Social Icons

Pages

sunnuntai 18. elokuuta 2019

”…kalliolle rakensi…”

Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu. Ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksähtivät sitä huonetta vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli suuri.’ Ja kun Jeesus lopetti nämä puheet, olivat kansanjoukot hämmästyksissään hänen opetuksestansa, sillä hän opetti heitä niinkuin se, jolla valta on, eikä niinkuin heidän kirjanoppineensa.” (Matt.7).

Kuinka elävä kuvaus tämä onkaan juuri tästä ajasta, jossa aivan konkreettisesti kohtaamme todellisuuden:

”Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan…”

Hengellinen ja maallinen ovat aina omalla tavallaan tapahtuneet ja toteutuneet rinnakkain. Jos milloinkaan, niin juuri nyt saamme aivan konkreettisen oppitunnin ja kuvainnollisen esimerkin siitä, mitä tulva ja rankkasateet todella merkitsevät. Ei tarvita paljonkaan hengellisyyttä käsittääksensä, että sama tapahtuu vähintään samassa määrin kristillisellä alueella. Me emme ole fanaatikkoja eikä hurmahenkisiä nostaessamme näitä asioita esiin. Jo aivan maallisella alueella, median välityksellä, korostaen ja ikään kuin hekumoiden käytetään sanoja ja ilmaisuja, jotka kärjistyvät sanassa ”ääri-ilmiö”. Olemme aivan käytännössä saavuttaneet historian kohdan, jossa äärimmäisyydet toteutuvat aivan silmiemme edessä, jalkojemme alla ja korvissamme, jos emme vain ole täysin sokeita ja kuuroja. Kuinka totta onkaan sanankohta!:

”…ja ne, jotka tätä maailmaa hyödyksensä käyttävät, niinkuin eivät sitä käyttäisi; sillä tämän maailman muoto on katoamassa.” (1.Kor.7).

Rakentamisen aika ei ole ohitse, kaikesta huolimatta, mutta koskaan aikaisemmin ei tarkkaavaisuus ole ollut sellaisessa määrin tarpeen kuin juuri nyt! Kuinka järjettömässä määrin onkaan unohdettu kaikki entinen ja turvalliseksi todistettu tässä hometalojen ja keinoaineiden ajassa! Kuinka moni uskookaan rakentavansa kalliolle, mutta mille kalliolle? Ja mistä aineista? Tätä on syytä tarkastella aivan uudelta pohjalta! Seuraavat lainauksemme puhuvat aivan omaa kieltään!

”Sillä me olemme Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan rakennus. Sen Jumalan armon mukaan, joka on minulle annettu, minä olen taitavan rakentajan tavoin pannut perustuksen, ja toinen sille rakentaa, mutta katsokoon kukin, kuinka hän sille rakentaa. Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus. Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on. Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan; mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi. Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette.” (1.Kor.3).

Jumalallinen rakentaminen on siis selvästikin yhdistynyt jumalalliseen yhteisöllisyyteen kaiken persoonallisen ohella! Ajattele sitä, sillä emme totisesti ole itsemme omia, kuten jo monesti olemme todenneet! Kalliolle rakentamisella on myöskin näkökanta, joka useimmilta on jäänyt huomioimatta:

”Sillä minä en tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä, että isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi ja saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä ja söivät kaikki samaa hengellistä ruokaa ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus. Mutta useimpiin heistä Jumala ei mielistynyt, koskapa he hukkuivat erämaassa. Tämä tapahtui varoittavaksi esimerkiksi meille, että me emme pahaa himoitsisi, niinkuin he himoitsivat.” (1.Kor.10).

Meidän Kalliomme on siis Mobiilikallio, liikkuva Kallio! Pankaamme siis merkille kaikki tämä jotta Jumalamme mieltymys voi levätä yllämme!

keskiviikko 14. elokuuta 2019

Jumalan rauhaa! 3


”Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä. Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa; mitä myös olette oppineet ja saaneet ja minulta kuulleet ja minussa nähneet, sitä tehkää, niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.” (Fil.4.).

Mitä todellisuudessa merkitsee Jumalan rauha? Juuri nyt nousevat lainauksestamme esiin tulisina kirjaimina sanat:

”…sitä tehkää, niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.”

On todella kenelle tahansa yksinkertaista ja helppoa toivottaa Jumalan rauhaa, mutta mitä se todella tarkoittaa ja mitä toivottaja tarkoittaa? Olemmekohan siinä määrin tottuneet tietynlaisiin kaavoihin ja tapoihin, ettemme itsekään ole selvillä siitä mitä puhumme ja tarkoitamme? Lainauksemme perusteella aito Jumalan rauha voi olla kanssamme vain käytännössä toteutetun Jumalan tahdon perusteella! Jumalan rauhaa on toivotettu tuhansien vuosien ajan, mutta kuinka moni on tullut käsittäneeksi, että aito Jumalan rauha perustuu siihen, että itse Rauhan Jumala on meidän kanssamme?

Me elämme todella viimeisissä ajoissa ja yleistä seurakuntaa koskee juuri se, mitä Laodikean seurakunnasta sanotaan Ilmestyskirjan kolmannessa luvussa:

”Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku: Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä palava; oi, jospa olisit kylmä tai palava! Mutta nyt, koska olet penseä, etkä ole palava etkä kylmä, olen minä oksentava sinut suustani ulos. Sillä sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.”

Jos tämä on yleisen seurakunnallisuuden tila, niin miten on sitten Jumalan rauhan suhteen? Jumalan rauhaa toivotetaan ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja siitä puhutaan, mutta mikä todistaa sen vallitsemisesta yksittäisissä ihmisissä? Jumalan rauha ei ole vain jokin tunne tai erikoinen elämys, vaan se sisältää jotakin aivan ainutlaatuista, mutta äärimmäisen velvoittavaa!:

”…sitä tehkää, niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.”

On kysymys todella sisäisestä ja useimmille näkymättömästä elämästä, joka ei perustu vain jonkinlaisiin uskomuksiin, vaan aivan käytännön todellisuuteen ja tekoihin. Viimeisissä ajoissa eläminen ei tarkoita luovuttamista ja toivottomuuteen vaipumista, vaan nimenomaan tätä aikaa varten on annettu lupaus Korkeimmalta Taholta:

”Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit. Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus. Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.” (Ilm.3).

Onko Jumalan Rauha jo astunut meidän tykömme, sisällemme aivan ainutlaatuisena, omakohtaisena kokemuksena, joka on omalla tavallaan salaisuus kaikille muille ihmisille?

”…vaan, niinkuin kirjoitettu on: ’mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.’ Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin. Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut; ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.” (1.Kor.2).

perjantai 9. elokuuta 2019

Jumalan rauhaa! 2

”Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä. Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa; mitä myös olette oppineet ja saaneet ja minulta kuulleet ja minussa nähneet, sitä tehkää, niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.” (Fil.4.).

Jos milloin, niin juuri nyt, tarvitsemme aivan kukkuraisen määrän Jumalan rauhaa! Mutta miten saavuttaa sellainen tila, että voimme aivan käytännössä saavuttaa kaikkein tärkeimmät asiat elämässämme? Siihen antaa aivan selvän vastauksen edellä oleva lainauksemme, joka kertoo meille mihin mielemme ja ajatuksemme tulee olla kiinnittyneinä, riippumatta ulkoisista olosuhteista. Ulkoiset tekijät sisältyvät juuri nyt kategoriaan: ”Jos mahdollista, valitutkin eksytettäisiin!”

Jumalamme ei ole missään määrin muuttunut, vaan on sama ainaisesti. Hän on yhä vielä se, joka määrää tahdin ja suunnan pienimpiä yksityiskohtia myöten! Mutta kaiken tämän saavuttamiseksi, siihen osallisena olemiseksi, täytyy meidän tehdä oma osuutemme, mikä ei tarkoita rasittavaa ponnistelua, vaan oikeaa mielenlaatua ja asennetta jumalallista suunnitelmaa kohtaan. Siihen antaa mitä selvimmän vastauksen ja neuvon sanankohta jumalallisen Viisauden Äänellä:

”Anna sydämesi, poikani, minulle, ja olkoot minun tieni sinun silmissäsi mieluiset.” (Snl.23).

Olemmeko koskaan tulleet todella ajatelleeksi, missä määrin Jumalallinen Tahto on tarkoitettu toteutettavaksi olemuksessamme, koko sydämemme välityksellä? Lainatkaamme jälleen kerran sanankohtaa, joka loistaa omalla tavallaan aivan omaa kirkkauttaan:

”Niin hän sanoi hänelle: ’Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?’ Hän vastasi ja sanoi: ’Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.’ Hän sanoi hänelle: ’Oikein vastasit; tee se, niin sinä saat elää.’” (Luuk.10).

Mikä olisi kaikkein paras keino tämän saavuttamiseksi, Elämän saavuttamiseksi? Kaikkein parasta ja viisainta on antaa koko sydämemme Herramme Jeesuksen Kristuksen hallintaan!

Vastatkaamme siis oikein, niin saamme elää!

sunnuntai 4. elokuuta 2019

Jumalan rauhaa!



Jumalan rauhaa!

”Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä. Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa; mitä myös olette oppineet ja saaneet ja minulta kuulleet ja minussa nähneet, sitä tehkää, niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.” (Fil.4.).

Olen ollut tavattoman väsynyt viimeisten helteiden jälkeenkin. On harvinaisen vähän todella positiivista ajateltavaa, sillä meitä suorastaan pommitetaan maailmanlaajuisilla huonoilla uutisilla. Tänään on meille välitetty uutisia kahdesta eri joukkoampumisesta Yhdysvalloissa. Suurin vaara kaiken tämän keskellä on, että kiinnitämme liiaksi huomiota kaikkeen negatiiviseen, koska niin harvat hyvät uutiset ja asianhaarat tulevat tietoisuuteemme. Monen sydämellä on varmaankin ajatus, että miksi ei Jumala tee enempää oman nimensä kirkastamiseksi ja kansansa auttamiseksi.

Puhutelkoon lainauksemme meitä aivan erikoisella tavalla ja olkoon ohjeemme ajatustemme ja tekojemme oikealle suunnalle. Erikoisesti nousevat esiin sanat:

”…ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.”

Ihminen muuttuu, ihmiskunta muuttuu, maapallomme muuttuu, mutta on vain yksi asia tässä maailmassa, mikä ei milloinkaan muutu, ei pienimmässäkään määrin:

”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.” (Hebr.13:8).

Haluan sulkeutua esirukouksiinne aivan erikoisella tavalla!

tiistai 30. heinäkuuta 2019

Mitä Jeesus tekisi? 3

Herra, sinun kätesi on kohotettu, mutta he eivät sitä näe. He saakoot häpeäksensä nähdä sinun kiivautesi kansan puolesta; kuluttakoon heidät tuli, joka sinun vihollisesi kuluttaa. Herra, sinä saatat meille rauhan, sillä myös kaikki meidän tekomme olet sinä tehnyt.” (Jes.26).

Herralle kiitos normaalista säästä, niin ulkona kuin asunnossanikin! Osa helteestä on vieläkin olohuoneessani, sillä kivitalo lämpiää kuumalla ilmalla parissa päivässä ja jäähtyminen kestää kauemmin kuin lämpiäminen! Helle ei ole koskaan sopinut minulle ja jokainen kuuma päivä vähitellen uuvutti minut sellaisella tavalla, että nytkin jouduin todella ponnistamaan ottaakseni tietokoneen syliini. Ihminen korjaa nyt oman kylvönsä satoa aivan erikoisella ja ilmeisellä tavalla.

”Ja hän sanoi myöskin kansalle: ’Kun näette pilven nousevan lännestä, sanotte kohta: 'Tulee sade'; ja niin tuleekin. Ja kun näette etelätuulen puhaltavan, sanotte: 'Tulee helle'; ja niin tuleekin. Te ulkokullatut, maan ja taivaan muodon te osaatte arvioida; mutta kuinka ette arvioitse tätä aikaa? Miksi ette jo itsestänne päätä, mikä oikeata on?” (Luuk.12).

Missähän määrin me jokainen olemme omalla tavallamme ulkokultaisia tässä ajassa tekemiemme arvioiden suhteen? Me olemme hyvin suuressa määrin tietoisia kaikista maallisista asioista, mutta jokin meissä kaikesta näkemästämme huolimatta pyrkii vakuuttamaan meissä ja meille ja meidän kauttamme, että kaikki on sittenkin hyvin, ei hätää mitään. Menneinä vuosina saatoimme vakuuttaa itseämme ja toisiamme kiitollisuudella siitä, että tämä on juuri se aika, jossa olisimme valinneet elää, jos meillä olisi ollut ratkaisuvalta. Itse en ole enää ollenkaan varma valinnastani, vaikka aikanaan teimme Jumalani kanssa sopimuksen, että haluan valita vaikeamman tien Hänen kanssaan, kunhan vain saan elää tietoisuudessa Hänen tahdossaan olemisesta. Siten en voi olla lainaamatta sanankohtaa:

”Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita. Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne.” (1.Piet.4).

Rehellisyyden nimessä joudun arvioimaan niin aikaa kuin kaikkea tapahtuvaakin aivan uudella tavalla, tunnustaen etten milloinkaan elämässäni olisi edes kuvitellut joutuvani kokemaan kaikkia niitä helteitä, joista maalliset helteet ovat vain heikko varjokuva. Minulle on todella tapahtunut kaikkea sellaista, mitä voin pitää todella outona, inhimilliselle mielelle käsittämättömänä. Uskovaisuus on tuonut ja tuo mukanaan omanlaisensa helteet, ja samanaikaisesti maalliset helteet kertovat karua kieltään siitä, mitä on seurauksena koko maailman jumalakielteisyydestä! Ihminen on kohta totaalisesti unohtanut mitä Sana sanoo aivan alkulehdillään:

”Ja Herra Jumala otti ihmisen ja pani hänet Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä. Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: ’Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman.’” (1.Moos.2).

Mitä kaikkea sisältyykään muutamaan sanaan: ”Viljelemään ja varjelemaan”! Ei ole ihminen todellakaan viljellyt ja varjellut, vaan on kaikin tavoin pyrkinyt luomaan (manipuloimaan geenejä) jotakin omaa ohitse jumalallisen järjestyksen, jonka perusolemus tuodaan toistuvasti esiin sanoilla ”lajinsa mukaan”! Hän aivan omalla tavallaan syö edelleenkin hyvän ja pahan tiedon puusta, arvioiden kaikkea oman järkensä ja jumalattoman olemuksensa (oman lajinsa) mukaisesti, kysymättä lainkaan ”mitä Jeesus tekisi” kulloisissakin tilanteissa! Maailma viis veisaa Jeesuksen tekemisistä, mutta traagisinta kaikessa on se, kuinka uskovainen maailma havaitsemattomalla tavalla entistä enemmän jättää tämän kysymyksen leijailemaan jossakin yläilmoissa, kumartaen vääryyden edessä ja toimien täysin ajattelematta ja esittämättä kysymystä ”mitä Jeesus tekisi” juuri kohdatussa tilanteessa!

Ei ole siis mitään syytä ihmetellä kaikkia kokemiamme ”helteitä”, sillä elämme todellakin ajassa:

”Hän, joka näitä todistaa, sanoo: ’Totisesti, minä tulen pian.’ Amen, tule, Herra Jeesus! Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. Amen.” (Ilm.22).

 

Sample text

Sample Text

Sample Text