, osittain saamamme opetuksen mukaisesti, eräänlaisessa ideologian maailmassa, missä kosketuspinta todellisuuden ja aidon kristillisyyden kanssa on jäänyt melko ohueksi tai rajalliseksi. Me itsekään sitä käsittämättä antauduimme mitä erilaisimpien persoonien ja ideologioiden kuljetettaviksi ja hallittaviksi, kuka vähemmän, kuka enemmän. Kaiken keskellä hiljainen varottava Hengen ääni sai aikaan ristiriitoja, jotka joillekin olivat kestämättömiä. Jokin sisimmässä mäkersi kaiken uuden ja valtaosaltaan kristillisen totuuden alla istuessa. Suurin osa kuulemastamme ja lukemastamme oli totta, niin ja aamen! Mutta joukkoon ujuttautui vuosien kuluessa entistä suurempi määrä inhimillistä, järkiperäistä käsiteaineistoa, joka oli tuon meidän mäkerryksemme aikaansaajana.

Kuinka pitkälle Henki varoittaakaan meitä kaikkia, kärsivällisesti kolkuttaen sisimpämme portille! Hänen olemukseensa ei näytä kuuluvan kovinkaan voimallinen mielipiteisiimme puuttuminen. Murhetta toki tuotamme Hänelle koko elämämme ajan ratkaisuillamme ja väärillä asenteilla, joita meille suorastaan injektoidaan liukuhihnalla. Opetuksen alla ollessamme uuden ja erikoisen kuulemisen suoranainen himo saa meidät vastaanottavaisiksi vaikutteille, joista Sana meitä aina on varoittanut, mutta koska luemme sitä niin vähän, ei Henki pääse tarttumaan mieliimme painuneisiin varoituksiin, saadakseen ne loistamaan kirkkaasti loistavana punaisena valona!

Henki on murheellinen monista asioista elämässämme, erikoisesti erilaisista hengellisistä asenteistamme. Meidän tulee vain varoa, ettei Hän perusteellisesti ja lopullisesti murehduta itseänsä meidän tähtemme! Siksi kai nyt useat meistä aloittavat päivänsä yksinäisyyttään ja osittaista masentuneisuuttakin potien. Jos minulla olisi rinnallani juuri nyt mukava elämäntoveri, se todellinen kylkiluuni, jonka olemassaoloon itsepäisesti uskon vieläkin, tuskin kirjoittelisin tällaisista asioista ja aiheista! Rakastava Isämme on sallinut elämäämme kaikki nyt kohtaamamme asiat herätelläkseen meidät mitä erilaisimmista ideologian unista siihen todellisuuteen, mitä Hän itse omalla olemuksellaan edustaa. Me voimme oman itsemme varaan jättäytyneinä kulkea koko elämämme lävitse mitä erilaisimmissa unikuvissa, näkemyksissä, ideologioissa, jotka eivät kosketa sitä todellisuutta, johon iankaikkinen Isämme meidät on tarkoittanut esikuvassaan Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa.

Herramme ei kiellä mitään hyvää niiltä, jotka nuhteettomasti vaeltavat. Ei erikoisella tavalla parempina kuin muut ihmiset, vaan oikean asenteen omaavina, tietäen ja tunnistaen totaalisen riippuvaisuutensa siitä Elämästä, jossa meidät on tarkoitettu elämään. Meidän on elettävä persoonina Persoonassa!


tiistai 24. helmikuuta 2015

Katso itse eteesi!




 
Tänään haluan rohkaista Sinua olemaan oma itsesi. Olemme viime aikoina kirjoittaneet paljon ihmisen äänestä ja sen käytöstä. Joskus tuntuu siltä, että äänessä ovat kaikki ne, joita ei ollenkaan ole tarkoitettu kuulumaan, ja maan hiljaiset ovat painostuksen alla vaienneet, vaikka juuri heillä olisi eniten sanottavaa. Luomamme tai sallimamme olosuhteet määrittävät seurakunnankin toiminnan enemmän kuin mitä useimmat ovat valmiita uskomaan ja käsittämään. Hiljaisten vaikeneminen ei niinkään johdu heistä itsestään tai heihin liittyvistä asioista. Mitä erilaisimmat ratkaisut ja päätökset tuovat mukanaan olosuhteita ja ilmapiirejä, jotka ratkaisevassa määrin vaikuttavat kokonaisuuteen, niin ettei se useinkaan ole ollenkaan sitä, mitä Herramme meiltä odottaa.

Väärän ihmisen korottaminen hänelle kuulumattomaan asemaan vääristää koko toiminnan väärien virkojen ja väärien asenteiden johdosta. Seurakunnassakin toimii ns. kaaosteoria, josta olemme aina silloin tällöin kuulleet. Perhosen siipien räpytys vaikuttaa koko maailmaan, vaikka se tapahtuu toisella puolella maapalloa. Seurakunnassa syyn ja seurauksen laki aivan samalla tavalla tuo mukanaan asioita, joita niiden ilmetessä ihmetellään ja suu auki hämmästellään. Kuinka vaikeata onkaan ottaa vastuuta ikävistä asioista, jotka jopa yhteinen päätös on aikaansaanut vastoin kaikkia odotuksia! Jo ratkaisuvaiheessa hiljainen sisäinen ääni muistutti kaikkia osallisia Jumalan Sanan selvästä tiestä, jonka mukaisesti kaikki päätökset tulee tehdä.

Moni tie on ihmisen mielestä oikea ja paras, jos hän ei todella ole perehtynyt Korkeimman tahtoon. Esim. korkeampaan asemaan valittavat henkilöt saavat usein virkansa aivan Saulin valinnan hengessä. On totta, että Jumala valitsi hänet, mutta taustana oli Hänen kaikkitietäväisyytensä, jonka perusteella Hän oli selvillä siitä, millaisen kuninkaan kansa sisimmässään halusi.

Mikä oli surullisinta tuon aikaisen kansan valinnoissa ja sisäisissä ratkaisuissa? He eivät tyytyneet Jumalansa johtajuuteen, kuninkuuteen, vaan he halusivat jotakin ympärillä elävien kansojen malliin, eli halusivat olla niin kuin muutkin kansat! Sama henki saa nykyajan seurakunnat toimimaan aivan saman mallin mukaisesti, unohtaen täydellisen riippuvaisuutensa Luojastaan ja siten syrjäyttäen niille tarkoitetun nöyrän ja hiljaisen hengen yksinkertaisuuden. Seurakunnan ei tulekaan olla jotakin ylhäistä ja mahtavaa inhimillisen mittapuun mukaisesti!

Sinä, mahdollisesti yksinäisyyttä itkevä, hiljainen maan matkalainen, olet selvääkin selvemmin lähempänä Totuutta ja alkuperäistä tarkoitusta, kuin nenä pystyssä asteleva, päätä pidempi Saulin jälkeläinen, johon kaikki katsovat ihaillen ja hymyillen. Sinä et mahdollisesti tohdi nostaa päätäsi hänen tavallaan, mutta kenkäsi ovat puhtaammat kuin hänen, sillä sinä näet selvästi minne astut! Maallisella taivaalla on paljon vähemmän nähtävää ja varottavaa kuin maan pinnalla. Mitä enemmän ihminen valitsee kumppanikseen koiran tai kissan ihmisen sijasta, sitä enemmän on mahdollisuus astua ikävään kikkareeseen. Siksi kai kuulemme niin usein uutisia seurakunnallisista arvohenkilöistä, jotka käsittämättömällä tavalla ovat tahranneet itsensä maallisella matkallaan.

”Mutta he sanoivat: ’Mitä se meihin koskee? Katso itse eteesi’.” (Matt.27).

Herramme ajan kirkolliset johtajat halusivat hinnalla millä tahansa päästä eroon Hänestä. He saivat palkattua Juudaksen asiansa edistäjäksi ja tämän kaduttua tekoaan, sai tämä todeta oman mitättömyytensä palveluksestaan huolimatta. Ei ainoastaan Pilatus pessyt käsiään, vaan sen tekivät myöskin kirkolliset johtajat sanomalla: ”Mitä se meitä koskee?”

Ikiaikainen henki toimii tänäänkin mitä erilaisimmissa piireissä samojen periaatteiden mukaisesti, innostaen ihmisiä tekemään vääriä asioita ja vääriä ratkaisuja. Katumus ei herätä sääliä eikä ymmärtäväisiä asenteita, vaan syyllisyys on jo alun perin suunniteltu langenneen hartioille. Siksi on nöyryytetty ihminen paremmassa asemassa kulkiessaan pää kumarassa ja nähden minne jalkansa astuu. Hän on kuullut Herransa varoituksen Pietarin tavoin: ”Mitä se sinua koskee! Seuraa sinä Minua!” On todellakin aika katsoa jalkoihinsa, katsoa itse eteensä!


 

Sample text

Sample Text

Sample Text