Apu joka on hänelle sopiva osa 6

VAIMO, JONKA ANNOIT OLEMAAN MINUN KANSSANI

--- Herra Jumala oli jo luonut kaiken Aadamia myöten, mutta seuratessaan tämän elämää toteaa, ettei tämän ole hyvä olla yksinänsä. Hänen on vielä tehtävä yksi luomistyö, mutta tällä kertaa Hän ei ainoastaan sano jotakin, vaan Hän käyttää jotakin jo luomaansa ja tekee siitä vaimon Aadamille. Eeva on todellakin sivutuote, Aadamin sivusta, kyljestä otettu... ---

Jos mies tänä päivänä tuntee itsensä yksinäiseksi ja sydämessään kaipaa seuraa, on se Jumalan häneen laittama kaipaus, jonka oikeutusta ei kukaan voi kiistää. Jumalan koskien pauhussa syvyys syvyydelle huutaa, ja jos jossakin on syvyys, joka huutaa, täytyy myös olla jossakin toisen syvyyden, joka vastaa. On olemassa niitä, jotka ovat avioon kelpaamattomia joko omasta tai luonnon taholta, mutta puhuessamme näistä asioista emme voi takertua siihen, mikä on poikkeavaa, vaan etsimme vastausta Jumalan Sanan kokonaistodistuksesta. Luonnollisen, terveen miehen kaipaus, ja voidaan jopa sanoa useasti elämän tarve, on saada rinnallensa toinen ihminen, joka jakaa elämän huolet ja ilot. Ainoa, mikä voi täydentää häntä ja hänen elämäänsä, on vaimo, nainen, joka tulee yhdeksi lihaksi hänen kanssaan.

Tässä ajassa kaikki on niin vääristeltyä, että useat tyytyvät näkemään nykyisen tilanteen ja huokaisten pettyneenä toteavat: "Tämä on paha aika ja kaikki on turmeltunutta. Turha yrittää mitään!" Tässä ihmiset tekevät mitä suurimman virheen. Jumalan Sana pysyy iankaikkisesti, ja siten Hänen mielipiteensä pysyy samana tänäänkin. Se, mikä oli Hänelle kauhistus joskus aikaisemmin, on sitä Hänelle tänäänkin!

Koska monet miehet eivät enää ole todella miehiä, ja monet naiset eivät ole todella naisia, on tapahtunut se, mistä meitä varoitetaan Roomalaiskirjeen ensimmäisessä luvussa. Meillä on oikeus ymmärtää poikkeavia ihmisiä, mutta missään vaiheessa meille ei ole annettu lupaa hyväksyä vääriä asioita. Ihmiset ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti. Tässä ajassa palvotaan ja kunnioitetaan naista, mutta onko se johtanut käytännössä naisen korottamiseen todelliseen naisen asemaan hänen alkuperäisen luonteensa mukaisesti? Päinvastoin, Jumalan kuva ja Jumalan kirkkaus on muutettu katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi. Luonnollinen yhteys miehen ja naisen välillä on muuttunut, niin että sama sukupuoli tuntee vetovoimaa toistansa kohtaan. Jos milloin, niin tänään, halutaan kaikki tämä tehdä hyväksyttäväksi, niin kuin aikanaan Sodomassa. Näille ihmisille järjestetään omia jumalanpalveluksia, ja he uskovat palvelevansa Jumalaa. Mutta mitä sanoo Jumalan Sana yksinomaan jo Roomalaiskirjeen 1. luvussa?

Jae 18. "Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan..."

Jae 24. "Sen tähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen..."

Jae 26. "Sen tähden Jumala on hyljännyt heidät..."

Jae 28. "...niin Jumala hylkäsi heidät..."

Jakeessa 32 sanotaan vielä lopuksi: "...jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät."

Miksi minun on otettava nämä asiat juuri tähän yhteyteen? Nämähän ovat asioita, joiden johdosta Herra Jumala aikoinaan tuhosi Sodoman ja Gomorran! Mitä tekemistä niillä on meidän kanssamme Jumalan kansana? Tulen osoittamaan sen muutaman hetken kuluessa.

Jopa kristillisissä seurakunnissa huudetaan ymmärrystä ja hyväksyntää näille ihmisille, jotka Jumala oman Sanansa mukaisesti on hyljännyt himojensa valtaan. Jokainen ihminen tarvitsee pelastusta, mutta nämä ihmiset haluttaisiin pelastaa ilman, että he luopuisivat paheistaan, jotka Jumalan edessä ovat kauhistus. "Älä makaa miehenpuolen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan; se on Jumalalle kauhistus... ettei maa teitäkin oksentaisi... Sillä jokainen, joka tekee minkä tahansa näistä kauhistuksista, hävitettäköön kansastansa, kaikki, jotka semmoista tekevät" (3.Moos. 18). Mitä siis meidän tulisi ajatella kristillisistä suuntauksista, jotka haluavat hyväksyntää jollekin Jumalan kiroamalle asialle?

Olen keskustellut useampienkin uskovaisten kanssa näistä asioista aivan viime aikoina, ja olen tullut siihen tulokseen, että harvalla on todella käsitys siitä, mitä tässä ajassa tapahtuu. En halua veljieni ja sisarteni kuluttavan liikaa aikaa tämän asian tiimoilla, mutta voin vakuuttaa jokaiselle, että kysymys on asiasta, joka päivittäin saa yhä suuremman vallan. Toivon, ettei kukaan joudu väärällä tavalla tekemisiin näiden ihmisten kanssa.

Meitä varoitetaan Jumalan sanassa: "Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä" (Room. 12:2). Olemme jo aikaisemmassa tutkistelussamme todenneet, ettemme voi ottaa mallia elämäämme ulkopuolella näkemästämme, ja että meidän tulee varoa maailman henkeä. Miten sopivat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? "Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani" (2.Kor. 6).

Tässä maailmanajassa vaikuttavat täsmälleen samat henget kuin aikoinaan Sodomassa ja Gomorrassa. Mitä vielä sitten puuttuu synnin mitasta tuohon aikaan verrattuna, sen tietää yksin Jumala. Kaikki alkaa näyttää samanlaiselta. Miksi? "...sen tähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa, koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet, eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet... sen tähden  Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa..."

Jeesus puhui aikoinaan useaan otteeseen pahasta ja avionrikkojasta sukupolvesta. Eikö tämä ole juuri sellainen? "Kun saastainen henki lähtee ihmisestä, kuljeksii se autioita paikkoja ja etsii lepoa, eikä löydä. Silloin se sanoo: 'Minä palaan huoneeseeni, josta lähdin'. Ja kun se tulee, tapaa se huoneen tyhjänä ja lakaistuna ja kaunistettuna. Silloin se menee ja ottaa mukaansa seitsemän muuta henkeä, pahempaa kuin se itse, ja ne tulevat sisään ja asuvat siellä. Ja sen ihmisen viimeiset tulevat pahemmiksi kuin ensimmäiset. Niin käy tälle pahalle sukupolvelle." (Matt. 12:43-)

Avioliitto on pelastuksen jälkeen tärkein asia ihmisen elämässä. Se on kuva Kristuksen ja Seurakunnan välisestä suhteesta. Juuri avioliittoon kuuluvissa asioissa meidän tulisi olla hyvin tarkkoja, ja kaikin tavoin pyrkiä löytämään täydellinen Jumalan tie sen suhteen. Sillä jokainen poikkeama Jumalan säätämästä tiestä merkitsee vihollisen hengen vaikutusta ja otetta elämästämme. Yhdessä edellä olevista lainauksista todetaan, että Jumalaan liittyvät asiat ovat maailman luomisesta asti nähtävinä, mikä vie meidät siihen, mitä jo edellisessä luvussa totesimme: meidän on mentävä alkuun voidaksemme nähdä Jumalan todellisen suunnitelman ja tarkoituksen. Se, mitä me ympärillämme näemme, on kaikki vääristelmää todellisesta. Useimmilla uskovaisilla on joka tapauksessa niin paljon tietoa homoseksuaalisuudesta, että he kauhistuvat sitä ja tuomitsevat sen. Se on heille ehdottomasti jotakin hyljättävää ja saastaista. Mutta siitä huolimatta samanlaista tuomiota ei anneta niille asioille ja hengille, jotka itse asiassa ovat vaikuttaneet kaiken näkemämme. Eikö Jumalan Sanan todistuksen mukaisesti kaikki tämä ole tulosta juuri siitä, että todellinen Jumalan tie on hyljätty; koska ihmiset eivät ole kunnioittaneet Jumalaa ja Hänen päätöksiänsä, ovat he joutuneet kieroutuneeseen seksuaalisuuteen?

  Me kuvittelemme olevamme täysin vapaita kaikesta tämänkaltaisesta saastaisten henkien vaikutuksesta ja julkisesti tuomitsemme sen. Mutta miten me voimme osoittaa hyväksyntää sellaisille asioille, jotka itse asiassa ovat tuomioksi koko Seurakunnalle, ja jotka tuovat saastaisten henkien vaikutuksen niin sanottujen todellistenkin uskovaisten alueelle? Miksi maailma on siinä tilassa kuin se on? Siksi, että nainen on jättänyt oman paikkansa Jumalan säätämässä elämässä, ja antaa palvoa itseään Jumalana! Mies ei ole sen vähempää syyllinen, koska hän palvoo naista. Ja hän ei voi lopettaa sitä, koska nainen sanoo: "Jos et tee niin tai näin, jäät ilman, jäät yksin!" Mies on sidottu tekemään kaiken naisen haluamalla tavalla, ja ainoa tie ulos siitä näyttää monen mielestä olevan kanssakäyminen toisen samaa sukupuolta olevan kanssa.

Minä en väitä että näin olisi uskovaisten keskuudessa yleisesti, joskin aina silloin tällöin kantautuu huhuja sieltä ja täältä. Kysymys on aina Jumalan absoluuttisesti tuomitsemasta asiasta. Mutta se, mitä minä ajan takaa on se, että meidän silmiemme tulisi avautua näkemään mistä on kysymys koko laajuudessansa. Uskovainen on aina uskovainen ja jumalaton on jumalaton. Mutta on yksi asia, josta kaikki (lähes jokainen) niin uskovainen kuin uskosta osatonkin antaa saman todistuksen. Minä en voi mitään sille, että se järkyttää minua mitä syvimmässä määrin. Kahdenkymmenenviiden vuoden aikana on poikkeuksetta lähes jokainen veli antanut ymmärtää, että ainoa keino selvitä elämässä eteenpäin on tehdä kompromisseja kaiken aviolliseen elämään liittyvän suhteen, jotta illalla pääsisi vaimon viereen nukkumaan. Tavalla tai toisella on tämä asia aina tullut esiin, Kaikkivaltias Jumala olkoon todistajani. En muista yhtään ainutta veljeä, joka olisi todella voinut todistaa siitä, että hänen kodissansa vallitsee Jumalan säätämä järjestys. Mitä tämä kertoo meille, jos olemme ajattelevia ihmisiä? Kukaan heistä ei ole vihjaissutkaan mihinkään muuhun mahdollisuuteen, ja he ovat tunteneet olevansa ajetut umpikujaan, josta he eivät näe mitään ulospääsyä.

Mitä sitten tulee tavallisten uskosta osattomien miesten todistukseen, on se vielä järkyttävämpää. Lähes jokainen heistä on ollut sitä mieltä, ettei tällä alueella ole mitään toivoa jostakin kunnollisesta. Keskusteluni olen, minun täytyy myöntää, käynyt lähinnä sellaisten henkilöiden kanssa, jotka ovat kokeneet suuria vastoinkäymisiä elämässänsä. On varmasti niitäkin, jotka kokevat onnistuvansa kaikessa, mutta he kulkevat täysin virran mukana. Mitä sitten nämä epäonnistuneet tuovat julki jossakin vaiheessa on se, etteivät he usko olevan olemassa yhtään ainutta naista, joka tyytyisi olemaan vaimo. Ja mikä on todella järkyttävää, on se, että kun nämä elämän murjomat yksinäisyyttä avioliitossa kokevat miehet, vielä aviossa ollessaan tai eronneena, jonkinlaisissa miesporukoissa saunoessaan tai ryypätessään, alkavat kokea keskinäistä yhteenkuuluvaisuutta. Vähitellen he eivät pidä näitä suhteita pahana asiana.

Jumalan Seurakunnassa kaiken tulisi olla riippumatonta maailmallisista olosuhteista. Tässä ajassa Jumalan Henki kutsuu meitä palaamaan takaisin alkuperäiseen ja todelliseen Jumalan seuraamiseen. Mutta jos me annamme periksi tällä elämän alueella, joka todellakin on tarkoitettu kuvaamaan Kristuksen ja Seurakunnan välistä tilaa, niin mikä pelastaa meidät joutumasta saman virran mukaan yhdessä uskosta osattomien kanssa? On viimeinen hetki nähdä se tosiasia, että perkele käy ympäri kuin kiljuva jalopeura, etsien kenet saisi niellä. Jos me väitämme, ettei elämässämme voi tapahtua mitään todellista tällä alueella, teemme Jumalasta valehtelijan ja väitämme Hänen vaativan ja odottavan meiltä jotakin sellaista, mihin emme pysty. TÄYTYY OLLA OLEMASSA ULOSPÄÄSY TÄSTÄ KAIKESTA! Tällä alueella sama henki vaikuttaa niin uskovaisten kuin jumalattomienkin keskuudessa, ja surukseni minun täytyy todeta, että tunnen useampia onnellisia uskosta osattomia perheitä, kuin uskovaisia perheitä. Tietystikin tämä johtuu siitä, että vihollinen ei ole niin kiinnostunut sotimaan tavallisia ihmisiä vastaan.

Olen useampaan otteeseen itse kokenut sen, kuinka avioliittoasioista puhuttaessa jotkut naishenkilöt ovat mielenosoituksellisesti jättäneet kokoushuoneen, tai julkituoneet paheksuntansa sen johdosta, että näistä asioista puhutaan. Jos puhutaan jotakin epätoivoisista aviomiehistä, tuomitaan heidät suruttomasti syyllisiksi kaikkeen. On itsestään selvää, että maailman keskellä vallitsevat maailman lait, mutta todella uskovaisessa perheessä tulisi vallita Jumalan lakien. Siksi me tarkastelemme näitä asioita niin yksityiskohtaisesti, jotta kenellekään ei jäisi mitään epäselväksi. Jos me puhumme pääasiallisesti naisen osuudesta, ei se johdu siitä, että mies kirjoittaa tai puhuu, tai halusta painaa nainen alas. Jos Pyhät Kirjoitukset puhuvat naisesta tällä alueella kymmenen jaetta siinä kuin pari miehestä, ei se ole kenenkään ihmisen asia, vaan Kaikkivaltiaan Jumalan säätämys.

Me emme voi parantaa Baabelia, maailmaa, vaan se kulkee omaa tietään tuhoa kohti. Mutta Alkuseurakunnassa vallinneen järjestyksen täytyy tässäkin ajassa vallita ainakin joidenkin ihmisten keskuudessa. Käärme sanoi aikoinaan Eevalle, että hän ei suinkaan olisi kuoleva, vaan olisi kartuttava tietoansa. Tänä aikana tieto on valttia ja sitä etsitään kaikilla alueilla. Tottelemattomuus tietyissä asioissa ei hätkähdytä ihmisiä, sillä tuo luvattu kuolema ei saavukaan heti. Ei lankea mikään tuli taivaasta, vaikka tämän ajan Eeva tekisi mitä tahansa, tai sanoisi mitä tahansa miehellensä. Mitään näkyvää kuolemaa tai hävittävää tulta ei ilmene edes siinä tapauksessa, että oltaisiin uskottomia omalle puolisolle. Me erehdymme suuresti ja petämme itseämme uskomalla, ettei tuomio tulisikaan. Me emme näe sitä, mutta jokainen väärä tekomme tuo tuomion pilven yllemme, ja on vain Jumalan armoa, että Hän odottaa ja antaa aikaa parannuksen tekoon. Jonakin päivänä tuo lataus tuomion pilvissä tulee täyteen ja salama iskee elämäämme.

Niin kuin edellä totesimme, tuomitaan vääristynyt seksuaalisuus uskovaisten piirissä, mutta ei käsitetä sitä, että samanaikaisesti hyväksytään ne henkivallat, jotka kaiken aiheuttavat. Vaikka nainen kuinka suuressa määrässä tahansa olisi vaikuttamassa miehen tekemisiin, tuomitaan ainoastaan tulos, mutta ei vaikutteita. Eikö juuri uskovaisten tehtävä ole valvoa motiiveja ja kaikkeen vaikuttavia henkiä? Jos uskovainen nainen hyväksyy elämänsä malliksi samanlaisen käytöskaavan kuin uskosta osattomilla on, ei hän missään suhteessa poikkea näistä. Hän hyväksyy maailman hengen, ja hyväksymällä hänet, me tulemme samasta hengestä osalliseksi. Ei ole mitään eroa haureellisilla hengillä. Sama henki aikaansaa kaiken. Jos uskovaisina sallimme naisen käyttäytyä maailmallisen naisen tavoin, osoitamme itse asiassa hyväksymisemme kaikelle jumalattomalle avioliittokäytökselle.

Nyt varmastikin useampi haluaa esittää minulle kysymyksen siitä, mitä oikein tarkoitan. Voiko olla totta se, mitä esitän? Käyttäytyvätkö uskovaiset naiset todellakin siten, kuin esitän? Olkaamme jokainen kärsivällisiä ja tutkikaamme tämä asia loppuun asti. Esitän nyt joitakin asioita ja sen jälkeen osoitan ne vääriksi, jos jo kyseisestä esityksestä ei ilmene se, että se on väärin.

Me emme voi mennä kovin tarkkoihin yksityiskohtiin, mutta tuon esiin vuosien varrella julkitulleita asioita. Me puhumme nyt nimenomaan perheistä, joissa kumpikin osapuoli on uskovaisia:

Onko oikein se, että vuosien mittaan sama sisar sanoo useaan kertaan seuraavaan tapaan?: "Et saa puhua tästä mitään minun miehelleni. Minä annan nyt tämän sinulle, mutta et saa sanoa siitä mitään miehelleni. Minä tein sitä ja sitä, mutta minun mieheni ei saa tietää siitä." Kun tällaista sananvaihtoa käydään sisarten kesken, onko se omiaan lisäämään kunnioitusta veljiä kohtaan?

Onko oikein se, jos sisar sanoo?: "Minun mieheni ei ole kykenevä kasvattamaan meidän lapsiamme, niin että minä olen ottanut vastuun heistä. Minun mieheni ei ymmärrä raha-asioiden päälle, joten minun on pakko päättää kaikesta." Kuitenkin keskustelu miehen kanssa osoittaa vallan muuta.

Onko oikein se, jos sisar sanoo?: "Minun mieheni ei näe asioita oikealla tavalla ja laiminlyö minua. Sen tähden olen sanonut hänelle, että haluan itse kantaa vastuun elämästäni, koska ansaitsen hyvin ja haluan menestyä maailmassa. En pysty kunnioittamaan miestäni, mutta silti haluan asua hänen kanssansa. Minä kannan vastuun omasta elämästäni." Onko tämä vielä avioliittoa Raamatun mukaisesti?

Onko oikein se, että jatkuvasti annetaan ymmärtää, että miehellä ei ole oikeus jättää vaimoansa, ja jos mies käyttäytyy sopimattomasti vaimoansa kohtaan, saa hän tyytyä pysymään omalla puolella sänkyänsä?

Onko oikein se, että vaimo jatkuvasti ostaa kaikenlaista ja päättää lähes jokaisesta perheeseen liittyvästä asiasta? Jos mies käskee lapsia tekemään jotakin määrättyä, vaimo puuttuu asiaan ja muuttaa miehen käskyn?

Ei ole hedelmällistä mennä pidemmälle näiden asioiden luettelemisessa, joita voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Me saatamme hymähtää näille asioille, mutta vakuuttakaa minut siitä, että Jumalakin hymähtää niille, niin minä vaikenen ikiajoiksi! Minä itse asiassa jätin kertomatta pahimman. Menkäämme jälleen takaisin alkuun, tai paremminkin alun jälkeiseen tilaan, jossa syntiinlankeemus jo on tapahtunut.

Markku Vuori

Jatkuu…