Social Icons

Pages

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Mitä toivomme uudelta vuodelta?


Niin monet hänen opetuslapsistansa, sen kuultuaan, sanoivat: ’Tämä on kova puhe, kuka voi sitä kuulla?’ Mutta kun Jeesus sydämessään tiesi, että hänen opetuslapsensa siitä nurisivat, sanoi hän heille: ’Loukkaako tämä teitä?  ... Mutta teissä on muutamia, jotka eivät usko.’ Sillä Jeesus tiesi alusta asti, ketkä ne olivat, jotka eivät uskoneet, ja kuka se oli, joka oli kavaltava hänet. Ja hän sanoi: ’Sentähden minä olen sanonut teille, ettei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei minun Isäni sitä hänelle anna.’ Tämän tähden monet hänen opetuslapsistaan vetäytyivät pois eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssansa. Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: "Tahdotteko tekin mennä pois?” (Joh.6).

Mitä voisimme ihmisinä luvata toinen toisellemme, kun oma tietomme on täysin Jumalan Sanan varassa? Kuinka onnellisia meidän tulisikaan olla sen johdosta, että tulevaisuutemme ja elämämme tulevat päivät ovat vain Jumalan tiedossa!

Elämme ajassa, aikakaudessa, jossa lainauksemme perusajatus toteutuu monelle hyvin salatulla tavalla. Uskon Herramme esittävän meille todella polttavan ja ravisuttavan kysymyksen, jos ei selvästi kuultavin sanoin, niin kuitenkin mitä selvimpien olosuhteiden ja meitä kohtaavien tapahtumien välityksellä. "Tahdotteko tekin mennä pois?" Herramme kutsu on kaikunut maailmanlaajuisesti ja lukemattomat ihmiset ovat lähteneet liikkeelle tavalla tai toisella, kantaen hengellisiä lippuja tai muita tunnisteita ilmoittaakseen olevansa asiassa mukana ja seuraavansa Herraa. Ja mikä järisyttävintä, pelottavinta, heidän kauttansa tapahtuu aivan erikoislaatuisia asioita, jotka saavat ihmiset seuraamaan heitä, mutta kysymyksemme kuuluukin nyt ja tulevaisuuttamme ajatellen: ”Toistuuko juuri lukemamme sanankohta aivan silmiemme edessä? Nämä ihmiset ovat saaneet suuret seuraajajoukot, mutta merkitseekö tämä sitä, että seurataan Herraa Jeesusta Kristusta ainoana Jumalan luokse johtavana Tienä, Totuutena  ja Elämänä?”

”Loukkaako tämä teitä”, kysyy Herramme lausuttuaan totuuksia, jotka eivät todellakaan sopineet useimpien näkemyksiin ja uskonnolliseen vakaumukseen!

”Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun.” (Luuk.7).

”'He ovat vihanneet minua syyttä.' Mutta kun Puolustaja tulee, jonka minä lähetän teille Isän tyköä, totuuden Henki, joka lähtee Isän tyköä, niin hän on todistava minusta. Ja te myös todistatte, sillä te olette alusta asti olleet minun kanssani.’
Tämän minä olen teille puhunut, ettette loukkaantuisi.’” (Joh.15).

Loukkaantuminen ja viha kulkevat käsi kädessä, vaikka useimmiten hyvin kätketyllä ja salatulla tavalla. Miettikäämme tätä hengellisenä väärin todistamisena aidon Herran tarkoittaman todistamisen sijaan! Kuinka helposti loukkaannummekaan kuullessamme asioita, jotka todistavat meitä ja näkemyksiämme vastaan ja saavat omantuntomme kolkuttamaan! Kaikki tämä Herramme omien sanojen johdosta ja seurauksena! Juuri siksi Hän niin painavasti totesi:

”Sentähden minä olen sanonut teille, ettei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei minun Isäni sitä hänelle anna…”

Tämän tähden suurin osa opetuslapsista tuli lopetuslapsiksi ja jätti loukkaantuneena Herran seuran. Oliko tämä vain yksittäinen tapaus, vai onko vastaavaa tapahtunut myöhemminkin?

”Sillä tähän nykyiseen maailmaan rakastuneena jätti minut Deemas ja matkusti Tessalonikaan, Kreskes meni Galatiaan ja Tiitus Dalmatiaan. Luukas yksin on minun kanssani.” (2.Tim.4).

Herran tie siis useamminkin johtaa inhimilliseen yksinäisyyteen avattuamme suumme jumalalliselle totuudelle, minkä Paavali selvästi tuo esiin:

”Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut.” (Gal.1).

”Sitten vielä, veljet, rukoilkaa meidän edestämme, että Herran sana nopeasti leviäisi ja tulisi kirkastetuksi muuallakin niinkuin teidän keskuudessanne, ja että me pelastuisimme nurjista ja häijyistä ihmisistä; sillä usko ei ole joka miehen.” (2.Tess.3).

Mikä on siis uudenvuoden toivomukseni itselleni ja kaikille muille:

”Mutta te - teissä pysyy se voitelu, jonka olette häneltä saaneet, ja te ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa; vaan niinkuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta; ja niinkuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä. Ja nyt, lapsukaiset, pysykää hänessä, että meillä hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkoitettaisi pois hänen tyköänsä hänen tulemuksessaan.” (1.Joh.2).

”Ja nyt minä uskon teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, hänen, joka on voimallinen rakentamaan teitä ja antamaan teille perintöosan kaikkien pyhitettyjen joukossa.” (Apt.20).

lauantai 30. joulukuuta 2017

Tahdotteko tekin mennä pois?


Tämän hyvin surullisen kysymyksen esitti Herramme opetuslapsilleen eräänlaisena ajanmerkkinä meidänkin pohdittavaksemme:

”Tämän hän puhui synagoogassa opettaessaan Kapernaumissa. Niin monet hänen opetuslapsistansa, sen kuultuaan, sanoivat: ’Tämä on kova puhe, kuka voi sitä kuulla?’ Mutta kun Jeesus sydämessään tiesi, että hänen opetuslapsensa siitä nurisivat, sanoi hän heille: ’Loukkaako tämä teitä? Mitä sitten, jos saatte nähdä Ihmisen Pojan nousevan sinne, missä hän oli ennen! Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä. Mutta teissä on muutamia, jotka eivät usko.’ Sillä Jeesus tiesi alusta asti, ketkä ne olivat, jotka eivät uskoneet, ja kuka se oli, joka oli kavaltava hänet. Ja hän sanoi: ’Sentähden minä olen sanonut teille, ettei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei minun Isäni sitä hänelle anna.’ Tämän tähden monet hänen opetuslapsistaan vetäytyivät pois eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssansa. Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: "Tahdotteko tekin mennä pois?” (Joh.6).

Mitä kertoo meille tämä Sanan todistus ja mitä se haluaa meidän miettivän syvällä sydämessämme? Monet ovat kutsutut ja ulkonaisesti valitutkin, mutta mitä todella tapahtuu heidän todellisessa olemuksessansa? Mitä oli tapahtunut jonkin aikaa sitten?

”…Herra valitsi seitsemänkymmentä muuta ja lähetti heidät kaksittain edellänsä jokaiseen kaupunkiin ja paikkaan, jonne hän itse aikoi mennä.” (Luuk.10).

Oliko näiden henkilöiden tarkoitus vain huolehtia käytännön asioista, majoituksesta ja ruokailusta ennen Herran saapumista? Mitä kerrotaan heistä aika suppeasti?

”Niin ne seitsemänkymmentä palasivat iloiten ja sanoivat: ’Herra, riivaajatkin ovat meille alamaiset sinun nimesi tähden.’ Silloin hän sanoi heille: ’Minä näin saatanan lankeavan taivaasta niinkuin salaman. Katso, minä olen antanut teille vallan tallata käärmeitä ja skorpioneja ja kaikkea vihollisen voimaa, eikä mikään ole teitä vahingoittava’.” (Luuk.10).

Palauttakaamme mieliimme ehkä jonkun mielestä turhan usein esittämämme lainaus:

”Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät.'” (Matt.7),

Mitä Herramme myöskin vastasi noiden seitsemänkymmenen riemulliseen ilmoitukseen riivaajien alamaisuudesta?

”Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa."

Koko ihmisen elämä on täynnä valintoja eikä vähiten hengellisellä alueella. Millainen kuva avautuu eteemme lainaustemme johdosta? Suuret väkijoukot kuuntelivat mielellään Herraamme ja voimme hyvinkin kuvitella itsemme Hänen perässään kulkevien ihmisten joukkoon. Odotammehan mekin kaikenlasta apua niin sielullemme kuin kehollemmekin. Herramme puhuu aivan eri tavalla kuin totunnaiset hengellisyyden julistajat ja se miellyttää meitä.

Meidänkin ajassamme on melko samoin väkijoukkojen suhteen, jotka eivät kaihda vaivaa saapuakseen paikalle, missä Herran Henki vaikuttaa. Riittää kuulijoita ja odottajia, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Sen rajan veti Itse Herramme aikanaan käytännössä ja vertauskuvallisestikin. Siihen asti kuin Hän puhui selvästi, totunnaisten ja uskonnollisten odotusten mukaisesti, huokaili väkijoukko tyytyväisenä ja myöntyväisenä. Mutta miksi ei Herramme ollut varovaisempi ja kohtuullisempi, loukkaamatta ketään? Miksi Hän niin suurten kansanjoukkojen keskellä ei varonut sanojaan, vaan:

Niin monet hänen opetuslapsistansa, sen kuultuaan, sanoivat: ’Tämä on kova puhe, kuka voi sitä kuulla?’ Mutta kun Jeesus sydämessään tiesi, että hänen opetuslapsensa siitä nurisivat, sanoi hän heille: ’Loukkaako tämä teitä?... Mutta teissä on muutamia, jotka eivät usko.’ Sillä Jeesus tiesi alusta asti, ketkä ne olivat, jotka eivät uskoneet, ja kuka se oli, joka oli kavaltava hänet. Ja hän sanoi: ’Sentähden minä olen sanonut teille, ettei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei minun Isäni sitä hänelle anna.’ Tämän tähden monet hänen opetuslapsistaan vetäytyivät pois eivätkä enää vaeltaneet hänen kanssansa. Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: "Tahdotteko tekin mennä pois?” (Joh.6).

Mitä kertoo meille tämä Sanan todistus ja mitä se tahtoo meidän pohtivan? Opetuslapsia on monenlaisia tänäänkin, ajaen jopa ulos riivaajia ja tehden suuria tekoja, mutta onko heidän nimensä kirjoitettuna taivaassa, jos he ovat vetäytyneet pois eivätkä vaella Herran Jeesuksen Kristuksen kanssa?

Kuka olisi uskonut, että opetuslapsetkin voivat sanoa itse Herrasta: ”Tämä on kova puhe, kuka voi sitä kuulla?” Herra Itse vetää rajat, emme me! Mihin asti me olemme valmiit seuraamaan Herraamme?

perjantai 29. joulukuuta 2017

…monet ovat eksyneet pois uskosta!


”Älä näe vaivaa rikastuaksesi, lakkaa käyttämästä ymmärrystäsi siihen. Kun silmäsi siihen lentävät, on rikkaus mennyttä; sillä se saa siivet kuin kotka, joka lentää taivaalle.” (Snl.23).

Mitä luimme eilen Jumalan Sanasta?

”…nainen, joka oli sairastanut verenjuoksua kaksitoista vuotta ja paljon kärsinyt monen lääkärin käsissä ja kuluttanut kaiken omaisuutensa saamatta mitään apua, pikemminkin käyden huonommaksi.” (Mark.5).

Emme varmastikaan tee vääryyttä Jumalan Sanalle, jos tässä yhteydessä puhumme uskovaisista ”valelääkäreistä ja valesaarnaajista!” Raha on välttämätön tekijä kaikessa toiminnassa, mutta sen tavoittelussa on kuoleman ja elämän välinen raja. Se koskee niin yksityiselämäämme kuin seurakunnallista toimintaakin. Silmät ovat sielun peili, mutta niistä ei missään tapauksessa saa kuvastua dollarin merkki! Emme saa sulkea silmiämme kaikelta tapahtuvalta, ennen kaikkea ihmisille Jumalan nimissä annetuilta lupauksilta, jotka perustuvat taloudelliseen seurakunnan tai saarnaajan tukemiseen parantumisen ja avun saamisen edellytyksenä.

”…ja kuluttanut kaiken omaisuutensa saamatta mitään apua, pikemminkin käyden huonommaksi.”

Hän oli kuullut Jeesuksesta kuten lukematon määrä aikamme ihmisiä, mutta kuinka pitkälle he pääsevät etsimisessään ja avun hakemisessaan? He mahdollisesti kohtaavat vaeltaessaan väkijoukkojen keskellä monenlaisia julistajia ja näiden antamia lupauksia, mutta kuka antaa heille aidon tietoisuuden siitä, ketä heidän tulee koskettaa ilman kukkaroon tarttumista ja sen mahdollista tyhjentämistä!

Minne on unohtunut?:

”’Taivasten valtakunta on tullut lähelle.' Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa pitalisia, ajakaa ulos riivaajia. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa. Älkää varustako itsellenne kultaa, älkää hopeata älkääkä vaskea vyöhönne…” (Matt.10).

Osaammeko lukea oikein? Meidän tehtävämme ei ole julistaa ”rahan valtakunnan läheisyyttä”, koska olemme kaiken saaneet lahjana! Kuinka vapiseva ja rakoileva onkaan maaperä niiden alla, jotka pyrkivät omaan taloudelliseen etuun Taivasten Valtakunnan varjolla!

”…niiden ihmisten kesken, jotka ovat turmeltuneet mieleltään ja totuuden menettäneet ja jotka pitävät jumalisuutta keinona voiton saamiseen. Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa. Sillä me emme ole maailmaan mitään tuoneet, emme myös voi täältä mitään viedä; mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin. Mutta ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen. Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla.” (1.Tim.6).

Nyt vasta ensimmäistä kertaa elämässäni loistavat muutamat sanat kirkkaan valon lailla lainauksestamme:

”…sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla.”

Puhumme siis selvästikin uskovaisten ongelmasta ja sen aiheuttamasta tuskasta niin heidän kuin heihin turvautuvien elämässä! Entisen toimintamme kaatoivat ja suorastaan romuttivat eri henkilöiden taloudellisen edun tavoittelut ja jatkuvat rahasta puhumiset.

”Ja missä teitä ei oteta vastaan eikä teidän sanojanne kuulla, lähtekää pois siitä talosta tai siitä kaupungista ja pudistakaa tomu jaloistanne. Totisesti minä sanon teille: Sodoman ja Gomorran maan on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin sen kaupungin. Katso, minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien keskelle; olkaa siis älykkäät kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset.” (Matt.10).

Olisimmekohan tässäkin kohden rikkoneet selvää jumalallista ohjetta ja vaatimusta? Me olemme kohdanneet kaikenlaisia käärmeitä ja jumalallisella älykkyydellä torjuneet heitä, ravistellen kuitenkin aivan liian harvoin pölyt jaloistamme - mutta olemmeko todella tajunneet mitä tarkoittaa ”viaton kuin kyyhkynen”? Olisiko siinä aivan uudenlaisen asenteen tavoitteleminen?

torstai 28. joulukuuta 2017

”Valelääkäreistä”


”Ja häntä seurasi suuri kansan paljous, ja he tunkeutuivat hänen ympärilleen. Ja siellä oli nainen, joka oli sairastanut verenjuoksua kaksitoista vuotta ja paljon kärsinyt monen lääkärin käsissä ja kuluttanut kaiken omaisuutensa saamatta mitään apua, pikemminkin käyden huonommaksi. Tämä oli kuullut Jeesuksesta ja tuli kansanjoukossa takaapäin ja koski hänen vaippaansa; sillä hän sanoi: ’Kunhan vain saan koskettaa edes hänen vaatteitaan, niin tulen terveeksi.’ Ja heti hänen verensä lähde kuivui, ja hän tunsi ruumiissansa, että oli parantunut vaivastaan. Ja heti kun Jeesus itsessään tunsi, että voimaa oli hänestä lähtenyt, kääntyi hän väkijoukossa ja sanoi: "Kuka koski minun vaatteisiini?” (Mark.5).

Mekin omalla tavallamme vaellamme tänään väkijoukossa, joka uskoo seuraavansa Meidän Herraamme. Joukkoon mahtuu kaikenlaista kulkijaa ja vaikuttajaa mitä erilaisimmissa asuissa ja varusteissa. Tämänpäiväinen esimerkkimme saa kirjoittajan ajatukset kulkeutumaan aivan tietyille alueille hengellisessä elämässä. Tänäänkin moni, todella moni, on kuullut Jeesuksesta ja lähtenyt liikkeelle tiettyyn suuntaan, etsien apua moninaisiin vaivoihinsa.

Kansa kärsii monista asioista ja tarvitsee aivan välitöntäkin apua. On henkistä ahdistuneisuutta, turhautumista, mielen ongelmia ja usein niiden seurauksena kehollista kärsimystä ja vajavaisuutta aivan päivittäisessä elämisessäkin. Haluan meidän nyt ajattelevan tätä aivan erityisellä tavalla, jonkin verran mielikuvitusta käyttäen. Kuka auttaa ja ketä, missä tilanteessa ja millä tavoin? Ehkä arvostetuin ammatti on lääkäri, joka joutuu käymään pitkän koulutuksen ja käytännön harjoituksen tuodakseen lievitystä ihmisten ongelmiin. Vaikein alue taitaa olla psyyken puolella, eikä kuka tahansa kelpaa psykiatriksi eikä psykologiksi. (?). Niin poliisilla kuin palomiehelläkin on tietty vaatimustaso ja koulutus.

Mutta miten on, jos mielikuvituksessamme astumme Herran perässä kulkevaan väkijoukkoon tässä ajassa? Ympärillämme astelee meitä tönien ja tuuppien kaikenlaista kansaa kuka metelöiden, kuka hartaasti astellen. Sairaat ja ongelmalliset ihmiset kaikin tavoin pyrkivät eteenpäin tavoittaakseen edellä kulkevan Herran. Tänään meitä kuitenkin erityisesti kiinnostavat nuo hartaasti ja selvästikin papillisesti astelevat, mitä erilaisimpiin viittoihin pukeutuneet persoonat, joihin vierellämme astelevat sairaat selvästikin luovat pelokkaita ja torjuvia katseita. Miksi ihmeessä? Menneinä aikoina avun hakijat ovat hakeutuneet heidän seuraansa monenlaisten vaivojensa johdosta, aivan kuten tämänpäiväinen naisparkamme, saamatta mitään todellista apua, vaivojen vain pahetessa vääränlaisen hoidon ja väärien ohjeiden seurauksena.

Olemme viime vuosina kuulleet paljonkin ns. valelääkäreistä ja valesairaanhoitajista, mutta kummallista kyllä, juuri kukaan ei ole laajemmin ottanut esiin hengellisen elämän ehkä suurinta ongelmaa: valepappeja ja valesaarnaajia, valeopettajia! Ilman minkäänlaista koulutusta kuka tahansa voi vetää yllensä jonkinlaisen ”hengellisen” viitan esiintyäkseen kaikenlaisen avun tuojana. Emme puhu nyt teologisesta koulutuksesta, vaan Jumalan kutsumuksesta ja varustamisesta aidon Pyhän Hengen voimalla ja taidolla. Mitä ovat nämä itseoppineet ja itsensä korottaneet aikaansaaneet viran harjoittamisellaan? Se on nähtävissä ja kuultavissa kaikkialla minne sitten menemmekin. Väärä viranhoito on tuotavissa julki lainauksemme sanoilla:

”Ja siellä oli nainen, joka oli sairastanut verenjuoksua kaksitoista vuotta ja paljon kärsinyt monen lääkärin käsissä ja kuluttanut kaiken omaisuutensa saamatta mitään apua, pikemminkin käyden huonommaksi.”

Tämä ei koske vain jotakin yksittäistä naista, vaan lukematonta joukkoa hengellisten valelääkäreiden kanssa tekemisiin joutunutta miestä, naista ja lastakin! Mikä näissä hengellisissä valelääkäreissä sitten on niin pelottavaa, että kylmät väreet kulkevat nytkin kirjoittajan selkäpiitä pitkin!? Mikä todistaa nämä ihmiset valheellisiksi ja vain vahinkoa tuottaviksi? He eivät selvästikään ole Itsensä Herran asialla, vaikka tekevätkin lähes kaiken Hänen nimissään, rahasta puhuen! ”Ei jokainen, joka sanoo Herra, Herra…!” Voidaan laskea kädet sairaan ylle pyrkien välittämään…  Mitä?

Kuinka suuri määrä lupauksia annetaankaan kärsiville ihmisille pystymättä niitä toteuttamaan!

Kysymme todella vakavan kysymyksen, joka on enemmän kuin ratkaiseva avunsaantiamme ajatellen! Toteutuuko lainauksemme kohta heidän ”palvelustoimessaan”?

”’Kunhan vain saan koskettaa edes Hänen vaatteitaan, niin tulen terveeksi.’ Ja heti hänen verensä lähde kuivui, ja hän tunsi ruumiissansa, että oli parantunut vaivastaan. Ja heti kun Jeesus itsessään tunsi, että voimaa oli hänestä lähtenyt, kääntyi hän väkijoukossa ja sanoi: "Kuka koski minun vaatteisiini?”

Ketä koskettavat etsivät ihmiset kuulemansa ja näkemänsä toiminnan välityksellä? Saako se heidät koskettamaan Herraa Jeesusta Kristusta, vaiko vain hengellistä valelääkäriä?

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Suostukaamme heikkouteen!



Mitä on ihmisen onni tässä ajassa? Olen Jumalalle kiitollinen elämästä ja tästä joulunajasta, mutta olenko kaikesta huolimatta onnellinen? En taida olla ainoa ihminen tässä maailmassa, joka miettii tätä. Ainakin itse koen nykyisen elämän hyvin koettelevaksi ja aivan tietynlaiseen rehellisyyteen pakottavaksi, vastoin kaikkia omia ajatuksiani ja näkemyksiäni.

Vietin joulua kahdessa eri sukulaispaikassa ja olen kiitollinen siitä läheisyydestä ja yhdessäolosta, mitä nämä päivät tarjosivat. Oli todella hyvää ja monipuolista ruokaa ja keskustelua, mutta kaiken pohjalla mielessä oli aivan omalaatuinen kaihomieli, etenkin vanhojen valokuvien toistuessa television ruudulta.

Lapsenlapset saivat jälleen kerran sellaisen määrän lahjoja, että aivan kauhistuttaa! Aikuiset kai omalla tavallaan pyrkivät kaikella tällä lievittämään lasten kokemaa elämänmuutosta! Niin, aika vähän nykyisessä elämässämme on niin kuin ennen! Olemme kiitollisia elämästä ja hyvistä olosuhteista, katosta pään päällä ja oikeastaan yltäkylläisyydestä kaiken maallisen suhteen. Aikuisina ihmisinä osaamme sijoittaa erilaiset tuntemukset omille paikoilleen ja kykenemme työstämään suhtautumistapojamme aikojen vaihteluiden mukaan. Mutta mikä on todellisuus lasten kohdalla? Sitä olen joutunut tahtomattanikin ajattelemaan ja pohtimaan tämän joulun aikana.

Tuskin millään muulla alueella ollaan niin suuren luottamuksen ja hyvän uskon vallassa kuin ajattelussa lapsien sopeutumisessa eroperheissä! Elämä on jatkuvaa liikkumista ja matkustamista, paikasta toiseen siirtymistä entiseen verrattuna, kun ”äidit” ja ”isät” vaihtuvat ehkä moneenkin kertaan! Kaiken lävitse on kuitenkin pakko kulkea aikuisten mielten vaihtuessa ehkä turhankin usein. Jos kaikki tämä herättää niin suurta pohdintaa joulumielessäni, niin mitä todellisuudessa liikkuukaan lasten mielissä?

Tietynlaiset olosuhteet siis kohtaavat meitä kysymättä meidän mielipidettämme ja tahtoamme. Kuinka monen asian toivoisimmekaan olevan toisin, mutta merkitsisikö se toisenlaista onnea tai olotilaa? Kuinka varmoja olemme siitä, että jos kaikki omat valintamme olisivat onnistuneet… niin, mikä loppujen lopuksi on varmaa ihmiselämässä? Me emme voineet vaikuttaa syntyperäämme, ja nyt näyttää usein siltä, että vaikutusvaltamme omaamme ja läheistemme elämään on kaukana omista ajatuksistamme ja aikomuksistamme! Mitä siis jää jäljelle? Koemmeko kaiken jopa joskus kammoamamme vain siksi, että osaisimme asettaa oikeanlaisen arvojärjestyksen elämämme tärkeimmissä asioissa? Emmekö uskovaisina ihmisinä ole jättäneet elämämme Herramme käsiin uskomuksessa:

”Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.” (Ps.73).

”Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla. Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä. Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut. Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa…” (Room.8).

Henki auttaa meidän heikkouttamme! Taitaa olla niin, että me tarvitsemme kaiken kokemamme päästäksemme meihin aivan uskomattomalla tavalla takertuneesta omavoimaisuudesta ja itseluottamuksesta, joka on tarpeellinen vain tietyissä rajoissa, uskon alueella, mutta ei omien voimiemme suhteen! Me emme näytä aivan vähällä oppivan mikä on parasta meille ja läheisillemme ja pohdimme näitä asioita, osaamatta edes rukoilla oikeita asioita ja oikeiden asioiden puolesta! Siksi tässä myöhäisessä hetkessä meitä ravistellaan ja asetetaan monenlaisten tuulten puhallettaviksi! Kaikki tapahtuu meidän parhaaksemme, vaikka usein ei tunnu ollenkaan siltä!

Me olemme yleensä lukeneet vain:

”Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.”

Olisikohan syytä kiinnittää enemmän huomiota niihin ajatuksiin, mitä esitetään niin sen edellä kuin jäljessäkin?

”Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla. Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä.”

Tutkistelkaamme ennen kaikkea tätä: ”Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on…”

Siitä pääsemme selvyyteen vain suostumalla heikkouteen!
Hengen mieli ohittaa kaiken oman ajattelumme!

 

Sample text

Sample Text

Sample Text