Social Icons

Pages

tiistai 30. heinäkuuta 2019

Mitä Jeesus tekisi? 3

Herra, sinun kätesi on kohotettu, mutta he eivät sitä näe. He saakoot häpeäksensä nähdä sinun kiivautesi kansan puolesta; kuluttakoon heidät tuli, joka sinun vihollisesi kuluttaa. Herra, sinä saatat meille rauhan, sillä myös kaikki meidän tekomme olet sinä tehnyt.” (Jes.26).

Herralle kiitos normaalista säästä, niin ulkona kuin asunnossanikin! Osa helteestä on vieläkin olohuoneessani, sillä kivitalo lämpiää kuumalla ilmalla parissa päivässä ja jäähtyminen kestää kauemmin kuin lämpiäminen! Helle ei ole koskaan sopinut minulle ja jokainen kuuma päivä vähitellen uuvutti minut sellaisella tavalla, että nytkin jouduin todella ponnistamaan ottaakseni tietokoneen syliini. Ihminen korjaa nyt oman kylvönsä satoa aivan erikoisella ja ilmeisellä tavalla.

”Ja hän sanoi myöskin kansalle: ’Kun näette pilven nousevan lännestä, sanotte kohta: 'Tulee sade'; ja niin tuleekin. Ja kun näette etelätuulen puhaltavan, sanotte: 'Tulee helle'; ja niin tuleekin. Te ulkokullatut, maan ja taivaan muodon te osaatte arvioida; mutta kuinka ette arvioitse tätä aikaa? Miksi ette jo itsestänne päätä, mikä oikeata on?” (Luuk.12).

Missähän määrin me jokainen olemme omalla tavallamme ulkokultaisia tässä ajassa tekemiemme arvioiden suhteen? Me olemme hyvin suuressa määrin tietoisia kaikista maallisista asioista, mutta jokin meissä kaikesta näkemästämme huolimatta pyrkii vakuuttamaan meissä ja meille ja meidän kauttamme, että kaikki on sittenkin hyvin, ei hätää mitään. Menneinä vuosina saatoimme vakuuttaa itseämme ja toisiamme kiitollisuudella siitä, että tämä on juuri se aika, jossa olisimme valinneet elää, jos meillä olisi ollut ratkaisuvalta. Itse en ole enää ollenkaan varma valinnastani, vaikka aikanaan teimme Jumalani kanssa sopimuksen, että haluan valita vaikeamman tien Hänen kanssaan, kunhan vain saan elää tietoisuudessa Hänen tahdossaan olemisesta. Siten en voi olla lainaamatta sanankohtaa:

”Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita. Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne.” (1.Piet.4).

Rehellisyyden nimessä joudun arvioimaan niin aikaa kuin kaikkea tapahtuvaakin aivan uudella tavalla, tunnustaen etten milloinkaan elämässäni olisi edes kuvitellut joutuvani kokemaan kaikkia niitä helteitä, joista maalliset helteet ovat vain heikko varjokuva. Minulle on todella tapahtunut kaikkea sellaista, mitä voin pitää todella outona, inhimilliselle mielelle käsittämättömänä. Uskovaisuus on tuonut ja tuo mukanaan omanlaisensa helteet, ja samanaikaisesti maalliset helteet kertovat karua kieltään siitä, mitä on seurauksena koko maailman jumalakielteisyydestä! Ihminen on kohta totaalisesti unohtanut mitä Sana sanoo aivan alkulehdillään:

”Ja Herra Jumala otti ihmisen ja pani hänet Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä. Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: ’Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman.’” (1.Moos.2).

Mitä kaikkea sisältyykään muutamaan sanaan: ”Viljelemään ja varjelemaan”! Ei ole ihminen todellakaan viljellyt ja varjellut, vaan on kaikin tavoin pyrkinyt luomaan (manipuloimaan geenejä) jotakin omaa ohitse jumalallisen järjestyksen, jonka perusolemus tuodaan toistuvasti esiin sanoilla ”lajinsa mukaan”! Hän aivan omalla tavallaan syö edelleenkin hyvän ja pahan tiedon puusta, arvioiden kaikkea oman järkensä ja jumalattoman olemuksensa (oman lajinsa) mukaisesti, kysymättä lainkaan ”mitä Jeesus tekisi” kulloisissakin tilanteissa! Maailma viis veisaa Jeesuksen tekemisistä, mutta traagisinta kaikessa on se, kuinka uskovainen maailma havaitsemattomalla tavalla entistä enemmän jättää tämän kysymyksen leijailemaan jossakin yläilmoissa, kumartaen vääryyden edessä ja toimien täysin ajattelematta ja esittämättä kysymystä ”mitä Jeesus tekisi” juuri kohdatussa tilanteessa!

Ei ole siis mitään syytä ihmetellä kaikkia kokemiamme ”helteitä”, sillä elämme todellakin ajassa:

”Hän, joka näitä todistaa, sanoo: ’Totisesti, minä tulen pian.’ Amen, tule, Herra Jeesus! Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. Amen.” (Ilm.22).

keskiviikko 24. heinäkuuta 2019

Mitä Jeesus tekisi? 2


”Herra, sinun kätesi on kohotettu, mutta he eivät sitä näe. He saakoot häpeäksensä nähdä sinun kiivautesi kansan puolesta; kuluttakoon heidät tuli, joka sinun vihollisesi kuluttaa. Herra, sinä saatat meille rauhan, sillä myös kaikki meidän tekomme olet sinä tehnyt.” (Jes.26).

Luin aikanaan kirjan nimeltään ”Mitä Jeesus tekisi?” En enää lainkaan muista mitä siinä sanottiin, mutta joka tapauksessa se halusi kiinnittää huomiomme asioihin, joita meidän on tarkoitus tehdä erilaisissa tilanteissa, eli mitä Herramme Jeesus Kristus haluaa tehdä meidän kauttamme, meidän välityksellämme. Meidän kohdallamme tulisi nyt tässä ajassa toistua Hänen antamansa esikuva:

”Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee. Sillä Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaikki, mitä hän itse tekee; ja hän on näyttävä hänelle suurempia tekoja kuin nämä, niin että te ihmettelette.” (Joh.5).

On siis olemassa periaatteessa kahdenlaisia tekoja: ihmisen omat teot, ja Jumalan teot ihmisen kautta, välityksellä. Jälkimmäisellä ei ole mitään tekemistä uskonnollisten tekojen ja käytäntöjen kanssa, mikä selviää täydellisesti niin usein lainaamamme sanankohdan perusteella. Herramme itse sanoo:

”Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?' Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät.' Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi.” (Matt.7).

Ei siis ole lainkaan kysymys siitä mitä me näemme hyväksi tehdä, vaan siitä, mitä Jeesus tekisi, tahtoo tehdä meidän välityksellämme, meissä olevan Hänen Elämänsä kautta. Me emme ole itsemme omat, eikä meillä todellisuudessa ole mitään omaa:

”Me siis kiitämme sinua, meidän Jumalaamme; me ylistämme sinun ihanaa nimeäsi. Sillä mitä olen minä, ja mitä on minun kansani, kyetäksemme antamaan tällaisia vapaaehtoisia lahjoja? Vaan kaikki tulee sinulta, ja omasta kädestäsi olemme sen sinulle antaneet. Sillä me olemme muukalaisia ja vieraita sinun edessäsi, niinkuin kaikki meidän isämmekin; niinkuin varjo ovat meidän päivämme maan päällä eikä ole, mihin toivonsa panna. Herra, meidän Jumalamme, kaikki tämä runsaus, jonka me olemme hankkineet rakentaaksemme temppelin sinulle, sinun pyhälle nimellesi, on sinun kädestäsi, ja sinun on kaikki tyynni.” (1.Aik.29). (Kannattaa lukea koko luku!)

Elämme ajassa, jossa ihminen aivan erikoisella tavalla pyrkii ottamaan itsellensä kaiken kunnian tieteensä ja saavutustensa välityksellä, uskotellen itselleen ja meillekin kaiken olevan aivan päinvastoin kuin edellisessä lainauksessamme meille vakuutetaan!

Yksi suurimmista ongelmistamme tässä ajassa on kaiken yllä leijuva vanhurskauden, jumalisuuden, ulkokuori, jolle riittää kaikenlainen itsepetos ja uskonnolliset kuvitelmat. Suurten herätysten aika on auttamattomasti ohitse, mutta juuri tässä ajassa Herramme kokoaa itselleen Morsianta, joten rukoilkaamme ennen näkemättömällä tavalla maailmanlaajuista, lempeän tuulen omaista hiljaisen herätyksen aikaa etsivien sielujen hengellisten silmien avautumiseksi ja aivan uudenlaisen yhteyden muodostumiseksi Korkeuden kanssa!

”Joka sanoo: ’Minä tunnen hänet’, eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä. Mutta joka pitää hänen sanansa, hänessä on Jumalan rakkaus totisesti täydelliseksi tullut. Siitä me tiedämme, että me hänessä olemme. Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin hän vaelsi.” (1.Joh.2).

”Hän, joka näitä todistaa, sanoo: ’Totisesti, minä tulen pian.’ Amen, tule, Herra Jeesus! Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. Amen.” (Ilm.22).

tiistai 23. heinäkuuta 2019

Mitä Jeesus tekisi?



”Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu. Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija. Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut.” (Gal.1).

On olemassa vain yksi paikka, jossa Jumala kohtaa luomansa ihmisen oman suosionsa ja valintansa mukaisesti! Sen ilmoittaa Jumalan Sana, Raamattu, meille jokaisella lehdellään, jokaisella lauseellaan, jokaisella sanallaan, jokaisella kirjaimellaan! Olemme jo joskus aikaisemmin tuoneet julki, että jos et voi nähdä Herraa Jeesusta Kristusta jokaisessa Kirjan sanassa, tulee sinun lukea uudelleen! Mihin tämä kaikki perustuu, ja on perustunut Alusta lähtien?

”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt.” (Joh.1).

Kuinka voikaan olla mahdollista kaikenlaisten toisenlaisten evankeliumien julistus, mihin veljemme Paavali viittaa? Nämä evankeliumit pienellä kirjoitettuna eivät leijaile ilmassa jonkinlaisten tuulten kuljetettavana, vaan niitä luetaan meille kaksijalkaisten kantamana samasta Kirjasta otettuina (irti asiayhteydestään), kuin mistä mekin ammennamme hyvässä uskomuksessa ja luottamuksessa! Me tiedämme tarkasti miten suhtautua lukemaamme entisaikojen esikuvan mukaisesti:

”Nämä olivat jalompia kuin Tessalonikan juutalaiset; he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin. Ja monet heistä uskoivat, niin myös useat ylhäiset kreikkalaiset naiset ja miehet.” (Apt.17).

Läheskään kaikki eivät toimi esikuvamme mukaisesti, ja Paavalin varoitus ja suoranainen kirous kantaa silmiemme eteen totuuden, joka ei pala tulessakaan:

”Nämä sanat ovat vakaat ja todet, ja Herra, profeettain henkien Jumala, on lähettänyt enkelinsä näyttämään palvelijoilleen, mitä pian tapahtuman pitää. Ja katso, minä tulen pian. Autuas se, joka ottaa tämän kirjan ennustuksen sanoista vaarin!” (Ilm.22).

”Nämä sanat” ovat kiinteä osa sitä Sanaa, josta luimme aivan aluksi:

”Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on.”

Siksi voimme nyt käsittää veljemme Paavalin asenteen kaikkea sitä vastaan, mikä poikkeaa Jumalallisesta Valtaväylästä, Aidosta ja Totisesta Evankeliumin Tiestä, joka ei ole enempää eikä vähempää kuin Persoona, Jumalamme ilmestyminen lihassa. Siksi meille julistetaan jumalallisella arvovallalla:

”Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu. Hän, joka näitä todistaa, sanoo: ’Totisesti, minä tulen pian.’” (Ilm.22)

Kuinka voisimme siis kuvitellakaan ottavamme pois jotakin Hänestä, joka on Elävä Totuus, Lihaksi tullut Sana, Portti iankaikkiseen Elämään, Tie, Totuus ja Elämä!

”Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta, ja koska meillä on ’suuri pappi, Jumalan huoneen haltija’, niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta…” (Hebr.10).

Kysykäämme siis tässä myöhäisessä hetkessä, mitä Jeesus tekisi kohtaamissamme tilanteissa!

(Jos kovat helteet jatkuvat maassamme, voi olla että en jaksa keskittyä kirjoittamiseen. Viime kesänä tietokone ilmoitti kuumenevansa liikaa ja sammutti moneen kertaan itsensä. Mutta et taida vielä ollut lukenut kaikkia entisiä tekstejä!)

sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

Ihaninta ihmisessä… seurakunnassa… 4


”Mutta Paavalin odottaessa heitä Ateenassa hänen henkensä hänessä kiivastui, kun hän näki, että kaupunki oli täynnä epäjumalankuvia. Niin hän keskusteli synagoogassa juutalaisten ja jumalaapelkääväisten kanssa ja torilla joka päivä niiden kanssa, joita hän siellä tapasi.” (Apt.17).

Kirjoitimme viimeksi mukavuudesta, jonka totesimme olevan melko vieras ajatus aidossa kristillisessä elämässä. Nyt jo parin päivän ajan on mielessäni toistunut sanan ”mukava” ohella sana ”mieluisa”, joka esiintyy Jesajan kirjassa inhimillisen ja pakanallisen toivotuksen yhteydessä. Mitä sanoo tässä yhteydessä veljemme Paavali selvästikin sydämensä tuskassa kaiken näkemänsä ja kokemansa keskellä?

”Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu. Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija. Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut.” (Gal.1).

Silmiemme edessä on päivittäin kaksi eri todistusta, kaksi eri kirjoitusta, pääsääntöisesti kaksissa eri tauluissa, ja meidän elämämme tärkein päätös perustuu siihen, kumpaan niistä rakastumme, kumman mukaan tahdomme elämämme kulkevan! Meidän on ratkaistava aidon ja todellisen Evankeliumin ja ”toisen evankeliumin” välillä. Tämä ratkaisu ei juurikaan ole tekemisissä mukavuuden kanssa - ainoastaan ”sen toisen” opetukseen ja esittämiin asioihin sisältyy mitä houkuttelevin menestysteologia, mukavuusteologia. Ratkaisu on itse kunkin tehtävissä erilaisten päätelmien tekemisellä! Kummassakin tapauksessa ”ihmismielinen mukavuus” on vain näennäinen, petollinen tekijä! Yhä vielä pätee Sanan Totuus näistä kahdesta eri mahdollisuudesta!:

”Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat. Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.” (Matt.7).

Emmekö juuri nyt elä ajassa, jossa kaikki mukavuus näyttää kaikkoavan edestämme ja seuraava toivomus tai suoranainen käsky kaikuu entistä voimakkaampana ja mieluisuutta etsivänä?

”Mene siis nyt ja kirjoita se tauluun heidän läsnäollessaan ja piirrä se kirjaan, että se säilyisi tuleviin aikoihin, ainiaan, iankaikkisesti. Sillä he ovat niskoitteleva kansa, ovat vilpillisiä lapsia, lapsia, jotka eivät tahdo kuulla Herran lakia, jotka sanovat näkijöille: ’Älkää nähkö’, ja ennustajille: ’Älkää ennustako meille tosia, puhukaa meille mieluisia, ennustakaa silmänlumeita. Poiketkaa tieltä, väistykää polulta; viekää pois silmistämme Israelin Pyhä.’” (Jes.30).

Ketä meidän siis tulee miellyttää, milloin puhua kestävää ja aitoa totuutta?

”Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat. Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.” (Ef.4).

”Anna sydämesi, poikani, minulle, ja olkoot minun tieni sinun silmissäsi mieluiset.” (Snl.23).

Ja ennen kaikkea:

”Ja tulkaa hänen tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet, mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis, ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia.” (1.Piet.2).

perjantai 19. heinäkuuta 2019

Ihaninta ihmisessä… seurakunnassa… 3


”Mutta Paavalin odottaessa heitä Ateenassa hänen henkensä hänessä kiivastui, kun hän näki, että kaupunki oli täynnä epäjumalankuvia. Niin hän keskusteli synagoogassa juutalaisten ja jumalaapelkääväisten kanssa ja torilla joka päivä niiden kanssa, joita hän siellä tapasi.” (Apt.17).

Mieleeni tulee tänään se, kuinka aikanaan muutama henkilö seurakunnastamme sanoi meille hyvästit ja liittyi johonkin pakanalliseen uskontoon. Tuolloin kirjoittajankin henki omalla tavallaan kiivastui, mutta oli ehkä liiankin varovainen sanoissaan. Tahdoimme tietystikin perusteet tällaiselle päätökselle, ja vastaus oli todella sellainen, mikä hämmentää mieltä vielä tänäänkin. Se lyhykäisyydessään kuului: ”Uuden seurakuntamme ihmiset ovat niin mukavia!” Kuinka nurinkurinen tilanne! Paavali pyrki ilmoittamaan aikanaan pakanalliselle kansalle sen Jumalan, jota me palvelemme, mutta nyt pakanalliset jumalat ”kiivastuivat” ja käänsivät useammankin henkilön mielen omien oppiensa ja näkemystensä puoleen, ennen kaikkea kannattajiensa ”mukavuuden” perusteella! Tätä asiaa on joutunut todella ajattelemaan ja pohdiskelemaan syvällisesti!

Mukavuus on todella vieraalta kuulostava sana hengellisissä piireissä! Mieleeni ei tule kuin yksi ”mukavuuskohta” Sanasta, joka omalla tavallaan on vastaus kysymyksiimme sen suhteen, miksi joku kokee jonkin pakanallisen uskonnon paremmaksi ja mukavammaksi olinpaikaksi!

”Veljeni, älköön teidän uskonne meidän kirkastettuun Herraamme, Jeesukseen Kristukseen, olko sellainen, joka katsoo henkilöön. Sillä jos kokoukseenne tulee mies, kultasormus sormessa ja loistavassa puvussa, ja tulee myös köyhä ryysyissä, ja te katsotte loistavapukuisen puoleen ja sanotte: ’Istu sinä tähän mukavasti’, ja köyhälle sanotte: ’Seiso sinä tuossa’, tahi: ’Istu tähän jalkajakkarani viereen’, niin ettekö ole joutuneet ristiriitaan itsenne kanssa, ja eikö teistä ole tullut väärämielisiä tuomareita?” (Jaak.2).

Mikä on kaiken laittomuuden ja rakkaudettomuuden, ristiriidan takana? Meidän oma mukavuudenhalumme, joka omalla ja kätketyllä tavallaan etsii mukavuutta itselleen, toisen mukavuuden varjolla! Jos uskomme edellisen lainauksemme perusteella perustuu henkilöön ja hänen tarjoamaansa mukavuuteen, on koko uskonelämämme todella suuressa vaarassa kaatua vaakakupissa väärälle puolelle, jos ei ole jo kaatunut!

Me kuvittelemme punnitsevamme toisia ja heidän näkemyksiään, mutta todellisuudessa punnitsemme omia halujamme ja omaa mukavuuttamme, ikään kuin valheellisella tavalla peiliin katsoen, kaiken takana kuitenkin ollessa hiljainen toivomuksemme ja käskymme: ”Peili, peili kultainen, kerro toki kuinka minä olen kaunein ja ylitse kaikkien muiden!” Ja miksi ei peili vastaisi kaiken toivomuksemme mukaisesti, sillä onhan se oma peilimme, oma kuvastimemme, kuvatuksemme! Tällä perusteella mikä tahansa uskonto ja ihmisryhmä on mukavampi kuin Sanaan perustuva yhteisömme, jonka perusolemus on olla Lihaksi Tullut Sana!

Miettikäämme kuitenkin kaikella vakavuudella sitä, kuinka meidät jätetään mukavuuden puutteessa!!! Millaiseksi meidät nähdään, millaisena meidät koetaan?

”Kuka on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne? Tuokoon hän näkyviin tekonsa hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä. Mutta jos teillä on katkera kiivaus ja riitaisuus sydämessänne, niin älkää kerskatko älkääkä valhetelko totuutta vastaan. Tämä ei ole se viisaus, joka ylhäältä tulee, vaan se on maallista, sielullista, riivaajien viisautta. Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele. Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille.” (Jaak.3).

”Ja silloin monet lankeavat pois, ja he antavat toisensa alttiiksi ja vihaavat toinen toistaan. Ja monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta. Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus. Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu. Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” (Matt.24).

Meidän Rakkaudentehtävämme ei siis lopu laittomuuden vallan johdosta, vaan meidän on pysyttävä vahvoina loppuun asti! Käsittäkäämme kuitenkin, etteivät pakanalliset uskonnot ole jossakin kaukaisuudessa, vaan väärät profeetat kuuluvat täysin samaan kategoriaan! Yhä vielä pätee, ei näennäinen mukavuutemme, vaan jumalallisen Rakkauden aikaansaama:

”Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa!”

 

Sample text

Sample Text

Sample Text