Voimattomalle voimaa!

”Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin. Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat; mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy.” (Jes.40).

Kuinka tarvitsemmekaan tuota uutta voimaa aivan päivittäisessä elämässämme, mutta miksi emme tyydyttävällä tavalla pääse siitä osalliseksi? Jos se aivan eri tavalla olisi tunnettavissa ja koettavissa kehossamme, niin minkä näkisimme olevan sen pohjimmaisen tarkoituksen?

Elämme juuri talviolympialaisten aikaa ja huomio kiinnittyy siten erikoisesti eri lajien suorittajien keholliseen suorituskykyyn ja keskinäiseen paremmuuteen. Mutta lainaamamme tekstit tuskin tarkoittavat tällaista kyvykkyyttä, joka asettaisi Jumalan Kansan eri jäsenet jonkinlaiseen arvoasteikkoon, jossa jo toteutuisi tuleva kunnia eriasteisina, loistavina tähtinä! Joka jo nyt haluaa tietää tulevan loisteensa tuonpuoleisessa, tuskin on kokeva aitoja voimavaikutuksia! Se tuodaan selvästi esiin Sanassa:

”…heikoille minä olen ollut heikko, voittaakseni heikot; kaikille minä olen ollut kaikkea, pelastaakseni edes muutamia. Mutta kaiken minä teen evankeliumin tähden, että minäkin tulisin siitä osalliseksi. Ettekö tiedä, että jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa niinkuin hän, että sen saavuttaisitte. Mutta jokainen kilpailija noudattaa itsensähillitsemistä kaikessa; he saadakseen vain katoavaisen seppeleen, mutta me katoamattoman. Minä en siis juokse umpimähkään, en taistele niinkuin ilmaan hosuen, vaan minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi.” (1.Kor.9).

Meidän on siis oltava selvillä siitä, mikä Sanan kehyksissä on heikkoutta ja mihin jumalallinen voima on tarkoitettu käytettäväksi! Meidän ei tule käsittää väärin raamatullisia vertauksia omien ja mielestämme tärkeiden asioiden saavuttamiseksi. Me lennämme, me juoksemme, mutta emme erottautuaksemme toisista parempina ja onnistuneempina, vaan saavuttaaksemme tehtävämme ja olemassaolomme tarkoituksen! Me juoksemme pitääksemme itsemme hengellisessä kunnossa, mutta emme ollaksemme parhaita ja silmiinpistävimpiä!

”Ettekö tiedä, että jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa niinkuin hän, että sen saavuttaisitte.”

Kuinka monessa kohtaa ja monessa asiassa voidaankaan epäillä tietämystämme jo yksinomaan päätellen juoksutavastamme ja taaksepäin vilkuilemisestamme, halutessamme kilpakumppaneidemme pysyvän mahdollisimman kaukana takanamme? Eikä siinä ilmene pahin ominaisuutemme, vaan edellämme juoksevien sättimisessä ja tuuppimisessa pois edestämme! Tähänkö odotamme Jumalan apua ja voimaa? Mitä Sana sanoo meille erityisesti juuri nyt, loppukirin ollessa niin lähellä? ”Juoskaa tavalla, millä on mahdollista kestää loppuun, maaliin asti, ja ottakaa esikuvaksenne, ei niinkään voittajat, vaan perille päässeet kilvoittelijat, jotka eivät totisestikaan tavoitelleet inhimillistä kunniaa, vaan ottivat vaarin kuulemastaan kehotuksesta”:

”…saisimme voimallisen kehoituksen, me, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta. Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti, jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt…” (Hebr.6).

Olimmeko jo kokonaan unohtaneet Hänet Edelläjuoksijanamme?

Veljemme Paavali oli mielistynyt inhimilliseen heikkouteen, joka ei salli itsekorostusta, antaakseen siten tilaa Jumalalliselle Voimalle, jonka tarkoitus on kaukana inhimillisestä korostuksesta ja erityiseen asemaan pyrkimisestä! Kuinka hyvä onkaan olla vain yksinkertainen ja vaatimaton saviastia!

”Ja hän sanoi minulle: ’Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.’ Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.” (2.Kor.12).

Saanen sulkeutua esirukouksiinne aivan erityisellä tavalla oman, kehollisen heikkouteni tähden!