Social Icons

Pages

lauantai 30. kesäkuuta 2018

Miksi te etsitte Elävää kuolleitten joukosta? 7

”’Miksi te etsitte elävää kuolleitten joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös.’… … Niin he muistivat hänen sanansa.” (Luuk.24).

Mitä ihmiset todellisuudessa etsivät kaukaa ja kaikkialta, useimmiten joistakin maallisen mielen ja ajattelun luomista rakennelmista? Mitä on mahdollista löytää siitä, minkä inhimillinen mieli on luonut ja rakennellut? Eikö meidän kaiken maallisen keskellä tule etsiä enemmänkin kaikkea näkymätöntä, iankaikkista, mikä on kätkettynä luonnolliselta, langenneelta ihmismieleltä, mutta minkä Henki tahtoo tuoda lähellemme? Eikö kaiken etsimämme perusolemus olekin Jumalan Lihaksi Tulleessa Sanassa, Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa, joka ei ole sidottu ihmisrakenteisiin temppeleihin eikä rakennelmiin? Mikä on selvästi loistava ydin jo usean päivän ajan käyttämässämme sanankohdassa?:

”Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös.’… … Niin he muistivat hänen sanansa.”

Muistammeko me Hänen, Herramme Jeesuksen Kristuksen Sanat, joita ei ole osoitettu vain joillekin entisaikojen veljillemme ja sisarillemme, vaan nimenomaan meille, juuri nyt eläville? Hän ei totisesti ole lainkaan siellä, mistä Häntä etsimme kaikenlaisten ihmistekoisten hengellisten rakennelmien houkuttelemina! En ole koskaan aikaisemmin tullut ajatelleeksi, kuinka opettava ja selventävä tämä lainauksemme on meitäkin ajatellen! Mitä oli tuon aikaisten opetuslasten mielessä, mitä on meidänkin mielessämme etsiytyessämme entisaikojen hengellisille tapahtumapaikoille? Mitä on meillä kannettavamme, minkä kanssa lähestymme näitä paikkoja, ennen kaikkea pyhää hautaa?

”Ja naiset, jotka olivat tulleet hänen kanssaan Galileasta, seurasivat jäljessä ja katselivat hautaa ja kuinka hänen ruumiinsa sinne pantiin. Ja palattuaan kotiinsa he valmistivat hyvänhajuisia yrttejä ja voiteita; mutta sapatin he viettivät hiljaisuudessa lain käskyn mukaan.
Mutta viikon ensimmäisenä päivänä ani varhain he tulivat haudalle, tuoden mukanaan valmistamansa hyvänhajuiset yrtit. Ja he havaitsivat kiven vieritetyksi pois haudalta. Niin he menivät sisään, mutta eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Ja kun he olivat tästä ymmällä, niin katso, kaksi miestä seisoi heidän edessään säteilevissä vaatteissa.” (Luuk.23).

Kuinka hyvin muistivat nämä Herran omat Hänen sanansa, kuinka hyvin he käsittivät niiden syvällisen merkityksen? Eivätkö heitä johtaneet ja määritelleet enemmänkin totutut tavat ja käytännöt, kuin se, mitä Herra oli niin pitkän aikaa heille puhunut ja heitä opettanut? Heille oli tärkeätä suorittaa Herralle viimeinen palvelus Hänen kuolemansa jälkeen:

”Mutta viikon ensimmäisenä päivänä ani varhain he tulivat haudalle, tuoden mukanaan valmistamansa hyvänhajuiset yrtit.”

Mitä on meillä hengellisissä laukuissamme ja koreissamme suorittaessamme pyhiksi katsomiamme toimenpiteitämme Herramme hyväksi? Kuinka suuri usko ylösnousemukseen ja Jumalan Sanan toteutumiseen oli sadan naulan taakan kantajilla (naula = 327 grammaa), ja mitä tämä kuvainnollisesti kertoo meistä ja meidän toimenpiteistämme?

”Tuli myös Nikodeemus, joka ensi kerran oli yöllä tullut Jeesuksen tykö, ja toi mirhan ja aloen seosta noin sata naulaa. Niin he ottivat Jeesuksen ruumiin ja käärivät sen hyvänhajuisten yrttien kanssa käärinliinoihin, niinkuin juutalaisilla on tapana haudata.” (Joh.19).

Kaikelle tuon aikaisten opetuslasten toiminnalle tuo asiallisen selityksen edellisen lainauksen loppuosa: ”…niinkuin juutalaisilla on tapana haudata.” Mutta miten on meidän suhteemme tässä myöhäisessä ajankohdassa? Mitä on laukuissamme sata naulaa ja joskus enemmänkin uskonnollisia toimenpiteitämme varten? Mikä merkitys voisi olla kaikella hyvänhajuisella, olkoon se sitten yrttejä tai jotakin muuta, kun jo vuosisatojen ajan on kaikunut Elävä Sana suurella kirkkaudella ja voimalla:

”’Miksi te etsitte elävää kuolleitten joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös.’… … Niin he muistivat hänen sanansa.”

MUISTAKAAMME MEKIN HERRAMME SANAT!

torstai 28. kesäkuuta 2018

Miksi te etsitte Elävää kuolleitten joukosta? 6

”Miksi te etsitte elävää kuolleitten joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa, kuinka hän puhui teille vielä ollessaan Galileassa, sanoen: 'Ihmisen Poika pitää annettaman syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulittaman, ja hänen pitää kolmantena päivänä nouseman ylös.'" Niin he muistivat hänen sanansa.” (Luuk.24).

Raamattu puhuu melko paljon erilaisesta rakentamisesta, joten onko sitten ihme että seurakuntalaiset ovat niin innostuneita kaikenlaisesta näkyvän luomisesta hengellisen elämän rikastuttamiseksi! Mutta kuka on kaiken arkkitehti ja suunnittelija mitä erilaisimpien projektien kohdalla?

Tarkastellessamme kirkkohistoriaa ja ennen kaikkea nykyistä tilannetta, saa jo pintapuolisimmankin tutkistelun perusteella käsityksen, että on kysymys melko vapaamielisestä ja vapaamuotoisesta toiminnasta, jota eivät näytä säätelevän oikeastaan minkäänlaiset säännökset. Miten ylipäätään on mahdollista tällaisen käsitteen muodostuminen nimenomaan hengellisellä alueella?

  Miten on kuitenkin selvääkin selvempänä koko Kirjoituksia ajatellen, jopa aivan punaisena lankana, jollei sitten tukevana punaisena köytenä, aivan selvä Jumalan Sanan ja tahdon linja, joka selviää esim. kohdasta?:

”Jos hän siis olisi maan päällä, ei hän olisikaan pappi, koska jo ovat olemassa ne, jotka lain mukaan esiinkantavat lahjoja, ja jotka palvelevat siinä, mikä on taivaallisten kuva ja varjo, niinkuin ilmoitettiin Moosekselle, kun hänen oli valmistettava maja. Sillä hänelle sanottiin: ’Katso, että teet kaikki sen kaavan mukaan, joka sinulle vuorella näytettiin.’” (Hebr.8).

”Ja katso, että teet ne sen kaavan mukaan, joka sinulle niistä vuorella näytettiin.” (2.Moos.25).

”Ja tehkööt he minulle pyhäkön asuakseni heidän keskellään. Tehkää asumus ja kaikki sen kalusto tarkoin sen kaavan mukaan, jonka minä sinulle näytän.” (2.Moos.25).

Kun nyt puhumme Jumalan Valtakunnan alueella tapahtuvasta rakentamisesta, jonka kaiken odotetaan tapahtuvan Jumalan kunniaksi, emme tee mitään vääryyttä nostaessamme edellisestä lainauksesta esiin sanan ”tarkoin”. Mistä ylipäätään on hurskaille ihmisille muodostunut käsitys täysin säätelemättömästä rakentamisesta hengellisellä alueella? Olisikohan tällä jotakin tekemistä Paavalin opetuksen väärässä valossa näkemisestä?:

”Sillä me olemme Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan rakennus. Sen Jumalan armon mukaan, joka on minulle annettu, minä olen taitavan rakentajan tavoin pannut perustuksen, ja toinen sille rakentaa, mutta katsokoon kukin, kuinka hän sille rakentaa. Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus. Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on. Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan; mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi. Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette. Älköön kukaan pettäkö itseään. Jos joku teidän joukossanne luulee olevansa viisas tässä maailmassa, tulkoon hän tyhmäksi, että hänestä tulisi viisas.” (1.Kor.3).

Me emme totisesti ole kuin jossakin hengellisessä lastentarhassa, jossa taaperot saavat askarrella mitä tahansa, saaden kiitoksen mistä tahansa töherryksestä tai hiekkakasan rakennelmasta! Me olemme todellisuudessa hengellisen elämän koulussa, jossa vallitsevat todella tarkat säädökset ja rakennussuunnitelmat, jotka on laadittu Korkeimmassa Arkkitehtitoimistossa, jotta me emme pettäisi itseämme omilla tuherteluillamme! Paavali tarjoaa meille mitä selvimmät piirustukset koko toimintaamme ja olemistamme ajatellen. Hän ei haluaisi kenenkään pelastuvan kuin tulen lävitse, kärsien vahinkoa, vaan rakentuvan täyteen miehuuteen Kristuksessa, voitollisessa ja palvelevassa Elämässä!

Olkaamme siis taitavia rakentajia, auttaen etsiviä löytämään tien Elävän Jumalan luokse!

tiistai 26. kesäkuuta 2018

Miksi te etsitte Elävää kuolleitten joukosta? 5

”Miksi te etsitte elävää kuolleitten joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa, kuinka hän puhui teille vielä ollessaan Galileassa, sanoen: 'Ihmisen Poika pitää annettaman syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulittaman, ja hänen pitää kolmantena päivänä nouseman ylös.'" Niin he muistivat hänen sanansa.” (Luuk.24).

Puhuimme eilen Pyhän Maan ”hengellisistä rakennuksista” joiden tarkoitus voidaan nähdä hyvin moninaisella tavalla. On olemassa alkuperäinen ja niiden syntyyn vaikuttava tekijä, sekä useita tekijöitä, jotka ajan saatossa vaikuttavat kunkin aikakauden ihmisiin. Meidän tehtävämme ei ole arvostella ihmisten hengellisiä näkemyksiä ja tarkoitusperiä, mutta olemme hyvin suuressa vastuussa siitä, mitä kukin sisimmässään antaa kaiken vaikuttaa itseensä. Ei ole selvästikään kysymys vain joistakin Pyhän Maan rakennelmista, joiden merkitys ja tarkoitus vaihtelevat eri vaeltajien keskuudessa! Ihminen haluaa aina jollakin erityisellä tavalla huomioida erikoisiksi katsomansa hengelliset tapahtumat. Yksinkertaisin ja merkittävin huomioimistapa on jonkinlaisen pyhätön rakentaminen jollekin merkittävälle tapahtumapaikalle, ei vain Pyhällä Maalla, vaan kaikkialla minne ihminen astuu.

Kuten jo totesimme, meidän tehtävämme ei niinkään ole arvostella muiden tekemisiä ja pyhiksi katsomia asioita, vaan meidän jokaisen on tehtävä koko kristillisen vaelluksemme ajan valintoja ja ratkaisuja, jotka vaikuttavat hengellisen elämämme kehitykseen tai sen pysähtymiseen jollekin merkittäväksi katsomallemme paikalle tai vaiheelle. Puhuessamme ja ajatellessamme rakentamista, on ensimmäinen mieleen tuleva asia se, että tämä ei tapahdu liikkeessä ollessa, vaan vaatii pysähtymisen.

”Niin Pietari rupesi puhumaan ja sanoi Jeesukselle: ’Herra, meidän on tässä hyvä olla; jos tahdot, niin minä teen tähän kolme majaa, sinulle yhden ja Moosekselle yhden ja Eliaalle yhden.’” (Matt.17).

Pietari kohtasi hyvin merkittävän hengellisen kokemuksen, johon hän olisi tahtonut jäädä pidemmäksikin aikaa pysähtymällä rakentamaan jopa kolme eri majaa, rakennelmaa. Mitä kaikkea hänen mielessään sitten olikin, sitä ei ole meille kerrottu. Mitä hänestä tiedämme muiden sanankohtien perusteella, oli hän hyvin impulsiivinen ja herkästi innostuva Herran seuraaja, joka mielestämme innostui aivan liiaksi tietyissä tilanteissa, haluten jopa kävellä veden päällä ja mennä Herran kanssa vankilaan!

Herrallamme oli aivan oma tiensä, jonka saneli ikuinen suunnitelma, joka oli laadittu jo ennen maailman perustamista. Niinpä ei tuona Kirkastusvuoren päivänä ollut mahdollista pysähtyä jonkinlaisen rakentamisen johdosta, muistomerkin laatimisen johdosta, koska koko tapahtumasta ei saanut edes kertoa ennen Herramme ylösnousemusta!

Emme selvästikään puhu nyt vain joistakin maallisista rakennelmista ja niiden suunnittelusta, vaan varmastikin yksi merkittävimmistä murheen aiheista hengellisessä elämässä on ihmisen pohjaton tarve pysähtyä kesken hengellistä vaellustaan rakentaakseen minkä tahansa ”hengellisen rakennelman tai barrikadin”, jonka taakse, päälle tai alle hän voi asettua erottautuakseen tavalla tai toisella toisista saman tien matkaajista! Tämä voi tapahtua vain perääntymällä ja uudelleen tarttumalla asioihin, jotka jo aikanaan on hylännyt väärinä, mutta joiden avulla voi kierolla tavalla luoda jonkinlaisen oman ”hengellisen imperiumin”.

Sillä jos minä uudestaan rakennan sen, minkä olen hajottanut maahan, osoitan minä olevani lain rikkoja. Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.” (Gal.2).

”Vaikka me vaellammekin lihassa, emme kuitenkaan lihan mukaan sodi; sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia. Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle ja olemme valmiit rankaisemaan kaikkea tottelemattomuutta, kunhan te ensin olette täysin kuuliaisiksi tulleet.” (2.Kor.10).

maanantai 25. kesäkuuta 2018

Miksi te etsitte Elävää kuolleitten joukosta? 4


”Miksi te etsitte elävää kuolleitten joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa, kuinka hän puhui teille vielä ollessaan Galileassa, sanoen: 'Ihmisen Poika pitää annettaman syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulittaman, ja hänen pitää kolmantena päivänä nouseman ylös.'" Niin he muistivat hänen sanansa.” (Luuk.24).

Mitä meidän on käsketty muistaa ja mitä tehdä? Minne Hengen Ääni kehottaa meitä menemään, mihin suuntaan kulkemaan? Mitä on aika etsiä, mitä ei?

”Kirjoittaahan Mooses siitä vanhurskaudesta, joka laista tulee, että ihminen, joka sen täyttää, on siitä elävä. Mutta se vanhurskaus, joka uskosta tulee, sanoo näin: ’Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?’ se on: tuomaan Kristusta alas, tahi: ’Kuka astuu alas syvyyteen?’ se on: nostamaan Kristusta kuolleista. Mutta mitä se sanoo? ’Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi’; se on se uskon sana, jota me saarnaamme.” (Room.10).

Etsimmekö yhä vielä kaukaa sellaista, mikä todellisuudessa on niin lähellä, että sen voi nähdä vain Hengen avaamin sydämen silmin?

Minulla on ollut etuoikeus vierailla kaksi kertaa Israelissa, kummallakin kertaa kahden viikon ajan. Minulle tuo maa ja kansa ovat todella rakkaat ja läheiset, vaikka en siitä niin kovin suurta numeroa olekaan osannut tehdä. Mieleni tekisi vielä kerran nähdä tuo maa ja ihmiset, mutta jos ei Herra suo ihmeparantumista, jää kaikki vain haaveeksi, kauniiksi sellaiseksi!

On pakko sanoa, etten todellakaan voi hyväksyä kaikkea mitä tuo maa ja kansa poliittisella ja maallisella tasolla tekee periaatteella ”silmä silmästä ja hammas hampaasta”, mutta kaikki tapahtuva on säädetty Korkeudessa omalla, inhimilliselle mielelle käsittämättömällä tavalla.

Mihin ajatukseni menevät tänä aamuna, hiukan levottomasti nukutun yön jälkeen?

”Miksi te etsitte elävää kuolleitten joukosta? Ei hän ole täällä…”

Mitä jäi erityisellä ja suorastaan hämäävällä tavalla mieleeni noilta matkoiltani Israeliin? Olin silloin ja ehkä vieläkin hämääntynyt siitä, että lähes jokaisella vierailemallamme paikalla kaiken, oppaan kertoman raamatullisen tapahtuman yllä, kohosi jonkinlainen temppeli tai rakennus! Olisivatkohan ainoat todella puhuttelevat paikat, joiden ylle ei ole voitu rakentaa mitään, Jordan-virta ja Gennesaretin-järvi!

Sieluni silmien edessä vilahtelevat median välittämät kuvat oletettavilta Herramme syntymä- ja hautapaikoilta, joilla on tavaton tungos ihmisten haltioituessa paikalla palavista valoista ja kynttilöistä! Päästäkseen näille paikoille, on heidän täytynyt kulkea pitkä matka paikalla kohoavan rakennuksen sisällä.

Myötätuntoni on jokaisen vierailevan ihmisen kanssa, vaikka en itse samalla tavalla toimisi.

”Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa, kuinka hän puhui teille…”

Ihminen toimii sisäisten impulssiensa mukaisesti, mikä on nähtävissä kautta aikojen hänen rakkaudessaan siihen mikä voidaan nähdä, ei niinkään siihen, mitä Herramme todella puhui ja tarkoitti puhumallaan! Mikään ei oikeastaan ole muuttunut aikojen kuluessa, mistä ehkä elävin kuva on:

”Niin Pietari rupesi puhumaan ja sanoi Jeesukselle: ’Herra, meidän on tässä hyvä olla; jos tahdot, niin minä teen tähän kolme majaa, sinulle yhden ja Moosekselle yhden ja Eliaalle yhden.’” (Matt.17).

Ihmisen on hyvä olla Herran seurassa, Hänen läsnäolossaan, mutta käsittääkö ihminen kaiken todellisen hengellisyyden voimallisen elävyyden, todellisuuden ja jatkuvuuden? Hän jatkuvasti toimii oman jatkuvuutensa mukaisesti, kyselemättä Pietarin tavoin Herran tahtoa oman rakentamisensa suhteen!

Oi, millainen aihe meillä onkaan, josta voisi kirjoittaa loputtomasti! Ennen lisärakentamistamme, ei kun kirjoittamistamme, ajatelkaamme aivan uudella tavalla sanoja:

Älä sano sydämessäsi: Kuka nousee taivaaseen?’ se on: tuomaan Kristusta alas, tahi: ’Kuka astuu alas syvyyteen?’ se on: nostamaan Kristusta kuolleista. Mutta mitä se sanoo? ’Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi’; se on se uskon sana, jota me saarnaamme.”

sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Miksi te etsitte Elävää kuolleitten joukosta? 3


”Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi. Silmä on ruumiin lamppu. Jos siis silmäsi on terve, niin koko sinun ruumiisi on valaistu. Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys! Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.” (Matt.6).

Aikanaan opettajia kutsuttiin ”kansankynttilöiksi” heidän jakamansa tiedon johdosta. Jos he pitäytyivät opetussuunnitelmaan ja toimivat selvästi lasten parhaaksi, voitiin heitä todellakin omalla tavallaan pitää valon jakajina. Mutta miten on jumalallisen opetussuunnitelman suhteen etenkin tässä ajassa? Eilinen lainauksemme Herramme omasta puheesta hämmästyttää itse kirjoittajaakin, koska siihen sisältyvät ajatukset avautuivat hänelle vasta eilen aamulla!

Koko maailma on täynnä kaikenlaista valoa ja kaikenlaisia ”kynttilöitä”, joita ei suinkaan ole asetettu vakan tai sängyn alle! Miksi ihmeessä niin suurta määrää tästä valaisusta on alettu pitää hengellisenä valona? Olemme jo aikanaan useaan kertaan vieneet ajatuksemme kirppuun, joka aikansa lepää Raamatun nahkaisella kannella ja sitten pomppaa siitä milloin mihinkin. Onko se uskovainen, kristillinen kirppu tämän johdosta? Onko kaikki kristillistä ja hengellistä vain sen perusteella, että jokin uusi ajatusmaailma tai näkemys saa alkuvaikutuksensa hätäisestä, jonkin sanankohdan inhimillisestä tulkinnasta?

”Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä…” (Matt.15).

Ei ole kaikessa selvästikään kysymys ihmisen järjestä ja viisaudesta, kyvystä selittää hengellisiä asioita oman ymmärryksensä mukaisesti, vaan sydämestä, ihmisen syvimmästä olemuksesta, joka on kokenut aidon kosketuksen jumalallisen maailman kanssa!

”…anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään…” (Ef.1).

Jos jumalallinen maailma ei ole saanut oikeuksia sisäiseen olemukseemme, valaistakseen sen omalla Valkeudellaan, saatamme levittää ”kansankynttilän” tavoin kaikenlaista mahdollista ”valoa”, joka ei kuitenkaan ole aitoa hengellistä valoa, vaan jopa selvääkin selvempää pimeyttä! Näin ei ehkä ole inhimillisen ja kirkollisen mielen mukaisesti, mutta kuinka eläviksi ovatkaan nyt parin päivän aikana tulleet Herramme omat sanat:

”Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys! Ei kukaan voi palvella kahta herraa…”

Ei siis olekaan kysymys mistään pienistä hengellisistä erimielisyyksistä, vaan Jumalan palvelemisesta, joka ei läheskään aina kohdistu Elävään Jumalaan, vaan:

”Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.”

Olemme todellakin kuolemanvakavalla alueella, jos Jumalan Henki ei ole voinut valaista omalla Valkeudellaan sydämemme silmiä! Kaikki väärä on niin lähellä oikeaa, että jos mahdollista, valitutkin eksytettäisiin! (Matt.24:24). Mitä on siis se ”valo”, joka ei olekaan valoa, vaan pimeyttä?

”Sillä semmoiset ovat valheapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi. Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi. Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi, mutta heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen.” (2.Kor.11).

Ei siis ole ollenkaan kysymys vain jonkinlaisen valon levittämisestä uskonnollisen innoituksen johdosta, vaan sisäisen ihmisen aidosta rakkaudesta Herraa ja Hänen Sanaansa kohtaan, koska Hän on Sana!

”Sen minä siis sanon ja varoitan Herrassa: älkää enää vaeltako, niinkuin pakanat vaeltavat mielensä turhuudessa, nuo, jotka, pimentyneinä ymmärrykseltään ja vieraantuneina Jumalan elämästä heissä olevan tietämättömyyden tähden ja sydämensä paatumuksen tähden…” (Ef.4).

 

Sample text

Sample Text

Sample Text