Social Icons

Pages

lauantai 16. marraskuuta 2013

Kiertokirje tammikuu 1994 osa 3



Toisenlaista evankeliumia


Meille on tässä ajassa julistettu Jumalan Sanaa sellaisella selvyydellä ja kirkkaudella kuin ei milloinkaan aikaisemmin pelastushistorian aikana. Sekaannus ei ole syntynyt missään vaiheessa aidon Sanan julistuksen kautta, vaan sekoitus on aina syntynyt väärän siemenen kylvämisestä. Missä tahansa kautta aikakausien on kylvetty aitoa Jumalan Sanan siementä, siellä on vihollinen tehnyt oman jälkikylvönsä aikaansaaden sekaannusta ja tuhoa. Uuden Testamentin alussa oli vain lyhyt ajanjakso, jolloin Sana oli puhtaana seurakunnan keskuudessa. Ei kestänyt pitkääkään aikaa kun jouduttiin toteamaan, että yksi ja toinen veti omaa linjaansa ohitse Jumalan Sanan selvän suunnan.
Jo Galatalaisille joutuu Paavali toteamaan: "Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin, joka ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu." (1:8).
Edellistä kohtaa on lainattu kautta kirkkohistorian käsittämättä sen merkitystä. Tuskin on kukaan vielä todella ymmärtänyt tämän varoituksen vakavuutta ja ankaruutta, mutta nyt me elämme ajassa, jossa voidaan sanoa jokaisesta todellisen Sanan kanssa tekemisiin joutuneesta ihmisestä: "Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan." Miten on silloin selitettävissä se, että kaikesta todellisesta sananjulistuksesta huolimatta maa ja maailma on pullollaan julistajia, jotka itse kukin keräävät ihmisiä ympärillensä mitä eriskummallisimmilla opetuksilla ja aivan konkreettisesti eristävät kuulijansa muista julistajista.
Kun Paavali julistaa kirouksen jokaisen ylle, joka julistaa muuta evankeliumia, on ymmärrettävä hengellisesti, mistä on kysymys. Asiaa ei todellakaan voida ohittaa vain esittämällä, että jumalallinen veljenrakkaus peittää kaiken väärän, sillä tässä yhteydessä ei ole kysymys mistä tahansa väärästä asiasta, vaan nimenomaan väärästä julistuksesta, väärästä puheesta! Pyhä Henki varoittaa lauman paimenia niistä henkilöistä, jotka omasta keskuudesta nousevat esiin väärässä hengessä, väärässä tarkoituksessa, kuten Koora aikanaan, kääntääkseen kansan itsensä puoleen todellisia julistajia vastaan.
Aivan niin kuin oli Israelin kansan kohdalla Vanhassa Testamentissa, aivan samoin on tämän ajan seurakunnan suhteen: "Mutta myös valheprofeettoja oli kansan seassa, niinkuin teidänkin keskuudessanne on oleva valheenopettajia, jotka salaa kuljettavat sisään turmiollisia harhaoppeja... Ja moni on seuraava heidän irstauksiaan, ja heidän tähtensä totuuden tie tulee häväistyksi; ja ahneudessaan he valheellisilla sanoilla kiskovat teistä hyötyä..." (2.Piet.2). Kaikissa lainaamissamme sanankohdissa toistuvat samat ajatukset vääristä opetuksista ja puheista, jotka ovat vahingoksi seurakunnalle.
Mitä sitten on väärä opetus, mitä on toinen evankeliumi, mitä ovat harhaopit? Eivätkö kaikki julistajat vetoa Jumalan Sanaan ja sano ammentavansa siitä? Kirkkohistoria osoittaa kiistattomasti sen, että joka ikinen väärä opetus ja suuntaus on syntynyt inhimillisen selittämisen ja innoituksen kautta. Samoin jos tarkastelemme tämän hetken tilannetta niin maailman kuin seurakunnankin keskuudessa, voidaan kaikkialla todeta sama: lähes jokainen asia selitetään inhimillisestä näkökulmasta, kulloisenkin henkilön omien näkökantojen perusteella, mutta ei Jumalan Sanan kokonaistodistuksen perusteella. Yhdelläkään eroavalla opilla ei ole alkuperäänsä Sanassa tai todellisessa sananjulistuksessa, vaan kaikki on syntynyt yksinkertaisesti kaavan mukaisesti: Sana miinus jotakin - Sana plus jotakin.
Koska ihmiset eivät ole tyytyneet siihen, mitä Paavali korostaen ja vannottaen sanoo Timoteukselle: "Saarnaa Sanaa!", on päädytty sellaiseen julistuksen moninaisuuteen, ettei loppujen lopuksi kukaan enää tiedä mistä todella on kysymys. Juuri tässä kohden tulee esiin mitä vakavimmalla tavalla sen varoituksen ankaruus, joka meille tuodaan julki Pyhän Kirjan viimeisinä jakeina: "Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu."
Mitä tarkoittaa lisääminen tähän kirjaan? "Älkää lisätkö mitään siihen, mitä minä teille määrään, älkääkä ottako siitä mitään pois, vaan noudattakaa Herran, teidän Jumalanne käskyjä, jotka minä teille annan" (5.Moos.4:2) "Kaikkea, mitä minä käsken, noudattakaa tarkoin. Älkää siihen mitään lisätkö älkääkä siitä mitään ottako pois" (5.Moos.12:33). Edellä mainituissa sanankohdissa on tuotu esiin se, että Jumalan viha tulee väärän julistuksen ylle, ja että myös kirous seuraa jonkin muun evankeliumin julistusta. Tässä ilmestyskirjan kohdassa mitä vakavimmalla tavalla varoitetaan sekä lisäämästä että pois ottamasta. Mitä tämä sitten tarkoittaa? Uskon kaikkien tässä tutkistelmassamme olevien kohtien puhuvan samasta asiasta, vaikka sitä ei olekaan aikaisemmin nähty siinä selvyydessä, missä se nyt on meille näytetty. Kaikki väärä julistus, väärä opetus, on joko lisäämistä tai poisottamista siitä, mitä Jumala viisaudessaan on sisällyttänyt todellisen Evankeliumin julistukseen!
On aivan yhdentekevää lisätäänkö vai otetaanko pois. Tulos on aina sama, kuin mikä oli Eedenin puutarhassa: erottaminen Jumalasta, kirous väärän asian yllä. Ei ole myöskään väliä sillä, kuka tätä väärää julistusta ja opetusta harjoittaa: sama kirous on kaiken yllä: "Minä todistan jokaiselle..." "Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille..."
Me olemme jo liian kauan leikitelleet näillä asioilla ja antaneet "jumalallisen rakkauden" peittää asioita, joiden yllä on Jumalan suoranainen kirous. Nämä väärät asiat eivät ole milloinkaan tulleet ulkopuolelta, vaan aina ikään kuin sisältä, ja tässä juuri onkin meidän vaikeutemme. Näiden väärien oppien ja asioiden julistajat ja sisään tuojat ovat rakkaita veljiämme ja sisariamme, ainakin inhimillisesti katsoen. Meillä ei ole halua lausua tuomiota, eikä meidän tulekaan tehdä sitä. Mutta Jumalan tuomio on jokaisen väärän opetuksen yllä ilman meidän julistustammekin, ja ei ole kysymys siitä, että asettuisimme jotakin ihmistä vastaan, vaan vääriä asioita, turmiollisia oppeja vastaan.
Aikanaan kaikki vääryys konkretisoitui kultaisen vasikan rakentamisen yhteydessä, niin että kansa huusi kultaiselle patsaalle: "Tämä on sinun jumalasi, Israel, se, joka on johdattanut sinut Egyptin maasta!" (2.Moos.32:4). Tuolloin Mooses käsitti asian vakavuuden, eikä se voinut jäädä rangaistuksetta. Niinpä hän joutui huudahtamaan kansalle: "Joka on Herran oma, se tulkoon minun luokseni!" Silloin kaikki leeviläiset kokoontuivat hänen luoksensa ja hän sanoi: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: 'Jokainen sitokoon miekkansa vyölleen. Käykää sitten edestakaisin leirin halki portista porttiin ja tappakaa jokainen, olkoon vaikka oma veli, ystävä tai sukulainen'."
Meidän tehtävämme ei ole tässä ajassa olla toinen toisemme tuomareina. Mutta ei olekaan kysymys ihmisistä, vaan ajatuksista, opeista, vääristä asioista. Ei ole väliä sillä kuka niitä esittää, meidän on, ainakin sananjulistajina, asetuttava kaikkea väärää vastaan ja Jumalan Sanan terävällä miekalla iskettävä niihin asioihin, mitkä ovat väärin. Tunteilla ja sukulaisuudella ja ystävyydellä ei ole mitään tekemistä näiden asioiden kanssa, kuten Herrammekin tuo esiin Luuk.14:26: "Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni."
 "Jos sinun veljesi, sinun äitisi poika, tai sinun poikasi tai tyttäresi tai vaimo, joka on sylissäsi, tai ystäväsi, joka on sinulle kuin oma sielusi, salaa houkuttelisi sinua ja sanoisi: 'Käykäämme palvelemaan muita jumalia', joita et sinä tunne eivätkä sinun isäsi tunteneet - niiden kansojen jumalia, jotka asuvat teidän ympärillänne, lähellä sinua tai kaukana sinusta, maan äärestä toiseen - niin älä noudata hänen mieltään äläkä kuule häntä; älä sääli äläkä armahda häntä äläkä salaa hänen rikostansa, vaan tapa hänet: oma kätesi kohotkoon ensimmäisenä häntä vastaan surmatakseen hänet, ja sitten koko kansan käsi. Kivitä hänet kuoliaaksi, sillä hän koetti saada sinut luopumaan Herrasta, sinun Jumalastasi, joka vei sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä. Ja koko Israel kuulkoon sen ja peljätköön, ettei kukaan enää tekisi senkaltaista pahaa sinun keskuudessasi" (5.Moos.13).
Kaikki julistus, joka ei perustu Kirjoitusten kokonaistodistukseen, palvelee jotakin muuta tarkoitusperää kuin Kristuksen seurakunnan rakentumista. Kaikki väärä julistus on samanaikaisesti jonkin muun evankeliumin, muun Kristuksen julistamista, kehotusta vieraiden jumalien palvelemiseen, vaikka kaikella olisi kuinka hurskas leima tahansa.
Kun vihollinen lähestyi Herraamme erämaassa, käytti hän Jumalan Sanaa äärimmäisen hurskaalla, mutta kuitenkin petollisella tavalla. Hän ei esittänyt mitään täydellisesti Sanasta poikkeavaa tai Sanan vastaista. Painakaamme tämä mieliimme ja sydämiimme mitä vakavimpana varoituksena! Vihollinen, itse perkele, käytti Jumalan Sanaa tuolloin, niin kuin on aina käyttänyt, ja käyttää yhä vielä tänäänkin! Eksytys ei perustu johonkin ulkoa päin tulevaan, vaan todellinen eksytys on aina sitä, mistä jo kirjoituksemme alussa luimme: "...teidän omasta joukostanne nousee esiin miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat..." Eksytyksellä on sellainen voima, koska se on puettu niin suureen hurskauteen ja hengellisyyteen.
Tarkatkaamme todella, mitä seuraavassa sanankohdassa tuodaan silmiemme eteen. Olemmeko todella koskaan aikaisemmin käsittäneet, kuinka vakavista asioista on kysymys, kun jotkut meidänkin keskuudessamme menevät ajan edelle ja tuovat esiin asioita, jotka vaikuttavat todella hyviltä ja "sanaan kuuluvilta", mutta jotka todellisuudessa eivät kuitenkaan ole muuta kuin tyhjää ja turmiollista puhetta.
"Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä, niin me pyydämme teitä veljet, ettette anna minkään hengen ettekä sanan ettekä minkään muka meidän lähettämämme kirjeen heti järkyttää itseänne, niin että menetätte mielenne maltin, ettekä anna niiden itseänne peljästyttää, ikäänkuin Herran päivä jo olisi käsissä. Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule ennenkuin luopumus ensin tapahtuu..." (2.Tess.2).
Kysymys on todellakin siitä, että me saavutamme tuon koko elämämme tärkeimmän hetken oikeassa asenteessa ja oikeassa mielentilassa. Vihollinen tekee kaikkensa saattaaksensa meidät siihen tilaan, ettemme ole raittiita ja valvovia tuona hetkenä. Tähän kaikkeen vihollinen ei käytä maailman houkutuksia ja viettelyksiä, koska tietää uskovaisen heti huomaavan mistä on kysymys. Ei, vaan tässä kohden tulee esiin eksytyksen kavalin puoli, mistä veljemme Paavali niin vakavasti varoittaa meitä: On liikkeellä suuri määrä vääriä henkiä ja puheita, jotka haluavat saattaa uskovaisen pois lujalta Sanan perustukselta. Suurin eksytys tulee siis aina seurakunnan sisäpuolelta, vaikka se tuntuukin käsittämättömältä ja pahalta ajatukselta. Siksi ei suurin osa kristittyjä käsitä ollenkaan sitä, kuka antikristus todella on ja mistä hän tulee. Hän tulee niin sanotun seurakunnan keskuudesta ja istuutuu lopulta Jumalan temppeliin julistaen olevansa Jumala. Onko siis mikään ihme, jos hänen opetuslapsensa käyttäytyvät vastaavalla tavalla? 

Markku Vuori

Jatkuu…

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

 

Sample text

Sample Text

Sample Text