Social Icons

Pages

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Vannomatta paras!


”Vielä olette kuulleet sanotuksi vanhoille: 'Älä vanno väärin', ja: 'Täytä Herralle valasi.' Mutta minä sanon teille: älkää ensinkään vannoko, älkää taivaan kautta, sillä se on Jumalan valtaistuin, älkääkä maan kautta, sillä se on hänen jalkojensa astinlauta, älkää myöskään Jerusalemin kautta, sillä se on suuren Kuninkaan kaupunki; äläkä vanno pääsi kautta, sillä et sinä voi yhtäkään hiusta tehdä valkeaksi etkä mustaksi; vaan olkoon teidän puheenne: 'On, on', tahi: 'ei, ei.' Mitä siihen lisätään, se on pahasta.” (Matt.5).

En ole koskaan elämäni aikana kuullut jonkun selvästi ja kuuluvasti vannovan jotakin, paitsi aikanaan sotilasvalan. Tässä suhteessa olemme tulleet aikaan, jossa lainauksemme näyttää kadottaneen merkityksensä. Mutta Jumalan Sanasta ei katoa pieninkään piirto, eikä se vanhene ihmisten oikkujen mukaan! Sama koskee lainaustammekin, joka on ymmärrettävä oikealla tavalla.

Me emme vanno äänekkäästi eikä tunnistettavasti, mutta jotakin olemme koko ajan vakuuttamassa kanssamatkaajillemme! Tuskin kukaan vannoo jotakin vain Jumalan edessä – tarkoituksemme on tehdä vaikutus ympäristöömme, kuulijoihimme, lukijoihimme, seurakuntaamme!

Ei ole mitään tarvetta vannoa tai juhlallisesti vakuuttaa jotakin itsestään selvää asiaa, vaan kaikenlaisen vannottamisen tulisi heti herättää epäilyksiä mielessämme! Mutta näin ei useinkaan tapahdu epävarmuutemme tähden. Kaikenlainen vakuuttaminen tapahtuu näkymättömästi ja havaitsemattomasti jonkinlaisessa pelon ilmapiirissä! Pelkoa ei ollut alussa, mutta nyt se astuu esiin ”korkeahengellisenä mörkönä”, jota emme arkuudessamme kykene sijoittamaan oikealle paikalleen, roskakoriin!

Meidän tulee ottaa kaikki Sanasta lukemamme kokonaisuutena, jossa koko Kirjoitusten kirjo täydentää itseään ilman ihmisten antamia selityksiä. Me voisimme pysähtyä lainauksessamme sanaan ”vannoa” ja selityksillämme luoda kuva, että Sanasta löytyy sittenkin jotakin ”vanhentunutta”. Mikään Sanassa ei vanhene, mutta salaisuus kätkeytyykin sanoihin:

”…sillä et sinä voi yhtäkään hiusta tehdä valkeaksi etkä mustaksi; vaan olkoon teidän puheenne: 'On, on', tahi: 'ei, ei.' Mitä siihen lisätään, se on pahasta.”

Kuinka paljon pyrimmekään vakuuttamaan lähimmäisiämme omilla näkemyksillämme, jotka ovat sitä mitä sanammekin ilmaisevat: omia näkemyksiämme. Me käytämme vakuuttamiseemme sanontoja ja näkemyksiä, joihin meillä ei ole mitään vaikutusmahdollisuutta eikä muuttamisen kykyä! Me voimme värjätä hiuksemme, mutta koko uusi kasvu on juuri sen värinen kuin luonto on meille suonut! Mitään Jumalasta lähtöisin olevaa ei tarvitse todistella tai vakuutella inhimillisellä viisaudella ja sanatulvalla. Se on kautta ikuisuuksien niin ja aamen!

”…olkoon teidän puheenne: 'On, on', tahi: 'ei, ei.' Mitä siihen lisätään, se on pahasta.”

Hengellisen leimankin omaava asia voi olla pahasta, jos se esitetään vääristä motiiveista käsin. Kaiken liiallisen vakuuttelun takana on itsekorostuksen ja itsetehostuksen henkivalta, joka on ehkä aitoakin Hengen vaikutusta kirkkaammin loistava ulkonaisen jumalisuuden ulkokuoren johdosta, mutta ei lainkaan palvele Jumalan aitoa asiaa, päinvastoin!

”Vai päätänkö lihan mukaan, minkä päätän, niin että puheeni on sekä ’on, on’, että ’ei, ei’? Mutta Jumala sen takaa, että puheemme teille ei ole ’on’ ja ’ei.’ Sillä Jumalan Poika, Kristus Jeesus, jota me, minä ja Silvanus ja Timoteus, olemme teidän keskellänne saarnanneet, ei tullut ollakseen on’ ja ’ei’, vaan hänessä tuli ’on.’ Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä ’on’; sentähden tulee hänen kauttaan myös niiden ’amen’, Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme. Mutta se, joka lujittaa meidät yhdessä teidän kanssanne Kristukseen ja joka on voidellut meidät, on Jumala, joka myös on painanut meihin sinettinsä ja antanut Hengen vakuudeksi meidän sydämiimme.” (2.Kor.1).

tiistai 30. toukokuuta 2017

Elämän hallinnasta


”Älkää olko itsemielestänne viisaita. Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä. Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.” (Room.12).

Miksi olemme niin väsyneitä, vai olenko minä ainoa?

Tänä aamuna ei ole paljon aikaa kirjoittamiseen, mutta haluan kosketella muutamaa asiaa. Mikä todella väsyttää meistä useampia? Ei ole kysymys syytöksistä tai virheiden etsimisestä, vaan aivan jokapäiväisestä asiasta, joka vallitsee meitä jokaista ainakin jossakin määrin. Me kulutamme enemmän voimia kuin uskommekaan elämämme hallitsemiseen!

Me olemme astuneet jossakin vaiheessa elämäämme uskon tielle ja juuri tuona ajankohtana mielemme varmastikin valtasi tietynlainen varmuus siitä, että nyt elämämme on paremmissa käsissä ja saamme hengähtää aivan uudella tavalla. Mutta sitten ei kaikki mennytkään aivan odottamallamme tavalla ja aloimme pohtia asioita uudelleen. Tietoisuudessamme oli toki, että vaikka elämämme on nyt aivan uusissa puitteissa, on meidän silti jatkettava soutamista. Kyllä, me tiedostimme oman osuutemme uskon elämässä, mutta mihin asettaa raja kaiken kohtaamamme ravistellessa purttamme, jossa ajoittain näytti olevan purjekin?

”Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni. En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut.” (Gal.2).

Miksi kaiken tämän keskellä lain henki sellaisella tavalla pyrkii vähättelemään ja mitätöimään mielestämme hyvääkin kristillistä vaellustamme tai purjehdustamme? Millaisen vastakkainasettelun keskelle meidät onkaan asetettu, niin että on suorastaan ahdistavaa löytää tasapaino ja todellinen uskonvarmuus ja rauha sydämeen! Lohdutukseksi meille jokaiselle: Tämä lain henki ei ole se, mikä meitä painostaa ja ahdistaakin, vaan ikiaikainen vastustajamme, joka koko ajan pitää meitä valveilla syytöksineen ja vaatimuksineen lain hengen varjolla. Hänellä on aivan omat lakinäkemyksensä ja ohjeensa, jotka eivät suinkaan palvele sen paremmin Jumalan asiaa, kuin ei meidänkään parastamme. Hänelle pääasia on pitää meidät jatkuvassa jännityksessä ja ponnistelussa, hengellisyyden varjolla.

Me emme ole kykeneviä hallitsemaan elämäämme, sen olemme jo tulleet näkemään! Miksi sitten olemme niin alttiita kaikenlaisille hyökkäyksille ja ahdisteluille? Vastaus on sama tänään kuin aina muulloinkin! Lue Sanaa, täytä elämäsi sillä, ja anna Sen itse selittää itsensä!

Älä pyri hallitsemaan elämääsi, vaan anna Sanan hallita sitä!:

”Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä. Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.”

Lukekaamme tänään ajatuksella lyhyt kertomus todellisesta elämän hallinnasta:

”Daavidin virsi. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. 2. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. 3. Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden. 4. Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat. 5. Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen. 6. Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.” (Ps.23).

maanantai 29. toukokuuta 2017

Hyvä vaellus, paras todiste!



”Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne? Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä. Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan. Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee, vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta.” (Jaak.3).

Mikä tekee lähtemättömän vaikutuksen kanssaihmisiimme? Olemme juuri puhuneet asenteistamme kansamme päättäjiin ja johtajiin. Muistavatko lähimmäisemme meidät erikoisesti arvostelevista puheistamme poliittisia toimijoita kohtaan? Mitä päättelevät ihmiset asenteistamme? Politiikan harjoittajat eivät kuulu jumalallisen rakkauden piiriin, joten heitä saa kohdella miten haluaa? Mitä luimme juuri eilisessä kirjoituksessamme?

”Älkää olko itsemielestänne viisaita. Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä. Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.” (Room.12).

Lukeeko kohta kukaan enää kirjoituksiani, kun riistän heiltä ilon rauhassa panetella poliittisia vaikuttajia? Johtuuko juuri tästä ajasta, että uskovaisetkin ovat omalla tavallaan alkaneet uskoa tilanteen palanneen aikaan, jossa pätee ”silmä silmästä ja hammas hampaasta”. Kun kerran tuo toinenkin, miksi en siis minäkin!

Nyt ei ole aika järkeillä, osoittaa maallista viisauttansa! Me emme riennä lyömään nyrkillä ketään epämieluisia asioita edustavaa ja virheitä tekevää lähimmäistämme (Kuka todella on lähimmäisemme, kuka ei? Kenellä olisi rohkeus määritellä tämä asia?), mutta kuinka moni katsookaan etuoikeudekseen kauhistella ja hiukan värittääkin julkisuuteen tulleita asioita!

Olemme tulleet todella pelottavaan aikaan, jossa veljet ja sisaret osallistuvat pimeyden tekoihin, uskoen olevansa valkeuden asialla. Muistakaamme varoitukset puuttumisesta asioihin, jotka eivät kuulu meille, vaikka ne niin kutkuttavatkin mieltämme! Kaikissa niissäkin meidät on kutsuttu siunaamaan, ei kiroamaan! Mitä ihminen kylvää, sitä hän myöskin niittää! Me emme siunaa vääryyttä, me pyydämme Jumalamme siunausta vajavaisten lähimmäistemme ylle, tuntien omat vajavaisuutemme ja heikkoutemme!

Emme voi liiaksi korostaa sitä, että vielä tänä päivänä pätee jokainen Jumalan suusta lähtenyt ajatus:

Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä. Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.” (Room.12).

Meistä riippuu paljon enemmän kuin haluamme uskoakaan! Tässä meillä on selvääkin selvempi ohje oikeanlaisen vaikutuksen tekemiseksi kaiken vääryyden keskellä! Meitä ei ole tarkoitettu huitomaan käsillämme toistaen kuulemiamme ja näkemiämme vääryyksiä, vaan kaikessa hiljaisuudessa olemaan sitä, mitä me olemmekin! Me olemme rauhantekijöitä, ahkeroiden noudattaessamme kaikkea sitä, mihin Sana meitä kehottaa! On vieläkin valtava määrä hyviä asioita, jotka tekevät vaikutuksen kanssamme kosketuksiin joutuviin!

Me emme siis pyydä Jumalamme siunausta väärille asioille, vaan kanssamatkaajillemme, jotta he voisivat muuttua ja tehdä oikeita asioita. Siksi huokailen usein presidenttien Putin ja Trump puolesta, unohtamatta oman kansamme johtoa!

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Missä on yhteishenki?


”Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” (1.Tim.2).

Eilisestä asti olen miettinyt millainen olisi oma maamme kaikessa suhteessa, jos mielemme täyttäisivät toisenlaiset ajatukset ja asenteet!

”Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa. Olkaa keskenänne yksimieliset. Älkää korkeita mielitelkö, vaan tyytykää alhaisiin oloihin. Älkää olko itsemielestänne viisaita. Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä. Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.” (Room.12).

Puheista ja kiihtymyksestä päätellen meillä on useita suoranaisia vihamiehiä, jotka vain pyrkivät aiheuttamaan mahdollisimman paljon mielipahaa köyhälle ja puutteessa elävälle kansanosalle! Mutta kuka tai ketkä ovat nämä ”riistäjät ja pahantekijät” nostaneet asemaansa ja virkaansa? Eivätkö he ole paikalla, jolle melkoinen yksimielisyys on heidät nostanut omassa viisaudessaan, ennen kaikkea saavuttaakseen kaikenlaista mahdollista etua? Miten tämä ”viisaus” sellaisella tavalla epäonnistuu vaalikaudesta toiseen?

”Jos et äänestä, et saa haukkuakaan!” Äänestetään siis, jotta kristillinenkin maailma voi osallistua kauhistelemaan ja haukkumaan päättäjiä, jotka taas ovat epäonnistuneet niin kovasti haluamiemme taloudellisten ja terveydellisten päämäärien saavuttamisessa! Siten tiettyjen persoonallisuuksien esiintyminen tiedotusvälineissä saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiissämme ja pidämme itsestään selvänä etuoikeutenamme sanoa suorat sanat niin sipilöinnistä kuin soinittelustakin! Vastenmielistä, jumalatonta, kristillisiä arvoja loukkaavaa! Syyllinen on selvillä, ja sormemme oikeutetusti ja pyhässä vihassakin osoittaa kansan valitsemaa ja virkaansa hyväksymää persoonaa, mielen kuohuessa ja syytöksen hengen luodessa ilmapiirin, jossa toivotaan kaikkea pahaa huonolle virkamiehelle.

Vieläkö ihmettelemme esiin nostamaamme vihan ilmapiiriä, joka on sellaisella tavalla vallannut piiriinsä kristillisenkin maailman. Yli kaiken varottavan tulisi varjella sydämensä, mutta kuinka sen voi tehdä tällaisissa olosuhteissa, joissa suoranainen kirous ojentelee ”oikeutettuja” katkeruuden lonkeroitaan hengelliselläkin alueella?

On olemassa Eräs, jonka silmissä kaikki hyväksymämme on selvän kirouksen alla. Olkoonkin politiikka kuinka turmeltunutta tahansa, on se ollut sitä aina, ihmiskunnan alusta lähtien. Mietipä tarkemmin, kenelle Paavali kirjoittaa kehottaessaan elämään rauhassa kaikkien ihmisten kanssa! Roomalaisille!

Eikö Paavali aikanaan tajunnut, että tarvittaisiin aivan eri puheet päättäjiä ja hallitsevia varten, eri puheet oikeita ja vääriä varten? Veljeni, sisareni, hän oli täysin selvillä ylipappien asemasta ja asenteista edustamaansa hengellistä liikettä kohtaan, mutta se ei oikeuttanut häntä esittämään tuomiota ja samalla jonkinlaista kirousta! Kuinka ankara paikka meille jokaiselle, omien johtajiemme kohtelussa ja sisäisissä asenteissamme!

”Ja Paavali sanoi: ’En tiennyt, veljet, että hän on ylimmäinen pappi; sillä kirjoitettu on: 'Kansasi ruhtinasta älä kiroa'.” (Apt.23).

Mitä sanotaan meille tänään, juuri tässä myöhäisessä hetkessä, jossa vääryys on vallannut alaa siinä määrin, että voidaan sanoa:

”Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä; vaan Jumalasta syntynyt pitää itsestänsä vaarin, eikä häneen ryhdy se paha. Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan vallassa.” (1.Joh.5).

Jos uskovainen ei todellakaan tee syntiä, niin miten hän pitää itsestään vaarin tässä pahan vallassa olevassa maailmassa?

”Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko… Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako.”

Siunatkaamme siis kaikkia päättäjiämme, koska siihen olemme kutsututkin, kaikesta mielipahastamme huolimatta! Älkäämme availko pimeyden ovia yllyttääksemme vääriä voimia kansamme johtajien kimppuun! Väärillä asenteillamme on se erittäin huono vaikutus, että ne pimentävät oman taivaamme juuri niillä pilvillä, joita mielestämme välttelemme! Eikö samalla ole aiheellista rukoilla suurvaltojenkin johtajien puolesta, jotta saisimme elää rauhallista ja hiljaista elämää?

lauantai 27. toukokuuta 2017

Kristuksen opin alkeitako?



”Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” (1.Tim.2).

Mikähän vaikutus elämäämme, hengelliseenkin, on tänään kirjoittamillamme asioilla? En voi lainata ketään oppinutta tai itseäni viisaampaa, koska en taida olla koskaan kuullut jonkun perehdyttävän seurakuntalaisia näihin asioihin!

Itse olin aikanaan ehdokkaana kolmissakin valtakunnallisissa vaaleissa siinä vilpittömässä tarkoituksessa, että näin sain kuuluvuutta ja ilmaista tunnettavuutta esiin tuomani hengellisen ja henkisen väkivallan alueella. Olin hyvin pienen puolueen ehdokkaana omaten siten mitättömän mahdollisuuden tulla valituksi. Tänä päivänäkään en usko mihinkään edes kristilliseen politiikkaan, koska poliittinen alue on niin turmeltunut, mutta uskon olevan tarpeen että jotkin kristilliset ihmiset ovat vaikuttamassa asioihin. Minun alaani se ei ole!

Suostuin äkillisestä pyynnöstä ehdokkaaksi viime kunnallisvaaleissa, mutta näin seuraavana yönä unta, että minusta oli tullut rikollisjengin johtaja! Uni oli niin tavattoman vaikuttava ja järkyttävä, että heräsin siihen paikkaan ja nousin istumaan sängyn reunalle. Katsoin digitaalista herätyskelloani, ja se näytti suurin numeroin/kirjaimin SOS, eli 5.05. Oli itsestään selvää lupaukseni peruuttaminen!

Mutta miten on todellisuudessa asenteidemme suhteen ja missä määrin aitoinakin kristittyinä rikomme Jumalan omaa Sanaa vastaan panematta sitä oikeastaan ollenkaan merkille? Jos emme tee niin kuin meitä kehotetaan vakavasti tekemään, niin miksi ihmettelemme kansamme ja kansakuntamme huonoa tilaa?:

”Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa.”

Käsittikö Paavali todella mitä kehotti ihmisiä tekemään? Oliko hänellä mitään tajua siitä, millaisessa ajassa ja millaisissa olosuhteissa tulemme elämään? Ajattelepa, mistä rauhallinen ja hiljainen elämä kaikessa jumalisuudessa voi olla kiinni juuri nytkin!

Millainen asenne meillä on esivaltaamme kohtaan, johon kuuluvat niin herrat Sipilä ja Soini jne.? Entä sitten herra Trump? Hänhän ei ole meidän presidenttimme, niin häntäkö saa kohdella miten vain, ja silti säilyy maailmanrauha ja hiljainen elämä? Entä sitten Putin?

Näen todella harvoin todellisen merkityksen omaavia unia. Pari vuotta sitten näin unta Putinista. Istuin jossakin hänen kokouksessaan sen päätyttyä ja näin kuinka hän tuli etuoikealta kylpypyyhe ympärillään ja sanoi minuun katsoen: ”Nyt, Markku, mennään saunaan!” Tämän jälkeen en ole enää yhtynyt häntä halveksiviin keskusteluihin, vaan joka kerta huokaan: ”Herra, siunaa Putinia!” Eikö tämä ole enemmänkin Jumalamme mielen mukaista, että saisimme elää rauhanomaista elämää? Kyllä tiesi Paavali tarkkaakin tarkemmin, mitä jätti jälkeensä kristillisenä tietona!

”Jumalaa älä herjaa, ja kansasi ruhtinasta älä kiroa.” (2.Moos.22).

”Ja Paavali sanoi: ’En tiennyt, veljet, että hän on ylimmäinen pappi; sillä kirjoitettu on: 'Kansasi ruhtinasta älä kiroa'.” (Apt.23).

Me emme ole tainneet tietää paljonkaan tältä alueelta ja olemme tietämättämme toimineet vastoin hyvää omaatuntoa!

”Jokainen olkoon alamainen sille esivallalle, jonka vallan alla hän on. Sillä ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta; ne, jotka ovat, ovat Jumalan asettamat. Sentähden, joka asettuu esivaltaa vastaan, se nousee Jumalan säätämystä vastaan; mutta jotka nousevat vastaan, tuottavat itsellensä tuomion. Sillä hallitusmiehet eivät ole niiden pelkona, jotka tekevät hyvää, vaan niiden, jotka tekevät pahaa. Jos siis tahdot olla esivaltaa pelkäämättä, niin tee sitä, mikä hyvää on, ja sinä saat siltä kiitoksen; sillä se on Jumalan palvelija, sinulle hyväksi. Mutta jos pahaa teet, niin pelkää; sillä se ei miekkaa turhaan kanna, koska se on Jumalan palvelija, kostaja sen rankaisemiseksi, joka pahaa tekee. Siksi tulee olla alamainen, ei ainoastaan rangaistuksen tähden, vaan myös omantunnon tähden.” (Room.13).


Näitä blogini kirjoituksia saa vapaasti kopioida ja lähettää edelleen vain sillä edellytyksellä, että aina mainitaan mistä lainaus on otettu. Eli tulee lisätä maininta:

minunlaitumenilampaat.blogspot. fi

Mieti ja rukoile kenelle voisit antaa tiedon blogistamme!
 

Sample text

Sample Text

Sample Text