Social Icons

Pages

perjantai 31. maaliskuuta 2017

Kun minulle sopii! 2



”Muutamien päivien kuluttua Feeliks tuli vaimonsa Drusillan kanssa, joka oli juutalainen, haetti Paavalin ja kuunteli hänen puhettaan uskosta Kristukseen Jeesukseen. Mutta kun Paavali puhui vanhurskaudesta ja itsensähillitsemisestä ja tulevasta tuomiosta, peljästyi Feeliks ja sanoi: ’Mene tällä haavaa pois, mutta kun minulle sopii, kutsutan sinut taas.’” (Apt.24).

Tarkoituksemme ei missään vaiheessa ole osoittaa sormella jotakin yksittäistä suuntausta hengellisellä alueella. Tuskin koskaan aikaisemmin on nykyisellä tavalla ollut totta vanha sanonta: ”Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin!”

En voi mitään sille, että Feeliks, maaherra, näyttää olevan mitä ajankohtaisin ajankuva nykyisestä kristillisyydestä! Hänellä oli paljon tietoa uskonnollisesta alueesta.

”Mutta Feeliks, jolla oli hyvin tarkka tieto tästä tiestä, lykkäsi heidän asiansa toistaiseksi…”

Tämä ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta jolloin ”hengellistä oikeutta” käytiin maallisen vallan edessä. Syytökset vallitsevan ”kirkon” taholta olivat sitä luokkaa, että tilanne ei voinut olla aikaansaamatta melkoista mielenkiintoa maaherran taholta. Olihan hän naimisissa juutalaisen naisen kanssa!

”Me olemme havainneet, että tämä mies on ruttotauti ja metelinnostaja kaikkien koko maailman juutalaisten keskuudessa ja nasaretilaisten lahkon päämies, ja hän on koettanut pyhäkönkin saastuttaa. Sentähden me otimme hänet kiinni.”

Eikö olekin melko mielenkiintoinen vastakkainasettelu! Maaherra mielellään kuunteli Paavalia, mutta millaiselle korvien tukkimiselle oli tämä todistajana jonkin aikaa varhaisemmin:

”Niin he huusivat suurella äänellä ja tukkivat korvansa ja karkasivat kaikki yhdessä hänen päällensä ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja kivittivät. Ja todistajat riisuivat vaippansa Saulus nimisen nuorukaisen jalkojen juureen.” (Apt.7).

Eikö kaiken tämän pohjalta maaherra vaikutakin suorastaan ystävällismieliseltä? Mutta olihan hänelläkin oma ”muttansa” tämän vankinsa kohdalla. Voitaisiinko ajatella parempaa ajankuvaa? Tänäänkin vastaamme uskoamme koskeviin kysymyksiin enemmän tai vähemmän kahleissa ollen, mitä erilaisimpien ”oikeusistuimien edessä”. Kuinka usein kaikki näyttääkin sujuvan mukavasti ja rauhanomaisesti ja saamme selata Raamattuamme vapaasti tai ulkomuistista. Hengelliset asiat kiinnostavat monia niin maailman piirissä kuin seurakunnallisessa elämässäkin, mutta, mutta…

”Mutta kun Paavali puhui vanhurskaudesta ja itsensähillitsemisestä ja tulevasta tuomiosta, peljästyi Feeliks ja sanoi: ’Mene tällä haavaa pois, mutta kun minulle sopii, kutsutan sinut taas.’”

Sopu säilyy siis tiettyyn rajaan asti kaikkina aikoina, mutta, mutta… onko meillä vielä omatunto tallella tilanteissa, joissa meidän on taisteltava sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu? Kuka vetää rajan ja minne? Pelkäämmekö tulevamme samanlaisen arvostelun kohteeksi kuin Paavali?

”Me olemme havainneet, että tämä mies on ruttotauti ja metelinnostaja kaikkien koko maailman juutalaisten keskuudessa ja nasaretilaisten lahkon päämies, ja hän on koettanut pyhäkönkin saastuttaa.”

Totuuden nimessä, voitaisiinko ajatella korkeampaa kunniamainintaa tässäkään ajassa?

torstai 30. maaliskuuta 2017

Kun minulle sopii! 1



”Muutamien päivien kuluttua Feeliks tuli vaimonsa Drusillan kanssa, joka oli juutalainen, haetti Paavalin ja kuunteli hänen puhettaan uskosta Kristukseen Jeesukseen. Mutta kun Paavali puhui vanhurskaudesta ja itsensähillitsemisestä ja tulevasta tuomiosta, peljästyi Feeliks ja sanoi: ’Mene tällä haavaa pois, mutta kun minulle sopii, kutsutan sinut taas.’” (Apt.24).

Miksihän tämä kuulostaa niin voimakkaasti ajankuvalta? Vielä sängyssä, puoliunessa, huokasin Herran puoleen ja kyselin mistä tulisi tänään kirjoittaa. Lukijamäärä on kasvanut käsittämättömällä tavalla eikä ole ollenkaan samantekevää mistä kirjoitetaan. Mielessäni alkoivat selvästi toistua sanat: ”Kun minulle sopii, kutsutan sinut!”

Feeliksillä oli kuulemma hyvin tarkka tieto ”tästä tiestä”, kuten tässäkin ajassa aika monella kuulijallamme. Hän aivan selvästi mielellään kuunteli puhetta Jeesuksesta ja uskosta, joka aikaansai sellaista liikehdintää kaikkialla. Mutta mitä kertoo meille tänä päivänä hänen asenteensa Paavalia ja kristillisyyttä kohtaan? Koko läntinen maailma on ns. kristillisyyden läpitunkema siinä määrin että on tuskin kotia jossa ei olisi Raamattua ja kirkkoja on enemmän kuin kukaan todella käsittää. Mutta miksi ei kristillisyys näy päivittäisessä elämässämme sen enempää? Miksi massojen liikehdintä sellaisella tavalla asettaa kyseenalaiseksi jo vuosisatojakin hyväksi nähtyjä asenteita ja kristillisiä näkemyksiä?

On siis havaittavissa ehkä kaikkien aikojen suurin ”hengellinen” liikehdintä kaikkialla, vaikka monet piirit huutavat apua uuspakanallisuuden leviämisen johdosta! Mutta mitä tarkoituksia ja mitä päämääriä palvelee nykyinen liikehdintä kristillisyyden parissa? Selvästikään ei tahdota päästä eroon hengellisistä perinteistä ja tavoista, koska niillä kaikesta huolimatta nähdään olevan suuri merkitys ainakin hallinnollisessa mielessä! Olemmeko todella tulleet ajatelleeksi sitä? Uskonnollisuus on selvästikin aina ollut maallisen hallinnon toinen jalka, jollei sitten aivan puolet päästä!

Mitä siis on tapahtunut ja tapahtuu tällä alueella, kun selvästi voimme nähdä aidon kristillisyyden olevan kaikkea muuta kuin hallintaa ja vallan käyttöä? Tämänpäiväinen lainauksemme antaa mitä selvimmän kuvan ja esimerkin niin maallisesta kuin henkilökohtaisestakin vallan käytöstä. Usko voidaan nähdä sallittavana ja toivottunakin asiana, mutta ei sellaisena kuin mitä sen esittävät kaikki Raamattua ainoana auktoriteettinaan pitävät persoonat ja piirit!

Feeliks selvästikin mielellään kuunteli Paavalia tiettyyn rajaan asti. Hän oli kiinnostunut uskonnosta kai yleensäkin, mutta tämä mies hänen edessään edusti selvästikin jotakin aivan ainutlaatuista suuntausta. Tässä suhteessa hän on varmaankin todella hyvä esimerkki tämänkin ajan ihmisistä, uskovaisistakin! On mukavaa ja hurskasta mieltä liikuttavaa osallistua erilaisiin hengellisiin tapahtumiin, etenkin koska ihminen haluaa olla osallinen hyviin asioihin. Hän tietää olevan kysymys hänen iankaikkisesta päämäärästään, jota kaikesta pakanallisuuden lisääntymisestä huolimatta aika moni tavoittelee, varmuuden vuoksi!

Mutta, mutta! On olemassa aivan käsittämättömän suuria ”muttia” matkamme varrella! Niin oli Feeliksinkin kohdalla!

”…haetti Paavalin ja kuunteli hänen puhettaan uskosta Kristukseen Jeesukseen. Mutta kun Paavali puhui vanhurskaudesta ja itsensähillitsemisestä ja tulevasta tuomiosta, peljästyi Feeliks…”

Kaikki on hyvin aika pitkälti hengellisen elämän alueella, mutta kun aihepiiri ainakin aitojen uskovaisten kyseessä ollessa ei perustukaan eri ihmisten mieltymyksiin, vaan jokaiseen sanaan joka Jumalan suusta lähtee, tapahtuu aikamoista peljästymistä!

Jatkettaisiinko tästä seuraavalla  kerralla, jos Herra suo?

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Ei ihmisen elämä riipu hänen omaisuudestaan!



”Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun.” (Matt.11).

Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä.” (Joh.10).

Me elämme selvästikin ajassa, jossa ihmisen onnellisuutta ja menestystä mitataan rahalla enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Eikö tämä kaikki ole juuri sitä, mistä Paavalikin kirjoittaa Timoteukselle:

”Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita…” (2.Tim.3).

Ihminen ei uskovaisena mielellään myönnä itserakkauttansa, vaan kätkee sen ”Jumalan siunauksiin”, jotka selvästikin ovat aikaansaaneet hänen hyvänolonsa! Kuinka moni vetoaakaan Herramme omiin sanoihin, jotka lupaavat elämän ja yltäkylläisyyden!

Kuinka kummallinen onkaan ajattelumme! Miten se voikin sellaisella tavalla ohittaa sanan ”elämä” ja jäädä lepäämään käsitteessä ”yltäkylläisyys”! Jos olisi kysymys jonkun ihmisen ajatuksista ja sanoista, olisi asia aivan toinen. Mutta nyt onkin kysymys Meidän Herramme lupauksesta ja jumalallisesta ajatuksesta, joka niin usein on todella kaukana meidän perusteluistamme. Me näemme ilman Pyhän Hengen apua aivan vääriä ”onnellisuuksia” ja vääriä yhteyksiä itse Sanankin sisällä!

Millaisia tuskia ja kamppailuja olenkaan joutunut todistamaan rakkaiden veljien ja sisarten keskuudessa heidän taloudellisten tavoitteidensa pettäessä! Herramme on luvannut pitää meistä huolta, mutta jokaisella meistä on määräosamme, jonka ikävä kyllä pääsemme näkemään usein aivan liian myöhään! Joillekin suodaan rikkauttakin, mitä ei tule kadehtia, mutta suurin osa meistä joutuu kokemaan arjen karuutta. Itse harjoitin liiketoimintaa pakon sanelemana siinä määrin, että tiedän liiketaitojeni riittävän vain miinuslukujen saavuttamiseen!

Herramme tarkoittama elämä ja yltäkylläisyys tarkoittavat siis selvästikin jotakin muuta kuin taloudellisten toiveittemme ja päämääriemme saavuttamista! Tästä elävimpänä todisteena useampiviikkoinen Afrikan matkani useammassa maassa! Nämä ihmiset olivat selvästikin kaikessa maallisessa köyhyydessään henkisesti ja hengellisesti rikkaampia ja onnellisempia kuin me Länsimaissa runsaine omaisuuksinemme. Me olemme heihin verrattuina miljonäärejä jokainen, mutta niin tyytymättömiä ja omasta mielestämme onnettomia!

”Ja hän sanoi heille: ’Katsokaa eteenne ja kavahtakaa kaikkea ahneutta, sillä ei ihmisen elämä riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä ylenpalttisesti olisi.’” (Luuk.12).

”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.” (Matt.6).

Sydämemme ei siis ole vain rinnassamme! Taas huomaamme Herramme tarkoittavan jotakin aivan muuta kuin mitä ensi näkemällä ajattelemme!

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Rauhan Minä jätän teille!



”Tämän minä olen teille puhunut, ettette loukkaantuisi. …Mutta tämän minä olen puhunut teille, että, kun se aika tulee, te muistaisitte minun sen teille sanoneen.” (Joh.15).

Paavalin tavoin en voi olla toistamiseen puhumatta samoista asioista. ”Samoista asioista teille kirjoittaminen ei minua kyllästytä, ja teille se on turvaksi.” (Fil.3). Meidän Herrammekin toisti tärkeitä asioita tehdäkseen meille selväksi, mikä on tärkeää Hänen silmissään, ei niinkään meidän. ”Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun.” (Matt.11).

Ikävä kyllä me katselemme todella monia hengelliseen elämään liittyviä asioita aivan eri näkökannalta kuin Herramme, aikaansaaden oman loukkaantumisemme. Tämä on osa meidän inhimillistä luonnettamme. Miksihän meille on niin vaikeaa hyväksyä ja oikealla tavalla käsittää, mitä Herramme todella tarkoittaa sanoessaan?:

”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.” (Joh.14).

Jotta todella voisimme olla vapaita pelosta ja turhista murheista, on meidän hyväksyttävä tie, joka johtaa pysyväisesti Herran antamaan rauhaan! Tämä maailma, ”hengellinenkin”, kuuluttaa aivan liian äänekkäästi:

”Kun he sanovat: ’Nyt on rauha, ei hätää mitään’, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon.” (1.Tess.5).

Rauhalla voidaan tarkoittaa niin monia asioita, mutta meille tärkeintä on käsittää mitä Herra tahtoo meille antaa. Maailman kuuluttama ja tyrkyttämä rauha on todellakin petollinen, eksyttävä, puettuna mitä erilaisimpiin lupauksiin. Useimmiten ne näkymättömästi perustuvat rahaan, varallisuuteen. Ihminen turvautuu omaisuuteensa ja mahdolliseen väestönsuojaansa, jossa ei ole tilaa muille kuin omalle perheelle.

Uskonnollinen maailma on mitä eksyttävin juuri tässä ajassa, vedoten vain tiettyihin, tarkkaan valittuihin sanankohtiin. Vedotaan Herran omiin sanoihin, jättäen kuitenkin huomioimatta mitä Hän myöskin on sanonut! Toistamiseen on meidän muistutettava, että ihminen ei elä vain leivästä, eikä myöskään ihmisen valitsemista sanankohdista, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta on lähtenyt ja lähtee vielä tänäänkin!

Meidän hurskaatkaan ajatuksemme eivät välttämättä ole Herran ajatuksia:

”Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.” (Jes.55).

Miksi Herramme niin korostaen sanoo meille, rakkaasti katsoen?:

”Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun.”

Kyllä, niin Hän sanoo meillekin juuri nyt, tässä ajassa! Erikoisesti Hän haluaa meidän ymmärtävän mitä Hän tarkoittaa sanoessaan, ettei Hän anna meille niin kuin maailma antaa!

”Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä.” (Joh.10).

Kuinka helppoa onkaan loukkaantua Herraamme ymmärtämällä väärin mitä Hän tarkoittaa elämällä ja yltäkylläisyydellä!

Puhukaamme siitä ensi kerralla!

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Pettymyksiä?


”Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun.” (Matt.11).

Mitä odotimme elämältä uskoon tultuamme? Rohkenemmeko edes ajatella, saati sitten lausua ääneen todellisia tuntemuksiamme tämän elämämme ratkaisevimman päätöksen vaikutuksista? Minä uskon kirjoittavani nyt rehellisille ja vilpittömille vaeltajille. Kaikki ei kai ole mennyt juuri siten kuin odotimme saamamme opetuksen mukaisesti!?

Uskonelämäni alkuvaiheissa olin todella ymmälläni kuunneltuani eri hengellisten ryhmien opetusta. Miksi sellainen levottomuus valtasi niin usein mieleni? Toisaalta useimmat vakuuttivat minulle kaikkien ongelmieni olevan ohitse, koska olin uskovainen. Siitä kai edustavimpana kuvana eräässä vaiheessa autossa radiosta kuulemani selostus ns. Jeesus-marssilta. Aluksi sain kuulla melko äänekästä naisen naurua, josta selostaja totesi: ”Kun uskot Jeesukseen, näin hulvattoman riemun saat kokea joka päivä!”

Mikä sitten olisi kuvaus toisesta laidasta? Eräät olivat antaneet ymmärtää kaikkien ongelmien olevan ohi lopullisesti, mutta entä nyt sitten? Sain nuorena uskovaisena kuulla yhtä vakuuttavalla tavalla, että jos tänään olen onnellinen ja kaikki näyttää olevan hyvin, on se varma merkki siitä, että huomenna voi tapahtua jotakin aivan kauheata! Sille ikään kuin vahvistuksena oli mielessä toinen julistaja, joka oli kehottanut rukoilemaan vaikeuksia, sotaa ja sairautta!

Mieleeni ei voi olla tulematta sanankohta:

”Sillä ’teidän tähtenne Jumalan nimi tulee pilkatuksi pakanain seassa’, niinkuin kirjoitettu on.” (Room.2).

Sama tilanne on omalla tavallaan vallinnut kautta aikojen. Jumalan asia on tullut silmätikuksi ja loukkauksen aiheeksi kaikenlaisen väärän opetuksen ja korostuksen johdosta. Kuinka pelottava onkaan jo pelkkä ajatus tällaisten asioiden välikappaleena olemisesta!

”Mutta voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä.” (Matt.23).

Uskonnollinen opetus voi siis olla esteenä kaikelle jumalallisten asioiden aidolle kokemiselle. Vääränlainen opetus ja asenne saattavat hetkeksi innostaa ihmisiä uskonnollisuuteen, mutta kun käytännön todellisuus pakostakin töksähtää eteen jossakin vaiheessa, on tuloksena enemmän pahaa kuin hyvää! Julistajalla itsellään ei ehkä ole mitään tekemistä aidon Pyhän Hengen toiminnan kanssa, koska hän on omaksunut vain kirjaimen, senkin osittain, mutta silti hän aivan todellisesti ja aidosti sulkee etsivien ihmisten sydänten ovet aikaansaaden loukkaantumisen Itse Jeesukseen! Kuinka pelottava, suorastaan kauhistuttava ajatus!

”Mutta se sana oli käyvä toteen, joka on kirjoitettuna heidän laissaan: 'He ovat vihanneet minua syyttä.' Mutta kun Puolustaja tulee, jonka minä lähetän teille Isän tyköä, totuuden Henki, joka lähtee Isän tyköä, niin hän on todistava minusta. Ja te myös todistatte, sillä te olette alusta asti olleet minun kanssani.
Tämän minä olen teille puhunut, ettette loukkaantuisi. He erottavat teidät synagoogasta; ja tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle. Ja sen he tekevät teille, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua. Mutta tämän minä olen puhunut teille, että, kun se aika tulee, te muistaisitte minun sen teille sanoneen.” (Joh.15).

 

Sample text

Sample Text

Sample Text