Social Icons

Pages

tiistai 5. marraskuuta 2013

Apu joka on hänelle sopiva osa 2





”Apu, joka on hänelle sopiva...”


HÄN OLI IHMINEN, YHTÄ VAJAVAINEN KUIN MEKIN.
"MINÄ TEEN HÄNELLE AVUN, JOKA ON HÄNELLE SOPIVA”


Jo kirjoitettuani tämän kirjasen totesin olevan tarpeen kirjoittaa tähän alkuun vielä muutamasta asiasta. Avioliittoasioihin suhtaudutaan hyvin monella tapaa; eräänä äärilaitana ovat ihmiset, joista Paavali kirjoittaa Timoteukselle (4:1-5): "Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja, valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty ja jotka kieltävät menemästä naimisiin... Sillä kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä mikään ole hyljättävää, kun se kiitoksella vastaanotetaan, sillä se pyhitetään Jumalan Sanalla ja rukouksella."
Toiset taas lukevat Jumalan Sanasta suurella hartaudella: "Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna..." (Hebr. 13:4). He uskovat sen tarkoittavan jotakin todella niin pyhää, mistä ei voida edes puhua mitään. Mutta olemmeko me hurskaampia kuin itse Jumalan Sana? Onko meidän "pyhyytemme" suurempi kuin Jumalan Sana ja Jumala Itse? Olemmeko tämän avionrikkojan sukupolven keskellä kadottaneet kaiken tasapainon näissä asioissa, ja siten kadottaneet jotakin jumalallista? Mitä sanoo Herra (käytän tässä yhteydessä nimenomaan tätä sanontaa)? "Juo vettä omasta säiliöstäsi, sitä, mikä omasta kaivostasi juoksee. Vuotaisivatko sinun lähteesi kadulle, toreille sinun vesiojasi! Olkoot ne sinun omasi yksin, älkööt vierasten sinun ohessasi. Olkoon sinun lähteesi siunattu, ja iloitse nuoruutesi vaimosta. Armas peura, suloinen vuorikauris — hänen rintansa sinua aina riemulla ravitkoot, hurmautuos alati hänen rakkaudestaan. Miksi, poikani, hurmautuisit irstaaseen naiseen ja syleilisit vieraan vaimon povea?" (Sananlaskut 5).
Mitä voisimme sanoa tähän? Olenko minä, vai Herra puhunut? Yksi ainoa kohtako vain? "Nauti elämää vaimon kanssa, jota rakastat, kaikkina turhan elämäsi päivinä, jotka Jumala on sinulle antanut auringon alla..." (Saarnaaja 9:9). Entä sitten Korkea Veisu? Rohkenevatko jotkut edes lukea sitä?
Uusi Testamentti tiedostaa nämä asiat aivan yhtä selvästi, ja meitä kehotetaan: "...mutta haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä. Täyttäköön mies velvollisuutensa vaimoansa kohtaan, ja samoin vaimo miestänsä kohtaan. Vaimon ruumis ei ole hänen omassa, vaan hänen miehensä vallassa; samoin ei miehenkään ruumis ole hänen omassa, vaan vaimon vallassa. Älkää vetäytykö pois toisistanne, paitsi ehkä keskinäisestä sopimuksesta joksikin ajaksi, niin että olisitte vapaat rukoukseen ja sitten taas tulisitte yhteen, ettei saatana teitä kiusaisi teidän hillittömyytenne tähden." Mitä tähän voisimme lisätä tai pois ottaa? "Naimattomille ja leskille minä taas sanon: heille on hyvä, jos pysyvät sellaisina kuin minäkin; mutta jos eivät voi itseään hillitä, niin menkööt naimisiin; sillä parempi on naida kuin palaa." (1.Kor. 7:7). Minä rakastan sinua, Paavali, "naistenvihaaja", joka itsekin toteat: "Eikö meillä olisi oikeus kuljettaa muassamme vaimoa, uskonsisarta, niinkuin muutkin apostolit ja Herran veljet ja Keefas tekevät?"(1.Kor. 9:5). Jumala on tehnyt tiet suoriksi, mutta ihmiset etsivät monia mutkia. Meidän on aika irtautua kaikesta inhimillisestä ja lihallisesta ja tulla järkeviksi Jumalan lapsiksi: "Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä: 'Älä tartu, älä maista, älä koske!' — sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta — ihmisten käskyjen ja oppien mukaan? Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun Jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sen tähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi." (Kol. 2:20-23). Kuinka toisenlaiset käsitykset ovatkaan niillä, jotka edellä mainitun näkevät oikeaksi? Ihmisessä on sellainen käsittämätön piirre, että itsekuritus tuntuu nautittavalta, etenkin kun siihen liittyy muiden samaan opettaminen. Mutta Jumalan Sanan mukaan sillä ei ole mitään arvoa!
Yksi tärkeä asia, jonka haluan tämän tutkistelun yhteydessä mainita, on se, ettei tämä ole mikään täydellinen yhteenveto kaikesta. Tätä aihetta ei voida ammentaa tyhjiin, eikä löytää kaikkia yksityiskohtia, koska on kysymys Jumalan Sanasta. Päätarkoitus on saada meidät ajattelemaan ja tutkimaan sitä. On puhuttu monen mielestä ehkä liian yksipuolisesti naisen osuudesta, mutta niin kuin toteamme itse tutkistelussa näiden asioiden yhteydessä, puhuu Jumalan Sanakin naiselle tai naisesta enemmän. Kummankin on täytettävä Jumalan hänelle asettama osuus, jotta yhteiselämä sujuisi. Kummallakin on oma vastuunsa, jota kumpikaan ei voi siirtää toiselle! Samoin ei näistä asioista voi yrittää etsiä itsellensä hyötyä kumppaniaan vastaan sellainen henkilö, joka ei usko koko Jumalan Sanaan. Jos mies ei ole todella mies paikallaan, ei hän voi näillä asioilla lyödä vaimoansa (niin kuin on ikävä kyllä paljon tapahtunut), eikä nainen käyttää niitä miestänsä vastaan. Apt. 5:29 pätee tässäkin kohden ikuisesti: "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä."
Kukaan ei voi olla alamainen toiselle asioissa, joissa joudutaan tekemään jotakin Jumalaa vastaan; ei vaimo miehelle, eikä mies vaimolle. Juuri sen tähden Paavali vapauttaa niin miehen kuin naisenkin vastuusta uskosta osattoman puolison kohdalla (1. Kor. 7). Itse asiassa ei ole mitään eroa uskosta osattomalla ja paikkaansa käsittämättömällä uskovaisella. Todellinen uskovainen käsittää vastuunsa Jumalan edessä ja on siten tietoinen asemastansa.
Tämä kirjanen on osa julkaisusarjaa "HÄN OLI IHMINEN, YHTÄ VAJAVAINEN KUIN MEKIN". Kaikki nämä vihkoset tulisi nähdä yhtenä kokonaisuutena. Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä ja jokainen vastaa itsestään. Ainoa, mitä minä voin tehdä, on pitää tarjolla elämän Sanaa. Nimenomaan tällä alueella, josta ei voida toistuvasti saarnata välttääksemme vääriä korostuksia, on raskas vastuu sydämeltäni siirtynyt Sinulle, rakas veljeni ja sisareni.  Toivon sinun ymmärtävän ja näkevän Kaikkivaltiaan Jumalan kasvojen edessä, ettei ole kysymys minun henkilökohtaisista asioistani ja mielipiteistäni. Jokainen järkevä ihminen voi kaikesta päätellä, että itselläni on ollut taisteluja näillä alueilla, kuinka muuten voisin niistä sydämen antaumuksella kirjoittaa? Kehotan kuitenkin Herran Nimessä: Älä katso minuun, kun luet näistä asioista. Älä yritä löytää minun osuuttani näihin asioihin, voidaksesi sanoa: 'Tässä hän kirjoittaa itsestään ja omista asioistaan!' Jos niin teet, ei näistä kirjoituksista ole sinulle mitään siunausta. Mutta katso Herraan, ja tee inventaario omassa elämässäsi, niin Herra on siunaava sinua.
Myöskään en halua lähimpien uskonystävieni ajattelevan, että tämä kaikki olisi kirjoitettu heistä. Olen vieraillut yhdeksässätoista maassa ja puhunut satojen ihmisten kanssa, ellei sitten tuhansien; niin tavallisten uskovaisten kuin saarnaajien ja uskosta osattomienkin. Olen ollut kirjeenvaihdossa satojen ihmisten kanssa. Kysymys on maailmanlaajuisesta asiasta, ei muutaman suomalaisen uskovan asiasta. Ole siis turvallisella mielellä. Et ole yksin, vaan todellisena Jumalan Seurakuntana meidän on tiedostettava nämä asiat, ja kannettava toistemme taakkoja ja rukoiltava jokainen Ruumiin jäsen Jumalan lasten vapauteen!

Veljesi Herrassa
Markku Vuori

jatkuu...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

 

Sample text

Sample Text

Sample Text