Social Icons

Pages

sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Kristuksen tuojat!? 2

”Niin miehet sanoivat heille: ’Miksi te etsitte elävää kuolleitten joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa, kuinka hän puhui teille vielä ollessaan Galileassa…’” (Luuk.24).

”Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: ’Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?’ se on: tuomaan Kristusta alas, tahi: ’Kuka astuu alas syvyyteen?’ se on: nostamaan Kristusta kuolleista. Mutta mitä se sanoo? ’Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi’; se on se uskon sana, jota me saarnaamme.” (Room.10)

Puhuimme viime kerralla ”uskon kauppamiehistä”, jotka torikauppiaiden tavoin kyhäävät myyntikojunsa matkamme varrelle, tarjoten meille jotakin parempaa kuin mitä meillä on. Mutta miksi on sisimpämme niin epävarma näiden kauppamiesten tarjousten ja ”alennusten” johdosta? He puhuvat ja esittelevät asiaansa aivan uskomattomalla varmuudella ja tietoisuudella, mutta hengellisessä korvassamme jokin särähtää tosi pahasti, etenkin kun ajattelemme edellistä lainaustamme, joka puhuu ”SIITÄ VANHURSKAUDESTA, joka uskosta tulee…”. Tästä päätellen on siis olemasta muutakin vanhurskautta, joka tuo esiin jotakin aivan muuta, mutta kuitenkin samalta kuulostavaa, samalta näyttävää! Jos meillä ei ole uskon ja ilmestyksen henkeä valittuina Jumalan lapsina, on hyvinkin mahdollista tulla eksytetyksi kaikenlaisen jumalisuuden, vanhurskauden ulkokuoren vaikutuksesta!

Miten jatkaa edellisestä tutkistelustamme, oli huokauksenani heti herätessäni aamulla. Mielessäni alkoivat elävästi soida sanat:

”Silloin Jeesus puhui kansalle ja opetuslapsilleen sanoen: ’Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset. Sentähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee. He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellakaan liikuttaa. Ja kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat.” (Matt.23).

Tietoisena kaikesta tästä Herramme saattoi veljemme Paavalin kirjoittamaan juuri sen, mitä Pyhä Henki hänen sisimpäänsä ilmoitti kaikkia aikoja varten. Mihin tämä vie ajatuksemme?

Sillä Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät: että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin.” (Apt.15).

Mitä me näemme hyväksi, mitä me etsimme ja kaipaamme uskon tiellämme? Emme toki sitä, mitä kaikenkarvaiset hengelliset kauppamiehet meille tarjoavat sieltä ja täältä noudettuna! Kuinka kaukana todellisesta jumalallisesta tarjouksesta onkaan heidän kauppatavaransa, jota emme me, eikä Pyhä Henkikään yhdessä meidän kanssamme ole nähnyt hyväksi! Se mitä meille tarjotaan, kuulostaa kyllä hyvältä, mutta ei palvele jo omaksumamme Elämän Veden virtausta, vaan päinvastoin pyrkii tukkimaan sen ”paremmalla hengellisellä viisaudella”. Kuinka totta onkaan oikein ymmärrettynä vanha viisaus, että joka tietoa lisää (vääränlaista), se tuskaa lisää, kuormitusta lisää!

”Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: ’Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?’ se on: tuomaan Kristusta alas, tahi: ’Kuka astuu alas syvyyteen?’ se on: nostamaan Kristusta kuolleista.”

Millaista rohkeutta vaaditaankaan meiltä pitäytyä tässä jumalallisessa totuudessa! Mihin perustuu kaikkien ”hengellisten kauppamiesten” toiminta ja tarkoitus? Mitä he noutavat meille?:

”He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellakaan liikuttaa. Ja kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat.”

Mihin perustuu aito uskonelämämme kaikenlaisten ”hengellisten noutotukkujen” tarjousten keskellä?

”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä.” (Matt.11).

perjantai 26. huhtikuuta 2019

Kristuksen tuojat!?

”Niin miehet sanoivat heille: ’Miksi te etsitte elävää kuolleitten joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa, kuinka hän puhui teille vielä ollessaan Galileassa…’” (Luuk.24).

”Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: ’Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?’ se on: tuomaan Kristusta alas, tahi: ’Kuka astuu alas syvyyteen?’ se on: nostamaan Kristusta kuolleista. Mutta mitä se sanoo? ’Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi’; se on se uskon sana, jota me saarnaamme.” (Room.10)

Toivon ettei kukaan loukkaannu, jos nyt puhumme ”Kristuksen tuojista ja nostajista”. Millaisia hengellisiä kauppamiehiä ovatkaan uskontieni varret olleet pullollaan menneiden yli viidenkymmenen vuoden ajan! Uskon koko elämäni ja opetukseni alusta lähtien perustuneen edellisen lainauksen suuntaviivoihin:

”Mutta mitä se sanoo? ’Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi’; se on se uskon sana, jota me saarnaamme.”

Kuinka kiitollinen olenkaan Herralleni Jeesukselle Kristukselle siitä, että Hän alusta alkaen asetti jalkani Sanan Kalliolle, erikoisesti painottaen jo Vanhan Liiton aikaisia perusasioita:

”Minä, Herra, se on minun nimeni, minä en anna kunniaani toiselle enkä ylistystäni epäjumalille.” (Jes.42).

”Kunniaani en minä toiselle anna. Kuule minua, Jaakob, ja sinä, Israel, jonka minä olen kutsunut: Minä olen aina sama, minä olen ensimmäinen, minä olen myös viimeinen.” (Jes.48).

Mitä siis todella monet tekivätkään luettuaan tai kuultuaan julkaisemaani aineistoa? Ensinnäkin täytyy Herrani kunniaksi todeta, ettei vielä koskaan kukaan ole lähestynyt minua Jumalan Sana kädessään osoittaakseen minun sanoneen tai kirjoittaneen jotakin, mikä ei ole sopusoinnussa Kirjoitusten kanssa. Mutta mitä olen sen sijaan joutunut todistamaan suorastaan kuolettavaan yksitoikkoisuuteen asti? Uskonvaellukseni varrella ovat tienvarret olleet täynnä mitä erilaisimpia kojuja, joista eteeni ovat rynnistäneet nuo jo mainitsevani ”Kristuksen tuojat ja nostajat” uskonkiihkoa täynnä, usein heilutellen jotakin julkaisemaani vihkosta. Pitäisikö tästä iloita? Olenhan siis kirjoittanut jotakin, mikä selvästi kiinnostaa ihmisiä! Musertavaa on kuitenkin aina ollut kuulla karvas totuus näiden innokkaiden ”julistajien” suusta. Miten lausua julki kuulemani asia lyhyesti?

”Olen innolla lukenut tekstisi tai kuullut raamattutuntisi moneen kertaan. Hienoa, hienoa, MUTTA…” Tämä MUTTA sisältää niin laajan aineiston, että sitä on mahdotonta käsitellä blogin piirissä. Riittänee kuitenkin sanoa, että olen näiden vuosikymmenien aikana saanut kuulla korvien puutumiseen asti selityksiä siitä, miten ”ojentajani” on kaiken ymmärtänyt (paremmin kuin minä) ja laatinut suorastaan uusia oppirakennelmia, jotka noutavat sitä sieltä ja tätä täältä! Kuulemani viesti on siis lyhykäisyydessään ollut tarjous:

”Kuka nousee taivaaseen?’ se on: tuomaan Kristusta alas, tahi: ’Kuka astuu alas syvyyteen?’ se on: nostamaan Kristusta kuolleista.

Mitä tämä tarjous on aina pitänyt sisällään? Selityksiä selitysten perään, jotka eivät perustu Raamattuun, vaan mahtavaan ”julistajan egoon”! On siis viisainta ja ainoa oikea ratkaisu pysyä Sanan Totuudessa!:

”Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi’; se on se uskon sana, jota me saarnaamme.”

torstai 25. huhtikuuta 2019

Ei Hän ole täällä! 3


”Niin miehet sanoivat heille: ’Miksi te etsitte elävää kuolleitten joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa, kuinka hän puhui teille vielä ollessaan Galileassa…’” (Luuk.24).

Mitä luimme viime kerralla?:

”Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: ’Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?’ se on: tuomaan Kristusta alas, tahi: ’Kuka astuu alas syvyyteen?’ se on: nostamaan Kristusta kuolleista. Mutta mitä se sanoo? ’Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi’; se on se uskon sana, jota me saarnaamme.” (Room.10)

Tällä sanankohdalla on paljon suurempi merkitys kuin mitä moni tulee ajatelleeksi! Itse asiassa useimpien ajatuksissa on tätä lukiessaan arvostettu, mutta myöskin arvosteltu jumalanmies Paavali. Kunpa todella voisimme saada kokea todeksi sen, että veljemme omassa vajavaisuudessaan ei itse puhunut ja kirjoittanut mitään siitä, mikä on tallennettu Jumalan Sanaan! Me olemme siis näitä tekstejä lukiessamme tekemisissä itse Kaikkivaltiaan Jumalan kanssa, joka tahtoo tehdä tahtonsa ja ajatuksensa tiettäviksi meille vajavaisille maan matkaajille, ”madoille”! Se on mahdollista ja toteutettavissa ainoastaan sen kautta, mitä veljemme myöskin on tallentanut jumalallisena Totuutena:

”…anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme - sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan, jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa, korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa. Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle, joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää.” (Ef.1).

”Ei Hän ole täällä!” Kuinka ylipäätään joku voisi edellisen tekstin lukemisen jälkeen yrittää sitoa ja sulkea meidän Herramme ja Hänen vaikutuksensa johonkin erityiseen inhimillisesti määriteltyyn paikkaan tai järjestöön? No niin, kysyä voimme tätä hämmästellen, mutta todellisuus puhuu aivan omaa kieltään jo muinaisista ajoista lähtien! Mieleeni tulee todella voimallisena yksityiskohta Herramme elämästä tämän maan päällä, joka julkituo kaiken takana olevan ajatusmaailman ja sen ilmentymät.

”He sanoivat hänelle: ’Minkä tunnusteon sinä sitten teet, että me näkisimme sen ja uskoisimme sinua? Minkä teon sinä teet? Meidän isämme söivät mannaa erämaassa, niinkuin kirjoitettu on: 'Hän antoi leipää taivaasta heille syötäväksi.' Niin Jeesus sanoi heille: ’Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei Mooses antanut teille sitä leipää taivaasta, vaan minun Isäni antaa teille taivaasta totisen leivän. Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän.’” (Joh.6).

Millainen ilmestys tämä sanankohta onkaan jo vuosikausia ollut kirjoittajalle kaiken ihmiskorostuksen keskellä! Uskovaisen elämä ei totisestikaan perustu jonkin menneisyydessä todeksi tulleen varaan, vain sen totena pitämiseen, vaan kulloisenkin hetken hengellisen Todellisuuden elävänä kokemiseen, elävänä osana sen kanssa olemiseen!

Herramme maanpäällisen ajan uskonnollinen maailma eli selvästikin menneisyydessä, ollen vieras kaiken puhumansa todellisuudelle! He rakensivat koko uskonnollisuutensa Mooseksen ja hänen tekemistensä varaan, samaistuen väärällä tavalla häneen ja hänen aikaansa, vaikka Uusi Aika ilmoitti tulonsa heidän keskellään! Sama omalla tavallaan toistuu moninaisesti meidän keskellämme, meidän ajassamme! Siksi on todella tarpeen kuulla jumalallinen Totuus:

”Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei Mooses antanut teille sitä leipää taivaasta, vaan minun Isäni antaa teille taivaasta totisen leivän. Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän.’ Niin he sanoivat hänelle: ’Herra, anna meille aina sitä leipää.’ Jeesus sanoi heille:

Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa.’”

tiistai 23. huhtikuuta 2019

Ei Hän ole täällä! 2


” Niin miehet sanoivat heille: ’Miksi te etsitte elävää kuolleitten joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa, kuinka hän puhui teille vielä ollessaan Galileassa…’” (Luuk.24).

”Ei Hän ole täällä” on toistunut mielessäni eilisestä lähtien! Aamulla vielä torkkuessani vuoteellani, alkoi tähän liittyvä sanankohta sana sanalta täyttää mieleni:

”Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: ’Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?’ se on: tuomaan Kristusta alas, tahi: ’Kuka astuu alas syvyyteen?’ se on: nostamaan Kristusta kuolleista. Mutta mitä se sanoo? ’Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi’; se on se uskon sana, jota me saarnaamme. Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Sanoohan Raamattu: 'Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään.’” (Room.10)

”Ei Hän ole täällä!”

Jo pelkästään edellisen lainauksen perusteella voimme käsittää Herramme huolen kaikkien väärien voideltujen, ”kristusten”, esiintymisten johdosta matkamme varrella! Kunpa voisimme samalla ymmärryksellä Hänen kanssansa käsittää uskomme perustavan laadun, suorastaan äärimmäisen henkilökohtaisuuden! Mitä Hän itse sanoo tästä suhteesta jo Vanhan Liiton aikaan viitaten?:

”Mutta mitä kuolleitten ylösnousemukseen tulee, ettekö ole lukeneet, mitä Jumala on puhunut teille, sanoen: ’Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala'? Ei hän ole kuolleitten Jumala, vaan elävien.’ Ja sen kuullessaan kansa hämmästyi hänen oppiansa.” (Matt.22).

Kansa ei selvästikään ole lakannut hämmästelemästä tätä Hänen oppiansa, joka kaikin mahdollisin tavoin tuo esiin Herramme ajatukset ja tarkoituksen: On todellakin kysymys mitä henkilökohtaisimmasta asiasta, suhteesta Jumalaamme! Mitä sanoo Hän meillekin tässä ajassa?:

”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?” (Joh.11).

Ne sanat jotka Hän on meille puhunut, ovat Henki ja Elämä, koska Hän niiden välityksellä on ottanut asumuksensa sisimmässämme!

”Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi’; se on se uskon sana, jota me saarnaamme. Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.”

Hän ei totisesti ole kuolleitten Jumala, vaan elävien! Jumalan Valtakunta ei siis tule näkyvällä tavalla, vaan se on sisäisesti meissä! Eikö meitä ole jo kyllin varoitettu etsimästä Ylösnoussutta Elämän Herraa kuolleitten joukosta! Kaikki on jo täytetty, löydetty, Golgatan ristillä ja Ylösnousemuksessa; siksi kuulemme mitä vakavimman varoituksen:

”Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: ’Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?’ se on: tuomaan Kristusta alas, tahi: ’Kuka astuu alas syvyyteen?’ se on: nostamaan Kristusta kuolleista.”

Kuinka jääkään enemmistöltä huomaamatta mitä selvin Kirjoitusten täyttymys juuri tätä aikaa erikoisesti koskien:!

”Jos silloin joku sanoo teille: 'Katso, täällä on Kristus', tahi: 'Tuolla', niin älkää uskoko. Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin. Katso, minä olen sen teille edeltä sanonut. Sentähden, jos teille sanotaan: 'Katso, hän on erämaassa', niin älkää menkö sinne, tahi: 'Katso, hän on kammiossa', niin älkää uskoko. Sillä niinkuin salama leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus.” (Matt.24).

Kaikki tämä on kätkettynä mitä erilaisimmin tavoin, hengellisin verukkein ja Kainin alttaripalveluksen hengessä! Siksi mikään ei ole tärkeämpää kuin:

”Poikani, kuuntele minun puhettani, kallista korvasi minun sanoilleni. Älkööt ne väistykö silmistäsi, kätke ne sydämesi sisimpään; sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa. Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.” (Snl.4).

Tämä koskee jokaista aitoa Jumalan lasta, poikaa ja tytärtä!

maanantai 22. huhtikuuta 2019

Ei Hän ole täällä!


”Mutta viikon ensimmäisenä päivänä ani varhain he tulivat haudalle, tuoden mukanaan valmistamansa hyvänhajuiset yrtit. Ja he havaitsivat kiven vieritetyksi pois haudalta. Niin he menivät sisään, mutta eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Ja kun he olivat tästä ymmällä, niin katso, kaksi miestä seisoi heidän edessään säteilevissä vaatteissa. Ja he peljästyivät ja kumartuivat kasvoillensa maahan. Niin miehet sanoivat heille: ’Miksi te etsitte elävää kuolleitten joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa, kuinka hän puhui teille vielä ollessaan Galileassa…’” (Luuk.24).

Tiedotusvälineet kertovat meille jokavuotiseen tapaan pääsiäisen juhlinnasta, erikoisesti Pyhällä Maalla. Pyhiinvaeltajat etsiytyvät paikoille, joista Raamattu meille kertoo ja pyrkivät samaistumaan Herramme kärsimystien kanssa mitä erilaisimmin tavoin. Kaukoidässä jopa mennään niin pitkälle, että jotkin ihmiset antavat ristiinnaulita itsensä! Mutta miten on selitettävissä kaikki tämä samaistuminen vain murto-osaan Herramme elämää? Mikä oli ensimmäisten Herramme haudalla vierailevien kuulema Sanoma?:

Miksi te etsitte elävää kuolleitten joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa, kuinka hän puhui teille vielä ollessaan Galileassa…”

Me emme varmastikaan ole olleet Galileassa Hänen eläessään, mutta me olemme lähes koko elämämme ajan olleet mitä erilaisimmissa tilanteissa sanankuulossa, joten saman viestin pohjalla kaikuu erityinen hämmästys meidänkin kohdallamme. Meitä ei totisesti ole ohjeistettu menemään haudalle, koska Hän ei ole siellä! Tässä kohden olemme tekemisissä todella syvällisen Totuuden ja vastakkainasettelun kanssa!

Juhlimastamme tapauksesta on jo kulunut lähes kaksituhatta vuotta, mutta olemmeko oppineet läksymme, jos juhlimme tapahtunutta hengellistä tosiasiaa vain kolme kertaa vuodessa, jouluna, pääsiäisenä ja helluntaina? Hän ei totisesti ole enää haudassaan, ei seimessään, eikä edes Jerusalemissa, minne tuhannet vuodesta toiseen rientävät ”kohtaamaan” Hänet! Mitä Hän kaiken muun ohella sanoi aikanaan?

Jos meidän tarkoituksemme ei ole etsiä Häntä mitä erilaisimmista maallisista paikoista, niin mistä sitten? Halleluja, mitä vastaa meille Jumalan Sana ja millaisia tienviittoja se meille tarjoaa?

”Ja hänet nähdessään hänen vanhempansa hämmästyivät, ja hänen äitinsä sanoi hänelle: ’Poikani, miksi meille näin teit? Katso, sinun isäsi ja minä olemme huolestuneina etsineet sinua.’ Niin hän sanoi heille: ’Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun pitää niissä oleman, mitkä minun Isäni ovat?’ Mutta he eivät ymmärtäneet sitä sanaa, jonka hän heille puhui.” (Luuk.2).

”Mutta Jeesus sanoi: ’Minä olen vielä vähän aikaa teidän kanssanne, ja sitten minä menen pois hänen tykönsä, joka on minut lähettänyt. Silloin te etsitte minua, mutta ette löydä; ja missä minä olen, sinne te ette voi tulla.’ Niin juutalaiset sanoivat keskenään: ’Minne tämä aikoo mennä, koska emme voi löytää häntä?’” (Joh.7).

Ei ole mikään ihme, että Herramme puhuu tällaisella tavalla ihmisille, joiden mielenkiinto on maallisissa tapahtumissa ja maallisissa asioissa! Mihin perustuu kaiken salaisuus ja Herramme kiitos siitä, että Isä on salannut kaiken tämän viisailta ja ymmärtäväisiltä, ilmoittaen sen lapsenmielisille? Tässäkin kohden pätee ikuinen Totuus:

”Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä.’ Ja hän sanoi opetuslapsillensa: "Tulee aika, jolloin te halajaisitte nähdä edes yhtä Ihmisen Pojan päivää, mutta ette saa nähdä.” (Luuk.17).

Jumalan Valtakunta, Herra Jeesus Kristus, Jumala paljastettuna, on siis piilossa Hänen omissaan! Selvittäkäämme siis itsellemme mitä me etsimme ja mistä!

”Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on. Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta.” (Jes.55).

 

Sample text

Sample Text

Sample Text