ALUN JÄLKEEN
--- Olisi helppoa vierittää kaikki syy
ensimmäisten ihmisten harteille ja olla katkera heitä kohtaan. Todellisuudessa
jokainen nainen olisi tuolloin toiminut Eevan lailla, ja jokainen mies olisi
Aadamin tavoin langennut Eevan houkutuksiin. Mies halusi säilyttää yhteytensä
vaimoonsa ehkä suuremmassa määrin kuin yhteytensä Jumalaan. Olihan hän
inhimillinen ja vajavainen. Kuitenkin Herra Jumala varasi heille kummallekin
pelastuksen tien. ---
Puhutaan
usein siitä, että meidät on Kristuksessa viety takaisin alkuun, ja korostetaan
yhtä sanankohtaa: "Kristuksessa ei
ole miestä eikä naista!" Me jokainen olemme lukeneet tuon kohdan ja
myönnämme, että niin sanotaan Raamatussa. Yleensä kaikki tämän alueen
keskustelu on kuitattu tuolla kohdalla ja saatu aikaan vaikeneminen tai
siirtyminen muihin aiheisiin. Mutta olemmeko lukeneet koko asiayhteyden? "Sillä te olette kaikki uskon kautta
Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette
Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Ei ole tässä
juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä
naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa" (Gal.
3:26-29). Millaisen vastuun itse asiassa sälyttääkään tämä sanankohta naiselle!
Kysymys on Jumalan lapseudesta, Kristukseen kastettuna olemisesta! Kysymys ei
ole miehen ja naisen asettamisesta joka suhteessa samalle tasolle hengellisessä
elämässä. Tässä yhteydessä olen pakotettu ajattelemaan sitä, mitä sanotaan
Matt. 22: "Sillä ylösnousemuksessa
ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaassa."
"Mutta Herra jumala huusi miestä ja sanoi
hänelle: 'Missä olet?'" Hän oli vaimoineen lymynnyt
paratiisin puiden sekaan. Heidän silmänsä olivat avautuneet ja he olivat
oppineet jo niin paljon, että he olivat alasti. Siinä oli ensimmäinen
tiedonjyvänen, mitä he saivat vastaanottaa rikottuaan Jumalan käskyä vastaan. "Minä kuulin Sinun askeleesi
paratiisissa ja pelkäsin, sillä minä olen alasti, ja sen tähden minä lymysin.
Ja Hän sanoi: 'Kuka sinulle ilmoitti, että olet alasti? Etkö syönyt siitä
puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?' Mies vastasi: 'Vaimo, jonka annoit
olemaan minun kanssani, antoi minulle siitä puusta, ja minä söin."
Mies syytti vaimoansa; mitä teki vaimo?
"Niin Herra Jumala sanoi vaimolle: 'Mitäs
olet tehnyt?' Vaimo vastasi: 'Käärme petti minut, ja minä söin'."
Vahinko kiertämään, syytetty syyttää toista syytettyä!
Nyt
Jumala on kuullut molempia osapuolia, mutta käärmettä Hän ei kuuntele, vaan
lausuu tuomionsa: "Koska tämän
teit, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten
joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi. Ja
minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen
siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä
kantapäähän."
Jumala
oli tehnyt liiton ihmisen kanssa: "Ja
Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: 'Olkaa hedelmälliset ja
lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi: ja vallitkaa
meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet."
Aadam ja Eeva tulivat yhdeksi lihaksi "Ja
he olivat molemmat, mies ja hänen vaimonsa, alasti eivätkä hävenneet
toisiansa." He hallitsivat yhdessä ja olivat samanvertaiset. Emme tiedä
kuinka kauan tämä tilanne kesti, mutta nyt huomatkaamme, millainen muutos
tapahtuu Jumalan suhtautumisessa heihin rikkomuksen jälkeen. Jumala on jo
kironnut käärmeen, mutta Hän ei kiroa lapsiansa. Mutta mitä tapahtuu sille
liitolle, jonka Hän oli tehnyt heidän kanssaan? Hän ei missään suhteessa uusi
sitä, vaan mitä Hän tekee? Hän tekee uuden liiton heidän kanssansa! Rikkomus on
tehnyt ensimmäisen liiton tyhjäksi; he eivät enää ole hallitsijoita siinä
mielessä kuin Jumala oli tarkoittanut.
Etsiessään
lapsiansa puutarhasta huusi Herra Aadamia ja puhutteli häntä ensin. Nyt
tuomiotansa lausuessaan ja uutta liittoansa tehdessään Hän puhuttelee ensin
Eevaa: "Ja vaimolle hän sanoi:
'Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän
lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva, Ja hän on sinua vallitseva." Mitä voimme sanoa tähän? Kuka
asettaa vaimon eri asemaan? Tässä Pyhien Kirjoitusten siemenluvussa, 1. Mooseksen
kirjassa, Herra Jumala itse tekee lopun heidän tasavertaisuudestaan ja tekee
miehestä vaimon hallitsijan.
Aadamille
hän sanoi: "Koska kuulit vaimoasi
ja söit siitä puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: 'Älä syö siitä', niin
kirottu olkoon maa sinun tähtesi." Jumala ei kironnut Aadamia, vaan
maan. Herra Jumala karkotti tekemänsä ihmisen Eedenin puutarhasta.
Onko
kaikki tämä vain mielikuvituksellista historiaa, vai onko se Jumalan Sanaa ja
Hänen tahtonsa vielä tänäänkin? Onhan siitä niin kauan, ja me elämme Uuden
Liiton ajassa! Eikö kaikki ole jo unohdettu ja sovitettu? Eikö meidät ole viety
takaisin alkuun? Muistakaamme, että on kysymys esikuvista! Eeva otettiin
Aadamin kyljestä, Seurakunta on otettu Kristuksen kyljestä. Onko sitten ihme,
jos Jumala jo alusta alkaen korostaa sitä tosiasiaa, että Seurakunnan tulee
olla alamainen Kristukselle?! Toki kaikki on anteeksiannettu, mutta onko nainen
samanarvoinen Seurakunnan toiminnassa miehen kanssa? Alussa totesimme jo, että
Uusi Testamentti puhuu näistä asioista sanoen: NIINKUIN LAKIKIN SANOO, eli niin
kuin Vanha Testamentti sanoo. Muuttiko Kristuksen kuolema tämän asian?
"Minä tahdon siis, että miehet rukoilevat,
joka paikassa kohottaen pyhät kädet ilman vihaa ja epäilystä; niin myös, että
naiset ovat säädyllisessä puvussa, kaunistavat itseään kainosti ja siveästi, ei
palmikoiduilla hiuksilla, ei kullalla, ei helmillä eikä kallisarvoisilla
vaatteilla, vaan hyvillä teoilla, niinkuin sopii naisille, jotka tunnustautuvat
jumalaapelkääviksi. Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin
alistuvaisena; mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee
miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa. Sillä Aadam luotiin ensin, sitten
Eeva, eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen. Mutta
hän on pelastuva lastensynnyttämisen kautta, jos hän pysyy uskossa ja rakkaudessa
ja pyhityksessä ynnä siveydessä." (1.Tim. 2:8-15).
Meidän
täytyy olla täysin sokeita, jos emme näe mistä tässä on kysymys. Miksi näistä
asioista itse asiassa täytyy puhua tällä tavoin? Eikö tämän tulisi Pyhän Hengen
valaisemana olla itsestään selvää?
"Niinkuin kaikissa pyhien seurakunnissa,
olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnankokouksissanne, sillä heidän ei ole
lupa puhua, vaan olkoot alamaisia, niinkuin lakikin sanoo. Mutta jos he
tahtovat tietoa jostakin, niin kysykööt kotonaan omilta miehiltään, sillä
häpeällistä on naisen puhua seurakunnassa. Vai teistäkö Jumalan Sana on
lähtenyt? Vai ainoastaan teidänkö tykönne se on tullut? Jos joku luulee
olevansa profeetta tai hengellinen, niin tietäköön, että mitä minä kirjoitan
teille, se on Herran käsky. Mutta jos joku ei sitä ymmärrä, niin olkoon
ymmärtämättä." (Oikeampi käännös: Jos joku ei sitä tunnusta, niin
älköön häntäkään tunnustettako. 1.Kor. 14:33-40).
Itse asiassa
ei seuraavakaan sanankohta tarvitse mitään selitystä: "Minä kiitän teitä, että minua kaikessa muistatte ja noudatatte
minun opetuksiani, niinkuin minä ne teille olen antanut. (Aamen, kiitos
sinulle Paavali! Seuraavan jakeen aloitat kuitenkin mutta-sanalla! Sinä taisit
Jumalan palvelijana ja profeettana tietää, miten seuraavaksi lausumaasi tullaan
suhtautumaan!) Mutta minä tahdon, että
te tiedätte sen, että Kristus on jokaisen miehen pää ja että mies on vaimon pää
ja että Jumala on Kristuksen pää. Jokainen mies, joka rukoilee tai profetoi pää
peitettynä, häpäisee päänsä. Mutta jokainen vaimo, joka rukoilee tai profetoi
pää peittämätönnä, häpäisee päänsä, sillä se on aivan sama, kuin jos hänen
päänsä olisi paljaaksi ajeltu. Sillä jos vaimo ei verhoa päätään,
leikkauttakoon hiuksensa kokonaan pois (oikea käännös); mutta koska on häpeäksi vaimolle, että hän leikkauttaa tai ajattaa
hiuksensa, niin verhotkoon itsensä. Miehen ei tule peittää päätänsä, koska hän
on Jumalan kuva ja kunnia; mutta vaimo on miehen kunnia. Sillä mies ei ole
alkuisin vaimosta, vaan vaimo miehestä; eikä miestä luotu vaimoa varten, vaan
vaimo miestä varten. Sen tähden vaimon tulee pitää päässään vallanalaisuuden
merkki enkelien tähden. Herrassa ei kuitenkaan ole vaimoa ilman miestä eikä
miestä ilman vaimoa. Sillä samoin kuin vaimo on alkuisin miehestä, samoin myös
mies on vaimon kautta; mutta kaikki on Jumalasta. Päättäkää itse: sopiiko
vaimon rukoilla Jumalaa pää peittämätönnä? Eikö itse luontokin opeta teille,
että jos miehellä on pitkät hiukset, se on hänelle häpeäksi; ja että jos
vaimolla on pitkät hiukset, se on hänelle kunniaksi? Sillä ovathan hiukset
annetut hänelle hunnuksi. Mutta jos joku haluaa väittää vastaan, niin
tietäköön, että meillä ei ole sellaista tapaa eikä Jumalan seurakunnalla."
(1.Kor. 11:1-16).
"Samoin te, vaimot, olkaa alamaiset
miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen
vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin, kun he katselevat, kuinka te
vaellatte puhtaina ja pelossa. Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei
hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin
vaatteisiin pukeutumista, vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen,
hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä
kallis. Sillä näin myös muinoin pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan,
kaunistivat itsensä ja olivat miehillensä alamaiset; niin oli Saara kuuliainen
Aabrahamille, kutsuen häntä herraksi; ja hänen lapsikseen te olette tulleet,
kun teette sitä, mikä hyvää on, ettekä anna minkään itseänne peljättää. Samoin
te miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niinkuin heikomman
astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat elämän armon
perillisiä niinkuin tekin; etteivät teidän rukouksenne estyisi."(1.Piet.
3:1-7)
"Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset
niinkuin Herralle; sillä mies on vaimon pää, niinkuin myös Kristus on
seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja. Mutta niinkuin seurakunta on
Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset.
Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi
itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä
pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan,
jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi
pyhä ja nuhteeton. Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa
niinkuin omia ruumiitaan; joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä. Sillä
eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa
lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, niinkuin Kristuskin seurakuntaa,
sillä me olemme hänen ruumiinsa jäseniä. 'Sen tähden mies luopukoon isästänsä
ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.'
Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa. Mutta myös
teistä kukin kohdallaan rakastakoon vaimoaan niinkuin itseänsä; mutta vaimo
kunnioittakoon miestänsä." (Ef. 5:22-33).
"Vai ettekö tiedä, veljet — minä puhun lain
tunteville — että laki vallitsee ihmistä, niin kauan kuin hän elää? Niinpä
sitoo laki naidun vaimon hänen mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti
tästä miehen laista. Sen tähden hän saa avionrikkojan nimen, jos miehensä
eläessä antautuu toiselle miehelle; mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä
laista, niin ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle."(Room.
7:1-3).
Markku Vuori
Jatkuu…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti