Social Icons

Pages

tiistai 30. kesäkuuta 2015

Miksi ette jo itsestänne päätä?


”Ja hän sanoi myöskin kansalle: ’Kun näette pilven nousevan lännestä, sanotte kohta: 'Tulee sade'; ja niin tuleekin. Ja kun näette etelätuulen puhaltavan, sanotte: 'Tulee helle'; ja niin tuleekin. Te ulkokullatut, maan ja taivaan muodon te osaatte arvioida; mutta kuinka ette arvioitse tätä aikaa? Miksi ette jo itsestänne päätä, mikä oikeata on?” (Luuk.12).

On olemassa paljon asioita, joihin emme sinänsä tarvitse jotakin erikoista ilmestystä tai näkyä. Meidät on varustettu aivan erikoislaatuisella mekanismilla, joka on kätkettynä luiseen ja pallomaiseen koteloon. Meille on annettu aivot, joita suuri määrä ihmisiä, varsinkin uskovaisia, ei lainkaan halua huomioida. Lukuisten sanankohtien perusteella aivot eivät ole uskon vastakohta tai jotakin pahaa hengellisellä alueella, päinvastoin. Oikein käytettyinä ne palvelevat meitä koko elämämme ajan meidän parhaaksemme. Siksi Paavali saattaa suurella varmuudella sanoa esim. Timoteukselle:

”Eihän sitäkään, joka kilpailee, seppelöidä, ellei hän kilpaile sääntöjen mukaisesti. Peltomiehen, joka vaivaa näkee, tulee ennen muita päästä osalliseksi hedelmistä.

Tarkkaa, mitä sanon; Herra on antava sinulle ymmärrystä kaikkeen.” (2.Tim.2).

Aivot ja järki kuuluvat kaiken ymmärryksen mukaan hyvin samalle alueelle, ja järjettömyys on omalla paikallaan kaikkialla siellä, missä terve järki on haluttu syrjäyttää uskonnollisella hurmahengellä!

Herramme sanojen mukaisesti meidän on mahdollista arvioida kaikkea tapahtuvaa meille suodun ajattelukyvyn perusteella. Me päättelemme itsellemmekin käsittämättömän määrän asioita aivoihimme perustuvan kyvyn perusteella. Tämä toiminto on suurimmaksi osaksi havaintokykymme ulkopuolella aivan automaattisena tekijänä, jonka merkitystä emme normaalin ajattelun perusteella mitätöi tai kiellä. Suurin osa elämäämme perustuu siihen jopa uskovaisina ihmisinä ilman mitään ristiriitoja, jos meillä on sama ajattelu ja mieli kuin Herrallamme.

Järjen käyttäminen on siis sallittua uskovaisellekin, jopa suositeltavaa! Järkeily ja usko eivät ole ristiriidassa keskenään, jos kumpikin perustuu Sanan mukaiseen ajatteluun. On suorastaan järisyttävän merkittävä Herramme esittämä ajatus:

”…maan ja taivaan muodon te osaatte arvioida; mutta kuinka ette arvioitse tätä aikaa? Miksi ette jo itsestänne päätä, mikä oikeata on?”

Usko on meille todella tärkeä, mutta ilman sitäkin on meillä melkoinen kyky arvioida ympäröiviä asioita. Järkemme on alkuperäisessä jumalallisessa suunnitelmassa tarkoitettu avuksi uskomme syntymiselle ja pysymiselle, sen todistaa usein lainaamamme kohta:

”Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa, sentähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa…” (Room.1).

Nykyiset tapahtumat eivät siis ole meille vieraita ja käsittämättömiä, koska jo normaali ajattelumme kertoo meille mistä todella on kysymys. Viimeisten aikojen tapahtumat suorastaan vyöryvät ylitsemme kaiken taustalla kuuluen voimakkaan huudon:

”Katso, Ylkä tulee! Menkää Häntä vastaan!” (Matt.25).

Ottakaamme siis vaari tästä ajasta ja kuulemastamme sanomasta!









maanantai 29. kesäkuuta 2015

Pysykäämme Herrassa!





”Tämän minä sanon teidän omaksi hyödyksenne, en pannakseni kytkyttä kaulaanne, vaan sitä varten, että eläisitte säädyllisesti ja häiriytymättä pysyisitte Herrassa.” (1.Kor.7).

Tämän sanoi Paavali miehen ja naisen välisiin suhteisiin liittyen. Se soveltuu oikeastaan kaikkeen hengelliseen ja maalliseen elämään, tuoden julki oikeanlaisen johtohenkilön asenteen opetettaviinsa. Mikä olisi tässä ajassa tärkeämpää ja ajankohtaisempaa kuin häiriytymättä Herrassa pysyminen?

”Te juoksitte hyvin; kuka esti teitä olemasta totuudelle kuuliaisia? Houkutus siihen ei ole hänestä, joka teitä kutsuu. Vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan Minulla on teihin se luottamus Herrassa, että te ette missään kohden tule ajattelemaan toisin; mutta teidän häiritsijänne saa kantaa tuomionsa, olkoon kuka hyvänsä.” (Gal.5).

Tässä keksintöjen ja kehityksen ajassa on tarjolla aivan käsittämätön määrä erilaisia hapatuksia mitä erilaisimmissa kääreissä ja pakkauksissa. Juuri nyt meidän on oltava todella varovaisia ja selvästi erottauduttava näitä hapatuksia kaupittelevista tai lahjoittavista häiritsijöistä. Ihmisen itsekorostus ei ole vielä milloinkaan ollut näin merkittävä, kun tavalla tai toisella pettyneet hengelliset piirit pyrkivät laimentamaan pahaa oloaan mitä erilaisimmilla hengellisillä oivalluksilla, jotka tavallaan saavat alkunsa Raamatusta, mutta eivät kuitenkaan perustu Sanan kokonaistodistukseen. Ihmiset alkavat vähitellen huomata iloitsevansa seinälle maalatusta tulesta, etsien jonkinlaista, vilpillistäkin keinoa raapaistakseen tulen uhrinsa alle. Eliaa ei aikanaan petetty, eikä tämä oman tulen tarjoaminen jää tässäkään ajassa salaisuudeksi valveutuneelta jumalanlapselta!

”Tämän minä sanon teidän omaksi hyödyksenne, en pannakseni kytkyttä kaulaanne, vaan sitä varten, että eläisitte säädyllisesti ja häiriytymättä pysyisitte Herrassa.”

Kaikki omavaltainen ja väärä tuli on vain vahingoksi jokaiselle sen kanssa tekemisiin joutuvalle. Me tarvitsemme todellakin Hengen erottamisen lahjan enemmän kuin koskaan aikaisemmin! Jokin kohtaamamme hengellinen tilanne saattaa lämmittää suuren juhannuskokon tavoin, mutta epämääräinen tunne mäkertää sisimmässä vallitsevasta ilosta huolimatta.

Paavali antaa selviä ohjeita nimenomaan viimeisiä aikoja varten, meidän parastamme ajatellen. Tässä ajassa sielulliset henkivallat saavat laajatkin piirit nykyaikaistamaan Sanaan tallennettuja varoituksia kaipauksessaan tulen kokemisesta. Herramme ei anna meille niin kuin maailma antaa. Siinä missä Herramme kieltäytyi kumartumasta tämän maailman Ruhtinaan edessä, uskovat nyt laajat piirit tulleen hetken korjata tilannetta kumartumalla väärien odotusten edessä. Ei ole väliä sillä, kumarretaanko itse Vääryyden edessä, vaiko sen vaikutusten edessä!

”Ja se tekee suuria ihmeitä, niin että saa tulenkin taivaasta lankeamaan maahan ihmisten nähden. Ja se villitsee maan päällä asuvaiset niillä ihmeillä…” (Ilm.13).

Nykyinen ihmiskunta on aivan samanlainen kuin ihmisyhteisö on aina ollut. Se on valmis uskomaan näkemiinsä erikoisiin asioihin, merkittäviin ihmeisiin. Tuli on aina kiehtonut ihmistä, mutta mitä merkitystä on vääryyden ihmeillä ja tulilla? Aivan kuin Elia aikanaan oli suuren ratkaisun paikalla, aidon tulen langetessa Taivaasta, samoin meidänkin hengellinen todellisuutemme on kiinni aidosta tulesta, joka vakuuttaa meidät aidosta Jumalan vaikutuksesta.

”Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan; ja jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän kysytään. Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt!” (Luuk.12)

Aitoa Jumalan asioihin puuttumista kannattaa siis odottaa kärsivällisesti!

”Tämän minä sanon teidän omaksi hyödyksenne, en pannakseni kytkyttä kaulaanne, vaan sitä varten, että eläisitte säädyllisesti ja häiriytymättä pysyisitte Herrassa.”

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Maailmankirjat sekaisin




”Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun.” (Matt.11).

”En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.” (Joh.14).

Ihmisen tietämykseen ja kokemukseen nähden maailma ei koskaan vielä ole ollut niin sekava kuin juuri nyt. Korkea maailmanpankin virkamies totesi Kreikan neuvottelujen yhteydessä, että tarvittaisiin aikuisten välistä keskustelua. Vääränlainen lapsenmielisyys on päässyt valtaan kaikkialla, eikä ihminen todellisuudessa ole oppinut juuri mitään sodista ja muista katkerista kokemuksista.

”…koska heidän kielensä ja heidän tekonsa ovat Herraa vastaan ja he uhittelevat hänen kunniansa kasvoja. Heidän kasvojensa hahmo todistaa heitä vastaan; syntinsä he tuovat julki niinkuin sodomalaiset, he eivät niitä salaa. Voi heitä! Itsellensä he pahaa tekevät. Sanokaa hurskaasta, että hänen käy hyvin, sillä he saavat nauttia tekojensa hedelmiä. Voi jumalatonta! Hänen käy pahoin, sillä hänen kättensä teot maksetaan hänelle. Minun kansani käskijät ovat lapsia, ja naiset sitä hallitsevat. Kansani, sinun johtajasi ovat eksyttäjiä, he ovat hämmentäneet sinun polkujesi suunnan. Herra asettuu käymään oikeutta, nousee kansoja tuomitsemaan.” (Jes.3).

Voitaisiinko nykyistä tilannetta kuvata paremmin? Eivät ainoastaan uskonnolliset johtajat ole eksyttäjiä, vaan myöskin maalliset johtajat ovat hämmentäneet kansojen ja yhteisöjen tiet. Kreikan tilanne ei mahdu kenenkään järkevään ajatteluun, ja on johtava entistä sekavampaan tilanteeseen kautta koko Euroopan. Emme voi unohtaa ja olla huomioimatta sitä, että koko nykyinen maailmantalous perustuu väärien ratkaisujen johdosta tarpeettoman kulutukseen, mikä johtaa vielä, jos aikaa meille suodaan, raaka-ainepulaan ja koko maanpiirin saastumiseen.

Kaiken tämän keskellä emme voi eristäytyä irralliseksi saareksi tai eristetyksi alueeksi, vaan kaikki kehitys koskettaa meitäkin uskovaisina, vastoin parempaa tahtoamme. Elämme todellakin ajassa:

”Mutta sen minä sanon, veljet: aika on lyhyt; olkoot tästedes nekin, joilla on vaimot, niinkuin ei heillä niitä olisikaan, ja ne, jotka itkevät, niinkuin eivät itkisi, ja ne, jotka iloitsevat, niinkuin eivät iloitsisi, ja ne, jotka ostavat, niinkuin eivät saisi omanansa pitää, ja ne, jotka tätä maailmaa hyödyksensä käyttävät, niinkuin eivät sitä käyttäisi;

sillä tämän maailman muoto on katoamassa.

Soisin, ettei teillä olisi huolia.” (1.Kor.7).

Minäkin soisin, ettei meillä olisi huolia! Olemme kohtaava entistä enemmän asioita, jotka eivät meitä miellytä. Jo ajan henki on erittäin vastenmielinen hengelliselle ajattelulle. Kaikki saa meidät tuntemaan itsemme entistä vieraammaksi tälle maailmalle, ja nyt meiltä kysytäänkin todella, ehkä ensimmäistä kertaa elämämme aikana, tahdommeko mekin mennä pois, kun hengelliset odotuksemme eivät täytykään ajattelemallamme tavalla. Herramme on aina tietänyt tämän kaiken ja se on osa Hänen suunnitelmaansa, Hänen tapaansa käsitellä asioita; hän antaa ihmisen omien tekojen seurata häntä. Hän ei anna meille niin kuin maailma antaa, eikä kohtele meitä maailman tavoin. Siksi meille huudahdetaankin entistä voimallisemmin tuonpuoleisesta:

”Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun.” (Matt.11).



torstai 25. kesäkuuta 2015

Murheen terävä veitsi


 
”En minä anna teille, niinkuin maailma antaa.

Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.” (Joh.14).

Emme millään pääse irti Johannes Kastajasta! Eilen oli varsinainen, alkuperäinen juhannuspäivä. Johannes puhui asioita, joita me tässä ajassa totuudesta huolimatta emme mielellämme mainitse. Yksi merkittävimmistä pahennusta aiheuttaneista lausunnoista kuuluu:

”Mutta nähdessään paljon fariseuksia ja saddukeuksia tulevan kasteelle hän sanoi heille: ’Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaista vihaa? Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä, älkääkä luulko saattavanne sanoa mielessänne: 'Onhan meillä isänä Aabraham'; sillä minä sanon teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Aabrahamille. Jo on kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen’.” (Matt.3).

Tässäkin kohden tulee voimallisena esiin se, etteivät meidän ja Herran tiet läheskään aina kohtaa toisiaan. ”En Minä anna teille niin kuin maailma antaa!” 

Kuinka moni tässä ajassa toistaakaan mielessään samanlaisia ajatuksia kuin Herramme ajan hurskaat uskovaiset! Mieluiten ei haluta kohdata mitään inhimilliselle mielelle epämieluisia asioita. Vedotaan seurakunnan pastorin ihaniin saarnoihin ja jonkun toisen rakkaudelliseen opetukseen. Parannuksesta ei juurikaan kuule tänä päivänä, poikkeuksena viimekertainen miesten saunailta Pertunmaalla. Kirkkoherra rohkeni puhua mieltä koskettavia asioita. Kuka rohkenisi kuitenkaan selvästi julistaa samaa kuin Johannes?

”Jo on kirves pantu puitten juurelle; jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen’.”

Kuinka kauan rohkenemme olla kertomatta ihmisille heidän suorastaan valtavasta omavastuustaan seurakunnallisessa elämässä? Me emme todellakaan voi vedota israelilaisten tavoin Moosekseen, saati sitten johonkin tämän ajan hengelliseen auktoriteettiin. Me olemme velvolliset kuulemaan julistajia ja pitämään sen, mikä hyvää on. Mutta on mahdotonta panna toivomme siihen, mitä he julistavat, ellemme itse omassa elämässämme pääse toteuttamaan kuulemaamme käytännössä! Me saatamme huutaa Herra, Herra, mutta emme kuitenkaan toteuta sitä, mitä olemme Häneltä kuulleet. Saarnaaja vastaa itsestään, lähimmäinen omasta asenteestaan; läheisinkin sukulaisemme seisoo yksin Herran edessä!

Yksin veljeni, sisareni, kuljet Sinäkin ristisi kipuihin! Mutta:

”Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.”


keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Kenen ääntä kuuntelemme?





”’Mitä sanot itsestäsi?’ Hän sanoi: ’Minä olen huutavan ääni erämaassa: 'Tehkää tie tasaiseksi Herralle', niinkuin profeetta Esaias on sanonut.” (Joh.1).

”Jolla on morsian, se on ylkä; mutta yljän ystävä, joka seisoo ja kuuntelee häntä, iloitsee suuresti yljän äänestä. Tämä minun iloni on nyt tullut täydelliseksi. Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä. Hän, joka ylhäältä tulee, on yli kaikkien.” (Joh.3).

Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta.”

Johannes tiesi selvästi olevansa osa jumalallisen suunnitelman, profetian, täyttymystä. Hän ei valinnut osaansa, hän ei etsinyt itsellensä merkittävää asemaa kansan silmissä. Hänen suunsa oli ennalta valittu ääneksi Kaikkivaltiaalle suunnitelmalle, kanavalle iankaikkisuuteen. Hänen ei tullut monimutkaistaa hengellisiä teitä, vaan julistaa Sanomaa, joka tasoittaisi ja valmistaisi tietä koko pelastushistorian täyttymykselle, Itse Jumalan lihaan tulemiselle. Hän ei kyennyt ansaitsemaan mitään, hän oli vain osa profeetallista täyttymystä Jesajan kautta kuuluneen Sanoman mukaisesti.

Tämä huutavan ääni oli yhteydessä Luojaansa ja Alullepanijaansa, omaten etuoikeuden saada olla lihaan tulleen Sanan ystävä. Nyt hänen kuulemansa Ääni oli selvästi samaa alkuperää kuin hänen sisimmässään aikaisemmin kuulunut Hengen vakuutus. Hänen suuri ilonsa oli vakuuttaa meillekin:

”Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä. Hän, joka ylhäältä tulee, on yli kaikkien.”

Kuinka tärkeätä siis onkaan kaiken ahdistuksemme keskellä kuulla Yljän rakkaudellinen ääni Johanneksen tavoin. Moni asia ei miellytä meitä, mutta eteenpäin on mentävä hintaan mihin tahansa tietoisuudessa:

”Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” (Joh.16).

”Tämän minä olen teille puhunut ollessani teidän tykönänne. Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut. Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille.

En minä anna teille, niinkuin maailma antaa.

Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.” (Joh.14).


 

Sample text

Sample Text

Sample Text