Keitä me olemme?
Kuka minä olen?
Tänään tuon mietittäväksemme kaksi eri Sanankohtaa. Ne ovat
toistuneet mielessäni muutaman päivän ajan.
"Mooses sanoi Jumalalle: 'Katso, kun minä
menen israelilaisten luo ja sanon heille: 'Teidän isienne Jumala on
lähettänyt minut teidän luoksenne', ja kun he kysyvät minulta:
'Mikä hänen nimensä on?'
niin mitä minä heille vastaan?' Jumala vastasi Moosekselle: 'Minä
olen se, joka minä olen.' Ja hän
sanoi vielä: 'Sano israelilaisille näin: 'Minä
olen' lähetti minut teidän luoksenne.'
Ja Jumala sanoi vielä Moosekselle: 'Sano israelilaisille näin:
Herra, teidän isienne Jumala, Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja
Jaakobin Jumala, lähetti minut teidän luoksenne; tämä
on minun nimeni iankaikkisesti, ja näin minua kutsuttakoon
sukupolvesta sukupolveen.'¨
(2.Moos.3).
¨Ja Jumala teki ylen voimallisia tekoja Paavalin
kätten kautta, niin että vieläpä hikiliinoja ja esivaatteita
hänen iholtansa vietiin sairasten päälle, ja taudit lähtivät
heistä ja pahat henget pakenivat pois. Myöskin muutamat kuljeksivat
juutalaiset loitsijat rupesivat lausumaan Herran Jeesuksen nimeä
niiden ylitse, joissa oli pahoja henkiä, sanoen: 'Minä
vannotan teitä sen Jeesuksen kautta, jota Paavali julistaa.'
Ja niiden joukossa, jotka näin tekivät, oli myös erään
juutalaisen ylipapin, Skeuaan, seitsemän poikaa; mutta paha henki
vastasi heille sanoen: 'Jeesuksen minä
tunnen, ja Paavalin minä tiedän, mutta keitä te olette?'
Ja se mies, jossa paha henki oli, karkasi heidän kimppuunsa, voitti
heidät toisen toisensa perästä ja runteli heitä, niin että he
alastomina ja haavoitettuina pakenivat siitä huoneesta.¨
(Apt.19).
Mitä ajatuksia tuovat nämä lainauksemme mieleemme,
minun mieleeni? Mitä niillä on tekemistä toistensa kanssa? Ne
suorastaan lennättävät ainakin minun ajatukseni Uuden Testamentin
puolelle, ensisijaisesti Ilmestyskirjan kolmanteen lukuun, joka on
kuvaus tästä viimeisestä ajanjaksosta!
"Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee
minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä
sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani. Joka
voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin
minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen
valtaistuimellensa. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki
seurakunnille sanoo."
Olemmeko suorastaan pakotettuja kokemaan kaikanlaista
inhimillisyydellemme sopimattomalta tuntuvaa voidaksemme oikealla
tavalla viedä ajatuksemme todelliseen suhteeseemme hengelliseen
elämään ja maailmaan? Mikä on esim. minun asemani ja mihin se
perustuu kaiken sairauden ja lääkkeiden sivuvaikutusten keskellä?
Miten kaikki tämä vaikuttaa näkymättömässä maailmassa kaiken
epämukavuuden keskellä? Jos minusta tuntuu pahalta suoranaisesti
joka päivä, tekeekö se minusta jollakin lailla toisarvoisen ja
merkityksettömän? Muuttuuko jokin suhteessani Herraani ja Hänen
tarkoitusperiinsä? MItä sisältävät lainauksemme aivan
erikoislaatuisella tavalla? Kysymyksemme kuului siis:
Kuka minä olen?
Keitä me olemme?
Joudun etsimällä etsimään oikeita sanoja tuodakseni julki
sisimpäni tuntemuksia. Jos kerran minä olen uudestisyntymäni
johdosta syntynyt, ei vähempään kuin Itse Kaikkivaltiaaseen
Herraan ja tullut samankailtaiseen Olemukseen Hänen kanssansa, niin
eikö minulla siten ole aivan erkikoslaatuinen hengellinen ja
näkymätön asema Samassa Olemuksessa, riippumatta inhimillisistä
tekijöistä, sairauksista ja pahoista oloista? Jos kerran Hän on
minussa ja minä Hänessä, niin enkö minäkin omalta osaltani,
Hänen omanaan, lapsenaan ja ansiostaan ole osallinen Hänen
Olemukseensa sellaisena, joka on olemassa, osana Häntä joka
oikeutetusti voi sanoa: "Minä Olen!"
En siis olekaan lakannut olemasta Jumalan lapsi heikkouksieni ja
sairauksieni johdosta! En siis tee mitään vääryyttä esittäessäni
tällaisen näkökulman! Mutta mikä on perustana kaikelle tälle
ohitse inhimillisten heikkoksieni, heikkoksiemme? Kuka ja ketkä ovat
aivan erikoisella tavalla selvillä tästä asianhaarasta ohitse
meidän ajattelumme ja hurskaiden kuvitelmiemme? Siitä kertoo aivan
salaman tavalla valaisevalla tavalla toinen lainauksemme, vaikka emme
sitä ole tulleetkaan ajatelleeksi tarpeeksi vakavalla tavalla!
"...mutta paha henki vastasi heille sanoen:
'Jeesuksen minä tunnen, ja Paavalin
minä tiedän, mutta keitä te olette?'"
Herran itsenä tavoin me suhtaudumme mitä suurimmalla varauksella
henkien todistukseen, mutta tämä lainaus paljastaa meille enemmän
kuin mitä ehkä koskaan olemme tulleet ajatelleeksi. Mikä on
avainajatus tutkistelullemme "Minä Olen" lisäksi? Se
liittyy elintärkeällä tavalla kaiken aidon uskonasian
persoonallisuuteen!
"Minä vannotan teitä sen Jeesuksen kautta, jota Paavali
julistaa."
Näkymättömät voimat ovat täysin selvillä meidän elämämme
suhteen ja tietävät olemmeko me omalla kohdallamme seisoneet
Palavan Pensaan äärellä ja kokeneet henkilökohtaisella tavalla
Herran Jeesuksen tulevan olemukseemme Hänenä joka on "Minä
olen".
Elämme nyt mitä levottomimmassa ja koettelevimmassa ajassa, jossa
on äärettömän vaarallista luottaa toissijaiseen tietoon ja
tuntemukseen. On suorastaan järjetöntä vedota ja vannottaa jotakin
jonkun toisen henkilön julistuksen kautta. Meissä itsessämme on
oltava kaiken tarpeellisen ja Elämää tuovan! Kuka olen siis minä,
keitä me olemme?
"Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme
sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka
pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.
Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi
turva tuomiopäivänä; sillä
sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa."
(1.Joh.4).
Jatkuu...