Ei hätää mitään?

”Mutta aikakausista ja määrähetkistä ei teille, veljet, ole tarvis kirjoittaa; sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. Kun he sanovat: ’Nyt on rauha, ei hätää mitään’, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon. Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas; sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia. Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit. Sillä ne, jotka nukkuvat, ne yöllä nukkuvat…” (1.Tess.5).

Olen jo useampaan kertaan todennut voivani todella huonosti näiden jatkuvien helteiden johdosta. Olen kuitenkin enemmän huolissani paljon huonompikuntoisten ja sairaampien  ihmisten puolesta. Mikä sai minun ajatukseni menemään tämänpäiväiseen tekstiin? Olen kohdannut lukuisia ihmisiä talomme pihalla tai istuessani puiston penkillä lehmusten varjossa. Aina kun se on ollut mahdollista, olen pyrkinyt vaihtamaan muutaman sanan paikalle tulleiden kanssa. Mieltäni on alkanut todella suuresti askarruttaa lähes kaikkien suhtautuminen vallitseviin olosuhteisiin. Selvästikään ei lainkaan pidetä siitä, kun viittaan äärimmäisiin olosuhteisiin ja harmittelen etenkin vanhusten osaa todella vaarallisessa kuumuudessa, joka aiheuttaa monen kuoleman.

Osaanko ottaa vakavasti ihmisten vastaukset rauhoittaakseni omaa mieltäni? Miksi lähes jokaisesta keskustelusta jää mieleen tuntuma, että nämä ihmiset kaikin mahdollisin tavoin pakenevat todellisuutta ja puhuvat rauhaa niin itselleen kuin toisillekin?

”Kun he sanovat: ’Nyt on rauha, ei hätää mitään’.”

Me olemme kai kaikki tottuneet yhdistämään tämän ajatuksen sotilaallisiin, sota-asioihin. Mutta millaista ja mitä rauhaa ihmiset tavoittelevat ajatuksissaan kaikesta näkemästänsä ja kokemastansa huolimatta? Olemme todellisuudessa mitä suurimpien ja merkittävimpien mullistusten keskellä! Se maailman muoto, johon me olimme tottuneet, on selvästikin katoamassa! (1.Kor.7).

Tässä maailmassa on yhä vähemmän ihmisten kaipaamaa, todellista rauhaa, mutta sitäkin enemmän ”ns. rauhaa”, jota julistavat aivan liian monet tahot ja henkilöt, erikoisesti seurakunnallisissa piireissä! Kuinka voisikaan olla rauhaa, kun koko maailma on synnytystuskissa aivan vääränlaisen raskauden johdosta!

”Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti; eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta.” (Room.8).

Kuinka kaksijakoista kaikki onkaan jopa huokausten suhteen! Mitä todella liikkuu sisimmässämme, sydämissämme? Juuri nyt luomakunta huokaa todella raskautettuna kokemiensa ääri-ilmiöiden johdosta, ja me sen mukana. Mutta mikä on todellinen hätämme, huokauksemme? Jos se ulottuu vain keholliseen hyvinvointiimme  ja sateiden odotukseen, emme ole todella käsittäneet mitä kaikki näkemämme ja kokemamme meille tahtoo kertoa! Tärkeintä tässä äärimmäisessä ajassa on antaa todella tilaa sille Hengen esikoislahjalle, joka saa meissä aikaan jotakin todella syvällistä ja tämän ajan rajojen ulkopuolelle johdattelevaa, odottaessamme Jumalamme lupausten täyttymystä! Me odotamme ruumiimme lunastusta, pukeutumista uuteen olotilaan, mutta kuinka helposti masennummekaan kaiken maallisen sekaannuksen  ja helteen johdosta!

Käsittäkäämme siis todella mitä kaikella on sanottavana meille jumalallisesta näkökulmasta. Aamu-TV:ssä puhuttiin jo veden säännöstelystä suuren kuivuuden johdosta. Vanhukset kuormittavat sairaaloiden osastoja ja siitä huolimatta niin talomme pihalla kuin muuallakin kaupungilla kiitellään  ihania lomasäitä! Kuinka ristiriitainen onkaan ihmisluonto kaikessa itsekkäässä ajattelussansa! Meidän tehtävämme uskovaisina ei ole luoda paniikkitunnelmaa, mutta meidät on kutsuttu kaikin tavoin todellisuuteen ja totuuteen! Kaikki viittaa siihen, että elämme viimeisissä hetkissä, mutta kaiken keskellä meitä lohduttaa:

”Jumalan virta on vettä täynnä.” (Ps.65).