Social Icons

Pages

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Hoosianna!




”Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen. Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat.” (Joh.3).

Tänään kirkot ja seurakunnat ovat täynnä joulua odottavia ihmisiä. Joulun sanoma toivotetaan tervetulleeksi, mutta useat tulevat kirkkoon ja jumalanpalveluksiin seuraavan kerran vasta jouluna, tai kun lauletaan kauneimpia joululauluja. Mieleeni tulevat lukuisten dokumenttien johdosta sodanaikaiset joulut ja kirkossa käynnit. Silloin ei keskitytty vain joulunviettoon, vaan todella etsittiin lohtua ahdistavan ajan keskellä. Jumalan olemassaoloon uskoi vielä moninkertainen määrä nykyhetkeen verrattuna. 

Ihminen on omalla tavallaan yksinäisempi kuin koskaan aikaisemmin, ja jos hän ei usko enää Jumalaan ja Hänen olemassaoloonsa, mistä hän etsii apua ja lohtua elämäänsä? Joulu on pian ohitse ja tulee pitkäaikainen arki, joka ahdistaa lukemattomia ihmisiä. Kuinka voisimme ylipäätään rakentaa koko elämisemme joidenkin juhlahetkien varaan, etenkin kun olemme tulleet hetkiin, joissa aivan maallisetkin tahot ilmoittavat vakuuttavasti, että on aika sanoa hyvästit sille maailmalle, jonka olemme tottuneet tuntemaan?

Hoosianna, oi auta, pelasta, on alkuperäinen merkitys. Tämän huudahduksen ei tulisi kuulua vain tänään, riemullisena juhlamielenä, vaan totisena ja jatkuvana sydämen rukouksena mitä suurimman pimeyden keskellä. Jos me uskovaisina emme ota vaarin tästä ajasta ja hetkestä, kuinka sen voisivat tehdä maalliset lähimmäisemme?

Emme halua pilata kenenkään joulun odotusta, vaikka tiedämme sitä vietettävän vääränä ajankohtana. Ihminen tarvitsee edes hetken jonkinlaista valoisuutta ja iloa harmaaseen ja usein synkkäänkin arkeen. Emme kuitenkaan voi olla korostamatta sitä, että koko elämämme toivo perustuu, ei tiettyihin kirkollisiin juhliin, vaan siihen pelastushistorialliseen kokonaisuuteen, josta joulu ja pääsiäinen ovat vain osia. Ei riitä että muistellaan Herraamme pienenä vauvana tai Golgatan ristillä kärsivänä Messiaana, vaan Jumalan Sanana (Joh.1), joka toteutui keskellämme Täydellisenä Elämänä, josta meidän on tultava osalliseksi, jos mielimme elää iankaikkisesti. Jumalalla on vain hyvä tarkoitus meitä kohtaan, sen Hän on osoittanut kaikin mahdollisin tavoin.

”Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.”

lauantai 28. marraskuuta 2015

Herra näkee kaiken!




”…me olemme luopuneet Herrasta ja kieltäneet hänet, vetäytyneet pois Jumalaamme seuraamasta, puhuneet sortoa ja kapinaa, kantaneet kohdussamme ja purkaneet sisimmästämme valheen sanoja. Oikeus työnnetään takaperin, ja vanhurskaus seisoo kaukana, sillä totuus kompastelee torilla, suoruus ei voi sisälle tulla. Niin oli totuus kadonnut, ja joka pahasta luopui, se ryöstettiin paljaaksi. Herra näki sen, ja se oli hänen silmissänsä paha, ettei ollut oikeutta.” (Jes.59).

Millaisessa ajassa elämmekään, kun jopa kirkolliset johtajatkin ovat avanneet sisimpänsä hengille, jotka saavat heidät puhumaan asioita, jotka ovat selvääkin selvempää kapinaa meille tallennettua Jumalan Sanaa vastaan! Kirkollisen leiman ja olemuksen johdosta ei voida ajatellakaan hurskaudesta ja jumalanpalveluksesta luopumista, mutta Eevan henki on saanut valtaansa niin laajat piirit, että hänen epäilyksensä ja ”viaton” tietämättömyytensä ovat kuin varjo nykyisen suoranaisen julistuksen rinnalla: ”Onko Jumala todella sanonut? Ei tietenkään, vaan me selitämme kaiken nyt uuden näkemyksen pohjalta!”

”…puhuneet sortoa ja kapinaa, kantaneet kohdussamme ja purkaneet sisimmästämme valheen sanoja.”

 Juuri nyt elämme aivan erikoisella tavalla todeksi:

”Olkoon Jumala totinen, mutta jokainen ihminen valhettelija, niinkuin kirjoitettu on: ’Että sinut havaittaisiin vanhurskaaksi sanoissasi ja että voittaisit, kun sinun kanssasi oikeutta käydään’.” (Room.3).

Me olemme mitä suurimpien ratkaisujen edessä juuri nyt, tässä hetkessä! Mikä on ratkaisumme, minkä valitsemme, mille osoitamme suosiotamme? Meille ei riitä vain jonkinlainen ja jonkinasteinen jumalanpalvelus, vaan me olemme itse asiassa jo nyt aivan tietoisen oikeudenkäynnin keskellä, eikä osaamme ratkaise viime hetkien herääminen ja elämänmuutos, vaan me olemme kovaa vauhtia kiitävässä junassa, josta on poistuttava mahdollisimman varhaisessa vaiheessa! Epäuskon ja väärien valintojen aikaansaama tuomio on jo tässä ajassa meidän yllämme:

”Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen. Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat.” (Joh.3).

Uskovaisinakin meidän on tehtävä selvä ratkaisu oikeiden asioiden puoleen, sillä emmehän toki rakasta pimeyttä!

”…me olemme luopuneet Herrasta ja kieltäneet hänet, vetäytyneet pois Jumalaamme seuraamasta…”

Herramme on jatkuvassa liikkeessä, kasvussa! Jos kiellämme Hänet, on Hänkin kieltävä meidät! Me emme totisesti halua vetäytyä pois, seuraamasta Häntä, vaan hintaan mihin tahansa haluamme kuulua siihen joukkoon, joka loppuun asti kuuluttaa: ”Kyllä, Jumala on todella sanonut!”
















perjantai 27. marraskuuta 2015

Mitä Henki sanoo? Osa 3



”Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sentähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.” (Joh.16).

Mikä on se totuus, joka sisältää kaiken? Mitä Pyhä Henki tahtoo esittää meille iankaikkisena totuutena, todellisuutena? Vihamieliset voimat ovat aina tarjonneet ihmisille osatotuutta, rakentaen sen varaan mitä laajimpia oppirakennelmia, niin että saavutettu kokonaisuus on vain pienestä nurkastaan kiinni jossakin jumalallisen totuuden reunassa. Tätä meidän tulee ajatella ja tarkata nimenomaan tässä ajassa, jossa aivan erikoisella tavalla on totta:

”…me olemme luopuneet Herrasta ja kieltäneet hänet, vetäytyneet pois Jumalaamme seuraamasta, puhuneet sortoa ja kapinaa, kantaneet kohdussamme ja purkaneet sisimmästämme valheen sanoja. Oikeus työnnetään takaperin, ja vanhurskaus seisoo kaukana, sillä totuus kompastelee torilla, suoruus ei voi sisälle tulla. Niin oli totuus kadonnut, ja joka pahasta luopui, se ryöstettiin paljaaksi. Herra näki sen, ja se oli hänen silmissänsä paha, ettei ollut oikeutta.” (Jes.59).

Tämä ei tarkoita sitä, että hurskas puhe ja opetus olisi kadonnut. Yhä vielä pidetään kiinni ”hengellisistä asioista”, joiden kautta kuitenkin kapinoimme kaikkea aikaisemmin totena pidettyä vastaan, julistaen nyt mustan valkoiseksi ja valkoisen mustaksi. Tämä kaikki on jotakin sellaista, mikä ei edes tulisi Pyhän Hengen mieleen! Siten Hän ei missään tapauksessa aseta jotakin tällaista ihmisen mieleen, vaan sen tekevät mitä petollisimmat, väärät henkivallat! Siitä huolimatta uskotaan palveltavan Jumalaa, vaikka oikeus kulkee takaperin, todistaen siitä, että kaikesta näennäisestä huolimatta ollaan kaukana Hänestä, joka on Tie, Totuus ja Elämä!

Ihminen näkee osaltaan suurta vaivaa saavuttaakseen jotakin hengellisellä alueella, toisaalta heittäytyen itsevalintaiseen lepoon uskoen tulevansa palkituksi kaikesta tekemästään Jumalan luona. Pyhä Henki kuitenkin aivan erikoisella tavalla korostaa meille iankaikkista päätöstä ja totuutta:

”Jeesus sanoi hänelle: ’Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. Jos te olisitte tunteneet minut, niin te tuntisitte myös minun Isäni; tästälähin te tunnette hänet, ja te olette nähneet hänet’.” (Joh.14).

”Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sentähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.”

Mistä me otamme sen, mitä jaamme eteenpäin lähimmäisillemme?



torstai 26. marraskuuta 2015

Mitä Henki sanoo? Osa 2




”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.” (Ilm.2,3).


”Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sentähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.” (Joh.16).

Mistä me voimme tietää, mikä on todella Hengen puhumaa ja mikä ei? Mistä voimme erottaa erilaiset henget ja niiden puhumat asiat, jotka useinkin ovat ”melkein kuin” sitä, mitä olemme tottuneet pitämään oikeana? Eivätkö kaikki uskonnolliset liikkeet omalla tavallaan vetoa alkuperäisyyteensä ja mitä suurimmassa määrin korosta aitoa uskoaan?

Olemme todella merkittävän kysymyksen edessä, johon ensimmäiseksi tulee mieleeni vastauksena:

”Mutta hän vastasi ja sanoi: ’Kirjoitettu on: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee'.” (Matt.4).

Mikä sai Herramme lausumaan nämä sanat? Hän kohtasi täsmälleen saman tilanteen, jossa me olemme juuri tälläkin hetkellä. Raamatun ”erikoisasiantuntija” lainasi Häntä kiusatakseen yhteydestään irrotettuja sanankohtia! Ajatelkaamme todella vakavuudella sitä, että nämä lainaukset esitettiin Itse Lihaksi Tulleelle Sanalle! Kuinka sitten me voisimme säästyä vastaavanlaisilta tilanteilta inhimillisinä ihmisinä? Mikä on ratkaisu meidän kohdallamme tänä päivänä ja mitä voimme vastata kohtaamissamme haasteissa? Mitä Henki sanoo meille ja meidän kauttamme?

”Kirjoitettu on: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee'.”

Jokaisesta sanasta! Herramme vastaukset perustuivat siihen, mitä myöskin on kirjoitettu! Me emme voi tyytyä mihinkään vähempään! Vastuumme on sanoinkuvaamattoman suuri, ja edellyttää koko Sanan tuntemista!

”Jeesus vastasi ja sanoi heille: ’Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa’.” (Matt.22).

Jumalan voima ei ole yksittäisissä, irrallisissa lainauksissa, vaan koko Sanassa, koska tämä Sana on Itse Herra Jeesus! Hänellä on paljon sanottavaa meille, mutta se kaikki perustuu ”jokaiseen Sanaan”!

”Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sitä kantaa.” (Joh.16:12).

Tämän Herramme sanoi noin kaksituhatta vuotta sitten ollessaan maan päällä. Pyhä Henki ei vielä silloin ollut ottanut omakseen Seurakuntaa, ja opetuslasten mieli ei vielä ollut valmis vastaanottamaan kaikkea heille tarkoitettua. Mutta nyt Herramme on antanut meille kaiken omansa, jota Pyhä Henki jakaa itse kullekin sopivalla tavalla ja ajalla!

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Mitä Henki sanoo? Osa 1


”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.” (Ilm.2,3).

Herramme, Hyvä Paimen, on antanut meille Sanansa sellaisella tavalla, että se pätee koko ihmiskunnan historian ajan. Siinä me kuulemme Hänen äänensä aikakaudesta toiseen. Ihmiset tulevat ja menevät, mutta Hänen Sanansa pysyy iankaikkisesti.

”Autuas se, joka lukee, ja autuaat ne, jotka kuulevat tämän profetian sanat ja ottavat vaarin siitä, mitä siihen kirjoitettu on; sillä aika on lähellä!” (Ilm.1).

Ymmärtääksemme lainauksen oikealla tavalla, tulee meidän nähdä jumalallinen suunnitelma ja sen tarkoitus. Kuka tahansa voi lukea painettua Sanaa tai kuunnella sitä toisen lukemana, mutta todelliseksi ymmärtämiseksi ja omaksumiseksi tarvitaan korva, joka on elävässä ja kiinteässä yhteydessä Pyhän Hengen kanssa. Pyhä Henki välittää meille Hyvän Paimenen äänen tähän aikaan iankaikkisuudesta käsin.

”Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sentähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.” (Joh.16).

Kuinka aralle paikalle tämä niin usein lainaamamme sanankohta meidät asettaakaan! Kuinka riippuvaisia olemmekaan Pyhästä Hengestä, joka itsekin on täysin riippuvainen Herramme Jeesuksen Kristuksen Persoonallisuudesta! En rohkene kovin syvällisesti mennä tähän mitä merkittävimpään Jumalallisuutta koskevaan alueeseen, mutta miettiköön jokainen aivan uudella tavalla ja innoituksella tämän lyhyen, mutta mitä merkittävimmän lainauksen merkitystä!

Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu…”

Jos näin on Pyhän Hengen suhteen, niin millainen arkuus ja jumalallinen pelko tulisikaan vallita omassa sisimmässämme! Kuinka tarkkoja meidän tulisikaan olla sanojemme ja jopa ajatustemmekin suhteen! Jumalamme on kautta aikojen ilmoittanut tulevista asioista ennen kaikkea profeetallisen Sanansa kautta ja jossakin määrin erilaisten tiettyihin aikoihin sidottujen profetioiden kautta. Tämä kuuluu jo lainauksemme mukaan Pyhän Hengen tehtäväkenttään.

Me näemme selvästi Hengen sidonnaisuuden Häneen, joka on Tie, Totuus ja Elämä. Mutta mihin perustuu meidän todellinen innoituksemme, joka saa meidät avaamaan suumme tai kirjoittamaan jotakin sellaista, minkä esitämme jumalallisena asiana?

Me tiedämme jo Vanhan Testamentin teksteistä Jumalan asenteen kaikkeen sellaiseen innoitukseen, jonka lähteenä on ihmisen oma mieli, joka omalla tavallaan on yhteydessä kaikkeen muuhun mutta ei Jumalan Henkeen! Kuinka usein olisikaan parempi vaieta kuin esittää jotakin paikkaansa pitämätöntä, hyvässäkin tarkoituksessa!

Tässä sekavassa ajassa meillä on hätä omaisistamme ja kaukaisemmistakin ihmisistä, lähimmäisistämme. Me haluaisimme välittää heille jotakin lohdullista ja hengellistä todellisuutta, mutta varokaamme todella ohittamasta jumalallista säännöstä, jonka alainen Pyhä Henkikin on!

”Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sentähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.” (Joh.16).

Kysymys ei siis ole vain joistakin osatotuuksista, vaan kaikesta Totuudesta! Siksi mekään emme voi ottaa mitä tahansa mieleemme juolahtaa, vaan yksinomaan Herran omaa!
 

Sample text

Sample Text

Sample Text