Maailman onnellisin kansa?

Viimeaikaisimmat tutkimustulokset ovat aikaansaaneet aivan erikoisia tuntemuksia sisimmässäni. Osaltaan tunnen mielihyvää, toisaalta jonkinlaista omantunnon kolkuttelua, koska jo pidemmän aikaa olen ollut jonkinasteisessa kapinassa vallitsevien olosuhteiden johdosta. Mieleeni palaavat jälleen kerran Afrikassa viettämäni viikot ja niiden suoman kokemuksen viesti: ”Lähes jokainen meistä suomalaisista on kuin lottovoittaja verrattuna kohtaamiini afrikkalaisiin!”

Lähes huonolla omallatunnolla totean jälleen kerran, kaiken kapinoinnin ohella, että olen todella kiitollinen suomalaiseksi syntymiseni johdosta, mutta en ole itsessäni aivan varma siitä, että jos minulla olisi ollut valinnanmahdollisuus… olisinkohan sittenkään valinnut juuri tätä ajankohtaa elettäväkseni? Tämä kaikki on toki jopa aivan tyhjänomaista pohdintaa, koska kaiken kokemani perusteella olemassaoloni tarkoitus perustuu juuri tähän ajankohtaan! Mutta mitä todella on onni josta puhutaan, ja onko valittu sana ollenkaan todenmukainen? Miksi minä kutsuisin kaikkea antamalla aivan uudenlaisen otsikon? ”Maailman parhaissa olosuhteissa elävä kansa!”

”Maailman onnellisin kansa?” Mihin aivan huomaamattomasti vie jo Afrikan-matkani aikaansaama toteamus? ”Kuin lottovoittajia!” Eli jos tahdomme olla todella rehellisiä, mittaamme aivan tottumuksesta ja huomaamattamme kaikkea rahalla! Me olemme maailmanlaajuisesti hyvinvointivaltio vailla vertaansa, kaukana mannerlaattojen liikkeistä, lujalla kalliolla. (?). Ettemme vain olisi tuudittautuneet aivan vääränlaiseen turvallisuudentunteeseen vertailemalla olemassaoloamme aivan väärällä tavalla ja vääriin kohteisiin? On vain Yksi Kallio, joka on suonut ja suo oikeanlaisen turvallisuuden ja suojan!

”Sillä minä en tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä, että isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi ja saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä ja söivät kaikki samaa hengellistä ruokaa ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus. Mutta useimpiin heistä Jumala ei mielistynyt, koskapa he hukkuivat erämaassa. Tämä tapahtui varoittavaksi esimerkiksi meille, että me emme pahaa himoitsisi, niinkuin he himoitsivat.” (1.Kor.10).

Meillä on siis Kallio, joka on täysin riippumaton mannerlaattojen liikkeistä! Itse asiassa kaikki horjuu ja vapisee tässä ajassa, koko maailman ollessa synnin aiheuttamissa synnytystuskissa, jotka kylläkin löytävät tiensä tähänkin ”lintukotoon”. Siitä on jo pidemmän aikaa ollut selviä merkkejä. Olisiko parempi olla nostamatta esiin näitä asioita? Ei todellakaan, koska elämme valmistautumisen ajassa, emmekä saa jäädä ilman asianmukaisia varoituksia. Rakentakaamme siis elämämme ajoissa jo esiin tuomallemme Kalliolle, joka pitää huolen hengellisestä janostamme, mikä taas estää juomasta vääristä paikoista:

”…söivät kaikki samaa hengellistä ruokaa ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus.”

Mikä vielä on merkille pantavaa? ”Söivät samaa hengellistä ruokaa!” Kuinka onnellinen kansa me olemmekaan kaiken hengellisen tietoisuutemme johdosta, mutta mitä olemme tehneet kaiken sen suhteen menneinä aikoina, ja juuri nyt teemme?

”Minä puhuin sinulle onnesi päivinä. Sinä vastasit: 'En tahdo kuulla.' Tämä on ollut sinun tapasi nuoruudestasi asti: et ole kuullut minun ääntäni.” (Jer.22).

Ilman että olisi tapahtunut mitään suurempaa pahaa, olemme ”onnellisena kansana” puskeneet läpi harmaiden kivien vääränlaisessa itsetietoisuudessa, vääränlaisessa onnellisuuden tunteessa! Vaikka olemme monella tapaa kieltäytyneet kuulemasta, on Jumalan Armo silti ollut kansamme kanssa!

Mikä on siis Korkeimman Onnellisuustohtorin sanoma ja lääke niin sieluillemme kuin kehoillemmekin?:

”Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.” (Ps.73).

Sydämen lihatauluihin!

”Seuratkaa Herraa, teidän Jumalaanne, häntä peljätkää ja pitäkää hänen käskynsä, häntä kuulkaa, häntä palvelkaa ja hänessä kiinni riippukaa.” (5.Moos.13).

Miten voimme riippua kiinni Herrassamme, Jumalassamme, ja mistä tiedämme riippuvamme juuri Hänessä, eikä jossakin Häneen vain jollakin tavalla viittaavassa? Vastaus on aivan edessämme:

”…pitäkää hänen käskynsä, häntä kuulkaa…”

Olemme viime aikoina erikoisesti lainanneet Herramme sanoja, joiden perusteella huomiomme ei niinkään tule olla maallisessa toimeentulossamme ja leivässämme, vaan ”jokaisessa sanassa joka Jumalan suusta lähtee”! Olemme myöskin nostaneet esiin varoituksen:

”Kaikkea, mitä minä käsken, noudattakaa tarkoin. Älkää siihen mitään lisätkö älkääkä siitä mitään ottako pois.” (5.Moos.12)

Saman vahvistaa Herramme Pyhän Kirjansa lopussa!

”Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu. Hän, joka näitä todistaa, sanoo: ’Totisesti, minä tulen pian.’ Amen, tule, Herra Jeesus!” (Ilm.22).

Mihin syyllistymme, jos otamme jotakin pois tai lisäämme jotakin Jumalan Sanaan? Jumalan Sana pohjimmiltaan ei ole vain nahkakantinen Raamattu hyllyssämme vaan se on enemmän todellisuutta kuin mitä ikinä pystymme tiedostamaan maallisilla aisteillamme!

”Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.” (Joh.6).

”Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin. Tämmöinen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan; ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta, joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.” (2.Kor.3).

Ei siis ollenkaan ole kysymys vain hienoimmastakaan Raamatusta, ulkonaisesta tekstistä, vaan Jumalan Sanan perusolemuksesta, koska Herra Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti, eli Sana! Jo ennen maailman perustamista Herrallamme oli suunnitelma, jonka mukaisesti Hänen Sanansa, Hänen tahtonsa ja olemuksensa tuli tulla lihaan, ensin Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa, ja Hänen pelastustyönsä jälkeen Hänen omiensa, Aabrahamin siemenen sydänten lihatauluihin!

”Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.”

Aina kun puhumme Herrastamme ja Häneen todella liittyvistä asioista, puhumme ja olemme tekemisissä iankaikkisen Elämän kanssa, jota ei välitä kirjain, vaan Henki, joka toimii alusta loppuun asti, vielä tässäkin päivässä, saamansa tehtävän mukaisesti:

”Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sentähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.” (Joh.16).

Miten voi Henki johdattaa meidät kaikkeen totuuteen? Kuka kykenee vastaanottamaan tämän kaiken, olemmehan vain ihmisiä, joille maallinen leipä on niin tärkeä, että on vaikea ymmärtää ajatus jokaisesta Jumalan suusta lähtevästä sanasta? Olkaamme turvallisella mielellä, sillä saamme yhtyä Herramme itsensä lausumaan ylistykseen!:

”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille. Niin, Isä, sillä näin on sinulle hyväksi näkynyt.”

”Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.” (Matt.11).

Siksi emme koskaan lue liikaa Jumalan Sanaa!

Todellakin tapahtuu! 4

”Jos teidän keskuuteenne ilmestyy profeetta tai unennäkijä ja lupaa sinulle jonkun tunnusteon tai ihmeen, ja jos sitten todellakin tapahtuu se tunnusteko tai ihme, josta hän puhui sinulle sanoen: 'Lähtekäämme seuraamaan muita jumalia, joita te ette tunne, ja palvelkaamme niitä', niin älä kuuntele sen profeetan puhetta tai sitä unennäkijää, sillä Herra, teidän Jumalanne, ainoastaan koettelee teitä tietääksensä, rakastatteko Herraa, teidän Jumalaanne, kaikesta sydämestänne ja kaikesta sielustanne.  Seuratkaa Herraa, teidän Jumalaanne, häntä peljätkää ja pitäkää hänen käskynsä, häntä kuulkaa, häntä palvelkaa ja hänessä kiinni riippukaa.” (5.Moos.13).

Miksi koko kristikunta on sellaisella tavalla hajaantunut, että hengellisyyttä alkaa todella olla mahdotonta erottaa kaikista rinnakkaisilmiöistä? Sitä olemme alkaneet yrittää selvittää kirjoituksissamme. Jos olisikin kysymys vain puhtaasta ja alkuperäisestä Jumalan Sanasta sellaisenaan, olisi huomattavasti helpompaa toteuttaa:

”Seuratkaa Herraa, teidän Jumalaanne, häntä peljätkää ja pitäkää hänen käskynsä, häntä kuulkaa, häntä palvelkaa ja hänessä kiinni riippukaa.”

Mutta mitä tapahtui jo Eedenin puutarhassa vertauskuvallisena koko pelastushistorialle? Niin kauan kuin ihmisellä oli pelkkä ja puhdas Sana, oli elämässä jumalallinen tasapaino ja rauha ja lepo. Mutta mitä sitten tulikaan tähän Paratiisiin aiheuttaen suoranaisen sekasorron ja ristiriitaisuuden? Tottelemattomuus, synti, kuolema, jonka aikaansaaja oli yhden ainoan jumalansanan ja ajatuksen väärä selitys! Ihminen ei enää riippunutkaan kiinni Herrassa Jumalassansa, vaan luovutti tiedon murusen johdosta (niin kuin hän ajatteli) kaiken hengellisen hyvänsä, käsittämättä ollenkaan ojentavansa kätensä avaamaan kuoleman portin! Ihminen ei tuolloin käsittänyt, ettei ollut kysymys vain jostakin salaisuudesta, ymmärryksestä, tiedosta, vaan ”pahan tietäminen” merkitsi antautumista ”itse pahan valtaan”!

Kuinka elävästi Sana itse kuvaakaan kaikkea:

”Sitten hän laski luotaan kansanjoukot ja meni asuntoonsa. Ja hänen opetuslapsensa tulivat hänen tykönsä ja sanoivat: ’Selitä meille vertaus pellon lusteesta.’ Niin hän vastasi ja sanoi: ’Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika. Pelto on maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset. Vihamies, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on maailman loppu, ja leikkuumiehet ovat enkelit.’” (Matt.13).

Kuinka voikaan kaksi täysin toisistaan eroavaa ja poikkeavaa asiaa tapahtua ikään kuin saman kokonaisuuden puitteissa, siinä määrin että erotuksen tekemiseen tarvitaan enkelit! Olemme niin elonajan tuntumassa, että kaikki kehitys todellakin on vienyt siihen, että vain valvovat ja Hengen johdatuksessa olevat valitut omaavat jotakin siitä, minkä vain enkelit kokonaisuudessaan näkevät!

Ongelman ydin ei siis olekaan niin yksinkertainen, kuin miltä se näyttää! Vihamieliset voimat ovat täysin selvillä siitä mitä Jumala todella on sanonut, koska Raamattu on niille kirjaimena täysin avoin ja avoimesti lainattavissa! Niillä ei ole mitään sitä vastaan että ihminen lukee Raamattua ja puhuukin, laulaa siitä, kunhan vain toteutuu yksi suurimmista ”hengellisistä totuuksista”, mihin on aina perustunut suurin eksytys ja jonka palveluksessa toimivat niin väärät profeetat kuin apostolitkin. Miksi heitä on niin helppo uskoa? Koska kaikkia heidän opetuksiaan ja puheitaan näyttävät seuraavan raamatulliset merkit!

”Sillä Mooses on sanonut: 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi', ja: 'Joka kiroaa isäänsä tai äitiänsä, sen pitää kuolemalla kuoleman.' Mutta te sanotte, että jos ihminen sanoo isälleen tai äidilleen: 'Se, minkä sinä olisit saava minulta hyväksesi, on korban' - se on uhrilahja -  ja niin te ette enää salli hänen antaa mitään avustusta isälleen tai äidilleen. Te teette Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissäännöllänne, jonka olette säätäneet. Ja paljon muuta samankaltaista te teette.” (Matt.7).

Mitä siis on saanut aikaan vihamielinen kylvö useimmille havaitsemattomalla tavalla? Ristiriitoja toisensa perään! Miten tämä on saatu aikaiseksi? Väärien selitysten ja väärän ymmärryksen tuomisella Puhtaan Jumalan Sanan alueelle! Tiedetään tarkoin mitä Jumala on sanonut/sanoo, mutta sitten ihminen sanoo jotakin omaansa tyytymättömänä Jumalan tahtoon!

”Mutta te sanotte, että jos ihminen sanoo…”

Mikä on seuraus kaikesta tästä ihmisen sanomisesta?

”Te teette Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissäännöllänne, jonka olette säätäneet. Ja paljon muuta samankaltaista te teette.”

Mikä on perinnäissääntö, selitys, jonka ihminen on säätänyt? Kuka on kaiken perinnäissäännön ja selittelyn isä ja lähde? Miettikäämme sitä! (Miten muuten on, olisiko tässä jotakin vastaukseksi vanhustenhuoltoommekin?)

Todellakin tapahtuu! 3

                                                                             

”Jos teidän keskuuteenne ilmestyy profeetta tai unennäkijä ja lupaa sinulle jonkun tunnusteon tai ihmeen, ja jos sitten todellakin tapahtuu se tunnusteko tai ihme, josta hän puhui sinulle sanoen: 'Lähtekäämme seuraamaan muita jumalia, joita te ette tunne, ja palvelkaamme niitä', niin älä kuuntele sen profeetan puhetta tai sitä unennäkijää, sillä Herra, teidän Jumalanne, ainoastaan koettelee teitä tietääksensä, rakastatteko Herraa, teidän Jumalaanne, kaikesta sydämestänne ja kaikesta sielustanne.  Seuratkaa Herraa, teidän Jumalaanne, häntä peljätkää ja pitäkää hänen käskynsä, häntä kuulkaa, häntä palvelkaa ja hänessä kiinni riippukaa.” (5.Moos.13).

Mistä kirjoittaisimme tänään jatkoksi aikaisemmille teksteillemme? Alatko jo aavistaa, vai oletko aina tiennyt millainen pahimmanlaatuinen ja petollisin eksytys on? Nostakaamme tänään esiin lainauksemme viimeinen lause!

  ”Seuratkaa Herraa, teidän Jumalaanne, häntä peljätkää ja pitäkää hänen käskynsä, häntä kuulkaa, häntä palvelkaa ja hänessä kiinni riippukaa.”

Mitä Herramme tällä tarkoittaa ja mihin perustuu se eksytys, jota väärät profeetat ja opettajat kuljettavat eteenpäin mitä hurskaimmassa ilmapiirissä? Mitä sanoo lainauksemme, mitä sen tulisi tuoda mieleemme, jos käsitämme sen oikein? Ainakin minun sydämeeni on jo vuosia sitten tulisin kirjaimin kirjoitettu:

”Kirjoitettu on: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.’” (Matt.4).

Arvoituksemme vastaus perustuu itse asiassa kolmeen sanaan: ”…vaan jokaisesta sanasta”! Se on aivan yhtä muuttumaton Totuus kuin: ”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti!” Kaikki hengellisyyttä etsivät ja omalla tavallaan toteuttavat eivät ole sitä käsittäneet eikä tiedostaneet, vaan ovat ”rakastuneet” Herraamme melko vähäisen tuntemuksen perusteella, ehkä nähden Sanan peilissä enemmänkin narsistisen kuvan itsestänsä Herran sijaan! Mihin tämä johtaa jokaisen vajavaiseen Herran tuntemiseen tyytyvän? Hän ei ole pannut sitä merkille, mutta hän on kaikesta ulkokuoresta huolimatta joutunut todella tapahtuneiden ihmeiden ja merkkien lumoamaksi. Hän ei kaiken järkensä mukaan palvele vieraita jumalia toteuttaessaan kristillisyyttä, johon hän ei ”järkevänä ihmisenä” voi heittäytyä sen laajemmin! Hän ei huomaa ollenkaan kuinka nämä väärät apostolit ja opettajat, profeetat, ovat iskostaneet häneen ”jumalisuuden ulkokuoren” vain tiettyyn rajaan asti! Miten se on käsitettävissä? Sama käärme käyttää nyt maailmanlaajuista valtaansa Eedenin hengessä, mutta nykyaikaisin metodein.

Koko maailma tuntee ainakin rajallisesti kertomuksen syntiinlankeemuksesta, ja siksi vihamieliset voimat ovat muuttaneet sanavalintojansa suuntaan, joka hämää koko maailman väestön, valittuja lukuun ottamatta! Vihollinen ei tänään tule eteemme selvästi oman sanomansa kanssa, vaan suorastaan asettuu vierellemme tarttuen käsivarteemme mitä lumoavin hymy kauniilla kasvoillaan, puhuen rauhasta ja hyvästä tulevaisuudestamme: ”Kuinka väärin minut onkaan käsitetty! Kuinka väärää tietoa onkaan levitetty minusta! Kyllähän toki minä tiedän mitä Jumala on sanonut, niin kuin sinäkin, eikä minulla ole mitään sitä vastaan että luet Raamattua Jumalan Sanana. Minä pidän suuristakin Raamatuista, ja haluan asettua kanssasi sellaisen ääreen, näyttääkseni sinulle oman käsitykseni kaikesta. Jumala on todella sanonut, mutta minä selitän sinulle mitä Hän todella tarkoittaa! Ystävällinen ääni jatkaa tiedolla, ettei sittenkään koko Raamattu ole innoitettu, ja sinun on hyvä tietää mitä olen tarkalla tutkistelulla saanut selville sinun hyväksesi! Etkö ole lainkaan pannut merkille läsnäoloani?”

Huh, huh, alkoi jo melkein huimata! Nyt viimeistään käsitämme, mitä pitää sisällään niin usein lainaamamme teksti:

”Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät.'” (Matt.7).

Kunpa jo lopullisesti käsittäisimme, ettei opettajaksemme pyri kukaan Virtanen tai Laitinen, vaan ”herra tai rouva Mammona”! Tämä opetus on saanut aivan uudenlaisen ”valaistuksen”, jonka perusteella ei ole enää ollenkaan väärin kumartua vihollisen eteen tämän tarjotessa varallisuutta ja menestystä!

”Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.” (Matt.7).

Todellakin tapahtuu! 2

”Jos teidän keskuuteenne ilmestyy profeetta tai unennäkijä ja lupaa sinulle jonkun tunnusteon tai ihmeen, ja jos sitten todellakin tapahtuu se tunnusteko tai ihme, josta hän puhui sinulle sanoen: 'Lähtekäämme seuraamaan muita jumalia, joita te ette tunne, ja palvelkaamme niitä', niin älä kuuntele sen profeetan puhetta tai sitä unennäkijää, sillä Herra, teidän Jumalanne, ainoastaan koettelee teitä tietääksensä, rakastatteko Herraa, teidän Jumalaanne, kaikesta sydämestänne ja kaikesta sielustanne.  Seuratkaa Herraa, teidän Jumalaanne, häntä peljätkää ja pitäkää hänen käskynsä, häntä kuulkaa, häntä palvelkaa ja hänessä kiinni riippukaa.” (5.Moos.13).

Mihin perustuu suurin eksytys ja huomaamaton epäjumalien palvelus? Lukekaamme kaiken alusta:

”Alussa loi Jumala taivaan ja maan. Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä. Ja Jumala sanoi: ’Tulkoon valkeus.’ Ja valkeus tuli. Ja Jumala näki, että valkeus oli hyvä; ja Jumala erotti valkeuden pimeydestä. Ja Jumala kutsui valkeuden päiväksi, ja pimeyden hän kutsui yöksi.” (1.Moos.1)

Näin sai alkunsa Jumalamme luomistyö, jonka kuvaus palvelee myöskin hengellistä aluetta. Juuri nyt nousevat aivan erityisellä tavalla iankaikkisuuteen asti pätevät sanat silmiemme eteen, valaisten meille erikoisesti tämän ajan olemusta:

”Jumala erotti valkeuden pimeydestä.”

Sisimmässäni aivan kuin jylisee näiden sanojen johdosta mahtava ukkonen ja silmiäni häikäisevät leimuavat salamat! Luimmehan juuri avainsanat kaikelle sille hengelliselle taistelulle, josta olemme aivan erikoisella tavalla osalliset juuri nyt, ennen kaiken täyttymystä, sadonkorjuun aikaa! ”Ja temppelistä tuli eräs toinen enkeli huutaen suurella äänellä pilvellä istuvalle: ’Lähetä sirppisi ja leikkaa, sillä leikkuuaika on tullut, ja maan elo on kypsynyt.’” (Ilm.14). Kaikki todellakin viittaa tähän tapahtumaan, jota odotetaan vavistuksella ja pelolla, vaikkakin hyvin kätketysti. Valkeuden ja pimeyden välinen taistelu on huipentumassa silmiemme edessä, mutta ennen kaikkea tätä odotamme Herran paluuta!

Kysyimme jo, mihin perustuu suurin ja petollisin eksytys hengellisellä alueella. Siihen vastaa omalla tavallaan seuraava sanankohta, joka ei puhu vääristä profeetoista, vaan jostakin vielä olennaisemmasta:

”Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys! Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.” (Matt.6).

Kuinka helppoa ja yksinkertaista onkaan kätkeä epäjumalanpalvelus kahden herran teemaan! Sen käsitti jo pimeyden valta Eedenin puutarhassa ja tämä viisaus on vain lisääntynyt vuosituhansien aikana! Kuinka vääristeltyä onkaan kaikki!:

”Sillä semmoiset ovat valheapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi. Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi. Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi, mutta heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen.” (2.Kor.11).

Mikä on hyvin salaperäisellä ja kätketyllä tavalla näiden petollisten työntekijöiden ja ”valkeuden enkeleiden” sanoma? Se ei ainakaan alussa perustu suoranaiseen pimeyteen ja synkkyyteen, vaan eräänlaiseen vihollisen ”ilosanomaan”, jonka julistuksen alku oli jo Eedenin puutarhassa! Se ei suinkaan perustunut eikä koskaan tule perustumaan joihinkin pakanallisten teosten lainaamiseen ja yleisölle lukemiseen, vaan elävin kuva siitä perustuu aivan ainutlaatuiseen Jumalan Sanan tutkisteluun ja vääriin selityksiin ja näkemyksiin! Herramme erämaakoettelemus on siitä todella paljastava esimerkki vihollisen jatkuvasti lainatessa itse valitsemiaan sanankohtia!

Tässä kohden vihollinen joutui kosketuksiin miljoonien volttien jännitteen kanssa, sillä hänen vastapuolensa olikin itse Valkeus ja Sana. Kuinka ratkaisevaa elämän ja kuoleman välillä onkaan tietää kaikki, mitä Sanaan on kirjoitettu! Juuri näihin seikkoihin perustuu suurin eksytys ja Suurin Valkeus. Miettikäämme seuraavaa lainausta jumalallisena Totuutena, jonka Itse Herramme lausui teeman alla: ”On myöskin kirjoitettu!”

”Kirjoitettu on: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.’” (Matt.4).