Social Icons

Pages

sunnuntai 31. toukokuuta 2015

He luottavat Herran nimeen!


 
Mutta minä jätän jäljelle sinun keskuuteesi kurjan ja vaivaisen kansan, ja he luottavat Herran nimeen. Israelin jäännökset eivät tee väärin, eivät puhu valhetta, eikä heidän suussaan tavata vilpillistä kieltä.” (Sef.3).

Kuinka tärkeä asia totuus onkaan Jumalan silmissä, koska Hän niin usein mainitsee sen! Herramme Jeesus Kristus kutsui itseään Tieksi, Totuudeksi ja Elämäksi. Johanneksen ensimmäisessä kirjeessä sanotaan selvästi, että meidän tulee olla sellaisia kuin Hänkin on.

”Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa.” (1.Joh.4).

Tämä voi toteutua meissä, kun kaikki nämä ominaisuudet Omaava on ottanut asumuksensa meissä. Siten meissä ei ole tilaa vääryydelle ja valheellisuudelle. Minua eniten järkyttänyt seikka on aina ollut uskovaisten ihmisten petollisuus ja suoranainen valheellisuus. Juuri nyt viimeisissä ihmiskunnan hetkissä meitä tarkkaillaan ehkä entistäkin enemmän sekä ihmisten että näkymättömän maailman piirissä.

”Silloin myös Herraa pelkääväiset puhuvat toinen toisensa kanssa, ja Herra tarkkaa ja kuulee; ja muistokirja kirjoitetaan hänen edessänsä niiden hyväksi, jotka Herraa pelkäävät ja hänen nimensä kunniassa pitävät. Ja he ovat, sanoo Herra Sebaot, sinä päivänä, jonka minä teen, minun omaisuuteni. Ja minä olen heille laupias, niinkuin mies on laupias pojallensa, joka häntä palvelee. Ja te näette jälleen, mikä on ero vanhurskaan ja jumalattoman välillä, sen välillä, joka palvelee Jumalaa, ja sen, joka ei häntä palvele.” (Mal.3).

Kuinka tarkkoja meidän tuleekaan olla suumme kanssa! Mihin joukkoon todella kuulumme tässä mitä sekavimmassa ajassa?

”…ja he luottavat Herran nimeen. Israelin jäännökset eivät tee väärin, eivät puhu valhetta, eikä heidän suussaan tavata vilpillistä kieltä.”


perjantai 29. toukokuuta 2015

Kurja ja vaivainen kansa



 Kurja ja vaivainen kansa, vaiko ylistävät ylväät?


”Sinä päivänä ei sinun tarvitse hävetä yhtäkään niistä teoistasi, joilla olet rikkonut minua vastaan, sillä silloin minä poistan sinun keskuudestasi sinun ylvääsi, riemuitsevaisesi, etkä sinä sitten enää ylpeile minun pyhällä vuorellani. Mutta minä jätän jäljelle sinun keskuuteesi kurjan ja vaivaisen kansan, ja he luottavat Herran nimeen. Israelin jäännökset eivät tee väärin, eivät puhu valhetta, eikä heidän suussaan tavata vilpillistä kieltä.” (Sef.3).

Tämä sanankohta ei todellakaan saa ajattelemaan suuria väkijoukkoja ja virsien pauhinaa. Se tulee mieleeni aina vain useammin kuunnellessani eri ihmisten kertomuksia ja tuntemuksia. En taida tuntea yhtään ainoata uskovaista ihmistä, jolla menisi todella hyvin! Kaikesta jumalallisesta huolimatta joskus tulee tunne, että suurin osa meistä on kaiken kristillisen kehityksen johdosta kuin tuuliajolla, ajatellen etenkin ystävääni, joka aivan käsittämättömistä syistä on luopumassa toimeentulostaan protestina pienen eläkkeensä johdosta. Hän ei suostu hänelle esitettyihin toimenpiteisiin, antaen ymmärtää ettei tule toimeen monta sataa euroa minun eläkettäni suuremmalla summalla! Onko sitten kadulle joutuminen parempi vaihtoehto?

”…minä poistan sinun keskuudestasi sinun ylvääsi, riemuitsevaisesi, etkä sinä sitten enää ylpeile minun pyhällä vuorellani.”

Mitä minä ajattelen tämän ilmaisun kohdalla? Taidan jättää sen sinun pohdittavaksesi!

”Sillä minä en tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä, että isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi ja saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä ja söivät kaikki samaa hengellistä ruokaa ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus. Mutta useimpiin heistä Jumala ei mielistynyt, koskapa he hukkuivat erämaassa.” (1.Kor.10).

Voisit lukea myös Jesajan luvun 58!


torstai 28. toukokuuta 2015

Raamattu on vieläkin oma selittäjänsä


 
Jos todella haluamme tietää mikä on Jumalan tahto ja mitä Hän ajattelee tänä päivänä, on meidän käännyttävä sen tahon puoleen, jonka tehtäväksi on annettu näistä asioista ilmoittaminen. Jumalan tahto ja suunnitelma ovat nähtävissä ainoastaan Hänen Sanassaan, jolla on niin valtava merkitys, että Hänen ilmestymistään ihmiselle kutsutaan Sanan lihaksi tulemiseksi! Eli jo tämän ajatuksen perusteella me emme voi käsittää yhtään mitään Jumalasta Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestyksen ulkopuolella! Lukemattomat Vanhan Liiton ennustukset toteutuivat Hänessä, ja todellisuudessa jokainen jae Raamatussa jollakin tavoin todistaa Hänestä! Miksi muuten Sanassa olisi ajatus:

”Sillä minä en tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä, että isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi ja saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä ja söivät kaikki samaa hengellistä ruokaa ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus. Mutta useimpiin heistä Jumala ei mielistynyt, koskapa he hukkuivat erämaassa.” (1.Kor.10).

Herramme Jeesus Kristus on siis alusta pitäen ollut mukana pelastushistoriassa, vaikka niin helposti katselemme Häntä vain joulun Lapsena tai Golgatan tiellä. Vastuumme sisäisen asenteemme suhteen on siis paljon valtavampi kuin pintapuolisesti voisi edes kuvitella! Jumalan Sana on kokonaisuus pienintä piirtoa myöten, eikä meitä ole kutsuttu sitä ymmärtämään, vaan uskomaan! Nykyaikaiset tieteelliset näkemykset voimme jättää omaan arvoonsa, sillä koko luominen ja luomakunta on tapahtunut sellaisella tavalla, että se jättää tilan ennen kaikkea tämän ajan luopuneelle ihmismielelle kaikkine järkeilyineen!

Jumala ei luonut Aatamia pieneksi vauvaksi tai sikiöksi, joka olisi kehittynyt kömpien paratiisin kasvillisuuden seassa. Hän puhalsi elämän hengen täysin meidän kaltaisemme olennon sieraimiin. Aatami ei käynyt jotakin enkelien koulua oppiakseen puhumaan, vaan jumalallinen luomisvoima varusti hänet tarpeellisilla ominaisuuksilla. Eeva otettiin hänen kyljestään, eikä tämä kehittynyt ihmiseksi hänen rintaontelossaan, vaan Jumala toi hänet Aatamin luokse. Jumalamme on Luoja, jota ilman meitä ei olisi olemassakaan, eikä kukaan tietäisi meistä mitään!

”Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen, ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa.” (Kol.1).

Nykyajan tiede epäuskossaan ja omassa viisaudessaan puhuu menneisiin vuosikymmeniin verrattuna sata- jollei sitten tuhatkertaisesti enemmän kehityksestä ja vuosimiljoonista. Niin kuin esi-isämme tulivat valmiina tämän maan päälle, samoin tämä maailmankaikkeus luotiin omalla tavallaan valmiiksi ihmisen siihen sijoittamiseksi.

Miksi ei Jumalamme ja Luojamme voisi luoda hetkessä miljardeja vuosia vanhalta näyttävän maailman luomansa lapsen katseltavaksi ja ihmeteltäväksi? Mieti sitä!

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Hukummeko ongelmiin?




Aamu tv:ssä kerrottiin kuinka noin kahdellakymmenellä prosentilla kansalaisistamme on pelaamisongelma. Prosenttiluku ei tunnu niinkään pelottavalta, kuin jos sanomme, että noin miljoona suomalaista pelaa pakonomaisesti! Ongelma ei koske ainoastaan juuri näitä kansalaisia, vaan myös moninkertaista määrää sukulaisia ja läheisiä, jotka kärsivät mukana.

Mihin olemme siis menossa niin kansakuntina kuin ihmiskuntanakin, kun mitä erilaisimpien ongelmien kerrotaan hyvin usein koskevan viidennestä kansalaisista, olkoon se sitten väkivalta tai jotakin muuta? Nämä prosentit menevät osittain päällekkäin, mutta lähenemme kai tilannetta, jossa sanotaan, että viidenneksellä ihmisistä ei ole suuria ongelmia?

Koko ihmiskunta omalla tavallaan haluaa sulkea silmänsä ongelmilta ja viihdyttää itseään asioilla, jotka aluksi tuntuvat hyviltä, mutta sitten kuitenkin perusolemukseltaan vievät riippuvaisuuksiin, jotka vain ahdistavat. Pahasti peliriippuvainen ei kuulemma iloitse pelaamisestaan, vaan kokee sen suorastaan tuskana!

Miksi Suomi ei pärjännyt Euroviisuissa? Media oli suunnattoman kiinnostunut vammaisbändistä ja hehkutti asiaa omahyväisistä lähtökohdista, niin että lehtiä myytiin tavallista enemmän ja katsojaluvut kasvoivat. Poikaparoille lupailtiin menestystä ja ensimmäistä sijaa, mutta sisimmässään varmastikin moni tiesi lopputuloksen. Odotettiin toivottavaa, mutta ilman realistista näkemystä!

Olemme jo useaan kertaan todenneet, että tämä aika ja maailma suorastaan sairaalloisesti välttelee ajatusta kolmesta eri asiasta: vanhenemisesta, sairastumisesta ja kuolemasta. Suomen edustajalle osoitettiin myötätuntoa ja ymmärrystä tiettyyn rajaan asti. Mutta jos yhtye olisi voittanut, olisi maailma joutunut ainakin vuoden ajan muuttamaan sisäistä asennettaan sairautta kohtaan, ja sitä enemmistö ei halua. Mieluummin juhlitaan hirviöitä tai transvestiitteja, niin että voidaan unohtaa ihmiskunnan todellinen hätä!

Tulee jälleen kerran mieleen se, kuinka yksi tunnetuimmista terapeuteista totesi jo monta vuotta sitten, ettei hänen mielestään seurakunnallakaan ole enää vastausta ihmisten ongelmiin. Vanhoja rakenteita ja hyväksi todettuja perustoja puretaan tai horjutetaan aivan käsittämättömällä innolla, antamatta kuitenkaan ihmisille jotakin todellista uutta perustaa. Ihannoidaan mitä erilaisimpia vapauksia ja oikeuksia, unohtaen täysin ihmisen perusolemus. Ilman rajoja ja moraalisia velvollisuuksia ihminen kokee turvattomuutta ja epävarmuutta, jopa henkiseen sairastumiseen asti.

Meille on siis jätetty vastuu itsestämme niin kuin lähimmäisestämmekin. Vapaaehtoistyölle pyritään siirtämään salakavalasti aina vain suurempi vastuu ongelmista, joita ei todellisuudessa halutakaan korjata! Onko meidät todella jätetty näin laajamittaiseen yksinäisyyteen suurten väkijoukkojen keskellä?



tiistai 26. toukokuuta 2015

Tulesta


Aito tuli, vaiko vain maalaus seinällä?

Tänä aamuna mieltäni askarruttaa jälleen kerran asia, josta jotkut tai useimmat eivät haluaisi kuulla mitään. Miksi en kirjoita sellaista, mikä miellyttäisi kaikkia ihmisiä siinä määrin, että blogistani mainittaisiin jopa tiedotusvälineissä? Olenko tahtomattanikin tai tiedostetusti joutunut samaan kategoriaan veljeni Paavalin kanssa, joka toteaa, ei ilolla, mutta jumalallisella tietoisuudella:

”Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut.” (Gal.1).

Paavali tajusi koko olemuksellaan, ettei hänen tehtävänsä ollut miellyttää ihmisiä, vaan herätellä heidät ajattelemaan iankaikkista parastaan. Herrallamme oli jonkin aikaa suuri seuraajajoukko, mutta julistamansa totuuden tähden hän sai kokea tulleensa monien mielestä heidän vihamiehekseen. Ihminen on uskonnollinen ja etsii tavalla tai toisella jonkinlaisen hengellisen tyydytyksen, valheellisuudestakin riippumatta.

Useimmissa piireissä puhutaan viimeisistä ajoista ja jopa maailmanlopustakin, eläen kuitenkin lähes joka suhteessa ikään kuin hyvinvoinnin jatkumossa. Oikeastaan mikään kohtaamamme ja vastaan tuleva ei todista elämänasenteemme puolesta, vaan jos olisimme todella nähneet kaiken tämänpäiväisen esim. kuusikymmenluvulla, olisimme lausuneet selvästi julki elävämme katastrofin keskellä! Kaikesta huolimatta kaikkialla puhutaan ja todistetaan jumalallisesta tulesta ja voimavaikutuksista, ilman että sisin todella tulisi vakuuttuneeksi. Hymy kasvoilla ja kohotetut kädet eivät ole mikään todiste tulesta ja voimasta, ei edes voimallisin ylistyskään! Mieleeni tulee yhä uudelleen ajatus, ettei meillä nykyisessä tilanteessa ole oikeutta edes hymyilemiseen, ennen kuin todellinen muutos tapahtuu yksilöissä ja seurakunnissa!

Kuinka monta vuotta tai vuosikymmentäkin olemme iloinneet ja riemuinneet kauniista tulen kuvasta kotimme tai seurakuntamme salin seinällä, ajattelematta ollenkaan, että:

”Silloin hänen äänensä järkytti maata, mutta nyt hän on luvannut sanoen: ’Vielä kerran minä liikutan maan, jopa taivaankin’. Mutta tuo "vielä kerran" osoittaa, että ne, mitkä järkkyvät, koska ovat luotuja, tulevat muuttumaan, että ne, jotka eivät järky, pysyisivät. Sentähden, koska me saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme kiitolliset ja siten palvelkaamme Jumalaa, hänelle mielihyväksi, pyhällä arkuudella ja pelolla; sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli.” (Hebr.12).

 Me kaipaamme ja tarvitsemme aitoa, jumalallista tulta, mutta me emme saa pettää itseämme ja toisiamme jäljitellyllä tai valheellisella tulella. Siitä meillä on varoittava esimerkki Aaronin pojissa, jotka kylläkin olivat pappeja, mutta jotka halusivat itsekorostuksen tähden ansiottoman aseman kansan edessä ja silmissä. Jumalallinen tuli iski alas taivaasta, mutta ei sinne mihin sitä odotettiin, vaan väärän tulen kantajiin!

Me tarvitsemme enemmän kuin mitään muuta aidon helluntain Tulen, mutta sitä ei voi kukaan luoda tai jäljitellä, vaan se lankeaa yllemme ainoastaan jos Herramme tavoin olemme tässä ajassa täynnä armoa ja totuutta. Tämä tulee julki asenteessamme lähimmäiseemme!




 

Sample text

Sample Text

Sample Text