Apu joka on hänelle sopiva osa 8

  HEIKOMPI ASTIA

 

--- Joidenkin mielestä miehen ei milloinkaan tulisi tarttua kynään kirjoittaaksensa jotakin naisen heikkouksista. Miksi? Eikö nainen olekaan heikko, vaan vahva? Miksi kuitenkin aina sopivassa kohden vedotaan siihen, että nainen on heikompi astia? ---

"Samoin te, miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niinkuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat elämän armon perillisiä niinkuin tekin; etteivät teidän rukouksenne estyisi." (1.Piet. 3:7).

Nyt meidän on heti päätettävä mistä vaimoista me puhumme. Tuskin tarvinnee mainita, että maailmalliset naiset ja vaimot eivät lainkaan ole sitä mieltä, että he ovat heikkoja astioita. Hehän hallitsevat tätä maailmaa ja siten myös miehiänsä. Heikkous on heille tuntematon käsite; ellei sitten se ole tunnettu heille miesten kohdalla. Kirjoittaessani kappaletta "Vaimo jonka annoit olemaan minun kanssani" jouduin aivan hätkähtäen kysymään itseltäni: 'Mitä sinä oikein kirjoitat? Voiko olla kysymys tästä?' Minun oli kuitenkin pakko kirjoittaa siten ja luettuani kirjoittamani kyselin yhä uudelleen ja uudelleen asian laitaa. Kuitenkin olen juuri nyt täysin vakuuttunut, että olen kirjoittanut täysin oikein.

Me olemme tiedostaneet jo vuosikausia sen tosiasian, että hyvin suuressa määrin miehet eivät ole enää miehiä ja naiset eivät ole enää naisia, siinä suhteessa kuin perinnäisesti on totuttu ajattelemaan. Se ilmenee nimenomaan heidän tavassaan pukeutua ja esiintyä. Olemme usein huvittuneina todenneet, ettei kadulla kulkevista voi päätellä, ovatko he miehiä vai naisia, mutta onko sittenkään kysymys asiasta, jonka suhteen voisi olla huvittunut? Sukupuoliroolit eivät kuitenkaan ole sekoittuneet ainoastaan ulkonaisella tasolla, niin että vaatetus olisi kaikilla sama, tai että miehet pukeutuisivat naisten vaatteisiin, ja naiset miesten vaatteisiin. Tekeekö kukaan jotakin tällaista ainoastaan huvikseen? Miksi se näyttää olevan kuin sisäinen pakko kaikille niille, jotka seuraavat tämän ajan muotivirtauksia?

Minä en halua olla tuomitsemassa ketään, jos tämä kirjaseni sattuisi jonkun tavallisen kadunmiehen tai naisen käteen. Olet aivan oikeassa, jos ajattelet toimivasi normaalilla tavalla yleisen käytännön mukaisesti. Minä en arvostele enkä tuomitse, mutta minä tuon asiaa esiin siltä kannalta mitä Jumalan Sana ajattelee näistä asioista. Kenenkään ei siis tarvitse tuntea itseänsä loukatuksi, enkä myöskään halua syyllistyä lainrikkomukseen asettumalla tasa-arvolakia vastaan. Olkoon maailmalla omat sääntönsä; sallittakoon silti Jumalan Seurakunnalla olla oma vapautensa toteuttaa Jumalan Sanaa.

Mikä saa ihmiset toimimaan siten kuin he tekevät? Uskovaisina ihmisinä meidän ei ole vaikeata määritellä sitä, koska uskomme kaiken takana olevan erilaisten henkien. Jos mies ei ole enää todellinen mies, ja nainen ei ole enää todellinen nainen, niin se ei johdu heistä itsestänsä, sillä jokainenhan haluaisi olla todellinen. Mikä on se henki, joka saa sukupuoliroolit ja ‑ajattelun muuttumaan siinä määrin, että sopii tarkata ketä kutsuu herraksi ja ketä rouvaksi? Yksinkertainen vastaus on saastainen henki. Mutta olemmeko todella koskaan ajatelleet, mikä henki se on? Heikko astia ei enää olekaan nainen, vaan mies. Mikä henki sotkee sukupuolet, ja vähät välittää siitä miten päin mikin on? Jos mies pukeutuu naiseksi, huvittaa se yhä useampaa televisionkatsojaa, ja tällaiset henkilöt tulevat viimeistään siinä vaiheessa julkkiksiksi. Kuitenkin Jumala on antanut ymmärtää, että sellainen on hänelle kauhistus. Sodoman ja Gomorran synnit ja henget eivät ole kaukana yhdestäkään meistä, niin kauan kuin elämme tämän maan päällä. Olemme aina kuvitelleet noiden asioiden olevan jossakin kaukaisuudessa, pitkän etäisyyden päässä. Homoseksuaalisuus on ollut uskovaisille vihattu ja kartettu asia. Mutta mitä muuta on kaikki roolien vaihtuminen ja miehen heikkous kuin saman hengen tuotetta?

Kaikkialla, niin aikakauslehdissä kuin televisiossakin, mainoksissa, esittelyissä, valmistetaan sijaa hengelle, joka vapauttaa niin miehen kuin naisenkin sukupuoliroolistaan. Aikaisemmassa vaiheessa naisen alastomuus oli paheksuttu seikka, mutta näkisin alastoman naisen mainoksessa huomattavasti viattomammaksi kuin sen linjan, mitä nyt aivan viime vuosina on alettu suosia. Erikoisesti aivan viime kuukausien aikana, kun yhdistyneestä Euroopasta on alettu puhua nykyiseen tyyliin, tuntuu kuin rajat olisi avattu saman tien hengillekin.

Aloittaessani kirjoittamaan näistä asioista ei mieleeni tullut mitään tältä alueelta, ja tiedän sen tiimoilta puhumisen loukkaavan joitakin hurskaita ihmisiä, mutta mitä enemmän hengessäni tutkistelen näitä asioita, sitä selvemmin näen niiden vaikutuksen tässä ajassa. Mitä enemmän nämä asiat valottuvat, sitä vakavammaksi kaikki tulee Jumalan kansan kohdalla. Mieleeni tulee Ilm. 14: "...joka haureutensa vihan viinillä on juottanut kaikki kansat." Tämä sanankohta puhuu paljon suuremmistakin asioista, mutta nähkäämme, että kaikella saastaisuudella on tyyssijansa Babylonissa!

Voimmeko nyt todeta vilpittömällä sydämellä, että jos meidän piireissämme veli ei jostakin syystä ole mies sanan varsinaisessa merkityksessä, niin kysymys on jostakin muusta hengestä? Entä jos sisar ei ole todellinen nainen ja vaimo miehellensä? Onko kysymys joistakin uskovaisten erityishengistä? Onko sellaisia olemassa? "Paetkaa haureutta!" (1.Kor. 6:18). Veljeni, sisareni, vielä on aikaa tulla Herran luokse ja pyytää Häntä vapauttamaan kaikista väärien henkien vaikutuksista! Tuomion on alettava Jumalan Seurakunnasta, ja jokaisen veljen on tultava todelliseksi mieheksi, ja jokaisen naisen on tultava todelliseksi naiseksi, ja jos hän on naimisissa, todelliseksi vaimoksi miehellensä ja äidiksi lapsillensa!

Jos Jumalan Seurakunnassa miehellä ei ole rohkeutta odottaa vaimoltansa vaimon käytöstä, on hänestä tullut heikompi astia. Jos nainen ei suostu ottamaan asemaansa Jumalan säätämässä paikassa, ei hän todellisuudessa ole nainen, vaan sama saastainen henki saa hänet sotkemaan roolit.

Mitä sitten todellisuudessa tarkoittaa heikompi astia? Vastaako Jumalan Sana meille tähän kysymykseen? Mitä se sanoo astioista? "Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: 'Miksi minusta tällaisen teit?' Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten? (Room. 9:20-21). Tiedämme, että nainen voi olla jalokin astia, eli tämä sanankohta ei tarkoita sitä, että nainen olisi halpa astia, mutta jos tulee kysymykseen tyytymättömyytemme Jumalan päätöstä kohtaan, niin eikö tämä sana mitä suurimmassa määrin vastaa kysymykseemme?

"Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: 'Herra tuntee omansa' ja: 'Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee'. Mutta suuressa talossa ei ole ainoastaan kulta- ja hopea-astioita, vaan myös puu- ja saviastioita, ja toiset ovat jaloa, toiset halpaa käyttöä varten. Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista, tulee hänestä astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis." (2.Tim. 2:19-21).

Emme ole vielä saaneet todellista vastausta kysymykseemme. Minä en tiedä mitä sinä ajattelet, ja kirjoitankin tämän kaiken saadakseni sinut ajattelemaan. Pohdittuani ja tutkittuani tätä asiaa hyvin pitkään, en ole päässyt mihinkään muuhun tulokseen kuin siihen, että vastauksen saadaksemme meidän on jälleen mentävä aivan alkuun. Eeva oli ensimmäinen heikko astia. Mitä teki hänestä sen? Hän ei ollut mukana alkuperäisessä luomisessa, vaan hänet otettiin Aadamista, ja siten hän oli riippuvainen tästä, sillä olihan hän osa Aadamia — aivan niin kuin Seurakunta on riippuvainen Kristuksesta. Sen me olemme valmiit näkemään ja uskomaan, mutta kuka nainen on valmis uskomaan olevansa riippuvainen miehestänsä? Silloin erotettiin nainen miehestä, feminiininen maskuliinisesta. Silti kumpikin oli omalla tavallaan riippuvainen toisestansa.

Eeva oli siis heikompi astia, mutta missä se ilmenee? Missä ilmenee muiden Raamatun naisten heikkous? Eikö jokaiselle miehelle ole mitä tärkein asia saada tietää se, jotta hän voisi suojella vaimoansa tällä alueella?

"Mutta käärme sanoi vaimolle: 'Onko Jumala todellakin sanonut?'" Me tiedämme mikä oli Aadamin synti, sillä Herra Jumala mainitsee sen tuomiopuheessaan: "KOSKA KUULIT VAIMOASI!" Onko nyt vaikea päätellä, mikä oli Eevan heikkous? HÄN KUUNTELI KÄÄRMETTÄ! HÄN KESKUSTELI PAHOLAISEN KANSSA JA ALKOI JÄRKEILLÄ, USKOEN ENEMMÄN VIHOLLISTA KUIN JUMALAA TAI MIESTÄNSÄ! Hän ei niinkään ajatellut seurauksia, kuin sen hetken nautintoa. Aadamia käärme ei lähestynyt, mutta kylläkin Eevaa. "Sillä minä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella; minähän olen kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen PUHTAAN NEITSYEN. Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme kavaluudellaan petti (vietteli) Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan"(2.Kor. 11:2-4).

Veljeni, sisareni, haluat uskoa tai et, niin tässä on avain kaikkeen! Jumala halusi tehdä Eevasta erilaisen kuin mitä Aadam oli, jotta he täydentäisivät toisiansa. Itse asiassa Aadamissa on suhteessa paljon enemmän samaa kuin Eevassa, kuin mitä Eevassa on sellaista mitä Aadamissa on. Älkäämme koskaan unohtako, että Eeva otettiin Aadamin kyljestä! Niinpä tämänkin päivän Aadamilla tulisi olla selvä kuva siitä, millainen nainen on. Naiseen erotettiin kaikki naisellinen, herkkä, äidillinen. Mieheen jäi taas kaikki maskuliininen, suojeleva, määrätyssä mielessä laskelmoiva, kaiken oikeaan paikkaan sijoittamaan pystyvä olemus; onhan itse Jumala asettanut hänet vastuuseen kaikesta, hallitsijaksi!

Eevankin olisi tullut käsittää riippuvaisuutensa Aadamista. Kun käärme alkoi puhutella häntä, hänen ei olisi tullut pysähtyä kuuntelemaan, vaan olisi tullut heti rientää miehensä luokse ja kertoa siitä, mitä tapahtui. Hänessä ei ollut sitä, mitä vaadittiin vihollisen vastustamiseen oikealla tavalla, koska se oli miehen tehtävä. Vihollinen lähestyi ikään kuin Jumalan Sanan kanssa, ja eksytti, vietteli Eevan. Sananpalvelustehtävä kuuluu siten jo täältä alkaen vain miehelle. "Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena; mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa. Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva; eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen" (1.Tim. 2:11-14). Tämä on niin selvää kuin selvä voi olla! Joka ei halua tätä uskoa, niin kuin se on kirjoitettu, ottakoon toki mahdollisimman paksun ja mustajälkisen kynän ja vetäköön ylitse Raamatustansa tämän kohdan niin kuin muutkin vastaavat kohdat!

Jos me miehinä käsitämme tämän, niin olemmeko me enää miehiä, jos olemme niin hienotunteisia, että emme halua loukata vaimojemme tunteita tai yleensä naisten tunteita puhumalla näistä asioista? Olen kuullut usean veljen viittaavan siihen, että Saara aikanaan nauroi, kun Jumala toi Aabrahamille sanoman Iisakin syntymisestä, ja loukkasi siten Jumalaa. Sanotaan, ettei Jumala voinut tehdä mitään Saaralle, koska hän oli Aabrahamin vaimo. Me olemme nyt siis jaloja ritareita ja suojelemme vaimojamme Jumalan edessä; seisomme vaimomme ja Jumalan välissä ja ajattelemme, että kaikki on hyvin. MUTTA ONKO KAIKKI HYVIN? Me seisomme vaimomme edessä kasvot Jumalaa kohden ja meille on yhdentekevää mitä selkämme takana tapahtuu? Keneltä meidän tulisi suojella vaimojamme? Toki sielunviholliselta eikä Jumalalta!!!

Minä uskon, että tässä kohden useimmat veljet ovat tehneet ja tekevät virheensä. Me olemme aina ajatelleet, että paras ratkaisu näissä asioissa on vaieta ja odottaa ajan tekevän tehtävänsä; olemmehan niin usein lyöneet päämme seinään ja astuneet liian herkille varpaille. Mutta mitä on aika korjannut, mitä tuonut uutta ja parempaa? Kenellä on rohkeus odottaa vielä, kun kenelläkään ei ole varmuutta huomisen päivän asioista? Tiedän, että on kysymys vaikeista asioista, mutta niin kuin olen jo todennut moneen kertaan, ei ole kysymys meidän onnistumisestamme, vaan siitä, että me annamme Jumalalle kunnian ja tunnustamme Hänen Sanansa ainoaksi auktoriteetiksemme tälläkin alueella. On tullut aika, jolloin jokaisen veljen on tehtävä nämä asiat selväksi itsellensä ja vaimollensa.

Mikä on tulos siitä, kun miehet vaikenevat eivätkä rohkene tuoda julki sitä, miten kaiken tulisi olla? Voimme lukea siitä 2.Kor. 10, mikä sopii myöskin miehiin, jotka pysyttäytyvät sopivalla etäisyydellä Jumalan Sanasta. Mikä on tulos siitä, kun miehet vaikenevat, ja vaimot puhuvat keskenään? Mitä puhutaan, miten puhutaan, miten rakennutaan? "...mutta he ovat ymmärtämättömiä, kun mittaavat itsensä omalla itsellään ja vertailevat itseään omaan itseensä." (jae 12).

Mitä muuta voitaisiinkaan tehdä, jos ei ole todellista tietoa ja käsitystä jumalallisesta? Minä olen aivan tarkoituksella ottanut avioliittoasioita puheeksi erilaisten ihmisten kanssa. Tuskin on tarpeen mainita, että miesten kesken on vallinnut melkoinen yksimielisyys (Suokaa anteeksi, sisaret, tunnustanhan sen tässä avoimesti!), mutta mitä tulee keskusteluihini erilaisista hengellisistä piireistä olevien naisten kanssa, ja jopa aivan uskosta osattomien kanssa, niin tulos on häkellyttävä. Itse asiassa olen hämilläni juuri nyt, kirjoittaessani tätä, sillä edellinen lause on minulle itsellenikin kuin ilmestys. Mitä merkitsee tässä ajassa se, että voin niin uskovaisilta kuin uskosta osattomiltakin naisilta kuulla saman asian??? Eikö jo yksin tämän asian tulisi ravistella meitä hereille?

Itse asiassa on olemassa todella hienoja naisia niin uskovaisten kuin uskosta osattomienkin joukossa, jotka omaavat, uskosta osattomatkin, suorastaan jumalallisen näkemyksen näistä asioista. Tilanne ei siis ole aivan toivoton, mutta pinnalle on noussut niin paljon väärää, joka pakostakin vie suurimman huomion.

Sisaret ovat mielellänsä sielunhoitajia toisillensa, eikä siinä ole mitään väärää, sillä niin tulisikin olla. Mutta mikä minussa herättää jumalallisen vihan, on se, että olen kohdannut niin monia sielunhoitajia, jotka todella vertaavat ja yllyttävät vertaamaan itseensä. Sielunhoitaja vertaa hoidettavaa itseensä ja hoidettava sielunhoitajaan, ja koska molemmat ovat naisia ja tuntevat samalla tavalla, mies on tehnyt sitä ja sitä, ollut sellainen ja sellainen — niin, lopputulos on aina samanlainen. Nainen ei halua uskoa mitään pahaa toisesta naisesta, ei ainakaan myöntää sitä, koska onhan kysymys puolustautumisesta miehiä vastaan. Uskokaa tai älkää, naisasialiike jyllää yhtä hyvin seurakunnassa kuin maailmassakin! Tuo turvallisen tunteen mitata itsensä ja ystävättärensä itsellänsä, ja verrata itseään omaan itseensä. Tapahtuuhan siinä itsetutkistelua ja ehkä parannuksen tekoakin, mutta onko tämä sitä, mitä Jumala meiltä odottaa???

Kuinka usein täytyy toistaa sitä, että ainoa vertailumme kohde tässä elämässä on Jumalan Sana. Herran Nimessä haluan sanoa jokaiselle: "Uskovaiselle ei ole mitään muuta vertailukohdetta!" Saattaa hyvinkin olla riittävää uskonnollisille tunteille, kun saa purkaa sydäntänsä ja kuulla lohdutusta, mutta jos tuo lohdutus ei perustu Jumalan Sanaan, ei se palvele parhaaksemme, vaan koituu ajan mittaan tuhoksi!

Kuinka moni nainen onkaan tyrmännyt minut heti alkuunsa keskustelussamme. Minun ei tarvitse muuta kuin mainita jotakin naisen asemasta seurakunnassa, niin kuuntelematta mitään sanotaan: "Puhutaanhan siellä niin paljon siitäkin, mitä miehen tulee tehdä!" Jos nämä asiat ovat traumaattisia miehille, niin ne ovat sitä kymmenkertaisesti joillekin naisille. Jos sisaret eivät kestä edes kuulla näistä asioista, saati sitten keskustella niistä, niin ovatko he todella sisaria? Jos me emme miehinä ja naisina, sisarina ja veljinä, aviomiehinä ja vaimoina, pysty istumaan saman pöydän ääressä, ja puhumaan näistä asioista, on tilamme todella surkea. Minulla ei ole ollut aikaa laskea niitä raamatunjakeita, jotka puhuvat näistä asioista, mutta jos ne kaikki yliviivattaisiin, niin mustaa syntyisi melkoisesti Raamattumme sivuille.

Me olemme ehkä joutuneet kestämättömältä tuntuvaan tilanteeseen sen johdosta, ettei näistä asioista ole voitu puhua aikaisemmin, mutta vielä ei ole liian myöhä. Vihollisen voima meidän elämässämme ja näissä asioissa on perustunut siihen, että olemme vaienneet näistä asioista, ja siten loukanneet Jumalaa. Mutta jos me uskomme nämä asiat "Näin sanoo Herrana", ja pidämme niistä kiinni Jumalan Sanana, tapahtui mitä tapahtui, onnistui tai ei, olemme jossakin vaiheessa kokeva jumalallisen voiton. Kuinka voisimme suoriutua viimeisestä suuresta tehtävästämme Kristuksen Morsiamena, jos meillä ei ole toimivaa ja turvallista Seurakuntakotia, mihin johtaa sisälle tulevat? Jos perheasiamme eivät ole jumalallisessa järjestyksessä, kuinka voimme saarnata muille ja opettaa muita?

Nainen on totisesti heikompi astia, mutta jos hän todella on uskovainen, niin kuin Gal. 3:26 sanotaan, niin hän voi olla yhtä voittoisa kuin kuka tahansa mieskin. "Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan."

Samankaltainen kohta on Kol. 3: "Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta, sillä niiden tähden tulee Jumalan viha, ja niissä tekin ennen vaelsitte, kun niissä elitte. Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki. (Huomatkaamme, mitä tässä todella sanotaan! Edellisissä asioissa vaelsimme ennen, mutta nyt meitä kehotetaan panemaan pois ne kaikki, ja luetellaan mitä tulee vielä panna pois. Erehtyykö Paavali kirjoittaessaan tällä tavoin meille? Uskovaisille kirjoittaa tällaista! Löytyneekö meistä mitään näistä asioista? Veli, sisar, tunnistatko näistä mitään?) viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne. Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan. Ja tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Kristus." Suomalaista ei mainita, mutta uskon, että tuo "barbaari" tarkoittaa yhtä hyvin suomalaista!

"Vaimot, olkaa miehillenne alamaiset, niinkuin sopii Herrassa." "Miehet, rakastakaa vaimojanne, älkääkä olko heitä kohtaan katkerat."

Markku Vuori

Jatkuu…