HERRAN RUUMIIN EROTTAMINEN
Yleisesti pyritään kieltämään palvelustehtävät, vaikka asiasta on niin
paljon puhuttu. Mutta kieltäessämme palvelustehtävät, kiellämme itsemmekin
olemassaolon oikeutuksen. "Sillä
niinkuin ruumis on yksi ja siinä on monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin
jäsenet, vaikka niitä on monta, ovat yksi ruumis, niin on Kristuskin, sillä me
olemme yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi... Sillä eihän ruumiskaan
ole yksi jäsen, vaan niitä on siinä monta... Silmä ei saata sanoa kädelle: 'En
tarvitse sinua', eikä myöskään pää jaloille: 'En tarvitse teitä'. Olisiko
vain inhimillinen mieleenvälähdys, vaiko Pyhän Hengen johdatus, että mieleeni
tulee sanankohta: "Kuinka suloiset
ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, hänen, joka julistaa rauhaa, ilmoittaa
hyvän sanoman..." (Jes.52:7). "Emme tarvitse mitään julistajia,
emme tarvitse jalkoja..." Jos tämän ajan seurakunta kieltää
palvelustehtävät ja ilosanoman viejän jalat, niin onko enää edes kysymys
todellisesta seurakunnasta? Mitä on seurakunta ilman jalkoja? Mikä on
seurakunta ilman sananpalvelustehtäviä?
Kuinka usein onkaan esitetty ajatus, että julistakoon jossakin kokouksessa
kuka mitä tahansa, lampaat erotelkoot hyvän ja pahan. Kukin tehköön mitä haluaa
ja julistakoon mitä haluaa, kukin vastatkoon tekemisistään. Mitä sanoo
kuitenkin Herran Sana? "Sillä
paljon on niskoittelevia, turhanpuhujia ja eksyttäjiä, VARSINKIN YMPÄRILEIKATTUJEN
joukossa; semmoisilta on suu tukittava..."
"Tämä todistus on tosi;
sentähden nuhtele heitä ankarasti, että tulisivat uskossa terveiksi..." Sananpalvelijan tehtävä ei ole
inhimillisesti helppo. Kuinka kiitollinen olenkaan siitä, ettei tässä lausuta mitään
ankaraa tuomiota, vaan käsketään nuhtelemaan ankarasti, että tulisivat uskossa terveiksi! Kaikki on
siis vielä toivon varassa! Kiitollinen olen siitäkin, ettei minulle sanottu:
"Kreetan mies, peto ilkeä, laiskurivatsa", vaan että keskimmäinen
nimitys jätettiin pois.
Kohta on kaikki liian myöhäistä. Niin kauan kuin aika on, tehkäämme
parannus ja tarrautukaamme puhtaaseen ja terveeseen Sanaan.
"Sillä Kristus on lain
loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo... 'Sana on sinua lähellä, sinun
suussasi ja sydämessäsi', se on se uskon sana, jota me saarnaamme... Sanoohan
Raamattu: 'Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään'." (Room.10:4-13).
"Vaan sana on sinua aivan
lähellä, sinun suussasi ja sydämessäsi, niin että voit sen täyttää" (5.Moos.30:14).
Kuinka rohkenee joku asettaa kysymyksenalaiseksi jotakin, joka on
minussa? Saan Jeremian tavoin todistaa: "Sinun
sanasi tulivat, ja minä söin ne, ja sinun sanasi olivat minulle riemu ja minun
sydämeni ilo; sillä minä olen otettu sinun nimiisi, Herra, Jumala Sebaot."
(Jer.15:16). Hesekielin kanssa saan todistaa: "Ja hän sanoi minulle: 'Ihmislapsi, ravitse vatsasi ja täytä sisälmyksesi
tällä kirjakääröllä, jonka minä sinulle annan'. Niin minä söin, ja se oli minun
suussani makea kuin hunaja." (Hes.3:3). Kuka rohkenee väittää, ettei
Sana olisi osa minua ja minä osa Sanaa? Kuka rohkenee väittää, että minun
tulisi kuin kysyä lupa tuon Sanan julistamiseen? Kuka rohkenee väittää, että
minun tulisi sanoa koko ajan: "Profeetta sanoi, profeetta sanoi!",
kun minä voin julistaa Herrani ihmeellisistä teoista ja sanoa: "Näin sanoo
Herra! Hän paljasti itsensä minulle tässä viimeisessä ajassa, ja saan sanoa,
että olen oppinut tuntemaan Hänet, josta Mooses ja profeetat ovat puhuneet!"
Opinmukainen ja luotettava Sana antaa meidän ymmärtää, että koko Jumalan
neuvopäätös on tehty tiettäväksemme tässä viimeisessä ajassa, ja me olemme
kuulleet kaiken tarpeellisen. Todellisten uskovaisten keskuudessa ei ole mitään
sekaannusta ja saappaat ovat tiukasti jalassa, taitammehan taivalta koko ajan.
Joka ei tunne omia saappaitansa, ei myöskään tunne tietä. Kuka tahansa voi
luetella paikannimiä kartasta ja kertoa siitä paljon, mutta kuka on lähtenyt
liikkeelle saavuttaaksensa päämäärän?
Sanassa, joka on julistettu tälle ajalle, ei ole mitään sekaannusta tai
ristiriitaa. Jokainen todellinen uskovainen on tehnyt siten kuin nöyrä
jumalanpalvelija sanoi: "Tutkikaa kaikki Kirjoituksista, tutkikaa, pitääkö
paikkansa se, mitä minä puhun!"
"Mikä Apollos sitten on? Ja
mikä Paavali on? Palvelijoita, joiden kautta te olette tulleet uskoviksi,
palvelijoita sen kykynsä mukaan, minkä
Herra on heille kullekin antanut. Minä istutin, Apollos kasteli, mutta
JUMALA ON ANTANUT KASVUN. Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä
kastelijakaan, VAAN JUMALA, JOKA KASVUN ANTAA. Mutta istuttaja ja kastelija
ovat yhtä; kuitenkin on kumpikin saava oman palkkansa oman työnsä mukaan. Sillä
me olemme Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan
rakennus." (1.Kor.3).
"Älköön siis kukaan
kerskatko ihmisistä; sillä kaikki on teidän, teidän on Paavali ja Apollos ja
Keefas (teidän on jokainen todellinen sananpalvelija), teidän on maailma ja
elämä ja kuolema, nykyiset ja tulevaiset, kaikki on teidän. MUTTA TE OLETTE
KRISTUKSEN, JA KRISTUS ON JUMALAN."
Markku Vuori
Jatkuu…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti