Toisenlaista evankeliumia
Meille on tässä ajassa julistettu
Jumalan Sanaa sellaisella selvyydellä ja kirkkaudella kuin ei milloinkaan
aikaisemmin pelastushistorian aikana. Sekaannus ei ole syntynyt missään
vaiheessa aidon Sanan julistuksen kautta, vaan sekoitus on aina syntynyt väärän
siemenen kylvämisestä. Missä tahansa kautta aikakausien on kylvetty aitoa
Jumalan Sanan siementä, siellä on vihollinen tehnyt oman jälkikylvönsä aikaansaaden
sekaannusta ja tuhoa. Uuden Testamentin alussa oli vain lyhyt ajanjakso,
jolloin Sana oli puhtaana seurakunnan keskuudessa. Ei kestänyt pitkääkään aikaa
kun jouduttiin toteamaan, että yksi ja toinen veti omaa linjaansa ohitse
Jumalan Sanan selvän suunnan.
Jo Galatalaisille joutuu Paavali toteamaan:
"Minua kummastuttaa, että te niin
äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois
toisenlaiseen evankeliumiin, joka ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka
hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka
me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin
sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu." (1:8).
Edellistä kohtaa on lainattu kautta
kirkkohistorian käsittämättä sen merkitystä. Tuskin on kukaan vielä todella
ymmärtänyt tämän varoituksen vakavuutta ja ankaruutta, mutta nyt me elämme
ajassa, jossa voidaan sanoa jokaisesta todellisen Sanan kanssa tekemisiin joutuneesta
ihmisestä: "Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan." Miten on
silloin selitettävissä se, että kaikesta todellisesta sananjulistuksesta
huolimatta maa ja maailma on pullollaan julistajia, jotka itse kukin keräävät
ihmisiä ympärillensä mitä eriskummallisimmilla opetuksilla ja aivan
konkreettisesti eristävät kuulijansa muista julistajista.
Kun Paavali julistaa kirouksen
jokaisen ylle, joka julistaa muuta evankeliumia, on ymmärrettävä hengellisesti,
mistä on kysymys. Asiaa ei todellakaan voida ohittaa vain esittämällä, että
jumalallinen veljenrakkaus peittää kaiken väärän, sillä tässä yhteydessä ei ole
kysymys mistä tahansa väärästä asiasta, vaan nimenomaan väärästä julistuksesta,
väärästä puheesta! Pyhä Henki varoittaa lauman paimenia niistä henkilöistä,
jotka omasta keskuudesta nousevat esiin väärässä hengessä, väärässä
tarkoituksessa, kuten Koora aikanaan, kääntääkseen kansan itsensä puoleen todellisia
julistajia vastaan.
Aivan niin kuin oli Israelin kansan
kohdalla Vanhassa Testamentissa, aivan samoin on tämän ajan seurakunnan
suhteen: "Mutta myös valheprofeettoja
oli kansan seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia,
jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja... Ja moni on seuraava
heidän irstauksiaan, ja heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi; ja
ahneudessaan he valheellisilla sanoilla kiskovat teistä hyötyä..." (2.Piet.2).
Kaikissa lainaamissamme sanankohdissa toistuvat samat ajatukset vääristä opetuksista
ja puheista, jotka ovat vahingoksi seurakunnalle.
Mitä sitten on väärä opetus, mitä on
toinen evankeliumi, mitä ovat harhaopit? Eivätkö kaikki julistajat vetoa
Jumalan Sanaan ja sano ammentavansa siitä? Kirkkohistoria osoittaa
kiistattomasti sen, että joka ikinen väärä opetus ja suuntaus on syntynyt
inhimillisen selittämisen ja innoituksen kautta. Samoin jos tarkastelemme tämän
hetken tilannetta niin maailman kuin seurakunnankin keskuudessa, voidaan kaikkialla
todeta sama: lähes jokainen asia selitetään inhimillisestä näkökulmasta, kulloisenkin
henkilön omien näkökantojen perusteella, mutta ei Jumalan Sanan kokonaistodistuksen
perusteella. Yhdelläkään eroavalla opilla ei ole alkuperäänsä Sanassa tai
todellisessa sananjulistuksessa, vaan kaikki on syntynyt yksinkertaisesti
kaavan mukaisesti: Sana miinus jotakin - Sana plus jotakin.
Koska ihmiset eivät ole tyytyneet
siihen, mitä Paavali korostaen ja vannottaen sanoo Timoteukselle: "Saarnaa
Sanaa!", on päädytty sellaiseen julistuksen moninaisuuteen,
ettei loppujen lopuksi kukaan enää tiedä mistä todella on kysymys. Juuri tässä
kohden tulee esiin mitä vakavimmalla tavalla sen varoituksen ankaruus, joka
meille tuodaan julki Pyhän Kirjan viimeisinä jakeina: "Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat
kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen
päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku
ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois
sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä
kirjassa on kirjoitettu."
Mitä tarkoittaa lisääminen tähän
kirjaan? "Älkää lisätkö mitään siihen,
mitä minä teille määrään, älkääkä ottako siitä mitään pois, vaan noudattakaa
Herran, teidän Jumalanne käskyjä, jotka minä teille annan"
(5.Moos.4:2) "Kaikkea, mitä minä
käsken, noudattakaa tarkoin. Älkää siihen mitään lisätkö älkääkä siitä mitään
ottako pois" (5.Moos.12:33). Edellä mainituissa sanankohdissa on tuotu
esiin se, että Jumalan viha tulee väärän julistuksen ylle, ja että myös kirous
seuraa jonkin muun evankeliumin julistusta. Tässä ilmestyskirjan kohdassa mitä
vakavimmalla tavalla varoitetaan sekä lisäämästä että pois ottamasta. Mitä tämä
sitten tarkoittaa? Uskon kaikkien tässä tutkistelmassamme olevien kohtien
puhuvan samasta asiasta, vaikka sitä ei olekaan aikaisemmin nähty siinä
selvyydessä, missä se nyt on meille näytetty. Kaikki väärä julistus, väärä opetus, on joko lisäämistä tai poisottamista
siitä, mitä Jumala viisaudessaan on sisällyttänyt todellisen Evankeliumin julistukseen!
On aivan yhdentekevää lisätäänkö vai
otetaanko pois. Tulos on aina sama, kuin mikä oli Eedenin puutarhassa:
erottaminen Jumalasta, kirous väärän asian yllä. Ei ole myöskään väliä sillä,
kuka tätä väärää julistusta ja opetusta harjoittaa: sama kirous on kaiken yllä:
"Minä todistan jokaiselle..." "Mutta vaikka me, tai vaikka
enkeli taivaasta julistaisi teille..."
Me olemme jo liian kauan leikitelleet
näillä asioilla ja antaneet "jumalallisen rakkauden" peittää asioita,
joiden yllä on Jumalan suoranainen kirous. Nämä väärät asiat eivät ole
milloinkaan tulleet ulkopuolelta, vaan aina ikään kuin sisältä, ja tässä juuri
onkin meidän vaikeutemme. Näiden väärien oppien ja asioiden julistajat ja
sisään tuojat ovat rakkaita veljiämme ja sisariamme, ainakin inhimillisesti
katsoen. Meillä ei ole halua lausua tuomiota, eikä meidän tulekaan tehdä sitä.
Mutta Jumalan tuomio on jokaisen väärän opetuksen yllä ilman meidän julistustammekin,
ja ei ole kysymys siitä, että asettuisimme jotakin ihmistä vastaan, vaan vääriä
asioita, turmiollisia oppeja vastaan.
Aikanaan kaikki vääryys
konkretisoitui kultaisen vasikan rakentamisen yhteydessä, niin että kansa huusi
kultaiselle patsaalle: "Tämä on
sinun jumalasi, Israel, se, joka on johdattanut sinut Egyptin maasta!" (2.Moos.32:4).
Tuolloin Mooses käsitti asian vakavuuden, eikä se voinut jäädä rangaistuksetta.
Niinpä hän joutui huudahtamaan kansalle: "Joka
on Herran oma, se tulkoon minun luokseni!" Silloin kaikki leeviläiset
kokoontuivat hänen luoksensa ja hän sanoi: "Näin
sanoo Herra, Israelin Jumala: 'Jokainen sitokoon miekkansa vyölleen. Käykää
sitten edestakaisin leirin halki portista porttiin ja tappakaa jokainen, olkoon
vaikka oma veli, ystävä tai sukulainen'."
Meidän tehtävämme ei ole tässä ajassa
olla toinen toisemme tuomareina. Mutta ei olekaan kysymys ihmisistä, vaan
ajatuksista, opeista, vääristä asioista. Ei ole väliä sillä kuka niitä esittää,
meidän on, ainakin sananjulistajina, asetuttava kaikkea väärää vastaan ja
Jumalan Sanan terävällä miekalla iskettävä niihin asioihin, mitkä ovat väärin.
Tunteilla ja sukulaisuudella ja ystävyydellä ei ole mitään tekemistä näiden
asioiden kanssa, kuten Herrammekin tuo esiin Luuk.14:26: "Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja
vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän
ei voi olla minun opetuslapseni."
"Jos sinun veljesi, sinun
äitisi poika, tai sinun poikasi tai tyttäresi tai vaimo, joka on sylissäsi, tai
ystäväsi, joka on sinulle kuin oma sielusi, salaa houkuttelisi sinua ja
sanoisi: 'Käykäämme palvelemaan muita jumalia', joita et sinä tunne eivätkä
sinun isäsi tunteneet - niiden kansojen jumalia, jotka asuvat teidän
ympärillänne, lähellä sinua tai kaukana sinusta, maan äärestä toiseen - niin älä noudata hänen mieltään äläkä kuule häntä;
älä sääli äläkä armahda häntä äläkä salaa hänen rikostansa, vaan tapa hänet: oma
kätesi kohotkoon ensimmäisenä häntä vastaan surmatakseen hänet, ja sitten koko
kansan käsi. Kivitä hänet kuoliaaksi, sillä hän koetti saada sinut luopumaan Herrasta,
sinun Jumalastasi, joka vei sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä. Ja
koko Israel kuulkoon sen ja peljätköön, ettei kukaan enää tekisi senkaltaista
pahaa sinun keskuudessasi" (5.Moos.13).
Kaikki julistus, joka ei perustu
Kirjoitusten kokonaistodistukseen, palvelee jotakin muuta tarkoitusperää kuin
Kristuksen seurakunnan rakentumista. Kaikki väärä julistus on samanaikaisesti
jonkin muun evankeliumin, muun Kristuksen julistamista, kehotusta vieraiden jumalien
palvelemiseen, vaikka kaikella olisi kuinka hurskas leima tahansa.
Kun vihollinen lähestyi Herraamme
erämaassa, käytti hän Jumalan Sanaa äärimmäisen hurskaalla, mutta kuitenkin
petollisella tavalla. Hän ei esittänyt mitään täydellisesti Sanasta poikkeavaa
tai Sanan vastaista. Painakaamme tämä mieliimme ja sydämiimme mitä vakavimpana
varoituksena! Vihollinen, itse perkele, käytti Jumalan Sanaa tuolloin, niin kuin
on aina käyttänyt, ja käyttää yhä vielä tänäänkin! Eksytys ei perustu johonkin
ulkoa päin tulevaan, vaan todellinen eksytys on aina sitä, mistä jo kirjoituksemme
alussa luimme: "...teidän omasta joukostanne nousee esiin miehiä, jotka
väärää puhetta puhuvat..." Eksytyksellä on sellainen voima, koska se on
puettu niin suureen hurskauteen ja hengellisyyteen.
Tarkatkaamme todella, mitä
seuraavassa sanankohdassa tuodaan silmiemme eteen. Olemmeko todella koskaan
aikaisemmin käsittäneet, kuinka vakavista asioista on kysymys, kun jotkut
meidänkin keskuudessamme menevät ajan edelle ja tuovat esiin asioita, jotka
vaikuttavat todella hyviltä ja "sanaan kuuluvilta", mutta jotka
todellisuudessa eivät kuitenkaan ole muuta kuin tyhjää ja turmiollista puhetta.
"Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen
ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä veljet,
ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme
kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä
anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä.
Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei
tule ennenkuin luopumus ensin tapahtuu..." (2.Tess.2).
Kysymys on todellakin siitä, että me
saavutamme tuon koko elämämme tärkeimmän hetken oikeassa asenteessa ja oikeassa
mielentilassa. Vihollinen tekee kaikkensa saattaaksensa meidät siihen tilaan,
ettemme ole raittiita ja valvovia tuona hetkenä. Tähän kaikkeen vihollinen ei
käytä maailman houkutuksia ja viettelyksiä, koska tietää uskovaisen heti
huomaavan mistä on kysymys. Ei, vaan tässä kohden tulee esiin eksytyksen
kavalin puoli, mistä veljemme Paavali niin vakavasti varoittaa meitä: On
liikkeellä suuri määrä vääriä henkiä ja puheita, jotka haluavat saattaa uskovaisen
pois lujalta Sanan perustukselta. Suurin eksytys tulee siis aina seurakunnan
sisäpuolelta, vaikka se tuntuukin käsittämättömältä ja pahalta ajatukselta.
Siksi ei suurin osa kristittyjä käsitä ollenkaan sitä, kuka antikristus todella
on ja mistä hän tulee. Hän tulee niin sanotun seurakunnan keskuudesta ja istuutuu
lopulta Jumalan temppeliin julistaen olevansa Jumala. Onko siis mikään ihme,
jos hänen opetuslapsensa käyttäytyvät vastaavalla tavalla?
Markku Vuori
Jatkuu…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti