Oikeus paeta
vääryyttä
Menneisyytemme on osa
meistä, niin hyvässä kuin pahassakin mielessä. Me emme voi poistaa sitä, mutta
me voimme päättää mitä osia siitä tarkastelemme ja pidämme mielessämme. Itse
ratkaisemme kaiken vaikutuksen nykyiseen elämäämme - hyvin suuressa määrin.
Osa-alueilla olemme taas aivan voimattomia hapolla kyllästettyjen muistojen
suhteen, mutta silloin on hyvä kaivella esiin vaikkapa lastenlasten
syntymäpäiväkakkuja, jotka maistuivat niin makeilta!
Me siis olemme
tekemisissä melkoisen sopan kanssa, jota ei hämmennä vain yksi henkilö, vaan
kokkeja pyrkii paikalle aivan uskomaton määrä, ennen kaikkea uskonnollisessa
maailmassa. Soppamme pyrki usein kiehumaan ylitse, suolan määrä aivan kauhistutti
ja kirveltää niin suuta kuin vatsaakin vielä nyt. Silti elämään mahtuu paljon
hyvääkin, joka pahimpia kokeneiden kohdalla on peittynyt henkisen väkivallan
alle.
Hyvää on se, että
olemme vielä hengissä, joskin ehkä hiukan vajavaisesti. Selvitäksemme elämästä
tarvitsemme ympärillemme toisia selviytyjiä, mutta suolan heittäjiä haluamme
paeta mahdollisimman kauaksi. Meitä on opetettu ja pakotettu hyväksymään kaikki
saamamme hoito, vaikka asialla ovat olleet mitä pahimmat taudinlevittäjät ja
ruttotaudit. Me olemme alistuneet siinä määrin, että nytkin vielä on vaikea
kutsua vääräksi se väärä, josta olimme osallisia. Me emme tuomitse, mutta toki
meillä jokaisella on oikeus harjoittaa vanhurskautta ja oikeutta. Jos emme
riittävässä määrin ole kykeneviä näkemään pahaa pahaksi, olemme sen vallassa
elämämme loppuun asti. Pahinta on se, että suurin osa väärän kokemisestamme on
tullut osaksemme meille tärkeiden ihmisten taholta.
Herramme opetti meitä
rakastamaan vihamiehiämmekin ja rukoilemaan heidän puolestaan. Se ei kuitenkaan
merkitse heidän tekojensa hyväksymistä. Sana kehottaa meitä pakenemaan kaikkea
vääryyttä sen sijaan että ystävyyden varjolla antaisimme sen vaikuttaa elämäämme.
Etenkin Paavali erikoisella tavalla varottaa meitä erilaisista pahoista
ihmisistä, kehottaen välttämään heidän seuraansa ja läheisyyttään. Me vain emme
ole halukkaita lukemaan näitä kohtia, joita on lukuisia Uudessa Testamentissa.
Hän mainitsee nimeltä vastustajiaan, joiden tuomion jättää Herralle. Miksi me
emme saisi tehdä samaa, vai oliko Paavali tässä suhteessa väärä? Pitäisikö
minun kaivella esiin noita kohtia, kun sinun itsesi tulisi tuntea Raamattusi?
Kaikesta huolimatta meillä on hätä noistakin ihmisistä, ja siksi kirjoitankin
jatkuvasti, kuulee kukaan tai ei kuule.
Miksi emme ole
enemmän pahoillamme siitä, että niin toisenlaista Jeesusta on julistettu meille
oikean asian varjolla? Kaiken hedelmä on niin selvästi nähtävissä, että vain
täysin sokea voi olla havaitsematta sitä. Ei ole mitään merkitystä sillä, mitä
me tiedämme, jos kaikki ei tule elämäksi meissä. Missä voimme nähdä Jeesuksen
mielenlaadun ihmisten elämässä? Uskottelemmeko yhä edelleen itsellemme, että
riittää tiettyjen totuuksien tunnistaminen, ja eräänä päivänä on Jumalan voima
sitten lankeava jokaisen tunnustajan ylle, huolimatta kaikesta pahuudesta ja
vääryydestä? Hyvien tekojen luetteleminen ei merkitse yhtään mitään, jos ei
Herramme Jeesuksen elämä ja mieli hallitse meissä. Me olemme tallanneet
jalkoihimme vähäiset veljemme, jotka kerran ovat oleva tuomareitamme. Tietynlainen
maailmallinen viisaus on ottanut hengellisen ymmärryksen tilan ja me
uskottelemme selviävämme vetoamalla joihinkin merkittäviin
jumalanpalvelijoihin, joiden puheita me kehumme ja pidämme esillä, ilman että
olisimme panneet täytäntöön oikeastaan mitään siitä, mitä huulillamme esitämme.
Olen käynyt
luterilaisen kirkon tilaisuuksissa melko usein suuren ystäväjoukon tähden.
Samoin käyn muissakin paikkakuntamme seurakunnissa, koska muutakaan ei ole.
Olen tullut siihen tulokseen, että näiden seurakuntien piirissä on
uskollisempia, rehellisempiä ja vilpittömämpiä uskovaisia kuin ns. entisissä
joukoissamme. Heillä ei ole sitä tietoa, mikä meillä on, ja se ehkä pelastaa
heidät siltä ulkokultaisten tuomiolta, jonka alle moni ”spesiaaliuskova” on
joutunut. Tietomme on pelottava asia, jos se ei ole aikaansaanut meissä
todellista sisäistä muutosta. Tieto paisuttaa, siksi näemme niin hengellisesti
lihavia ihmisiä, jotka milloin tahansa saattavat poksahtaa!
Markku Vuori
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti