”Apu, joka on hänelle
sopiva...”
HÄN OLI IHMINEN, YHTÄ
VAJAVAINEN KUIN MEKIN.
"MINÄ TEEN HÄNELLE
AVUN, JOKA ON HÄNELLE SOPIVA”
Jo
kirjoitettuani tämän kirjasen totesin olevan tarpeen kirjoittaa tähän alkuun
vielä muutamasta asiasta. Avioliittoasioihin suhtaudutaan hyvin monella tapaa;
eräänä äärilaitana ovat ihmiset, joista Paavali kirjoittaa Timoteukselle
(4:1-5): "Mutta Henki sanoo
selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat
villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja, valheenpuhujain ulkokultaisuuden
vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty ja jotka kieltävät
menemästä naimisiin... Sillä kaikki,
minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä mikään ole hyljättävää, kun se
kiitoksella vastaanotetaan, sillä se pyhitetään Jumalan Sanalla ja
rukouksella."
Toiset
taas lukevat Jumalan Sanasta suurella hartaudella: "Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode
saastuttamatonna..." (Hebr. 13:4). He uskovat sen tarkoittavan jotakin
todella niin pyhää, mistä ei voida edes puhua mitään. Mutta olemmeko me
hurskaampia kuin itse Jumalan Sana? Onko meidän "pyhyytemme" suurempi
kuin Jumalan Sana ja Jumala Itse? Olemmeko tämän avionrikkojan sukupolven
keskellä kadottaneet kaiken tasapainon näissä asioissa, ja siten kadottaneet
jotakin jumalallista? Mitä sanoo Herra (käytän tässä yhteydessä nimenomaan tätä
sanontaa)? "Juo vettä omasta
säiliöstäsi, sitä, mikä omasta kaivostasi juoksee. Vuotaisivatko sinun lähteesi
kadulle, toreille sinun vesiojasi! Olkoot ne sinun omasi yksin, älkööt
vierasten sinun ohessasi. Olkoon sinun lähteesi siunattu, ja iloitse nuoruutesi
vaimosta. Armas peura, suloinen vuorikauris — hänen rintansa sinua aina
riemulla ravitkoot, hurmautuos alati hänen rakkaudestaan. Miksi, poikani,
hurmautuisit irstaaseen naiseen ja syleilisit vieraan vaimon povea?" (Sananlaskut
5).
Mitä
voisimme sanoa tähän? Olenko minä, vai Herra puhunut? Yksi ainoa kohtako vain? "Nauti elämää vaimon kanssa, jota
rakastat, kaikkina turhan elämäsi päivinä, jotka Jumala on sinulle antanut
auringon alla..." (Saarnaaja 9:9). Entä sitten Korkea Veisu?
Rohkenevatko jotkut edes lukea sitä?
Uusi
Testamentti tiedostaa nämä asiat aivan yhtä selvästi, ja meitä kehotetaan: "...mutta haureuden syntien
välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella
aviomiehensä. Täyttäköön mies velvollisuutensa vaimoansa kohtaan, ja samoin
vaimo miestänsä kohtaan. Vaimon ruumis ei ole hänen omassa, vaan hänen miehensä
vallassa; samoin ei miehenkään ruumis ole hänen omassa, vaan vaimon vallassa.
Älkää vetäytykö pois toisistanne, paitsi ehkä keskinäisestä sopimuksesta
joksikin ajaksi, niin että olisitte vapaat rukoukseen ja sitten taas tulisitte
yhteen, ettei saatana teitä kiusaisi teidän hillittömyytenne tähden." Mitä
tähän voisimme lisätä tai pois ottaa? "Naimattomille
ja leskille minä taas sanon: heille on hyvä, jos pysyvät sellaisina kuin
minäkin; mutta jos eivät voi itseään hillitä, niin menkööt naimisiin; sillä parempi
on naida kuin palaa." (1.Kor. 7:7). Minä rakastan sinua, Paavali,
"naistenvihaaja", joka itsekin toteat: "Eikö meillä olisi oikeus kuljettaa muassamme vaimoa,
uskonsisarta, niinkuin muutkin apostolit ja Herran veljet ja Keefas
tekevät?"(1.Kor. 9:5). Jumala on tehnyt tiet suoriksi, mutta ihmiset
etsivät monia mutkia. Meidän on aika irtautua kaikesta inhimillisestä ja
lihallisesta ja tulla järkeviksi Jumalan lapsiksi: "Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman
alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä
itsellenne säädöksiä: 'Älä tartu, älä maista, älä koske!' — sehän on kaikki
tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta — ihmisten käskyjen ja oppien mukaan?
Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun Jumalanpalveluksen ja
nöyryyden vuoksi ja sen tähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman
mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi." (Kol. 2:20-23).
Kuinka toisenlaiset käsitykset ovatkaan niillä, jotka edellä mainitun näkevät
oikeaksi? Ihmisessä on sellainen käsittämätön piirre, että itsekuritus tuntuu
nautittavalta, etenkin kun siihen liittyy muiden samaan opettaminen. Mutta
Jumalan Sanan mukaan sillä ei ole mitään arvoa!
Yksi
tärkeä asia, jonka haluan tämän tutkistelun yhteydessä mainita, on se, ettei
tämä ole mikään täydellinen yhteenveto kaikesta. Tätä aihetta ei voida ammentaa
tyhjiin, eikä löytää kaikkia yksityiskohtia, koska on kysymys Jumalan Sanasta.
Päätarkoitus on saada meidät ajattelemaan ja tutkimaan sitä. On puhuttu monen
mielestä ehkä liian yksipuolisesti naisen osuudesta, mutta niin kuin toteamme
itse tutkistelussa näiden asioiden yhteydessä, puhuu Jumalan Sanakin naiselle
tai naisesta enemmän. Kummankin on täytettävä Jumalan hänelle asettama osuus,
jotta yhteiselämä sujuisi. Kummallakin on oma vastuunsa, jota kumpikaan ei voi siirtää toiselle!
Samoin ei näistä asioista voi yrittää etsiä itsellensä hyötyä kumppaniaan
vastaan sellainen henkilö, joka ei usko koko Jumalan Sanaan. Jos mies ei ole
todella mies paikallaan, ei hän voi näillä asioilla lyödä vaimoansa (niin kuin
on ikävä kyllä paljon tapahtunut), eikä nainen käyttää niitä miestänsä vastaan.
Apt. 5:29 pätee tässäkin kohden ikuisesti: "Enemmän
tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä."
Kukaan
ei voi olla alamainen toiselle asioissa, joissa joudutaan tekemään jotakin
Jumalaa vastaan; ei vaimo miehelle, eikä mies vaimolle. Juuri sen tähden
Paavali vapauttaa niin miehen kuin naisenkin vastuusta uskosta osattoman
puolison kohdalla (1. Kor. 7). Itse asiassa ei ole mitään eroa uskosta osattomalla
ja paikkaansa käsittämättömällä uskovaisella. Todellinen uskovainen käsittää
vastuunsa Jumalan edessä ja on siten tietoinen asemastansa.
Tämä
kirjanen on osa julkaisusarjaa "HÄN OLI IHMINEN, YHTÄ VAJAVAINEN KUIN
MEKIN". Kaikki nämä vihkoset tulisi nähdä yhtenä kokonaisuutena.
Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä ja jokainen vastaa itsestään.
Ainoa, mitä minä voin tehdä, on pitää
tarjolla elämän Sanaa. Nimenomaan tällä alueella, josta ei voida
toistuvasti saarnata välttääksemme vääriä korostuksia, on raskas vastuu
sydämeltäni siirtynyt Sinulle, rakas veljeni ja sisareni. Toivon sinun ymmärtävän ja näkevän
Kaikkivaltiaan Jumalan kasvojen edessä, ettei ole kysymys minun
henkilökohtaisista asioistani ja mielipiteistäni. Jokainen järkevä ihminen voi
kaikesta päätellä, että itselläni on ollut taisteluja näillä alueilla, kuinka
muuten voisin niistä sydämen antaumuksella kirjoittaa? Kehotan kuitenkin Herran
Nimessä: Älä katso minuun, kun luet näistä asioista. Älä yritä löytää minun
osuuttani näihin asioihin, voidaksesi sanoa: 'Tässä hän kirjoittaa itsestään ja
omista asioistaan!' Jos niin teet, ei näistä kirjoituksista ole sinulle mitään
siunausta. Mutta katso Herraan, ja tee inventaario omassa elämässäsi, niin
Herra on siunaava sinua.
Myöskään
en halua lähimpien uskonystävieni ajattelevan, että tämä kaikki olisi
kirjoitettu heistä. Olen vieraillut yhdeksässätoista maassa ja puhunut satojen
ihmisten kanssa, ellei sitten tuhansien; niin tavallisten uskovaisten kuin
saarnaajien ja uskosta osattomienkin. Olen ollut kirjeenvaihdossa satojen
ihmisten kanssa. Kysymys on maailmanlaajuisesta asiasta, ei muutaman
suomalaisen uskovan asiasta. Ole siis turvallisella mielellä. Et ole yksin,
vaan todellisena Jumalan Seurakuntana meidän on tiedostettava nämä asiat, ja
kannettava toistemme taakkoja ja rukoiltava jokainen Ruumiin jäsen Jumalan
lasten vapauteen!
Veljesi
Herrassa
Markku
Vuori
jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti