Social Icons

Pages

maanantai 31. lokakuuta 2016

Mitä arvelette Kristuksesta?



”Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt.28).

Ei ole ollenkaan samantekevää mitä me ajattelemme tämän lupauksen suhteen! Kuka ja mitä on meidän kanssamme tässä niin lopun läheisessä ajassa? Alussa oli aivan sama kuin loppuun asti on oleva! Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, mutta nyt tuo Sana on selvästi luvannut olla kanssamme loppuun asti.

”Muistakaa johtajianne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa; katsokaa, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt, ja seuratkaa heidän uskoansa. Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.” (Hebr.13).

Tämä on ainoa usko, jota me voimme tässä ajassa seurata! Meidän vaelluksemme päättyessä meiltä ei kysytä mihin kirkkokuntaan kuuluimme, tai kuka oli opettajamme tai johtajamme. On sanottu niin kauniisti, että Sinne pääsee ainoastaan täydellinen Rakkaus, joka meillä voi olla ainoastaan saumattomassa yhteydessä Elävän Herran Jeesuksen Kristuksen kanssa!

Maailma on muuttunut ja muuttuu edelleen hurjaa vauhtia, mutta ainoa muuttumaton on Herramme Jeesus Kristus! Meille esitetään yhä vielä kysymys:

”Ja fariseusten ollessa koolla Jeesus kysyi heiltä sanoen: ’Mitä arvelette Kristuksesta?’” (Matt.22).

Emme voi vastata kenenkään muun suulla, vaan kysymys on niin henkilökohtainen ja vakava, että se ratkaisee koko tulevaisuutemme, iankaikkisen elämämme! Ei ole ollenkaan ratkaisevaa mitä olemme kokeneet ja tehneet hengellisellä rintamalla, sillä olemme jo lukemattomia kertoja lainanneet sanankohtia:

”Katsokaa, ettei teitä eksytetä. Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: 'Minä olen se', ja: 'Aika on lähellä.' Mutta älkää menkö heidän perässään. Ja kun kuulette sotien ja kapinain melskettä, älkää peljästykö. Sillä näitten täytyy ensin tapahtua, mutta loppu ei tule vielä heti.” (Luuk.21)

”Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät.' Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan…” (Matt.7).

Älkäämme siis seuratko vääriä asioita!

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Loppuun asti!



”Sillä eihän siinä, mitä teille kirjoitamme, ole muuta, kuin mikä siinä on luettavana ja minkä te myös ymmärrätte; ja minä toivon teidän loppuun asti ymmärtävän…” (2.Kor.1).

Siirryimme viime yönä talviaikaan. On aikamoinen työ siirtää kaikki laitteet ja kellot oikeaan aikaan. Ainakin makuuhuoneen kellon säätö onnistui mieltä ilahduttavalla tavalla, sen näyttäessä aamulla aikamerkin kanssa sekunnilleen samaa aikaa. Kunpa voisimme samalla tavalla hengellisellä alueella olla ajan tasalla! Jollakin tavoin tiedostamme elävämme aivan erikoislaatuisessa hetkessä, mutta kuinka moni todella kysyy koko sydämestään mikä jumalallinen hetki on?

”’Vartija, mikä hetki yöstä on? Vartija, mikä hetki yöstä on?’ Vartija vastaa: ’Aamu on tullut, mutta silti on yö. Jos vielä kyselette, niin kyselkää; tulkaa uudelleen’.” (Jes.21).

Koko kristillinen maailma on omalla tavallaan hyvin epätietoinen kaiken nykyajan kehityksen keskellä. Tietynlaisia suuntaviivoja on tiedossa, mutta ihmismieli kyselee koko ajan enenevässä määrin, saamatta kuitenkaan odottamaansa vastausta. Todellisuudessa meillä on todella vähän vartijoita, joilta voi odottaa selvää vastausta näin tärkeään kysymykseen. Mieleen nousee yhtäkkiä entistä selvempänä Herramme Itsensä antama vastaus:

”Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut, vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.” (Apt.1).

”Vartija, mikä hetki yöstä on? Vartija, mikä hetki yöstä on?”

Me tiedostamme jotakin aivan erikoista olevan edessämme, koska yö on pitkälle kulunut, mutta mitä on meille uskottu loppuun asti, mihin tulee meidän keskittyä kaikesta huolimatta? Kaikesta huolimatta! Aikanaan Luther käsitti kaiken sen aikaisen pimeyden keskellä kirkkaana loistavan valon. Vaikka huomenna olisi maailman loppu, hän tänään istuttaisi omenapuun! Suurin virhe minkä me voimme tehdä on antaa periksi, luovuttaa juuri nyt, kaikkien lupausten ja ennustusten täyttymisen aikana. Niin, harva asia on sellaisella tavalla kuin itse inhimillisesti toivoisimme, mutta siitä huolimatta jatkamme soutamista. Me emme tiedä mitä huomenna tapahtuu, emme sitäkään mitä tänään tapahtuu, mutta kaipa olemme selvillä siitä, Kenen käsissä elämämme on?

”Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut, vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka.” (Apt.1).

Me emme ole totisesti omalla asiallamme, vaan:

”Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt.28).

lauantai 29. lokakuuta 2016

Onko Sana tosi suussammekin?


”Sillä se, mitä hän (Pyhä Henki) puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sentähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.” (Joh.16).

Millainen hengellinen aarreaitta meille onkaan avattu kirjoitetussa Sanassa, jonka puhuttuna tulisi ehdottomasti pysyä samana kaikissa tilanteissa ja olosuhteissa!

”Niin vaimo sanoi Elialle: ’Nyt minä tiedän, että sinä olet Jumalan mies ja että Herran sana sinun suussasi on tosi’.” (1.Kun.17).

Kysymys ei siis ole puheen monimutkaisuudesta ja vaikeasti käsitettävyydestä, joka on avointa vain asiaan vihkiytyneille ja korkeasti oppineille. Siksi Paavali korostaen sanoo:

”Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi. Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.” (1.Kor.1).

Me emme siis missään suhteessa edusta omaa asiaamme, vaan kauttamme on tarkoitus tulla julki jumalallisen Sanoman ja jumalallisten ajatusten alkuperäisessä Hengessään, tarkoituksessaan. Inhimillisestä mielestä ja käsityksestä on vain pelkkää haittaa, jos se ei ole valmis mukautumaan Sanan Henkeen! Mitä se on aikaansaanut, on nyt nähtävissämme tuhansissa erilaisissa uskonnollisissa suuntauksissa ja oppirakenteissa, jotka näennäisesti perustuvat raamatullisuuteen, mutta jotka ovat peräisin inhimillisen käsityskyvyn rönsyilyistä.

Palauttakaamme mieliimme muutaman sentin levyinen ”alkuihmisen” leukaluun kappale, josta puhuimme joitakin päiviä sitten. Aivan samalla tavoin kuin tiede lisäsi siihen kolme hammasta, luoden siten mahdollisuuden koko pään muovaamiseen savesta, aivan samoin ”hengellinen tiede” kaivelee Raamatun rivien välejä, löytäen jokaiseen tilanteeseen sopivat puuttuvat osaset. Siten on muovattu inhimillisessä viisaudessa ja ”kaukonäköisyydessä” kaikenlaisia olentoja alkuihmistä myöten! Mihin siis todellisuudessa perustuvat yleisesti hyväksytyt erilaiset totuudet, ennen kaikkea ”hengellisellä” alueella? Mitä sanoo Paavali-veljemme tähän asiaan?:

”Sillä eihän siinä, mitä teille kirjoitamme, ole muuta, kuin mikä siinä on luettavana ja minkä te myös ymmärrätte; ja minä toivon teidän loppuun asti ymmärtävän…” (2.Kor.1)

Olkoon näin meidänkin kohdallamme loppuun asti, niin että pysymme alkuperäisessä suunnitelmassa ja alkuperäisellä tiellä!

”Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan - ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi. Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.”

perjantai 28. lokakuuta 2016

Pidä kiinni ilmoitetusta!



”Se, mikä on salassa, se on Herran, meidän Jumalamme; mutta mikä on ilmoitettu, se on meitä ja meidän lapsiamme varten ikuisesti, että me pitäisimme kaikki tämän lain sanat.” (5.Moos.29).

Ihmisellä on aina ollut tarve saada tietää salattuja asioita. Kaikki on seurattavissa aivan ihmiskunnan alkuun, kun Eeva avaa korvansa ja tarkkaavaisuutensa mitä kieroimmille kuiskailuille. Hänellä oli tieto kaikesta tarvittavasta, mutta jokin hänen sisimmässään etsi jännitystä ja vaihtelua. Ajatelkaamme, että tämä kaikki tapahtui täydellisessä ympäristössä ja ilmapiirissä!

Tässä ajassa ihmisellä on yleensä ottaen tarkin tieto jumalallisista asioista kirjoitetun ja julistetun Sanan, Raamatun johdosta. Nyt luulisi koko maailmassa vallitsevan tämän kaiken johdosta melkein kuin tuhatvuotinen valtakunta, täydellinen sopusointu ja harmonia. Mutta ei, sen sijaan on parin tuhannen vuoden ajan sodittu niin hengellisellä kuin maallisellakin rintamalla, miljoonien ja jälleen miljoonien saadessa surmansa – oikeastaan kaiken konfliktin takana ollessa ainakin jossakin määrin uskonnolliset näkemykset, erimielisyydet!

Ei ole kauankaan siitä kun kirjoittajalle opetettiin, että maailmassa on noin yhdeksänsataa kirkkokuntaa, mutta nyt erilaiset arviot puhuvat jo pelkästään Yhdysvalloissa olevan tämän verran erilaisia suuntauksia. Kaikki tämä hengellisestä ja kirkollisesta yltäkylläisyydestä huolimatta! Pienessä ajassa on asuinalueeni piirissä syntynyt uusia ryhmiä, kaikkien hämmästykseksi. Pitäisi olla jokaiselle valveutuneelle ihmiselle selvää, ettei tämä kaikki voi perustua tämänpäiväiseen lainaukseemme!

”Se, mikä on salassa, se on Herran, meidän Jumalamme; mutta mikä on ilmoitettu, se on meitä ja meidän lapsiamme varten ikuisesti, että me pitäisimme kaikki tämän lain sanat.”

Jokin sisimmässäni vakuuttaa, että suurimmaksi osaksi koko vallitseva tilanne on saanut ja saa edelleenkin alkunsa näkemyksistä, jotka perustuvat uskomukseen, että salassa olevia Herran asioita on sittenkin paljastettu valituille ja erikoisarvoisille persoonille. Siten on kautta aikojen jäänyt toteutumatta:

”…että me pitäisimme kaikki tämän lain sanat.”

Jumalamme säätämän kuuliaisuuden sijasta ihminen on lähtenyt Jumalan sallivan tahdon tielle omine kaipauksineen ja näkemyksineen, niin että tänäkin päivänä on totisinta totta:

”Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden. Te ulkokullatut, oikein teistä Esaias ennusti, sanoen: 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.'” (Matt.15).

Tunnustaisiko joku tuovansa esiin omia ajatuksiaan? Ei ihmeessä, vaan meille kerrotaan ilmestyksistä, unista, profetioista, tiedon sanoista ja mistä milloinkin, jotta vakuuttuisimme jostakin sellaisesta, joka vie meidät pois siitä, mihin Jumalamme on meidät tarkoittanut!

”…että me pitäisimme kaikki tämän lain sanat.”

”Sillä se, mitä hän (Pyhä Henki) puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sentähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.” (Joh.16).

Voisiko itsemme kohdalla olla toisin?

torstai 27. lokakuuta 2016

Lepo Herrassa


”Ja hän sanoi heille: ’Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niin Ihmisen Poika siis on sapatinkin herra.” (Matt.2).


Tämä sanankohta sisältää niin paljon hengellistä rikkautta, että emme varmaankaan koskaan ole todella pyrkineet syventymään siihen tarpeeksi aikaa varaamalla. Ennen kaikkea tänä viimeisenä aikana se kertoo meille todella lohdullista sanomaansa siitä, mistä todella on kysymys hengellisessä elämässä! Kuinka nurinkuriseksi voikaan hengellinen sanoma muuttua kaiken kiireen ja ajanpuutteen keskellä! Kuinka moni uskovainen todella käsittää mitä tarkoittaa lepo ja rauhallisuus alkuperäisessä ja jumalallisessa muodossaan? Voimme varmaankin olla yhtä mieltä siitä, ettei kiire koskaan ole kuulunut Jumalan luomistekoihin ja suunnitelmiin, vaan sen aikaansaaja on sama henkivalta, joka aivan alussa vakuutti esiäitimme Eevan siitä, että Jumala salasi jotakin tärkeätä luomaltaan ihmiseltä.

Jumala ei selvästikään ole pitänyt salassa mitään ihmisen parhaaksi olevaa.

”Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.” (Room.8).

”Se, mikä on salassa, se on Herran, meidän Jumalamme; mutta mikä on ilmoitettu, se on meitä ja meidän lapsiamme varten ikuisesti, että me pitäisimme kaikki tämän lain sanat.” (5.Moos.29).

Jumalan suunnitelma ei ole muotoutunut vasta tässä meidän ajassamme, vaan hän on tehnyt sen ennen aikojen alkua meidän Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa, joka on yhä vielä Jumalan Sana! Siksi meidän hengellisten silmiemme on avauduttava oikealla tavalla näkemään kaiken alkuun siinä määrin kuin Pyhä Henki sen mahdollistaa. Me emme millään muotoa ja missään tapauksessa ole tekemisissä jonkin modernin asian kanssa, vaan katseemme on suuntauduttava kaiken alkuun, alkuperäiseen ja ainoaan lunastustapahtumaan, johon ei kukaan voi lisätä mitään.

Mielessäni alkoi heti aamulla jälleen kerran soida ajatus:

”Sillä ateenalaisilla ja siellä oleskelevilla muukalaisilla ei kenelläkään ollut aikaa muuhun kuin uutta puhumaan ja uutta kuulemaan.” (Apt.17).

Voitaisiinko löytää Sanasta sen parempaa kuvaa nykyajasta, jossa ihminen on todella kyllästynyt ja tyytymätön lähes kaikkeen kohtaamaansa, etsien jatkuvasti uutta tyydytystä ja jotakin erilaista, vaihtelevaa. Kunpa todella voisimme saattaa tämän maailman tietoisuuteen sen ainoan Tien, joka meille on tarjolla ikivanhan ja aina voimassa olevan Ristin varjossa! Palatkaamme takaisin Alkuun, takaisin Raamattuun, jonka Sanoma ei ole muuttunut eikä milloinkaan ole muuttuva!

 

Sample text

Sample Text

Sample Text