Social Icons

Pages

torstai 30. elokuuta 2018

Ei oikealle eikä vasemmalle!

”Ole vain luja ja aivan rohkea ja noudata tarkoin kaikessa sitä lakia, jonka minun palvelijani Mooses on sinulle antanut; älä poikkea siitä oikealle äläkä vasemmalle, että menestyisit, missä ikinä kuljetkin. Älköön tämä lain kirja sinun suustasi poistuko, vaan tutkiskele sitä päivät ja yöt, että tarkoin noudattaisit kaikkea, mitä siihen on kirjoitettu, sillä silloin sinä onnistut teilläsi ja silloin sinä menestyt.” (Joos.1).

Nämä samat sanat pätevät meihinkin tässä ajassa, vertauskuvallisesti. Ne lausuttiin aikana, jolloin kaikki meitä kohdannut oli vielä tulevaisuudessa. Me emme ole lain alla ja me näemme kaiken Moosekseen ja lakiin liittyvän valossa, jota menneet sukupolvet osasivat vain aavistella ja odotella! Me elämme kaikkien Jumalan antamien lupausten täyttymyksessä, mutta onko meillä lainauksemme korostama asenne kaikkea sitä hyvää kohtaan, mitä Jumalamme meille nyt tarjoaa?

”Mutta autuaat ovat teidän silmänne, koska ne näkevät, ja teidän korvanne, koska ne kuulevat. Sillä totisesti minä sanon teille: monet profeetat ja vanhurskaat ovat halunneet nähdä, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet.” (Matt.13).

Oi, millainen vastuu onkaan yllämme! Minne tämä lainauksemme vie ajatuksemme?

”Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan; ja jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän kysytään. Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt!” (Luuk.12).

Mielessämme on vielä edelliskertainen lainauksemme Mooseksen kokemuksesta:

”Ja Herra sanoi Moosekselle: ’Miksi huudat minulle? Sano israelilaisille, että he lähtevät liikkeelle.’” (2.Moos.14).

Sydämelläni on korostaa kaiken jumalallisiin asioihin liittyvän kokonaistodistusta ja vastavuoroisuutta. Jumalamme todella sanoo vain mitä tarkoittaa, ja tarkoittaa mitä sanoo. Hän ei puhu vain puhumisen tähden, vaan kaikella on oma tarkoituksensa ja vastineensa todellisuudessa, käytännön elämässä!

Mieleeni tulevat tässä yhteydessä kerrostalomme pihapiirissä tapahtuvat kahvihetket ja melkoisen kanatarhamainen, jopa naapuritalon pihalle asti kuuluva sanahelinä, kotkotus. En ole kenenkään tuomari, ja jokainen vastaa omista turhista sanoistaan ja julkilausutuista ajatuksistaan! Jumalan maailmassa, Hengen maailmassa, on aivan omanlaisensa, jokaisen sanan merkitystä korostava ilmapiiri, jonka tulee tuoda jokaiseen keskusteluun aito jumalanpelko! Mikä kiinnittää huomiota lainauksissamme, etenkin Moosesta koskien?

”Miksi huudat minulle? Sano israelilaisille, että he lähtevät liikkeelle.”

Meidän ja meidän sanojemme vaikutuksen tulee olla todellisuuspohjaisella, ajankohtaisella, tämän päivän perustuksella, niin että itse asiassa jokainen lausumamme sana ja ajatus sisältää selvän tai kätketyn sanoman, joka on tarkoitettu toteutettavaksi. Tämä antaa aivan uudenlaisen sisällön koko olemisellemme ja elämällemme. Miksi ei Herramme toivomus tulen palamisesta ja leviämisestä toteudu aivan toisenlaisella ja havaittavalla tavalla Hänen omiensakaan piirissä? Johtuisikohan tämä hyvin suuressakin määrin vääristä asenteistamme, jotka tulvivat esiin suumme kautta turhina sanoina ja savuverhoina, niin että levitämme enemmänkin tietämättömyyttä kuin Evankeliumin Totuutta?

”Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan. Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan.” (Matt.6).

Tämä lainauksemme osoittaa selvästi, että turhat sanat eivät ole rajatut seurakunnallisuuden ulkopuolelle, vaan Jumalan Totuus voidaan hukuttaa mitä monipuolisimpiin hengellisiin monisanaisuuksiin!

tiistai 28. elokuuta 2018

Etsikää Herraa! 2

”Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on. Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta.” (Jes.55)

Huudammeko vain suuressa hädässämme? Tai huudammeko vain sen tähden, että emme oikein osaa päättää mikä on oikein, tarpeen ja juuri kunakin hetkenä välttämätöntä? Aikanaan suuri jumalanmies oli aika erikoisessa tilanteessa ja sai kuulla Jumalan äänen ja nykyään monen mielestä erikoisen vastauksen:

”Ja Herra sanoi Moosekselle: ’Miksi huudat minulle? Sano israelilaisille, että he lähtevät liikkeelle.’” (2.Moos.14).

Kuinka lohdullista, että niinkin suuri jumalanmies saa kuulla ojentavan vastauksen! Olemme kaikki vajavaisia ihmisiä, joiden kuitenkin tulisi kasvaa hengellisyyteen ja hengellisyydessä, joka lähtökohdaltaan on täydellistä, koska se lähtee Itse Jumalasta. Kuinka paljon me tuhlaammekaan aikaa väärien asenteiden ja näkemysten johdosta!

”…sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu. Miksi te huudatte minulle: 'Herra, Herra!' ettekä tee, mitä minä sanon? Jokainen, joka tulee minun tyköni ja kuulee minun sanani ja tekee niiden mukaan - minä osoitan teille, kenen kaltainen hän on. Hän on miehen kaltainen, joka huonetta rakentaessaan kaivoi syvään ja laski perustuksen kalliolle…” (Luuk.6).

Mitä tahtovat nämä lainauksemme kertoa meille, nykyajan valistuneille ihmisille? Suumme saattaa sydämen kyllyyden ja sen täyttävien asioiden johdosta harjoittaa hyvinkin hurskaan kuvan antamaa retoriikkaa, mutta tässä kohden unohdamme helposti jumalallisen tien ja tarkoituksen jatkuvuuden, vastavuoroisuuden! Kuinka sidottuja ovatkaan todellisuudessa sanamme ja tekomme todellisuuden kanssa, ja kuinka tuomittavia ovatkaan jumalallisesta näkökulmasta perustaa vailla olevat huudahduksemme ja äänekkäät rukouksemme! Sen sijaan että suumme aukeaa puhumaan mielestämme tärkeitäkin asioita ilmaisten omia ajatuksiamme ja näkemyksiämme, tulisi meidän aina muistaa, että vaikeneminen on kultaa ja puhuminen usein selvää roskaa! Emme ole Mooseksia emmekä kohtaa aivan vastaavia tilanteita, mutta hänenkin kohdallaan Herra osoitti jokaisella sanalla olevan oman merkityksensä siihen asti, että olemme vastuussa jokaisesta ilmaisustamme!

”Sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa. Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä. Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi.” (Matt.12).

Sanoillamme on paljon suurempi merkitys kuin mitä osaamme ajatellakaan ilman Pyhän Hengen johdatusta ja Hänen antamaansa ymmärrystä! Mooses oli hyvin polttavassa ja kiireisessä tilanteessa, jossa ei niinkään kaivattu hänen monisanaisuuttaan, edes Jumalaa kohtaan! Sama omalla tavallaan pätee meihinkin tässä ajassa!

”Ja Herra sanoi Moosekselle: ’Miksi huudat minulle? Sano israelilaisille, että he lähtevät liikkeelle.’”

Kuinkahan suuressa määrin olemme pakanoita, joista sanotaan?:

”Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan. Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan.” (Matt.6).

Millaisen viestin siis sisältävätkään sanamme ja puheemme? Miksi kansa ei lähde liikkeelle suuresta monisanaisuudesta huolimatta? Kuinkahan täynnä kristillinen maailma onkaan turhia sanoja, joista jokaisesta joudumme tilille, ei vain maallisella alueella, vaan nimenomaan hengellisessä mielessä? Jos pasuuna ei anna selvää ääntä, kuka voi tietää mitä tulee tehdä? Seurakunnissa kuultava ”baabelinkielten sekoitus” vain sotkee ihmisten ajatukset ja estää heitä kulkemasta säädetyllä tavalla:

”Ole vain luja ja aivan rohkea ja noudata tarkoin kaikessa sitä lakia, jonka minun palvelijani Mooses on sinulle antanut; älä poikkea siitä oikealle äläkä vasemmalle, että menestyisit, missä ikinä kuljetkin. Älköön tämä lain kirja sinun suustasi poistuko, vaan tutkiskele sitä päivät ja yöt, että tarkoin noudattaisit kaikkea, mitä siihen on kirjoitettu, sillä silloin sinä onnistut teilläsi ja silloin sinä menestyt.” (Joos.1).

Siis loppuun asti joka päivä, päivin ja öin!

maanantai 27. elokuuta 2018

Etsikää Herraa!

”Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on. Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta.” (Jes.55)

”Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille, tietäen, että te saatte Herralta palkaksi perinnön; te palvelette Herraa Kristusta. Sillä se, joka tekee väärin, on saava takaisin, mitä on väärin tehnyt; ja henkilöön ei katsota.” (Kol.3).

Miten tämä kaikki on toteutettavissa tässä entistä enemmän pimenevässä hetkessä, jossa jo selvästi kaikuu kutsuhuuto: ”Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!” (Matt.25)? Olemme kuulleet puhuttavan paljon siitä, kuinka useimpien rakkaus kylmenee ja laittomuus saa aina vain suuremman vallan. Kirjoitimme siitä, kuinka jokaisella meillä on oma lamppumme ja oma öljyastiamme, jotka ovat niin persoonallisia, ettei niitä voi jakaa edes omalle sukulaiselle, ei rakkaimmalle omaisellemmekaan!

Mutta on todella paljon jumalallista alkuperää olevaa, mitä voimme jakaa, ja meidän tulee jakaa kaikkialla siellä, missä sitten kuljemmekin ja olemme! Tämän toteutumiseksi me emme milloinkaan voi lakata itse etsimästä Herraa voidaksemme olla todella sitä mitä meidän tulee olla. Moni ajattelee kerran löytäneensä Herran, ja sillä hyvä! Herra ei sinänsä halua piiloutua keneltäkään, mutta meidän olemuksemme on aivan liian valmis toteuttamaan inhimillisiä halujamme, jotka kaikki omalla tavallaan luovat sumu- ja pilviverhoa kaiken sen eteen, minkä tulisi olla päivittäistä todellisuuttamme! Siksi voimallinen kehotus, juuri tässä ajassa:

”Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on.”

Miksi lainata tällaista kohtaa uskovaisille ihmisille? Onko kaikki kohdallamme todella niin selvää ja yksinkertaista, kuin mitä tämä aika saa meidät ajattelemaan? Olen henkilökohtaisesti kuunnellut paljon entisaikojen kokouksia ja saarnoja, ja mitä enemmän ajattelen kaikkea tämän hetken näkökulmasta, sitä suurempi jumalanpelko valtaa sisimpäni. Eikö koko omakin ympäristöni huokaile kaiken keskellä petollista lohdutusta ja ymmärtämystä, kokonaisvaltaisena viestinään: ”Ole huoletta, näethän selvästi millaisessa ajassa elät, niin ettei kukaan voi odottaa sinulta enempää kuin mitä jo olet ja mitä jo teet! Miksi kantaa murhetta ja huolta yleensä ottaen mistään, sillä aika on niin pitkälle kulunut, ettei millään ole enää väliä!” Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta en voi mitään sille, että ensimmäisen helluntaisanoman tähän maailmaan tuoma pisto ulottuu yhä vielä sisimpääni, saaden minut kaikesta huolimatta etsimään Herraa aivan uudella tavalla ja kysymään:

”Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ’Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?’” (Apt.2).

Tiedän, ettei tästä pistosta juurikaan enää haluttaisi kuulla, saati sitten saarnata siitä, mutta Kirjoitusten todistus ulottuu meidänkin aikaamme, minun aikaani ja olotilaani. Seuraavaa ei ole kirjoitettu tarkoittamaan vain muutamaa jalustalle nostettua, vaan sen tulisi aikaansaada pisto meidän jokaisen sydämessä!

”Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen huoneenhaltija, jonka hänen herransa asettaa pitämään huolta hänen palvelusväestään, antamaan heille ajallaan heidän ruokaosansa? Autuas se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan havaitsee näin tekevän!” (Luuk.12).

Niin huoneenhaltijoita kuin palvelusväkeäkin on loppuun asti! Kristillinen elämä ei siis ole rajattu maailmallisten tapahtumien ja kehitysten mukaan, vaan se kulkee omaa kulkuaan ja tietään aivan loppuun asti! Juuri siksi meille on enemmän kuin elintärkeää olla mukana tässä Elämänvirrassa, varoen kaikenlaisia sumu- ja pilviverhoja, joilla ei ole mitään tekemistä armollisen Jumalamme kanssa, joka yhä vielä kutsuu meitä keskittymään Häneen kaiken maailmallisen sijasta. Mieleeni palaavat jälleen kerran erään tunnetun jumalanmiehen ja saarnaajan sanat:

”Tässä ajassa Jumala kulkee miljoonien ohitse, siunatakseen juuri sinua, joka uskot!”

lauantai 25. elokuuta 2018

Sammuvatko lamppumme? 3


”Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan. Mutta viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä. Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa. Mutta ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa ynnä lamppunsa. Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat. Mutta yösydännä kuului huuto: 'Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan.' Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon. Ja tyhmät sanoivat ymmärtäväisille: 'Antakaa meille öljyänne, sillä meidän lamppumme sammuvat.' Mutta ymmärtäväiset vastasivat ja sanoivat: 'Emme voi, se ei riitä meille ja teille. Menkää ennemmin myyjäin luo ostamaan itsellenne.' Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli; ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin.” (Matt.25).

Kaikelle on oma ja sopiva aikansa, ja siksi meidän tulee ottaa vaarin oikeasta hetkestä. Mitä tulee öljyyn lampuissamme ja astioissamme, on kysymys mitä polttavimmasta ja koskettavimmasta tekijästä koko elämämme suhteen! Aikanaan Ilmestysmajassa paloi jatkuva tuli esikuvana sille, miten tulee olla meidänkin elämässämme tänään, ei eilen eikä huomennakaan, vaan tänä päivänä!

Miten oikein asia pitäisi tuoda esiin, jotta todella käsittäisimme, kuinka tärkeätä on nähdä, että voimme elää vain tässä päivässä, nykyhetkessä, sillä siitä meidät kerran kutsutaan tuonpuoleiseen, ja siksi valmiustilamme ei koske menneisyyttä eikä tulevaisuutta, vaan tätä hetkeä! Kuinka pelottava ajatus sisältyykään lainaukseemme! Meidän on oltava hengellisesti oikealla ja vaadittavalla paikalla niin sijaintimme kuin ajankohdankin suhteen!

Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli; ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin.”

Kuinka viisaana voimme pitää viisaiden neitsyiden ohjetta ostosmatkalle lähtemisestä niin kriittisenä hetkenä? Mitä muutakaan he olisivat voineet sanoa tietoisuudessa siitä, ettei aitoa ja oikeanlaista öljyä voida jakaa edes niistä astioista, joihin sitä on vuodatettu aivan yksittäistä tarvetta ja käyttöä varten! Jumala olkoon meille armollinen, että itse kukin antaisi selvittää itselleen, kuinka henkilökohtaisista asioista on kysymys jumalasuhteessamme ja hengellisessä vaelluksessamme!

Elämme todellakin hetkessä, jossa kiireelliset asiat tulee asettaa oikealle paikalleen kaikenlaisen vääristelyn ja petoksen keskellä. Kohta ei todellakaan ole enää aikaa lähteä ostosmatkalle, etenkin jos ei ole selvää se, ettei tarvitsemaamme öljyä jaa kukaan korokkeelle nostettu henkilö, olkoon sitten kuka tahansa! Tarvitsemamme öljy ja sen saanti on täysin sidottu aitoon jumalalliseen Elämään, joka omalta osaltaan on täydellisesti sidottu Herraamme Jeesukseen Kristukseen ja Hänen tuntemiseensa Pyhän Hengen vaikutuksen ja Öljyn välityksellä! Ei siis ole aika ostosmatkoille, vaan:

”Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo. Kirjoittaahan Mooses siitä vanhurskaudesta, joka laista tulee, että ihminen, joka sen täyttää, on siitä elävä. Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: ’Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?’ se on: tuomaan Kristusta alas, tahi: ’Kuka astuu alas syvyyteen?’ se on: nostamaan Kristusta kuolleista. Mutta mitä se sanoo? ’Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi’; se on se uskon sana, jota me saarnaamme. Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Sanoohan Raamattu: ’Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään.’” (Room.10).

Tämä resepti sisältää kaiken tässä viimeisessä ajassa tarvitsemamme ja säästää meidät turhilta etsimis- ja ostosmatkoilta!

”Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on. Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta.” (Jes.55)

keskiviikko 22. elokuuta 2018

Sammuvatko lamppumme? 2


”Silloin on taivasten valtakunta oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät ylkää vastaan. Mutta viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä. Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät ottaneet öljyä mukaansa. Mutta ymmärtäväiset ottivat öljyä astioihinsa ynnä lamppunsa. Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat. Mutta yösydännä kuului huuto: 'Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan.' Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon. Ja tyhmät sanoivat ymmärtäväisille: 'Antakaa meille öljyänne, sillä meidän lamppumme sammuvat.' Mutta ymmärtäväiset vastasivat ja sanoivat: 'Emme voi, se ei riitä meille ja teille. Menkää ennemmin myyjäin luo ostamaan itsellenne.' Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli; ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin.” (Matt.25).

Kaikella on oma ja säädetty aikansa, vaikka me emme sitä useinkaan halua panna merkille. Parin päivän aikana on mieleeni palannut ikivanhasta laulusta sanat: ”Kaikki loppuu aikanaan, armonsa ei milloinkaan!” Näin voi olla Jumalan näkökulmasta ajatellen Hänen rakkauttaan ja huolenpitoaan, mutta ihmisinä me voimme hyljätä Hänen armotarjouksensa ja itse sanoutua irti jumalallisesta etsikonajasta, lopettaen siten omalta kohdaltamme jumalallisen kehityksen ja suunnitelman!

Öljy on selvästikin vertauskuva Hengestä ja Hänen toiminnastansa - lainauksemme tuo sen esiin ilman väärinkäsityksen mahdollisuutta. Aivan yhtä hyödytön kuin on auto ilman bensiiniä, aivan yhtä hyödytöntä on olla hengellisesti neitsyt ja pyhiinvaeltaja ilman Pyhää Henkeä ja Hänen vaikutustansa. Muotomenomme voivat olla silmiinpistävän hengelliset ja hurskasleimaiset ja saatamme osata ulkoa suuren osan Raamattua, pystyen selittämään vaikealtakin kuulostavia kohtia. Mutta jos ei Pyhä Henki ole voinut vaikuttaa meissä Uutta Elämää, on kaikki hengellisyyden harjoittamisemme turhaa:

”Sentähden pankaa pois kaikki saastaisuus ja kaikkinainen pahuus ja ottakaa hiljaisuudella vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi teidän sielunne pelastaa. Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne. Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, niin hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan; hän katselee itseään, lähtee pois ja unhottaa heti, millainen hän oli. Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään.” (Jaak.1).

Sana voi siis olla istutettuna olemukseemme pelastustarjouksena, mutta jos se ei pääse aikaansaamaan kasvua ja tuottamaan hedelmää, jää se vain tiedoksi, joka sinänsä ei hyödytä meitä! Mitä kertoo tyhmien neitsyiden esikuva meille? Mitä heistä sanotaan?

”Ja tyhmät sanoivat ymmärtäväisille: 'Antakaa meille öljyänne, sillä meidän lamppumme sammuvat.' Mutta ymmärtäväiset vastasivat ja sanoivat: 'Emme voi, se ei riitä meille ja teille. Menkää ennemmin myyjäin luo ostamaan itsellenne.' Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli; ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin.”

Meidät on kutsuttu olemaan Herran todistajia kotipaikkakunnaltamme maan ääriin asti. Kristuksen puolesta me olemme lähettiläitä ja sisimmästämme virtaavat virvoittavat vedet, mutta me olemme vain välikappaleita, jotka vain välittävät jumalallista voimaa ja vaikutusta. Meidän lamppumme palavat (?) ja astioissamme on öljyä, mutta tämä on asia, joka on niin henkilökohtainen, ettei sitä voi jakaa toisille! Inhimilliselle mielelle, etenkin vääränlaisen Jumalan armon korostuksen perusteella, tämä on asia, joka saa aivan liian monen lisäämään jotakin Jumalan Sanaan ja ottamaan siitä pois! Tämä ei tapahdu punakynän vaikutuksella, vaan väärinä selityksinä!

Ottakaamme vaarin tästä ajasta ja Jumalan varoittavasta äänestä Hänen Henkensä kautta! Älkäämme lykätkö elämämme tärkeintä ratkaisua ja lähtekö liikkeelle liian myöhään!

Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli; ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin.”

 

Sample text

Sample Text

Sample Text