Tervehdin teitä kaikkia mitä
sydämellisimmin Pyhän Kirjan sanoin 1.Moos.25:11:
"Ja Aabrahamin kuoltua Jumala siunasi hänen poikaansa Iisakia."
Uuden Testamentin todistuksen
mukaisesti me olemme Kristuksen kautta Aabrahamin lapsia, ja siten osallisia
kaikkiin niihin lupauksiin, mitä Jumala antoi Aabrahamille jo 430 vuotta ennen
lain antamista. "Ja te, veljet,
olette lupauksen lapsia, niinkuin Iisak oli." (Gal.4:28). Jumala on
uskollinen ja pitää Sanansa. Siksi mekin saamme tänä viimeisenä pelastushistorian
hetkenä olla varmoja siitä, että Jumalan siunaukset eivät ole jääneet jonnekin
menneisyyteen, poisnukkuneiden keskuuteen, vaan tänä päivänä meidän
Taivaallinen Isämme vakuuttaa meille, tämän hetken Aabrahamin siemenenä: "Kuka on tämän tehnyt ja toimittanut?
Hän, joka alusta asti kutsuu sukupolvet esiin: minä Herra, joka olen
ensimmäinen ja viimeisten luona vielä sama"
(Jes.41:4).
Haluan tuoda mitä sydämellisimmät
terveiset vuodenvaihteen kokouksista. Tuskin koskaan on niin moni veli syliinsä
sulkien tai sisar kättä pitkään puristaen painottaen sanonut: "Muista
viedä mitä sydämellisimmät ja rakkaimmat terveiset kaikille veljille ja
sisarille Suomessa! Me rukoilemme teidän puolestanne, että Herra erikoisella
tavalla siunaisi teitä siellä kaukaisessa Pohjolassa!"
Monessa suhteessa nämä kokoukset
olivat osoitus siitä, että Herramme on tekemässä jotakin uutta ja todellista
meidän keskuudessamme. Milloinkaan aikaisemmin emme ole kokeneet sellaista
rakkaudellisuuden ilmapiiriä kuin mikä nyt vallitsi kokousten aikana, niin salissa
kuin väliajoillakin. Ja mikä tärkeintä, sananjulistus toi eteemme mitä
vakavimmalla tavalla sen hetken myöhäisyyden, missä me nyt elämme.
Monet ovat varmaankin jo kaipauksella
odottaneet kasetteja noista kokouksista ja ihmetelleet, miksi ne eivät tule.
Selitys sille on hyvin yksinkertainen: Niin kuin lähes jokaisen vuodenvaihteen
matkan jälkeen on ollut, niin nytkin heti kotiin saavuttuamme sairastuin ehkä
pahimpaan influenssaan mitä koskaan olen kokenut. Olen ollut pakotettu olemaan
vuoteessa lähes koko ajan, ja nytkin vielä 24. tammikuuta ääneni on siinä
kunnossa, etten pysty edes puhelimessa kunnolla keskustelemaan, ja lääkärin
määräyksestä minun tulisi välttää puhumista. Siksi rohkenin jälleen kerran
istuutua kirjoittamaan, koska en pysty mitään puhumaan, mahdollisesti vielä
useampaan päivään. Mutta kun ääneni on tullut kuntoon, teen parhaani sen
hyväksi, että lyhyessä ajassa veljet ja sisaret saavat mahdollisimman monta
kasettia.
Heti alkuun tahdon toivottaa kaikille
mitä siunausrikkainta ja ennen kokemattoman ihanaa vuotta 1994 Herrassa. Kiitos
jokaiselle, joka varoillaan ja rukouksillaan on tukenut tätä työtä, ja suokoon
Kaikkivaltias Jumala, että tämä vuosi tuo täydellisen muutoksen meidän keskuuteemme,
niin että kaikki sekaannus katoaa ja todellinen Seurakunta voi oikeassa
tahdissa astua eteenpäin kohti Herran tulemusta.
Nämä vuodenvaihteen kokoukset toivat
minulle ennennäkemättömän varmuuden niiden asioiden suhteen, mitkä Herra jo
aikaisemmin niin voimakkaana oli laskenut sydämelleni. Seuratessamme tapahtumia
niin maailmanlaajuisesti kuin Israelinkin suhteen, ei voi olla näkemättä sitä
tosiasiaa, että me elämme todella viimeisissä hetkissä ennen Herran tulemusta.
Siksi on aika ja oikea hetki tuoda julki joitakin asioita, jotka tietyssä
määrin ovat tulleet esiin niin keskusteluissa kuin kirjoittamisenkin yhteydessä.
Kuten olen monesti maininnut, en
yhtään nauti sen esiin tuomisesta, mitä sydämessäni olevan pakon johdosta olen
joutunut niin kirjoittamaan kuin julistamaankin. Minulle on jokainen veli ja
sisar tärkeä, enkä todellisuudessa halua olla ketään vastaan, saati sitten
hyökätä ketään vastaan henkilönä. Mutta kuitenkin pätee tässäkin ajassa sama
kuin Paavalinkin aikana: "Onko
minusta siis tullut teidän vihamiehenne sentähden, että minä puhun teille totuuden?"
(Gal.4:16).
Meidän tulee ennen kaikkea ajan
myöhäisyys silmiemme edessä käsittää se, mikä merkitys on vartijoilla Siionin
muurilla. Jos missään ajassa, niin juuri nyt vihollinen pyrkii kaikin mahdollisin
tavoin tunkeutumaan pyhien leiriin ja saamaan aikaan mahdollisimman paljon vahinkoa.
Jos milloinkaan, niin juuri nyt on se aika, jota koskee vakava kehotus: "Ottakaa siis itsestänne vaari ja
kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan
Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut. Minä
tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia,
jotka eivät laumaa säästä, ja teidän
omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen
opetuslapset mukaansa." (Apt.20:28-30).
Me emme tarvitse edes mitään Hengen
ilmestystä käsittääksemme tämän sanankohdan vakavuuden ja todellisuuden tässä
ajassa; meidän tarvitsee vain katsella ympärillemme ja nähdä mitä käytännössä
tapahtuu. Paavali tuossa ajassa oli Jumalan valittu ase tuon hetken seurakuntaa
varten. Niin kuin tapahtui Paavalin poismenon jälkeen, niin on tapahtunut
tässäkin ajassa. Julmat sudet ovat todellakin tunkeutuneet lauman keskuuteen ja
aikaansaaneet hirvittävää tuhoa. Miten tämä tuho on tapahtunut, mitä on tehty?
Miten nämä tuhoavat voimat ovat sellaisella tavalla päässeet lauman,
seurakunnan keskuuteen? Miten tuho on niin lähes täydellinen? Mikä on suonut
sisäänpääsyn kaikille näille turmiollisille asioille?
Vastauksen saadaksemme meidän tulee
vain lukea Kirjoituksia avoimin silmin ja avoimin sydämin. Miten vihollinen on
päässyt seurakunnan keskelle, jumalanpalveluksiin niin kuin palvontaankin?
"...teidän keskuuteenne tulee julmia susia... teidän omasta joukostanne nousee
miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa!"
Me koskettelemme tässä mitä kohtalokkainta ja vakavinta asiaa! Kaikkien näiden
väärien asioiden sisään tuleminen on ollut mahdollista sen johdosta, että ne
ikään kuin ovat jo olleet valmiiksi sisällä niiden keskuudessa, jotka eivät
todellisuudessa milloinkaan ole kuuluneet aitoon seurakuntaan, vaan jotka ovat
tulleet mukaan kuin sekakansa Israelin lähdettyä Egyptistä!
Käsittäkäämme, että suurinta tuhoa
Israelin kansan keskuudessa eivät milloinkaan aiheuttaneet ulkopuoliset kansat
ja ihmiset, vaan kaikkein tuhoisimmat vaikutukset tulivat kansan omasta
keskuudesta, "omien veljien" joukosta. Nämä vaikutukset olivat niin
kohtalokkaita, että vielä Uuden Testamentin loppupuolella varoitetaan meitä
samoista asioista: "Voi heitä,
sillä he kulkevat Kainin tietä ja heittäytyvät palkan tähden Bileamin
eksytykseen ja hukkuvat niskoitteluunsa niinkuin Koora!" (Juuda 11).
4.Moos.16 mukaisesti Koorah joukkonsa
etunenässä esitti saman syytöksen, joka kautta aikojen on esitetty jokaiselle
todelliselle jumalanpalvelijalle: "Jo
riittää! Koko seurakunta, he kaikki, ovat pyhät, ja Herra on heidän
keskellänsä. Miksi te siis korotatte itsenne Herran seurakunnan yli?" Myöskään
tämä sanankohta ei tarvitse mitään varsinaista hengellistä ilmestystä
käsittääksemme, että juuri sama tapahtuu tänä päivänä sellaisessa laajuudessa
kuin ei milloinkaan aikaisemmin pelastushistorian aikana.
Koorah oli mielestänsä hurskas ja
ymmärtäväisempi kuin kukaan muu koko kansan keskellä. Hän sai taaksensa joukon
miehiä, jotka yhtyivät hänen ajatuksiinsa ja nousivat kapinaan Moosesta
vastaan, niin kuin luulivat. Tuskin käsittävät tänä päivänä ihmiset sen
paremmin kuin nuokaan, että he eivät kapinoi ihmistä vastaan, vaan Jumalaa
itseänsä vastaan, joka itse oli valinnut välikappaleensa.
Miksi tuo Kooran saarna tuntuu niin
tutulta ja elävältä, kuin se olisi pidetty juuri tänään; meidän keskuudessamme?
Kooran tarkoitus oli yksinkertaisesti syrjäyttää Mooses ja Aaron. "Miksi
te siis korotatte itsenne Herran seurakunnan yli?" Kuinka vanha onkaan
tämä syytös, joka kohdistuu Jumalan itsensä virkaansa asettamiin miehiin! Mitä
tarkoittavat nuo Kooran sanat? "Kuka sinä oikein luulet olevasi? Riittää
jo! Etkö tajua, että jokainen seurakunnan jäsen on jo siinä tilassa, että
pystyy päättämään asioistansa ja tietää vähintään yhtä paljon kuin sinä? Me
olemme yhtä lailla osa kansaa kuin sinäkin, miksi korotat itsesi joksikin
enemmäksi kuin me? Koko seurakunta on pyhiä ihmisiä, hengellisiä ihmisiä, Jumalan
yhteydessä eläviä. Jumala puhuu heille siinä kuin sinullekin, mihin he
tarvitsisivat sinua? Herra on meidän keskellämme, me emme tarvitse ketään
johtajaa, me olemme kaikki samanarvoisia. Me emme tarvitse mitään
palvelustehtäviä, seurakunta kykenee kulkemaan eteenpäin itseksensä!"
Eikö juuri näin ole tapahtunut tässä
ajassa? Kuinka moni onkaan uskonut, että seurakunta voi kulkea eteenpäin ilman
palvelustehtäviä, vaikka Jumala selvästi tuo Sanassansa julki sen, että Hän
itse on asettanut seurakuntaan palvelustehtävät! (Ef.4:11-; 1.Kor.12:28).
Kaikkein käsittämättömintä kaikessa tässä on kuitenkin se, ettei kukaan näistä
"Koorista" todellisuudessa noudata sitä, mitä itse julistaa. Eivätkö
juuri nämä henkilöt, jotka tahtovat kumota tämän jumalallisen järjestyksen
seurakunnassa, itse ole asettuneet kaiken yläpuolelle "todellisena hengellisenä
johtajana", korottaen itsensä niin korkealle, että ei voi olla
ajattelematta sitä, mitä Jumalan Sana sanoo 2.Kor.2:4: "...tuo vastustaja,
joka korottaa itsensä yli kaiken..."
Paavali siis varoittaa ikään kuin
testamenttinansa meitä hänen jälkeensä tulevia sukupolvia: "...teidän
omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen
opetuslapset mukaansa." Mitä nämä miehet siis ovat tekevä? He ovat puhuva
väärää puhetta, vetääksensä opetuslapset sinne, minne tuo väärä puhe heidät
vie!
Minulla on sellainen käsitys ja
vakaumus, että me emme ole todella käsittäneet, kuinka vakavasta asiasta on
puhe. Me emme todellakaan ole käsittäneet, että on kysymys kuolemanvakavasta
asiasta, sillä olemmehan tekemisissä Herran seurakunnan kanssa, jonka hän
omalla verellään on itselleen ansainnut. Aivan niin kuin käärme Saatanan välikappaleena
jo Eedenin puutarhassa halusi horjuttaa jumalan lapsen uskoa puhuttuun Jumalan
Sanaan, aivan samoin tässä ajassa vihollinen tekee kaikkensa viedäkseen
uskovaisen johonkin sellaiseen, missä tämä jää hänen häikäilemättömän valtansa
alle. Käärmeen puhe oli kuolemaksi sitä kuunnelleelle, aivan samoin väärä puhe
tässä ajassa tuo hengellistä kuolemaa kaikkialle.
Markku Vuori
Jatkuu…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti