Social Icons

Pages

perjantai 30. maaliskuuta 2018

Pitkäperjantain perintö!


”’Me olemme havainneet, että tämä mies on ruttotauti ja metelinnostaja kaikkien koko maailman juutalaisten keskuudessa ja nasaretilaisten lahkon päämies, ja hän on koettanut pyhäkönkin saastuttaa. Sentähden me otimme hänet kiinni. Voit itse häntä tutkimalla saada tietää kaiken, mistä me häntä syytämme.’ Ja myös juutalaiset yhtyivät syyttämään häntä ja väittivät asian niin olevan.” (Apt.24).

Vietämme tänään maailmanhistorian suurimman oikeusmurhan muistopäivää! Noin kaksituhatta vuotta sitten ruoskittiin ja lyötiin syville haavoille viattomin ja puhtain Ihminen ja lopulta naulittiin ristille! Hän ei ollut ansainnut mitään kokemastaan, mutta kateuden ja väärien syytösten johdosta Hänet asetettiin oikeusistuimen eteen ihmisten käsittämättä todella, mitä tekivät! Ei riittänyt se, että Hänestä käytiin oikeutta oman kansan tuomioistuimessa, vaan ihmisten tahdon toteuttamiseksi Hänet tuli saattaa koko kansan vihaaman roomalaisen vallan rangaistuksen alaiseksi!

Jumala oli kätkeytyneenä niin yksinkertaiseen Hahmoon, ettei Häntä tunnistanut kuin vain pieni joukko. Hän jäi salaisuudeksi koko uskonnolliselle maailmalle, harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Tämä ei ollut vain sen hetkinen, ohi menevä tapahtuma, vaan aivan uuden ja todellisen Maailman alku, joka on siitä lähtien toistunut aikakaudesta ja hetkestä toiseen!

”Me olemme havainneet, että tämä mies on ruttotauti ja metelinnostaja kaikkien koko maailman juutalaisten keskuudessa ja nasaretilaisten lahkon päämies, ja hän on koettanut pyhäkönkin saastuttaa.”

Kansa rakasti Herramme puheiden kuulemista, mutta uskonnollinen maailma koki syvää vihaa kaikkea kuulemaansa kohtaan, koska se oli omien perinnäissääntöjensä hallinnassa. Kaiken yllä oli kylläkin aivan oikeanlaiset nimittäjät, otsikot. Uskottiin tehtävän kaikki lain säätämällä tavalla, Mooseksen hengessä. Kaikki ymmärrettiin tarkoituksella väärin! Unohdettiin tarkoituksella kautta aikojen totena pidetty Mooseksen kautta tullut profetia:

”Profeetan minä olen herättävä heille heidän veljiensä keskuudesta, sinun kaltaisesi, ja minä panen sanani hänen suuhunsa, ja hän puhuu heille kaikki, mitä minä käsken hänen puhua. Ja joka ei kuule minun sanojani, joita hän minun nimessäni puhuu, hänet minä itse vaadin tilille.” (5.Moos.18).

Kuinka harvat todella tuohon aikaan käsittivät Jumalan etsikonajan saapuneen heidän keskellensä, kaikesta näkemästänsä ja kuulemastansa huolimatta! Itse Kaikkivaltias Jumala saapui heidän keskuuteensa tavalla joka jokaisen oppineen olisi tullut sanantutkistelun perusteella käsittää ja tunnistaa! Koko uskonnollinen maailma oli kuitenkin tuolloin ja on nytkin niin perinteisten ajatustensa vallassa, ettei tunnista Lihaksi Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa tullutta Jumalaa! Hänen kätkeytymisensä yksinkertaisuuteen oli paljastettu jo Vanhan Liiton Kirjoituksissa, mutta vuosituhansien aikana muotoutunut perinteisyys ihmisoppeineen oli verhona papistonkin mielissä, ylipapinkin! Kuinka pelottava ajatus sisältyykään ylipapin tuonaikaiseen ennustukseen! Profetoida voi kaikkein väärinkin ihminen!:

”’Te ette tiedä mitään ettekä ajattele, että teille on parempi, että yksi ihminen kuolee kansan edestä, kuin että koko kansa hukkuu.’ Mutta sitä hän ei sanonut itsestään, vaan koska hän oli sinä vuonna ylimmäinen pappi, hän ennusti, että Jeesus oli kuoleva kansan edestä, eikä ainoastaan tämän kansan edestä, vaan myös kootakseen yhdeksi hajalla olevat Jumalan lapset. Siitä päivästä lähtien oli heillä siis tehtynä päätös tappaa hänet.” (Joh.11).

Kuinka tietoinen olikaan tämä kaikkien aikojen kauhistuttavin oikeusmurha! Kuten otsikkolainauksestamme selvästi ilmenee, on kysymys kautta aikakausien toistuvasta käytännöstä:

”Opetuslapselle riittää, että hänelle käy niinkuin hänen opettajalleen, ja palvelijalle, että hänelle käy niinkuin hänen isännälleen. Jos he perheenisäntää ovat sanoneet Beelsebuliksi, kuinka paljoa enemmän hänen perheväkeään!” (Matt.10).

”Ja ylipapit ja kirjanoppineet kuulivat sen ja miettivät, kuinka saisivat hänet surmatuksi; sillä he pelkäsivät häntä, koska kaikki kansa oli hämmästyksissään hänen opetuksestansa.” (Mark.11).

torstai 29. maaliskuuta 2018

Täyteen miehuuteen Kristuksessa!


Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä. Ja tämä on se lupaus, minkä hän on meille luvannut: iankaikkinen elämä. Tämän minä olen kirjoittanut teille niistä, jotka teitä eksyttävät. Mutta te - teissä pysyy se voitelu, jonka olette häneltä saaneet, ja te ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa; vaan niinkuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta; ja niinkuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä. Ja nyt, lapsukaiset, pysykää hänessä, että meillä hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkoitettaisi pois hänen tyköänsä hänen tulemuksessaan.” (1.Joh.2).

Me emme tämän elämän aikana tule täydellisiksi hengellisellä alueella, mutta ottaen huomioon ajan myöhäisyyden, emme voi olla lähestymättä sitä tilaa, jota meiltä Korkeuksissa asetettu päämäärä edellyttää. Hengellinen Elämä tarkoittaa jotakin aivan muuta kuin maallinen elämämme, joka tietyssä vaiheessa, vanhetessamme, merkitsee tietynlaista alasajoa, monenlaista heikentymistä ja lisääntyvää vajavaisuutta. Jotkin tiedepiirit pyrkivät pysäyttämään vanhentumisen ja jopa poistamaan kuolemakäsitteen, mutta varhaisemmissa tutkimuksissa ovat Jumalaa kunnioittaneet tutkijat todenneet, että kuolemaa on mahdotonta paeta, koska jokaiseen soluumme on ohjelmoitu sen kuolema!

Tämä maallinen majamme on luotu katoavaiseksi, onneksi, Jumalalle siitä kiitos! Kukaan ei näytä ajatelleen innostuksessaan, kuinka kauheata olisi elää pidempään tässä viimeisessä maailmanajassa! Nyt ollaan jo aivan tosissaan menossa Marsiin ja valloittamaan sieltä uutta asuinaluetta ihmiselle! Jo aikanaan kuussa vierailun yhteydessä laskettiin, että muutaman kilon sinne kuljettaminen maksaa miljoonia! Erään intohimoisen ja suorastaan järjettömän suunnitelman mukaisesti Marsiin luotaisiin ilmakehä rakentamalla sinne suuria laitoksia, jotka loisivat tietynlaista saastetta niin suuressa määrin, että syntyisi ilmakehä!

Sallikaamme ihmiselle hänen tavoitteensa, mutta meillä uskovaisina on varattuna Uusi Asuinalue, josta tämä maailma ei tiedä juuri mitään, ja siksi tekee omia suunnitelmiaan!

”Ja nyt, lapsukaiset, pysykää hänessä, että meillä hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkoitettaisi pois hänen tyköänsä hänen tulemuksessaan.”

Meille on valmistettuna Valtakunta, joka ei perustu minkäänlaisiin inhimillisiin suunnitelmiin ja näkemyksiin! Me valmistaudumme lähtemään sinne joukkona, mutta jokainen paikka on aivan kirjaimellisesti varattu yksilölle, kunkin nimellä varustettuna! Juuri nyt pätee erikoisesti:

”…pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen; ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin; älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.” (Hebr.10).

Seurakunnalla ja uskovaisten yhteydellä on aivan oma, Jumalan säätämä tehtävä ja tarkoituksensa, mutta jokaisen, aivan jokaisen meistä, on tehtävä tiliä itsestämme ja suostuttava hengelliseen kasvuun, jota ilman meistä ei voi tulla taivaskelpoisia! Sitä korostaa veljemme Johannes lainauksessamme aivan ainutlaatuisella tavalla. Seurakunnasta huolimatta meidät nähdään Korkeudessa yksilöinä, yksittäisinä persoonina!

”Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.” (Ef.4).

Mitä Johannes tarkoittaa sillä, ettemme ole kenenkään opetuksen tarpeessa, ja mitä merkitsee se Voitelu, josta olemme tulleet osallisiksi? Olemme omalla tavallaan Seurakuntaluokalla, mutta perusopetus tapahtuu aivan henkilökohtaisesti yksityistunneilla, Hänen seurassaan, joka on ottanut vastuun kehityksestämme!

”…kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään…”

Tämä ei enää voi olla kaukana!

tiistai 27. maaliskuuta 2018

Koska tunnette tämän ajan! 2


”Ja tehkää tämä, koska tunnette tämän ajan, että jo on hetki teidän unesta nousta; sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme. Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä. Pankaamme sentähden pois pimeyden teot, ja pukeutukaamme valkeuden varuksiin.” (Room.13).

Missä määrin me pukeudumme ja missä määrin meitä puetaan? Jos jo Paavali aikanaan toteaa yön olevan pitkälle kulunut, niin miksi ei meillä riitä rohkeutta ja uskallusta tehdä selvää johtopäätöstä oman hetkemme myöhäisyydestä? Yöhön kuuluu monia epämieluisia tekijöitä niin hengellisellä kuin maallisellakin alueella. Maailman tilanteesta yleisesti ottaen kenelläkään uskovaisella ei tulisi olla pienintäkään epäselvyyttä, eikä sen pohtimiselle kannata suoda liiallisesti voimavaroja. Mutta ajan myöhäisyydestä johtuen suurin määrä epätietoisuutta näyttää sisältyvän ns. hengellisen elämän alueelle. Laittomuuden valtaan pääseminen merkitsee aivan ainutlaatuista ja ennen kokematonta sekavuutta hengellisessä ajattelussa. Olemme aivan todellisesti tulleet aikaan, jossa jos mahdollista, valitutkin eksytetään!

Missä on laittomuuden painopiste? Itsekin olen aina ajatellut laittomuuden koskevan ihmisten vääryyttä ja vääriä tekoja, joilla vahingoitetaan muita ihmisiä. Jokin sisimmässäni kuitenkin on alkanut vakuuttaa siitä, että on enemmänkin kysymys siitä, mistä Herramme puhuu melko laajamittaisella esikuvalla:

”Silloin hekin vastaavat sanoen: 'Herra, milloin me näimme sinut nälkäisenä tai janoisena tai outona tai alastonna tai sairaana tai vankeudessa, emmekä sinua palvelleet?' Silloin hän vastaa heille ja sanoo: 'Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.' Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.” (Matt.25).

Kuinka eri tavalla nähdäänkään kaikki tekemisemme ja tekemättä jättämisemme Korkeuksissa? Laittomuuden salaisuus onkin siinä, mitä me tiedämme velvollisuutenamme olevan tehdä, mutta emme tee sitä! Jokainen joutuu vastaamaan elämästään Valtaistuimen tuomion edessä, joutuen aivan käytännössä ja todellisuudessa näkemään aivan uudenlaisen arvoasteikon, joka tosin ei ole mikään uusi, vaan vuosituhansia tiedossamme oleva! Me emme vain ole oikealla tavalla asennoituneet kuulemaamme Sanaan, jotta Hengen antama ilmestys olisi tullut osaksemme! Voin toistaa jälleen kerran, ettei meillä ole minkäänlaista epäselvyyttä sen suhteen, mitä Herramme meiltä odottaa, niin paljon olemme kuulleet sananjulistusta ja – opetusta! Mutta selvitäksemme kunnialla edessämme ja jo yllämme olevista haasteista, on nyt otettava aivan uusi asenne ja kunnioitus Sanaa kohtaan!

Mistä odotamme apua haasteidemme edessä? Ei ole kuin vain yksi Todellinen Apu! Emme voi turvautua keneenkään ihmiseen, ei edes suurimpaan jumalanpalvelijaan, ei vanhempiimme, ei parhaaseen ystävään, ei seurakuntaan, ei kirkkokuntaamme! Kaiken tämän tulisi olla meille selvääkin selvempää, sillä aidossa hengellisessä Elämässä on vain yksi Välimies, yksi Välittäjä meidän ja Jumalamme välissä! Mistä saisimme tarpeeksi voimallisen vakuutuksen tästä asiasta? Itse asiassa Raamatun jokainen jae korostaa sitä, koska Raamattu on Jumala Itse kirjallisessa muodossa. Mutta keskittykäämme nyt aivan erityisellä tavalla siihen, mitä veljemme Johannes meille Hengen välityksellä vakuuttaa! Paremminkin sanottuna Henki Johanneksen välityksellä!

Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä. Ja tämä on se lupaus, minkä hän on meille luvannut: iankaikkinen elämä. Tämän minä olen kirjoittanut teille niistä, jotka teitä eksyttävät. Mutta te - teissä pysyy se voitelu, jonka olette häneltä saaneet, ja te ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa; vaan niinkuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta; ja niinkuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä. Ja nyt, lapsukaiset, pysykää hänessä, että meillä hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkoitettaisi pois hänen tyköänsä hänen tulemuksessaan.” (1.Joh.2).

Millaiselle alueelle tämä sanankohta viekään meidät kaiken kirkkokunnallisen korostuksen aikana! Seurakunnalla on oma tehtävänsä ja paikkansa, mutta hengellisyyden syvin olemus perustuu niin kokonaisvaltaiseen hengelliseen, persoonalliseen Elämään, ettei meidän ja Herran Jeesuksen Kristuksen väliin mahdu mitään, koska olemme Hänessä! Mutta olkaamme varmoja siitä, että olemme edellä mainitussa Voitelussa!

sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Koska tunnette tämän ajan!


”Ja tehkää tämä, koska tunnette tämän ajan, että jo on hetki teidän unesta nousta; sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme. Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä. Pankaamme sentähden pois pimeyden teot, ja pukeutukaamme valkeuden varuksiin.” (Room.13).

Olisi varmaankin syytä lukea koko luku!

Siirryimme viime yönä kesäaikaan, ja olen siten jo eilisestä lähtien käännellyt kelloja ja eri laitteita uuteen aikaan. Kysymys on toisaalta aivan epäloogisesta asiasta, koskapa aika ei muutu miksikään, vain ihminen on päättänyt toimia näin taloudellisten seikkojen johdosta, ajattelematta itselleen aiheutuvia haittapuolia! On kysymys vain yhdestä tunnista, mutta se vaikuttaa monen ihmisen uneen ja toimintaan. Itsekin olen tänä aamuna tavallista väsyneempi ajatusten yltäessä uniin asti – ajatus eri aikaan heräämisestä teki unesta levottoman aivan tahtomattani.

Ajatukseni menevät nyt herättyäni automaattisesti sanankohtaan:

”Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain…” (Dan.7).

Kaikkea kohtaamaamme ja kuulemaamme on aina ollut muodossa tai toisessa, eikä mikään sinänsä muutu omassa olemuksessansa, mitä Saarnaaja omana aikanaan joutui pohtimaan. Jumala on muuttumaton koko Olemuksessansa ja Olemisessansa, ja Hän loi ihmistä varten mitä ihanimman maailman. Mutta tämä ei ole koskaan miellyttänyt ilmavaltojen hallitsijaa, joka kaikin tavoin on pyrkinyt ottamaan valtaansa Jumalan luoman ihmisen, voidaksensa vaikuttaa tämän välityksellä kaikenlaista vahinkoa. Ihminen on aivan käsittämätön olento, joka ei oikeastaan missään suhteessa käsitä itselleen aiheuttamaansa vahinkoa – ollen todella vahingollisten voimavaikutusten alaisena! 

Jumalan suurin vihamies on raivoissaan, etenkin tänä viimeisenä aikana, ollen tietoinen tulevista tuomioista, joissa hän on pääsyytettynä. Hän on tähän asti toiminut veljien syyttäjänä aiheuttaakseen suurta vahinkoa ihmiselle ja maapallollemme. Mikä hänen pohjimmaisen vihansa aikaansaaja, aihe on? Hän haluaa muuttaa kaiken sen, mikä häntä ei miellytä, mutta vaikka hän on ilmavaltojen hallitsija, puuttuu häneltä kyky luoda! Siksi hän tarvitsee välikappaleita toteuttaakseen hävitysvimmaansa, joka ei pyrikään aikaansaamaan jotakin täysin uutta, mutta vääristelemään mahdollisimman paljon kaikkea Jumalan luomaa ja säätelemää! Kuka tähän sopisi sen paremmin kuin langennut ihminen väärämielisyyksineen! Jos ihminen ei kokonaisvaltaisesti antaudu Herran palvelukseen ja todella uudistu Uuteen Elämään, eli synny uudesti, on hän väärien voimien ohjattavissa toteuttaaksensa näiden tahdon!

Näin voimme päästä käsittämään kaikki ne muutokset, jotka meitä askarruttavat ja ahdistavat! Koska laittomuus on päässyt valtaan, ei Rakkaus enää pääse esiin tahtomallaan tavalla!

Mitä kuuluttavat tämän aikakauden pasuunat suorastaan huumaavalla, mutta nukuttavalla ja turruttavalla tavalla! Mitä meille pyritään vakuuttamaan nimenomaan aikaan liittyen, pyrkien saattamaan meidät petoksen valtaan, jos emme jo ole siinä? Kaikki näyttää liittyvän aikakäsitykseemme, jolla on suorastaan ratkaiseva merkitys kaikelle olemisellemme ja tekemisellemme!

”Kun he sanovat: ’Nyt on rauha, ei hätää mitään’, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon. Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas; sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia. Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit.” (1.Tess.5).

Olisikohan seuraavalla sanankohdalla jonkinlainen sanoma meillekin?

”Ja minulle tuli tämä Herran sana: ’Ihmislapsi, miksi teillä on tämä pilkkalause Israelin maasta, kun sanotte: 'Aika venyy pitkälle, ja tyhjään raukeavat kaikki näyt?' Sentähden sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Minä teen lopun tästä pilkkalauseesta, niin ettei sitä enää lausuta Israelissa. Sano heille päinvastoin: Lähellä on aika ja kaikkien näkyjen täyttymys. Sillä ei ole oleva enää petollista näkyä, ei liukasta ennustelua Israelin heimon keskuudessa. Sillä minä, Herra, minä puhun; ja minkä sanan minä puhun, se tapahtuu eikä enää viivy. Sillä teidän aikananne, uppiniskainen suku, minä sanan puhun ja sen myös täytän, sanoo Herra, Herra.” (Hes.12).

lauantai 24. maaliskuuta 2018

”MINÄ käännän teidän kohtalonne!” 2


”Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä. Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne. Ja niin minä annan teidän löytää itseni, sanoo Herra, ja minä käännän teidän kohtalonne(Jer.29).

Milloin todella käsitämme, millaisella tavalla Jumalamme on sitonut Itsensä rakastamisen lähimmäisenrakkauden kanssa! Kuinka moneen kertaan meille tulee toistaa, että usko ilman tekoja on kuollut, merkityksetön! Me saatamme todistaa löytäneemme aidon yhteyden Jumalan kanssa, mutta tämä on muodostunut kuin jonkinlaiseksi, aivan käsittämättömäksi yksinoikeudeksi! Me kyllä rakastamme Herraamme, mutta hyvin itse valitulla tavalla! Me kyllä rakastaisimme lähimmäistämmekin, mutta kun… mutta kun hän ei mielestämme täytä tälle rakkaudelle asetettuja ehtoja; hän on erilainen kuin me, joten mitä todellisuudessa on tapahtunut meidän kohdallamme?

”’…mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.' Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä.’ Ja hän sanoi heille: ’Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne.’” (Mark.7).

Emme varmastikaan tee vääryyttä Jumalan Sanalle laajentaessamme käsitteen ”perinnäissääntö” lähimmäisenrakkauden alueelle! Kuinka täynnä onkaan monen mieli perusteita Jumalan selvän käskyn hylkäämiseksi! Sen sijaan että mielemme olisi vallannut jumalallinen Rakkaus, se askartelee muodostaakseen ja rakentaakseen kaikenlaisia mahdollisia aitoja Jumalan lupausten ja lähimmäistensä ympärille, kaiken tapahtuessa vain itsekkäistä motiiveista! Huomasitko edellisestä lainauksestamme aivan kauhistuttavan ja järisyttävän ajatuksen, jonka kai useimmat lukevat nopeasti ohittaakseen sen?

”…mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.”

Turhaan! Kuinka kauhistuttava sana hengellisen elämän alueella! Me uskottelemme itsellemme palvelevamme Jumalaa ja Hänen asiaansa, mutta jos emme koko sydämestämme rakasta Häntä, pitäytyen yksinomaan Hänen Sanaansa, ei perinteisiin ihmisten kehittelemiin oppirakennelmiin, me petämme itseämme! Petollisinta kaikessa on se, että kaikesta kielteisestä asenteestamme huolimatta Jumalan siunaukset ja lahjat näyttävät olevan osa elämäämme!

”Sillä maa, joka särpii sisäänsä sen päälle usein tulevan sateen ja kantaa kasvun hyödyksi niille, joita varten sitä viljelläänkin, saa siunauksen Jumalalta; mutta se, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on kelvoton ja lähellä kirousta, ja sen loppu on, että se poltetaan. Mutta teistä, rakkaat, uskomme sitä, mikä on parempaa ja mikä koituu teille pelastukseksi - vaikka puhummekin näin.” (Hebr.6).

Tottelemattomuus Sanaa kohtaan muuttaa yllemme lankeavan sateen kiroukseksi, saaden meidät tuottamaa ohdakkeita ja orjantappuroita, jotka haavoittavat lähimmäistämme! Muistakaamme Herramme orjantappurakruunu!

Emme totisesti voi palvella Jumalaa rakastamatta lähimmäistämme!

”Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä. Jos joku sanoo: ’Minä rakastan Jumalaa’, mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt. Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä.
Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt; ja jokainen, joka rakastaa häntä, joka on synnyttänyt, rakastaa myöskin sitä, joka hänestä on syntynyt.” (1.Joh.4).

Älkäämme pettäkö itseämme kieltäen Jumalan Rakkauden lähimmäiseltämme! Rikkomuksemme ei koskekaan häntä, vaan Itse Jumalaa!

”Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain. Sillä jos joku luulee jotakin olevansa, vaikka ei ole mitään, niin hän pettää itsensä. Mutta tutkikoon kukin omat tekonsa, ja silloin hänen kerskaamisensa on vain siinä, mitä hän itse on, ei siinä, mitä toinen on; sillä kunkin on kannettava oma taakkansa.” (Gal.6).

 

Sample text

Sample Text

Sample Text