KIERTOKIRJE LOKAKUU 1990 osa 6

JEESUS-NIMEN VOIMA

   "Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman" (Apt.4:12).

   Ei aika, eivät olosuhteet, ei mikään luotu eikä mikään enkelikään ole voimallinen muuttamaan Jumalan Sanaa, joka on meille annettu. Jumalan Sana pysyy iankaikkisesti!

   Ensimmäinen suomennettu saarna, jonka sain käsiini, oli "Jeesus-nimen voima". Vaikka tuosta hetkestä, kun tuon saarnan sain käsiini, on pitkälti yli kaksikymmentä vuotta, ei sen perusajatus milloinkaan ole jättävä minun sydäntäni. Kaikki jumalallinen kiteytyy tuohon yhteen ainoaan sanaan; siihen sisältyy kaikki tarvitsemani. Jeesus!

   Olen täysin tietoinen siitä, että joudun elämässäni uskoni ja vakaumukseni perusteella seisomaan valtavia voimia vastaan. Joudun seisomaan niin vihollista kuin niin sanottuja veljiäkin vastaan, jotka julistavat suurella varmuudella asioita, jotka eivät tule kestämään Kaikkivaltiaan Jumalan kasvojen edessä. Olen vain yksi vähäpätöinen veli kaukaisessa maassa, pienessä maassa, ja joudun seisomaan jopa merkittäviä opetuksia ja näkemyksiä vastaan. Kuka käsittänee, millaiset henkivallat ja voimat vaikuttavat tällaisten ihmisten kautta ja takana?

   Olen vuosikausia ihmetellyt sitä hirvittävää vastustusta ja painostusta, jota olen joutunut kokemaan lähes kaikilla elämäni alueilla. Jos minä olen väärässä ja jos en todella rakasta Jeesusta, niin miksi sitten kaiken tämän täytyy kohdata minua? Miksi mielestäni niin pienessä palvelustehtävässä joudun sellaiseen taisteluun, että jopa läheisimpienkin ystävieni on vaikea sitä käsittää? Miksi, miksi? Sitä sanaa meidän ei tulisi juuri mainita, mutta me tarvitsemme jossakin vaiheessa elämäämme vastauksen kysymyksiimme!

   Minä en itsessäni ole yhtään mitään, mutta kaiken taistelun ja ahdistuksen keskellä meidän on myös kyettävä kunnioittamaan ja arvostamaan sitä, mitä Kaikkivaltias Jumala on meihin asettanut. Mehän emme puhu itsestämme emmekä julista itseämme, vaan ristiinnaulittua Kristusta. Kuuntelin juuri erästä saarnaa, missä painokkaasti tuodaan julki, että paimenen vastuulla on se, mitä lampaille tarjotaan syötäväksi. Kaikki todistaa siitä, että tässäkin ajassa Jumalalla on palvelijoitansa, joiden tulee seistä muurin harjalla ja varoittaa kansaa uhkaavasta vaarasta.

   Minä tiedän olevani ainoa veli pohjoismaissa, jolla on ollut rohkeus paljastaa ja nousta niitä vääriä opetuksia vastaan, jotka leviävät kaikkialle maailmaan. Kuinka selvästi toteutuukaan tässä ajassa se näky, jonka eräs veli jo vuosia sitten toi esiin. Hän näki myymälän, jossa oli tarjolla kaikenlaisia ruokatarpeita. Hän näki, kuinka tietyt veljet käyttäytyivät tuossa huoneessa. He vetelivät auki laatikoita (muistattehan vielä, miten ennen vanhaan kaikki jauhot ja niin edelleen olivat laatikoissa, joista niitä kauhalla otettiin pussiin), ja kallisarvoiset ruokatarpeet lentelivät lattialle, ja nuo miehet tallasivat niitä samalla kun kulkivat edestakaisin. He aukoivat ja vetelivät laatikoita, ja yhä enemmän lensi ruokaa lattialle tallattavaksi!

   Tulisiko kaiken antaa jatkua samalla tavalla? Eikö minullakin tuon veljen ohella ole oikeus huutaa kaikille, jotka tallaavat jalkoihinsa kallisarvoista hengellistä ruokaa: "Lopettakaa veljet, lopettakaa! Ettekö te käsitä, mitä te teette? Te pudotatte lattialle enemmän kuin mitä saatte jaettua ihmisille! Te tallaatte jalkoihinne sen, mitä te sanotte kunnioittavanne!"

   "Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman!" Minä haluan seisoa Jumalan Sanassa! Minä olen ehkä kuin joku pieni poliisiressukka huonosti istuvassa virkapuvussa kadunkulmauksessa. Minussa ei ole mitään kunnioitettavaa, ei mitään arvostettavaa. Elämäni saattaa olla sitä tai tätä; saatan olla kovastikin epäonnistunut elämässäni. Kaikki saattaa näyttää menevän vikaan, eikä kukaan välitä minusta. Mutta kun minulla on virkapukuni ylläni ja kaupungin ja valtion arvovalta takanani, on koko liikenteen pysähdyttävä, kun nostan käteni. Tuhansien hevosvoimien on pysähdyttävä tämän vähäpätöisen miehen arvovallan edessä. Kysymys ei ole minun olemuksestani, vaan minun arvovallastani! Kunpa todella voisimme käsittää, mikä arvovalta sisältyy Jeesus- nimeen!

   En voi unohtaa sitä, kuinka eräs veli aivan itkien eräällä kasetilla haluaa varoittaa minua kuin heikolla jäällä kulkevaa. Hän huutaa: "Älä mene sille tielle, tule takaisin!" Mistä hän halusi varoittaa minua? Itse asiassa hän halusi varoittaa minua kulkemasta Jeesus-tiellä. Hän halusi varoittaa minua kulkemasta Herrani kanssa! Hän itki sitä, kun en halua antaa Jumalalle kuuluvaa kunniaa välikappaleelle!

   Minä haluan huutaa jokaiselle veljelleni ja sisarelleni: "Veljeni, sisareni, seuraa kanssani Herraa Jeesusta! Jos kuljet sillä tiellä, missä etsitään kunniaa jollekin Herran palvelijalle, kuljet heikoilla jäillä, ja olet jonakin päivänä putoava jään lävitse hyisen kylmään veteen. Ei ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman!"

   Meillä jokaisella on jumalallinen arvovalta Jeesus- nimessä, jos vain todella olemme uudestisyntyneitä kristittyjä. Meillä jokaisella on oikeus pitää kiinni tästä arvovallasta. Itse asiassa emme ole kykeneviä kestämään edessämme olevassa taistelussa ilman sitä!

   Rakas veljeni ja sisareni, koko Jumalan Sana kuuluu meille ja on meidän omaisuuttamme! Jeesus-nimen tulee olla meille kallein maan päällä. Älä pelkää mitään. Älä pelkää niitä, jotka korostavat jotakin muuta. "Kuulkaa Herran sana, te, jotka olette aralla tunnolla hänen sanansa edessä: Teidän veljenne, jotka vihaavat teitä ja työntävät teidät luotaan MINUN NIMENI TÄHDEN, sanovat: 'Osoittakoon Herra kunniansa, että me näemme teidän ilonne!' Mutta he joutuvat häpeään." (Jes.66:5).

   Herra on varmasti osoittava kunniansa niiden keskellä, jotka todella rakastavat Häntä ja pitävät Hänen Sanansa. Häpeään joutuvat ne, jotka etsivät ihmiskunniaa!

   Joudumme todella seisomaan suuria voimia vastaan, mutta Se, joka on meissä, on suurempi kuin se, joka on maailmassa. Jeesus‑ nimessä meidän ei tarvitse pelätä ketään eikä mitään. "Jokainen ase, joka valmistetaan sinun varallesi, on oleva tehoton; ja jokaisen kielen, joka nousee käymään sinun kanssasi oikeutta, sinä osoitat vääräksi. Tämä on Herran palvelijain perintöosa, tämä heidän vanhurskautensa, MINULTA SAATU, SANOO HERRA." (Jes.54:17). Miten tämä kaikki on mahdollista? Koska Jumalan Sana asuu meissä, ja on tullut osaksi meitä! Jeesus-nimessä on jokainen vihollisen voima voimaton! Jeesus-nimessä on pieninkin Jumalan lapsi suuri sankari ja voittaja!

   Jos minut on jätetty sen tähden, että haluan korostaa Jeesus‑ nimeä ja sen voimaa, niin mihin perustuu itse asiassa niiden usko, jotka väittävät jotakin muuta?

   Aikanaan eräs veli sanoi erään julistajan palvelustehtävän kohdalla, että ihmiset ovat vaarassa suorittaa pilkan Pyhää Henkeä vastaan, kun tahtovat tehdä tyhjäksi Pyhän Hengen työn hänen palvelustehtävässänsä. Eikö sama vaara ole kaikkialla? Kysymys ei ole minun tai jonkun muun sananpalvelijan sanomasta, vaan Jumalan Sanomasta, Sanomasta, joka on Jumalan Sana ja yhteinen jokaiselle todelliselle jumalanlapselle.

   Ei milloinkaan ole kukaan veli tai sisar tullut luokseni ja sanonut, että olisin opettanut jotakin epäraamatullista. Jos siis julistamani ja kirjoittamani pitää yhtä Pyhien Kirjoitusten kanssa, niin mitä itse asiassa tekee se, joka hylkää sen ja sanoo: "Minä en pidä siitä tavasta miten se on tullut! Minä en pidä siitä, koska sen johdosta minä itse tai joku sukulaiseni on tullut tuomituksi Jumalan Sanan perusteella!"

   Käsitämmekö lainkaan, että on Jumalan armoa, jos tulemme tuomituiksi tässä ajassa Sanan perusteella? Jos Pyhä Henki puhuu saarnojeni tai kirjoittamani kautta, ja sinä hylkäät sen vain sillä perusteella että et voi pitää minusta ihmisenä, niin ketä sinä itse asiassa loukkaat? Suokoon Herra meille kaikille sen armon, ettei ketään havaittaisi Pyhän Hengen pilkkaajaksi!    "Totisesti minä sanon teille: kaikki synnit annetaan ihmisten lapsille anteeksi, pilkkaamisetkin, kuinka paljon pilkannevatkin; mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä, se ei saa ikinä anteeksi, vaan on vikapää iankaikkiseen syntiin.' SILLÄ HE SANOIVAT: 'HÄNESSÄ ON SAASTAINEN HENKI'."

   Me elämme ajassa, jossa Ihmisen Poika on ilmestynyt Sanansa kautta ja Sanan voimassa. Saamme olla osallisia julistukseen, jonka kaltaista ei ole koettu sitten alkuseurakunnan aikojen. Me emme julista jotakin itsestämme, vaan Pyhä Henki vaikuttaa niin tekemisen kuin julistamisenkin. Kunpa todella voisimme käsittää sen, että me olemme tekemisissä Kaikkivaltiaan Jumalan kanssa, ja kaiken mitä me teemme tai sanomme Hänen palvelijoistansa, sen me kohdistamme aina Häneen!

   Herra suokoon minulle anteeksi, jos sanon nyt jotakin sellaista, mikä ei olekaan totta. Kuitenkin koen sydämessäni äänen, joka sanoo, ettei Pyhän Hengen pilkka ole yksittäinen tai hetkellinen tapahtuma, joka suoritettaisiin jonakin määrättynä minuuttina tai hetkenä, vaan enemmänkin pitkällinen tila, sydämen väärä asenne. Sen tähden rohkenen tässä myöhäisessä hetkessä huudahtaa varoittavan sanan jokaiselle veljelleni ja sisarelleni, joka inhimillisesti on arvostellut ja arvostelee sitä, mitä Herra tässä ajassa on tehnyt tässä maassa ja yhä tekee. Te ette arvostele minua tai minun tekemisiäni, vaan itse Pyhää Henkeä! Jos kerran ei ole mitään huomauttamista opetuksen suhteen, eikä kukaan voi osoittaa sitä Jumalan Sanan vastaiseksi, niin kenelläkään ei ole mitään puolusteluja Jumalan edessä!

   Miten sitten voi olla mahdollista, että niin monet asettuvat avoimesti julistustani vastaan? Koska on kuiskuteltu niin paljon niin monenlaista! Nimenomaan sisaret ovat toimineet juorujen ja huhujen kantajina, ja ovat rohkaisseet toisia nousemaan Jumalan työtä vastaan. En milloinkaan aikaisemmin ole ollut niin vakuuttunut siitä, että tämä on Jumalan työ, kuin nyt juuri! Minä en itsessäni ole yhtään mitään, mutta tiedän jumalallisella arvovallalla, että Itse Kaikkivaltias Jumala on asettanut minuun jotakin jumalallista, mitä mikään voima ei voi kieltää. Sitä ei tee tyhjäksi jokin epäonnistumiseni tai lankeemukseni. Kuinka vaikuttava sana: lankeemus! Kuinka monessa herääkään nyt uteliaisuus? Kuinka moni haluaisikaan tietää, missä kohden olen langennut?

   Kun ei voida mitään Sanan totuutta vastaan, tarvitaan lankeemus, jonka perusteella voidaan sanoa: "Tämä veli tosin julistaa Totuutta, mutta kun muuten hänen elämänsä suhteen on niin ja näin, ei SE VOI OLLA PYHÄ HENKI, JOKA HÄNESSÄ VAIKUTTAA! Sen tähden meidän ei ole pakko välittää mitään siitä, mitä hän sanoo tai kirjoittaa!" Rakkaat veljeni ja sisareni, kuinka väärässä voittekaan olla! Jos te väitätte, ettei julistettu ole Pyhästä Hengestä, tarkoitatte automaattisesti, että se on saastaisesta hengestä, eli että minussa vaikuttaa saastainen henki! MUTTA MITEN ON NIIDEN SUHTEEN, JOTKA TÄLLAISTA VÄITTÄVÄT, JOS KUITENKIN ON KYSYMYS SIITÄ, ETTÄ PYHÄ HENKI ON PANNUT NUO KAIKKI SANAT SUUHUNI?

   Kuinka usein olenkaan tuntenut kuin suoranaisen pakon istuutua ja kirjoittaa. Sanat on kuin asetettu eteeni, ja kun viimeinen sana on kirjoitettu, olen joutunut toteamaan, että olen kirjoittanut jotakin sellaista, mikä on itsellenikin aivan uutta! Mitään en olisi voinut lisätä tai pois ottaa!

      Miksi kirjoitan tästä? Miksi en lakkaa ottamasta esiin tällaisia asioita ja sen sijaan puhu joistakin hyvistä asioista? Rakkaat veljeni ja sisareni, nämä ovat hyviä asioita meille, sillä jos me emme pane pois kaikkea väärää, emme pääse eteenpäin Herran tiellä. On aina hyvä asia, jos Herra painaa sormensa johonkin arkaan kohtaan, sillä se osoittaa sen, että Hän välittää meistä, ja haluaa meidän kestävän Hänen edessänsä.  

   Olen viime päivinä kuunnellut useita saarnoja, ja eräässä saarnassa annetaan ymmärtää, että todellinen Jumalan palvelija "pommittaa" sitä kohtaa, missä on vääryys, niin kauan että se korjaantuu. Me saatamme tuntea kulkevamme eteenpäin, vaikka elämässämme vallitseekin jonkinlainen vääryys, mutta tämä tunne on pettävä. Itse asiassa me kävelemme paikallamme.

   Jos tämä kirjoittaminen koituu häpeäkseni, olen valmis kantamaan sen häpeän. Vaikenemalla tunnen olevani syyllinen, ja jos sanon enemmän kuin ehkä olisi tarpeen, teen sen veljieni ja sisarieni tähden! Tulkoot liialliset sanani minun häpeäkseni, mutta tulkoon kunnia jokaisen teidän kohdallenne siitä, että lopultakin huomaatte, mistä on kysymys. Tämä ei ole minun työni, tämä ei ole kenenkään veljen työ. Tämä on Jumalan työ!

   Yhä vielä hyökätään avoimesti toisiakin julistajia vastaan, ja tahdotaan samalla sanoa: "Tämä mies ei ole kelvollinen Jumalan Valtakunnan työhön. Älkää olko missään tekemisissä hänen kanssansa! Veli Vuori toimii yhteistyössä hänen kanssansa. Sama pätee häneen!"

   Sallikaa minun sanoa jotakin jumalallisella arvovallalla ja Herran Nimessä, perustuen Jumalan Sanaan, joka pysyy iankaikkisesti: Jos et pysty koko sydämestäsi antamaan anteeksi veljellemme sitä, mitä hän sinun mielestäsi on tehnyt väärin, ja mitä hän lukuisia kertoja itkien on katunut ja pyytänyt anteeksi, niin eivät myöskään sinun omat syntisi ole anteeksiannetut! Jos et pysty antamaan minulle anteeksi sitä, että olen näin monta vuotta pyytänyt anteeksiantamusta veljelleni, niin mikä henki itse asiassa vallitsee sydämessäsi? Mitä minä olen rikkonut sinua vastaan? Olkoon se mitä tahansa, olkoon lankeemukseni mitä tahansa (ei niin, että itse tuntisin langenneeni), niin etkö voi koko sydämestäsi antaa minulle anteeksi?!

   Jumalan pettämätön Sana sanoo: "Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; MUTTA JOS TE ETTE ANNA IHMISILLE ANTEEKSI, NIIN EI MYÖSKÄÄN TEIDÄN ISÄNNE ANNA ANTEEKSI TEIDÄN RIKKOMUKSIANNE" (Matt.6:14-15). Jumalan Sana ei voi muuttua, sitä ei voida rikkoa. Samasta asiasta puhuu Matt.18. "...eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?"

   Kysymys ei ole jostakin inhimillisestä armahtamisesta, vaan armahtamisesta, niin kuin Herrakin armahtaa! Minä itse olen täysin Jumalan armon varassa, enkä voi ketään syyttää. Mutta tässä myöhäisessä hetkessä en voi olla huudahtamatta yhä uudelleen meille jokaiselle: "Herätkäämme valvomaan, hetki on myöhäinen! Herran tulemus on aivan lähellä! Antakaamme toinen toisellemme anteeksi. Käsittäkäämme, mitä Pyhä Henki tässä ajassa tekee, niin ettemme syyllistyisi Pyhän Hengen pilkkaan! Jos olemme syyllistyneet rajoitetusti väärään mielialaan ja väärään sydämen asenteeseen, tehkäämme parannus, ennen kuin synnin mitta täyttyy!

   Toivotan jokaiselle mitä suurimpia Kaikkivaltiaan Jumalan siunauksia ja rukoilen, että todelliset jumalanlapset voisivat löytää toisensa. En millään tavoin halua tyrkyttää itseäni kenenkään kotiin tai kaupunkiin, mutta olen milloin tahansa valmis noudattamaan kutsua, jos joku tuntee sydämellänsä Herran kehotuksen järjestää vaikka pienenkin kokouksen paikkakunnallansa. Me emme tiedä kuinka paljon aikaa on jäljellä. Toimikaamme siis niin kauan kuin päivä on. Kun yö tulee, ei kukaan voi enää tehdä mitään!

Veljesi Herrassa

Markku Vuori